Arki vanhan koiran kanssa, osa 2 (Lenkkeily ja harrastaminen)

Arki vanhan koiran kanssa -postaussarjalle jatkoa!

Pääset lukemaan edellisen postauksen alla olevasta linkistä. Aiheena ruokintahommat. Mikäli aihe kiinnostaa niin käy ihmeessä kurkkaamassa myös aikaisempi postaus :)

Osa 1. Ruokinta

Nyt uuteen postaukseen, jonka aiheena on  
lenkkeily ja harrastaminen. 

Kun koira vanhenee niin muutoksia tulee väistämättä myös lenkkeilypuolelle.  

Ennen pystyimme huoletta tekemään pitkiä lenkkejä. Tumpin ollessa nuorempi teimme usein reilun tunnin metsälenkin, juoksimme kilpaa lumihangessa, harrastimme agilitya, kävelimme pitkään myöhäisenä kesäiltana fiilistellen huolettoman kesän tunnelmaa ja tapasimme koirakavereita pitkien lenkkien merkeissä.

Huolettomat kesäillat <3

Oikeastaan kaikki on enemmän tai vähemmän jäänyt. Tumpilla todettiin vanhemmiten nivelrikkoa, kun ontumisesta ei tullut loppua. Noh, eihän nivelrikko ole vanhalle koiralle mikään ihme, kyllähän nivelet vaan kuluu aiheuttaen kipua. Tumppi meni kuureittain kipulääkkellä ja koirahieroja kävi avaamassa paikkoja. Pärjäsimme mukavasti, mutta kyllä se tuntui todella harmilliselta joutua toteamaan, että meidän osaltamme on ohi ne pitkät ja reippaat lenkit. 

Voin sanoa itkun päässeen, kun lopulta tajuntaani pääsi ymmärrys Tumpin vanhenemisesta eläinlääkärin sanojen kautta: "kyllä nyt on aika lyhentää lenkkejä ja mentävä vanhan koiran ehdoilla, enää ette voi tehdä pitkiä viikonloppulenkkejä vaan on aika lyhyiden, säännöllisten sekä tasaisten lenkkien". Tajusin siinä vaiheessa niin sanotujen "hyvien" vuosien olevan meidän osaltamme ohitse, siis siinä mielessä että koirasta tuli seniori. Väistämätön totuus. 

Vaikka eihän Tumppi murehdi lenkkien pituuksista, hän on onnellinen yksinkertaisista asioista ja kivoista hetkistä joka päivä. Itse kriiseilin kun minulta vaan hävisi se pitkien lenkkien lenkkikaveri. Tuntui myös tyhmältä harmitella asiaa niin voimakkaasti, minullahan on ihana ja vetreä seniorikoira! Parempaa vanhuutta en olisi voinut Tumpille saada taikka toivoa. Mutta muutokset ottaa aina aikansa ja luopumisen tuska on väistämätöntä. Vaikka todellista luopumista emme ole onneksi vielä joutuneet kohtaamaan, niin kyllä koville ottaa pala palalta hiipuminenkin. Se on sitä lopun alkua, valitettavasti.

Ehkä eniten asiassa harmitti se, kun olin vuosien mittaan tottunut aina tekemään pitkät retket ja lenkit yhdessä Tumpin kanssa. En vaan osannut mennä ilman koiraa. Ilman koiraa metsässä tai lenkkipolulla liikkuminen tuntui erilaiselta. Puuttui se syy lähteä ja syytä en ole vieläkään kunnolla löytänyt. En vaan saa sitä fiilistä samalla tavoin irti kuin silloin, kun on joku lenkkikaverina. Toki ystävien ja sukulaisten kanssa lenkkeily on mukavaa. Olen vaan helposti rutinoituvaa tyyppiä ja pitkät lenkit koiran kanssa olivat elämäni henkireikä.

Nyt olen vuosien varrella oppinut ja tottunut tähän elämäntyyliin. Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä, jotka saan Tumpin kanssa viettää. Muutokset ottaa aina aikansa ja oli pakko opetella uusi tapa ja hyväksyä se, että nyt on uusi ajanjakso käsillä. Seniorikoiran ajanjakso.

Ihana kesä <3

Itseäni harmitti myös se, kun jäimme pois koirapiireistä. Emme vaan enää voineet sopia lenkkitreffejä, koska eihän Tumppi pysynyt taikka edes pystynyt nuorempien vauhtiin. Kun kerran menin autolla tapaamiseen niin kysyttiin, että ”onko Tumppi niin laiska ettei jaksanut tänne kävellä?”. Jouduin selittämään, että ”ei, Tumppi ei ole laiska, sen nivelet ovat vanhuuttaan herkemmät emmekä voi yksinkertasesti tehdä pitkiä lenkkejä..”. Usein heräsi pelko, että jos innostuimme huomaamattamme kävelemään enemmän, että entäs kun Tumppiin sattuukin tämän jälkeen. Oli vaan helpompi jättäytyä pois.

Kysyin vanhalle koiralle sopivaa harrastusta facebookin länsigöötanmaanpystykorva -yhteisöstä ja sitä kautta tutustuimme yhteen tuttuun, joka omisti rally-toko kortit. Hän ehdotti meille, että tulkaahan meidän kanssa kokeilemaan rallya.

Tykästyimme molemmat rallyyn, vaikkemme koskaan oikein olleet niin toko-faneja. Tykkäsimme kumpikin enemmän vauhdista ja reippaasta menossa, jota saimme kokea agilityssa. Rally oli kuitenkin niin paljon rennompaa kuin toko ja pääsimme hyödyntämään agilitysta opittuja taitoja, sekä yhteistyömme parani huomattavasti. Harrastelimme rallya varmaan jonkun pari kolme vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun muilta menoilta ehdimme.

Rally oli kyllä superkivaa ja oli hienoa saada Tumpille vielä eläkepäiville harrastus :) Tumppi kehittyi siinä nopeasti, ensimmäisten kertojen sähläilyt ja tekemisen riemu alkoivat lopulta tuottaa tulosta. Voi että, harrastelu oli vaan niin kivaa! Kesät talvet kävimme, ihan parhaimpia hetkiä saimme vielä yhdessä kokea Tumpin seniorivuosinaan <3

Ihanat rally-vuodet

Mikäli haluat tutustua meidän Rally-hetkiimme, niin alla on listattu postaukset aiheesta:

Rally-tokoilua

Rally-treenien tunnelmaa

Kun muutimme Lahteen viime vuoden joulukuussa, niin siihen jäi myös rallyilyt. Hieman haikein mielin jätin harrastelut. Totesin, että ei Tumpin enää kannata suuremmin harrastaa, ikä alkoi painaa liikaa mittarissa. Koin muutenkin haluavani tarjota Tumpille leppoisat eläkepäivät. Tärkein on mennä koiran ehdoilla ja tehdä hänelle sopivia juttuja.

Kun koira on vanha, niin se asia täytyy ottaa huomioon sekä tiedostaa. On aina otettava huomioon koiran jaksaminen ja voimavarat. Enää ei vaan voi tehdä pitkiä ja raskaita lenkkejä, on mentävä täysin koiran ehdoilla. Peruslenkit menemme Tumpin tahtiin, pysähtelemme ja kävelemme rauhallisesti eteenpäin. Muistan, kun katselin nuorempana vanhoja koiria sillä pohdinnalla, että miten omistajat jaksavatkaan kävellä niin hitaasti :D Itse kun kaahotin täysillä Tumpin kanssa, ja nuorempi Tumppi veti hihnassa sen minkä pystyi :'D 

Noh nyt olen itse se omistaja, joka kävelee koiransa rinnalla hitaasti koiran tahtia :) Itseasiassa se on mukavaa, saa aikaa olla vaan sen hetken läsnä. Ilman kiirettä ja jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen. Olen tarvinnut tätä aikakautta todella paljon, että olen oppinut pysähtymään. Vanha koira opettaa meille sen rauhan ja läsnäolon taidon. Tai ainakin minulle opetti.

Ehdoton suosikkijuttuni Tumpin kanssa on meidän päivittäiset lyhyet metsälenkit. Kun kuljemme lähimetsään ja fiilistelemme metsän tuoksuja ja ääniä. Olemme vaan hetken siinä. On myös hienoa asua lähellä järveä, jotenkin se järven rauha sekä seesteisyys tuo itsellekkin rauhaa. 

 

Vanhankin koiran kanssa pystyy kyllä tekemään, kunhan muistaa kuunnella koiraa eikä väsytä koiraa yli :) Ei koira murehdi niitä pois jääneitä pitkiä metsälenkkejä, koira on onnellinen tässä ja nyt. Kunhan safkaa tulee kuppiin sekä lenkille että pihalle pääsee aina kun tarvii ja rakastavia ihmisiä on lähellä niin mikäs voisi olla parempaa :)

Myös vanhaa koiraa täytyy muistaa aktivoida. Tumppi tykkää yhä edelleen pyöritellä aktivointipalloja ja kaluta puruluuta. Hajutyöskentelyä on helppo toteuttaa vanhallekkin koiralle :) Meillä on tapana antaa aina illalla iltaruoka niin, että levitämme kuivaruuan ympäri asuntoa. Siinä Tumppi saa etsiä kuivaruokanappuloita ja voin sanoa, että Tumppi on siinä todella nopea :D Oikein iltaisin aina odottaa, että pääsee nappuloiden etsinnän pariin.

Tähän tällä kertaan!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Media

www.paijatmedia.com

Instagram

@paijatmediayhteiso

Facebook

Päijät-Media

Voihan korva ja Tumpin korvatulehdus

Tumppi oli koko pitkän kesän ja alkavan syksyn pysynyt hyvässä kunnossa. Ei ollut huolen häivää, ei murhetta, ei mitään tavallisesta ja rauhallisesta arjesta poikkeavaa. Syksy kun heitti sateet niskaan niin Tumpilla alkoi perus tassujen kutina. Ja myös samalla korvan kutina. Ajattelimme siinä optimisteina, että kyllä korva itsensä korjaa ja tulee kuntoon. Että tuskin on mitää sen kummempaa, kuin pientä hetkellistä kutinaa.

 

Kaunis ja aurinkoinen syksy! ja niin upea Tumppi <3

Kurkkasimme korvaan pienellä taskulampulla, kun ei rapsuttelusta ja päänravistelusta tullut loppua. Tumpin korvasta löytyikin pienen pieni haava ja ajattelimme, että sehän selittää kutinan. Ja jälleen että se paranee itsestään.

Soitin päivällä eläinlääkäriin ja konsultoin asiaa. Hoitaja epäili hiivaa ja totesi, että se ei kyllä parane itsestään vaan tarvitsee mahdollisesti kortisonia. Riippuen siis, onko korvassa hiivan aiheuttamaa kutinaa vai kenties jotain muuta. Joka vaatisi siis joka tapauksessa käynnin eläinlääkärin vastaanotolla. Totesin, että noh seuraillaan. Ja seurailimmekin.

Kuitenkin siinä sen päivän yöllä alkoi todellinen fiasko. Tumppi pyöri kuin väkkärä, nuoleskeli tassuja, rapsutti korvaa, nuoleskeli lisää tassuja, heilutti päätään ja rapsutti lisää. Tätä tahtia kun jatkui ja jatkui useaan kertaan, heräilimme jatkuvasti niin eihän siinä hermot kestäneet. Laitoimme yöksi kaulurin ja se rauhotti Tumppia. Tietenkin tuntui pahalta mutta en ilman oikeita lääkkeitä osannut auttaa. Varasinkin siinä yön pimeinä tunteina ajan eläinlääkäriin – onneksi nettiajanvaraus on keksitty :D

Väsynyt ja kipeä pieni Tumppi :(

Eläinlääkärissä Tumppi perinteisesti sähläili menemään, jännittämättä liikoja. Siinä kun eläinlääkärin huoneeseen pääsimme ja hän pyyhki pöydän puhdistusaineella niin sehän sai Tumpin nenän ihan tukkoon. Tumppi niiskutti ja aivasteli. Eläinlääkäri lähti hakemaan lamppua ja Tumppi siinä samalla oven avauksella suuntasi huoneesta pois niin menimme hetkeksi huoneesta ulos odottamaan. Oli kyllä pieni vaatiminen saada Tumppi takaisin sisälle. 

 

Eläinlääkärissä on aina niin jännää :)

..Kun malttais hetken vaan odottaa omaa vuoroaan :D

Ja voi huhhuh olipahan tutkimus. Eläinlääkäri teki perustarkastuksen kurkaten hampaat, silmät ja kuunteli keuhkot sekä sydämen. Näistä ei tullut huomautusta joten jes, muuten kaikki ilmeisesti kohdillaan. Totesin myös, että nyt on menty pitkään ilman ontumisia uuden lääkityksen myötä (gapabentiini), joka toimii Tumpilla hyvin. Korva olikin oma lukunsa.. Voi sitä sydäntä särkevää ääntä kun Tumppi itki :'( korva oli niin kipeä ja ajattelin vaan että kuinka voin olla niin tyhmä ja ajatella korvan paranevan itsestään.. Mutta en ole koskaan vielä eteeni saanut koiran korvatulehdusta, korva ei erittänyt eikä ollut punakka niin jotenkin ajattelin että kyllä se ohi menee. Noh kyllähän korva eritti sieltä syvemmältä ja eläinlääkäri tutki sekä ronkki, mikä oli homman nimi. Haavaa hänkin ihmetteli ja tiedusteli, onko Tumppi esim. riehunut toisen koiran kanssa. Totesin, ettei ollut. Emme olleet nähneet koirakavereita nyt hetkeen. Ja jos näemmekin, niin Tumppi pitää kyllä hyvin etäisyyttä eikä päästä liian iholle. Ihme takakireä ärjyjä tästäkin tullut :'D Eläinlääkäri hieman kyseenalasti ajatustani, että Tumppi olisi haavan omalla takatassullaan saanut. Kuulemma se ei ollut todennäköistä. Noh.. mysteeriksi jäi.

Korvasta löytyi paha korvatulehdus. Siellä oli jokin sekamuoto hiivasta ja tulehduksesta. Olinkin että jes, hyvinhän tämä meni. Saimme korvatipat matkaan ja ohjeistettiin hankkimaan korvahuuhde. Korvatippoja kahden viikon ajan ja korvahuuhdetta mahdollisesti pidempään. Eihän siinä. 

Näillä tarvikkeilla ja eväillä kuntoon :) Kuvassa Avital Ear -korvahuuhde, eläinlääkärin määräämät korvatipat, kanatäytteinen puruluu ja natures:menun -pehmeät kanaherkut

Tippojen laittaminen sujui hyvin. Se ei tuottanut kuin pienen taistelun. Helpoin oli laittaa tipat niin, että asetti Tumpin selän seinää päin. Otti kädellä tukevan otteen leuan alapuolelta ja laitto tippoja korviin. Hieroi sekä antoi ravistella. Palkkioherkku ja that's it. 

Palkkioksi kanatäytteinen puruluu :)

"Äläs vie sitä multa" :D

Perinteisesti nämä naudasta tehdyt puruluut menee pehmeiksi. Tarkkana siis koirakavereidenne kanssa :) Ei koskaan ilman valvontaa!

 

Noh, huuhde olikin sitten oma lukunsa. Hommasin Avitalin Ear -korvahuuhdetta kuullen siitä hyviä kokemuksia. Tumpilla huomasimme todella nopeasti huuhteen olevan järkyttävä. Tumppi lähti välittömästi karkuun kun edes avasi huuhteen korkin. Siinähän tosin oli etikkainen tuoksu. Totesimme kahden kokeilun jälkeen että eih, tämä huuhde ei toimi meillä. Liekö syynä Tumpin herkkyys tai se, että korvassa oli se pieni haava. Huuhde todennäköisesti kirveli niin pahasti. Noh, se mikä toimii monilla ei välttämättä toimikkaan toisella.

Uusi huuhde kokeiluun ja tällä kertaa testissä Anivox korvahuuhde, joka sisältää metsäkuusen pihkasta eristettyä ainesosaa. Niiden tehtävä on estää korvatulehduksessa mikrobien kasvua ja lievittää tulehdusta. Vaikuttaa ainakin ihan pätevältä.

Onneksi tämä huuhde toimi meillä paremmin. Tumppi nuuskutti huuhdetta, eikä lähtenyt heti karkuun. Vaikka toki yrittikin, että pääsi tilanteesta pois. Korviin laitettavat nesteet tuskin ovat yhdenkään koiran mieleen, vai onko sellaisia karvakamuja olemassa? :'D

Ainoa huuhteessa oli, että se perinteisesti roiskui joka paikkaan. Huuhde oli myös aavistuksen pihkainen (ylläri ylläri, metsäkuusen pihkaahan tässä on) ja tahmasi kyllä kädet ja Tumpin karvat tyylikkäästi. Lähti onneksi pesemällä hyvin pois. Yksi vinkki on laittaa huuhde kylpyhuoneessa – me emme enää uskaltaneet sen yhden kerran myötä, kun Avitalin Earia laittaessa Tumppi kolautti hampaansa kaakeliin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Välttääksemme tämän tapahtumista uudelleen niin laitoimme huuhdetta kämpän puolella, tosin sotkulta ei voinut välttyä.

"nuusk nuusk, ei tämä niin kauheelle tuoksu"

"Jos nyt ei kuitenkaan laitettaisi sitä mun korvaan.. Lähden ihan just takavasemmalle.. :D"

Loppua kohden alkoi niin tippojen kuin huuhteenkin laitto sujua, ilman suurempaa taistelua. Riitti kun laittoi Tumpin selkä seinää päin istumaan, otti toisella kädellä korvasta kiinni ja laittoi nesteen sisään. Ekoilla kerroilla oli tärkeää, että oli toinen pitämässä, kun ei yksin tullut yhtään mitään Tumpin rimpuillessa karkuun.  

Korva lähti onneksi todella hyvin paranemaan ja saimme nauttia tyytyväisinä kauniista syyspäivistä. Nyt syksy onkin laittanut parastaan, upean aurinkoista ja kaunista ruska-aikaa :) Toivottavasti tämä korvatulehdus on meidän osaltamme nyt ohi.

"Voi kun sinä näytät niin vanhalta tässä kuvassa"

Tumppi tuumaa että "en mä nyt mikää vanha ole, elämäni kunnossa!" :D

Ja jos jotakuta ihmetyttää tuo Tumpin ruttukorvaisuus niin selvennykseksi se ei ole Tumpilla aina ollut rutussa. Tumppi sai aikoinaan verikorvan juostessaan mustikkapuskaan. Tästä sattumuksesta voitte lukea lisää aikoinaan kirjoittamastani blogi-postauksesta. Pääsette lukemaan sen alla olevasta linkistä:

Vastoinkäymistä sekä reissufiilistä (teksti verikorvasta)

Oikein ihanaa ja valoisaa syksyä kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Blogihiljaisuus on johtunut muuttuvasta elämäntilanteesta. Avaan tätä asiaa myöhemmin, mutta nyt pidän sen vielä hetken pimennossa. Uusia tuulia on siis tulossa :)

P.P.S. Meidän arkea voitte seurailla myös Instagramissa. Blogista poiketen päivitän Instagramia tilillä @hannahtuulia. Laittelen sinne kuvia ja päivitän Stooria. Aina sopivan hetken tullen :) Instagramin saa ladattua puhelimen sovelluskaupasta tai käyttäen tietokoneella

https://www.instagram.com/

Näkymä tietokoneella

Näkymä puhelimessa

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Tumpin uusi aktivointipallo

Täyty taas hetkeksi pysähtyä miettimään, millä tavoin näin helteisenä kesänä voikaan koiraa aktivoida. Tumppi on ainakin sellainen, että kyllästyy herkästi, jos ollaan vaan kotona tekemättä mitään, syödään ja käydään lenkillä. 

Kaunis Suomen kesä ja metsä :)

 

Tartuimme Mustilla ja Mirrillä mielenkiintoiseen aktivointipalloon. Tätä suositteltiin meille, kun puhuimme, että olisi hyvä keksiä jokin uusi aktivointitapa. Meillä kun on käytössä Maukkaan raakatäysravinto (pakaste) ja käytämme siitä raakalihapullia niin niitä on helppo kyseiseen palloon laittaa.

Pallo vaikutti mielenkiintoiselta. Siinä oli venyviä ruutuja, joista saisi raakalihapullia laitettua sisään. Täytyi tosin olla tarkkana, ettei koira ala puremaan palloa rikki. Noh, Tumppi on nykyään sen verran rauhallisempi, ettei enää oikeastaan hajota mitään.

 

Testasin palloa ja laitoin sinne ekalla kerralla kanan kivipiiraa ja kasvispullia. Ajattelin, että kyllä Tumppi ne sieltä saa. On nimittäin sen verran haka tavallisten aktivointipallojen/lelujen kanssa, että tyhjentää ne 5-10min kuluessa. 

Maukas kasvispullat, kivipiira ja pallo :)

Hyvin helposti sai täytettyä :)

Pallo täytettynä ja malttamaton Tumppi :)

"Saisinko sen, kun näin hienosti maltan odottaa" :D

Kyllähän Tumppi sai aikaa kulumaan tämän kanssa. Ensalkuun Tumppi kokeili kikkaa, mikä toimi lähes aina – alkoi heittelemään palloa. Mutta kappas vaan, palaset eivät tulleetkaan pallosta ulos ihan niin helposti. Kasvispullat sulivat ja olivat sen verran pehmeitä, että tulivat pikkuhiljaa murusina pallosta ulos. Mutta kivipiira oli sen verran sitkeetä, että ei siitä mitään tullut. Tumppi yritti ja yritti, sitkeästi ja sinnikkäästi, mutta jouduimme toteamaan, että oli pikkusen liian haastava. Autoimme lopulta kivipiiraan palaset ulos.

Tärähtänyt kuva mutta näkee kuinka hienosti Tumppi heitteli palloa siinä toivossa, että palaset sieltä tippuisivat ulos :D

.. Harmillisesti ei tuottanut toivottua tulosta :/

Minulla oli hyvä hetki samalla venytellä, kun Tumppi touhusi pallon parissa. Muistakaa, ettei koskaan saa jättää koiraa ilman valvontaa, kun ei näistä karvakamuista tiedä, mitä keksivät yksin jäädessään. Tumppikin on sinänsä tosi varma koira, ettei tee mitään sen kummempia, mutta mistäs tietää kun tällaisen haastavan pallon kanssa touhuaa, että alkaisikin sitä tuhoamaan. Sen verran pehmeä pallo, että kyllä koira siitä hampaat saa läpitte halutessaan.

Totesinkin, ettei kivipiira ole se paras vaihtoehto palloon. Toisella kertaa laitoin kasvispullia ja Vienon raakapullia. Näiden kanssa Tumpilla meni jälleen hyvä tovi ja saikin ne sieltä itse ulos. Tämän lelun kanssa meni kyllä mukava hetki ja Tumppi oli tyytyväinen uudesta lelusta. Opetteli siinä uuden tavankin, että voihan sitä rauhassa makailla ja kielen kanssa pehmittää herkkupaloja. Mitäpä turhia hötkyilemään :D

 

Maukas Vieno ja kasvispulla

Tällä kertaa Tumppi osasi ottaa todella nätisti ja rauhallisesti :)

 

Oli kyllä mukava löytää Tumpille uusi aktivointilelu. Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Iloisiin tunnelmiin

Terkuin 

 

Hanna ja Tumppi

 

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Mitä meille kuuluu? (Arki, treenit, koira)

Ajattelin kirjoittaa nyt pitkästä aikaa kuulumisia -postauksen. Hetki on kulunut kun viimeksi olen kirjoitellut ihan vaan kuulumisista. Koostan tähän nyt noista kolmesta eri aihealueesta kuulumiset. Siinä on kolme eri aihetta eli arki, treenit ja tietenkin Tumppi :)

Arki

• Arki sujuu pitkälti oikein mukavasti. Päivät kuluvat töissä ja kotona.
  
  
• Arkea hankaloitti hetken aikaa se, kun auto ei ollut kunnossa. Siitä hajosi ABS-laatikko, jonka takia ei tietenkään toiminut ABS-jarrut eikä luistonesto. Tätä selviteltiin hyvän tovin aikaa. Vika ilmeni vain silloin, kun auto oli lämmin. Jolloin kun lähti aamulla ajamaan töihin niin hyvin toimi ja vielä työpäivän jälkeenkin. Jos siitä tuli suoriltaan lähdettyä vaikkapa kaupoille niin johan taas paloivat ”jouluvalot” kojelaudassa (eli ABS ja luistonesto valo paloivat). Kokeiltiin vaihtaa ABS-anturi mutta se ei tuonut toivottua tulosta. Jolloin siitä vaihdettiin ABS-laatikko. Se löytyi onneksi nopeasti käytetystä autosta ja saatiin toimimaan autoomme. Nyt ollut kaikki kunnossa. Kyllä vaan huomaa, miten hankalaa on olla ilman autoa, kun on tottunut siihen että auto on olemassa. Toivottavasti nyt kestää hetken aikaa ilman suurempia haasteita. Noh, autot ovat autoja.
  
  
• On ollut todella ihanaa, kun tuli kunnolla lunta ja pakkasta. En muistakkaan näin lumista talvea täällä Turussa ollessa. Luminen metsä on vaan jotain niin kaunista ja maagista. Tietenkään jatkuva auton lumesta puhdistaminen ja skrapaaminen ei ole aina niin mukavaa. Saatikka sitten jäässä olevat ajotiet. Onneksi kevättä kohti mennää jo kovaa vauhtia. 
  
  
  
  

  

  Auringon säteet ja lumisade

  
  
   
• Blogi täytti tässä mukavasti sen kolme vuotta. Hyvän tovin sitä on ehtinyt blogia pitämään. Huomasin, että tämä kerran kuussa kirjoitustahti on minulle vaan se toimivin. Aina välillä teen suunnitelman, että kirjoittaisin useammin. En vaan osaa suunnitella tätä riittävän hyvin jotta se olisi mahdollista. Olen muuten arjessa niin suunnitelmallinen ja aikataulutettu, että nämä vapaa-ajan hommat jää väistämättä vähemmälle. Aika näyttää mihin suuntaan blogi lähtee menemään.
  
  
• Tänä vuonna haluan kokea ja nähdä uusia juttuja. Harrastaa, treenata, oppia uutta. Viettää aikaa lähimmäisten kanssa, oppia kiitollisuutta ja olla enemmän läsnä hetkessä. Tästä tulee huippu vuosi! :)
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Treenaus

• Minulla meni pitkään, että innostuin kunnolla treeneistä. Käydessäni aikoinaan vartijakoulua (kyllä, olen ammatiltani ensin hevostenhoitaja, sitten vartija ja myyjän töitä olen tehnyt jo useamman vuoden) ja siellä tuli treenattua voimankäyttöä niin innostuin todella paljon kotireeneistä. Käytin siihen aikaan hyvää puhelin sovellusta, jossa oli tehokkaita treenejä. Harmillisesti tämä sovellus sitten poistui kokonaan enkä ole löytänyt yhtä hyvää tilalle.
  
  
• Treenailin fyssarin ohjeistuksella hyvän tovin aikaa. Hän laati minulle todella tehokkaan kotitreenin. Oli silti todella vaikea löytää siihen motivaatiota, vaikka kuntoutin polvea ja tavoitteenani oli päästä juoksemaan. En pystynyt polvivaivojen takia juoksemaan pitkään aikaan oikeastaan ollenkaan. Lääkärit sanoivat, että miksi sitten juokset jos et pysty ja se tuottaa kipua. Vasta fyssarille päästyäni aloin saamaan polvea kuntoon ja pääsin palaamaan juoksuharjoittelun pariin. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Kävin tuossa viime vuoden aikana satunnaisesti juoksemassa. Lähellä marraskuuta sain tiedon, että olin voittanut yhden kilpailun kautta paikan juoksukoulusta. Juoksukoulu on nyt alkamassa tässä näillä näppäimillä. Kuinka jännittävää ja mahtavaa!
  
  
• Innostuin tästä todella paljon ja aloin harjoittelemaan juoksua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä tammikuussa olen säännöllistänyt treenejä, jotta kroppa on valmis tulevaan juoksukouluun. Olen käynyt suunnitelmallisemmin juoksemassa sekä tehnyt kotona kehonhuoltoa. Olen tyytyväinen, kun vihdoin on tulossa jotakin, joka nostaisi juoksuharjoitteluni aivan uusille leveleille! Uskon, että tästä tulee elämäni yksi parhaimmista jutuista, opin oikeaa tekniikkaa ja pystyn järkevöittämään juoksuharjoittelua. Ja mikä parasta, pääsen vihdoin treenaamaan yhdessä ryhmän kanssa, joka on kaivattua vaihtelua tähän ainaiseen töitä ja kotia -arkeen.
  
  
• Talvijuoksuun minun oli pakko hommata nastalliset juoksukengät. Oli aivan liian vaarallista juosta kesäkengällä jäistä tietä pitkin. Sovittelin eri kaupoissa erilaisia nastallisia juoksukenkiä. Päädyin täysin oman tuntuman kautta Ice Bug älynastakenkiin. Uudet juoksukenkäni ovatkin Ice Bug Oribi 3 Bugrip GTX. Istuivat niin hyvin jalkaani ja jo ensihetkistä asti lenkeillä on ollut hyvä ja turvallinen askel. Pito on loistava vaikka aina saa käyttää varovaisuutta kun on jäätä alla. Parhaiten pito toimii lumella mutta jäiset tietkään eivät ole ollut ongelma. Talviset treenihetket ovat olleet huippuja :) 
  
  
  
  
  
  
  
  
  

  

  Uudet kengät testilenkillä..

  
  
  

  

  Yhdessä Tumpin kanssa :)

  
  
   
• Silti vaikka onkin huippukengät ja uudet treenihousut niin motivaatiota täytyy hakea ja kaivaa. Se, että saa itsensä ylös sohvalta ja lähtemään kynnyksen yli ulos lenkille on toisinaan vaikeempaa. Vaikka nyt pystynkin juoksemaan niin silti saan välillä repiä itseäni sinne ylös, ulos ja lenkille. Se, etten aijemmin pystynyt edes juoksemaan, jää kummasti jonnekkin unholaan. Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Luulisi, että nyt kun pystyy ja saa niin into puhkuen lähtee tekemään mutta kun ei. Lenkin jälkeen on useimmiten todella hyvä mieli mutta se lähtemisen tuska on välillä aivan mieletöntä.
  
  
   

  

  Uudet juoksuhousut, juoksukengät sekä säärystimet :D

  
  
  
  
• Koiran kanssa on täysin eri lähteä lenkille kun se tulee rutiinina. On syy lähteä joka päivä ulkoilemaan. Rakastan rutiineja, koska asiat vaan sujuvat sen enempää miettimättä. Silti juoksemassa käyminen on itselleni parasta stressinpoistoa. Mieli on seesteinen ja onnellinen lenkin jälkeen. Ihan joka lenkistä ei tule tätä mieletöntä hyvää oloa. Silloin kun se hyvä olo virtaa kehossa niin oikein nautin siitä ja pistän sen mieleen. Haluan muistaa sen tunteen silloinkin kun on vaikeeta ja lenkki maistuu puulta :D Mikään kun ei aina voi olla täydellisen ihanaa. Kehittyminen vaatii sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. Toivottavasti viimeistään juoksukoulun aikaan.. :D

Tumppi

• Tumpin kanssa sujuu suhteellisen mukavasti. Meillä kävi hiljattain tuttu koirahieroja hieromassa pahimpia jumeja auki. Tumppi oli jumissa lapaluun alueelta, joka heijastui selkäkipuihin. Ontumista on ollut toisinaan mutta nyt on mennyt jo tovin paremmin. Vaikutti kyllä nuo todella liukkaat kelit että koira veti ihan juntturaan.
  
  
• Tumppi on nauttinut ihan täysillä näistä runsaslumisista päivistä. Hän on ollutkin aina kunnon lumifani. Tumppi tykkää pyöriä lumessa ja upottaa päänsä hankeen. Lenkille lähtiessä saakin varautua pukemaan kunnolla päälle, kun Tumppi saattaa tovin viettää aikaa lumessa pyörimiseen ja makailuun. Lumen maistelu on myös yksi mielipuuhista. Tumpin mielestä mikään pakkanen ei ole liian kova, vaan mitä enemmän pakkasta ja lunta on niin sen parempi. Vaikkakin viime vuosina olen pistänyt merkille, että kyllä tämäkin paksukarvainen koira vaan palelee. Ikä tekee ettei lämmönsäätely ole ihan entisellä mallilla.
  
  
  Ruokavaliomuutoksen jälkeen sellainen fanaattinen lumen syöminen on onneksi vähentynyt. Lumen runsas syöminen on viitannut närästykseen.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Ruokapuolella on kuitenkin haasteita. Tumppi lopetti ihan seinään raakaruuan syömisen. Se kaikki ruokintamuutos, joka tehtiin ei ollutkaan Tumpille se mieluisin ruokavalio. En tiedä aiheuttaako raakaruoka närästystä (joka on hyvin mahdollista kun Tumpista on tullut todella närästysherkkä) vai onko se vaan tylsää mössöä mitä mussuttaa, vai mikä siinä on. 
   
• Kokeiltiin, että sopiiko peruna Tumpille vai saako siitä oireita. Kokeilu sujui onneksi hyvin ja päädyimme ottamaan kuivaruokanappulan jälleen kuvioihin mukaan. Sen viime kertaisen laajan nappulatutkimuksen jälkeen otimme kokeiluun Brit Caren viljattoman senioriruuan. 
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   
• Nyt ollaan menty uudella ruualla jo tovin aikaan. Alkuun maistui hyvin ja luulin jo että tästä tämä lähtee helpottamaan. Mutta ei. Ruokahaluttomuus jatkui ja jatkui. Kokeilin tehdä niin, että aamulla annoin vaan pelkkää keitettyä seitiä, jos se on se mikä maistuu. Aamulenkin jälkeen annoin vasta isomman aamupalan. Maistui hetken näin ja taas sama homma ettei maistukkaa.
   
• Soitimme eläinlääkäriin, jossa kehotettiin antamaan närästyslääkettä (Antepsin). Sitä saa antaa heidän mukaansa kuukauden verran koiralle. Jos ei lähde sillä helpottamaan niin on vietävä näytille. Kokeilu on parhaillaan käynnissä.
  
  
• Tumpille maistuu kyllä nappulat. Annamme nykyään myöhään illalla pienen iltapalan, eli annamme pienen määrän nappuloita. Ajattelimme sillä helpottaa, ettei vatsa pääse tyhjäksi asti yön aikana. Tyhjä vatsa saa vatsahapot nousemaan ylös ja tuottamaan inhottavia närästysoireita. Toisinaan tämä auttoi mutta edelleen on haasteita. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi tykkää syödä raakaruuan jäisenä, jolloin olemme antaneet broilerin lihapullia raakana. Eli pelkkää lihaa, koska en tiedä mikä tuossa raakatäysravinnossa aiheuttaa närästystä ja ruokahaluttomuutta. Syötyään parit raakapullat ensin niin maistuu nappulatkin. Ruokaa olen höystänyt myös märkäruualla, joka alkuun maistui ihan superhyvin. Nyt on ollut sen kanssa myös haasteita.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• En tiedä mitä tapahtui minun rohmuroopelle, joka olisi syönyt vaikka koko aika ja ruoka maistui aina superhyvin. Onko paha närästys ottanut vallan vai mikä ihme on. Hampaat on hiljattain tarkistettu. Tumppi ei ole lihonut taikka laihtunut. Tietysti vähentynyt liikunta ja aktiivisuus voi vaikuttaa ettei ole samanlaista ruokahalua. Ehkä elämäntilanteemme kotona on erilaista nykyään ja pitkään jatkunut ihmisten kiire ja stressi on tämän tehnyt. Aika vaan näyttää mihin suuntaan tämä etenee. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi on muuten oma iloinen itsensä. Virtaa riittää ja lumessa on ihana telmiä. Metsälenkeillä tutkii uteliaasti ympärilleen. Kotona on leikkisä ja haluaa paljon rapsutuksia. Hän on kyllä mitä parhain karvakamu :)

Päivä kerrassaan mennään eteenpäin. Kaikki asiat kyllä selviää ja järjestyy aikanaan :)

 

Ihanaa viikkoa!

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”