Jooga tekee hyvää mielelle ja keholle

Aloitin joogan harrastamisen suunnilleen neljä vuotta sitten. Olin alkuun täysin hukassa koko lajin kanssa mutta jokin tässä kiehtoi mieltä. Oliko se joustavuus, rentous, mielen ja kehon tasapaino vai kaikki nuo yhteensä. 

 

Jooga alkoi samoihin aikoihin kun aloitin työt ensimmäisessä työpaikassani. Ja olin muuttanut pois lapsuuden kodistani ja juuri muuttanut yhteiseen kotiin puolisoni kanssa. Olin ylistressaantunut kaikista muutoksista ja keho sekä mieli kävivät ylikierroksilla. Vaikka makailin pelkästään sohvalla niin syke hakkasi hulluna ja olo oli levoton. Tämä heijastui tietysti yöuniin ja aloin väsymään liikaa. Alkuun tein joogaa vain niin että kävin matolle makaamaan. Makasin siinä niin kauan että sydämen syke rauhoittuu. Vaikeetahan tämä alkuun oli. Kokeilin tähän myös piikkimattoa joka on kyllä tehokas jos vaan saa itsensä rennoksi. Muuten se pistelee ihan älyttömästi.

Kokeilin joogaa televisiosta tuleen jooga-ohjelman kautta. Noh, olen luonnostaan kankea enkä taipunut tietystikkään kaikkiin niihin vaikeisiin asentoihin. En muista nyt mikä jooga tämä edes oli mutta aivan liian vaikea aloittelijalle. Ajattelin, että jostain on saatava ohjeet joogan aloitukseen ja hankin tarjouksesta joogakirjan ja dvd.n. Tämä oli ”lempeää joogaa” jonka ajattelin sopivan juuri minulle. Sopihan se! Innostuin harjoituksista ja opettelin liikkeet tarkasti kirjan ohjeiden avulla. Rohkeutta minulla ei ollut että olisin lähtenyt joogakurssille tai tunneille. Olin liian stressaantunut haastamaan itseäni, vaikka pidänkin haasteista ja siitä tunteesta kun voin ylittää itseni. Aina se ei kuitenkaan ole mieleinen tapa vaan on lähdettävä hakemaan oppeja omia polkuja pitkin.

Oikeanlaisen hengittämisen harjoittelu oli äärimmäisen vaikeeta. Missä välissä piti hengittää sisään ja missä ulos. Tahti oli kyllä dvd.llä nopeatempoinen vaikka olikin rauhallisesta joogasta kyse. Ja vieläpä lempeästä joogasta. Pikkuhiljaa taito alkoi löytymään ja huomasin joogan tuottavan tulosta nopeasti. Monina aikaisina aamuina laitoin kahvinkeittimen päälle ja otin hetken itselleni ja joogasin. Ihan vaan viitisen minuuttia aamussa. Se oli riittävä. Stressaantunut keho ja mieli alkoivat tasapainoittua ja olin valmis päivän haasteisiin. Aloin huomaamaan ja aistimaan asioita paljon paremmin. Olin rennompi. Kankea kehoni alkoi pikkuhiljaa joustamaan paremmin ja ottamaan liikkeitä vastaan.

Joogaa olen harrastellut ihan kotona omien mieltymysteni mukaan. Ajoittain tämä on jäänyt pitkäksikin aikaan. Tilanteet muuttuivat, niin asuminen, paikkakunta kuten työtkin. Jokin siinä on kun rutiini rikkoutuu niin sen palauttaminen on vaikeempaa kuin ylläpitäminen. Käydessäni hiljattain mindfulness -kurssin, opin taas uusia taitoja. Hengittäminen helpottui, opin kuuntelemaan kehoani, kokeilin mindfulness -joogaa. Nykyään on erilaista joogata, kun ei tee vaan liikkeitä mekaanisesti vaan on mieli ja keho mukana. Tekeminen ei ole enää niin suorituskeskeistä vaan enemmän kehon kuuntelua. Mitä keho nyt kaipaa, onko se voimajoogaa vai lempeää joogaa. 

Tuntuu hienolta, että vaikka taukoa olisikin takana niin voi silti palata mieleisen lajin pariin. Keholla on ihmeellinen kyky mukautua ja lihasmuistiin on jäänyt lukuisat harjoituskerrat. Tietysti aika myös verottaa ja menee hetki ennen kuin palautuu takaisin siihen, mitä joskus oli. Ajoittain myös tauko tekee hyvää, keho toimii paremmin ja on kyky kehittyä vieläkin paremmaksi. Harjoittelu kannattaa aina.

Keho on kyllä uskomaton. Jos paahtaa joka päivä vaan eteenpäin niin jää helposti kehon viestit kuulematta. Näin kävi ainakin itselleni. Nykyään kun on oppinut pysähtymään ja kuuntelemaan itseään, niin kehon viestit tulevat paremmin esille. Keho kyllä kertoo mitä se tarvitsee, kunhan malttaa kuunnella. En ole täydellinen joogaaja, mutta teen sitä omaa hyvinvointiani ajatellen, joka on mielestäni se tärkein.

 

Inspiroivia hetkiä!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Tumppi on aina mukana kun jotain tapahtuu. Oma rakas koirani. Kuvat on otettu aikaisemmin, silloin kun Tumpilla oli vielä molemmat korvat pystyssä. Verikorva sattumuksen vuoksi uusissa kuvissa Tumpilla on toinen korva rutussa. Pääset sen postauksen lukemaan tästä. Täytyy jossain vaiheessa katsoa jos päivittäisi joogakuvia tuoreempiin.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiani!

Olen 23 vuotta täyttänyt nuori likka. Asustelen tällä hetkellä Turussa yhdessä avopuolisoni ja Tumppi - koiran kanssa. 

Lähden kirjoittamaan blogia ajatuksena kertoa teille arjestani, rakkaan koirani parissa. Sisällytän tähän blogiin myös itselleni muita tärkeitä asioita niin treenauksesta kuin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Otsikossa mainitsen termin ”sohvaperuna”, jolla tarkoitan koiraani Tumppia. Tumppi on 9 vuotta, rodultaan länsigöötanmaanpystykorva, elämän asenteeltaan fiilistelijä -tyyppi. Nyt kun on vihdoin ja viimein tullut talvi, huomaa kuinka paljon se vaikuttaa Tumpin vireystilaan. Lenkit sujuvat innokkain ja reippain askelin. Välillä täytyy tietysti heittäytyä hankeen makaamaan ja pyörimään. Se on se Tumpin juttu. Odotankin innolla, kun taas kevät ja kesä saapuu, niin Tumpilla tahti hidastuu sinne fiilistely -tasolle. Silloin makaillaan ja pyöritään nurmikolla vieläkin enemmän. Mutta sen aika ei ole vielä, nyt nautitaan pakkasesta ja lumisista hangista!

Liikun itse vaihtelevasti. Pääosin lenkkeilen päivittäin Tumpin kanssa, niistäkin saa aikaan tehokkaan treenin kun esimerkiksi kävelee mäet ylös askelkyykkykävelyllä. Aloitin kuntosaliharjoittelun tämän vuoden elokuussa, se on itselle omalla tavallaan uutta, koska en ole säännöllisesti kuntosalilla käynyt juuri koskaan. Joitain kokeiluja on ollut, mutta ne eivät ole johtaneet sen pidemmälle. Olen pitkään treenaillut kotona käyttäen apuna omaa kehonpainoa, käsipainoa sekä jumppakuminauhaa. Kuten monet varmasti tietävätkin, omalla kehonpainollaan saa tehokkaan treenin, kunhan haastaa itseään tarpeeksi. Salitreeni on mukavaa vaihtelua kotitreenin ohessa.

Merkittävin asia, mitä olen lähtenyt omassa hyvinvoinnissani työstämään, on stressinhallinta. Olen ihmisenä sellainen, että stressaan ja jännitän melkeinpä kaikkea. Olen stressannut tiedostamattani, mutta huomannut sen siitä, ettei yleisvire ole entisellään. Stressinhallinnan harjoittelu on lisännyt itselle kärsivällisyyttä ja rentoutta. Samalla olen harjoitellut myös joogaa, kerron näistä asioista myöhemmin vielä lisää.

Terkuin

Hanna ja Tumppi