Haluan
kertoa teille nyt hieman enemmän siitä, miksi päädyin valitsemaan
otsikkoon termin ”sohvaperuna”.
Tässä
kävi vähän hassusti, että jostain syystä osa lukijoista yhdisti
otsikon puolisooni. Näen tässä kohtaan tarpeelliseksi kertoa
teille hieman otsikon ”juurista”. Puolisoni on kylläkin
mukavuudenhaluinen, mutta nykyään hän on kiinnostunut enemmän
terveellisemmistä elämäntavoista ja olemme alkaneet käymään
yhdessä kuntosalilla. Lenkkeilemme kumpikin päivittäin Tumpin kanssa, kuten koiranomistajuuteen kuuluu.
Toki vietämme yhdessä myös mukavia
herkuttelu- ja löhöilypäiviä, elämästä täytyy myös osata
nauttia, mutta kohtuudella. Näin ollen hyvä muistisääntö on että kohtuus kaikessa.
Blogini
otsikon valitsin sillä perusteella, että saan siitä mielenkiintoa
herättävän. Näin ainakin toivoin ja kuvittelin, koska kaikkihan
lähtee juurikin osuvasta otsikosta, jolla herätetään lukijoiden
mielenkiinto. Valintani oli selvä myös sen takia, koska halusin
kirjoittaa Tumpista.
Tumppi
on vuosien mittaan muuttunut enemmän ja enemmän rauhaa
rakastavaksi, nukkumisesta ja löhöilystä pitäväksi
sennukoiraksi. Onhan Tumpilla ikääkin jo se yhdeksän vuotta. Kuvassa komeilee Tumppi ja herran 9v synttärit!
Miksi
Tumpista tuli sohvaperuna? Jos lähetään ihan alusta liikkeelle. Tumppi on
rodultaan länsigöötanmaanpystykorva, joka kuuluu alkukantaisiin
koirarotuihin. Göötit ovat innokkaita ja energisiä koiria, niitten
kanssa voi harrastaa niin agilitya kuin tokoakin (tottelevaisuuskoulutus). Osa on jopa
harrastanut vesipelastustakin. Koirarotukirjassa sanotaan hyvin,
ettei koira sovellu "vain sohvanvaltaajaksi”.
Tumppi
oli pikkupentuna todellinen energiapakkaus ja pikkuriiviö. Virtaa
riitti ja kaikkea piti kokeilla ja maistella. Onneksi säästyttiin siltä, ettei
Tumppi tuhonnut mitään suurempaa. Vähän piti järsiä listoja ja
keittiön tuolia. Yksi vanha kenkäkin sai oman stailauksensa.
Tumpista kasvoi todella fiksu nuorukainen, jonka kanssa tein pitkiä
metsälenkkejä ja talvella kävimme juoksemassa umpihangessa.
Huhhuh, tehokasta liikuntaa molemmin puolin.
Noh
kaikkihan
päättyy aikanaan. Saimme nauttia pitkään hyvistä ja terveistä vuosista
ilma sen suurempia mutkia. Terveydellisiä vaivoja alkoi ilmentymään Tumpin
ollessa kuusi vuotta. Eläinlääkärin
kehotuksesta päädyimme kastraatioon. Jouduimme siihen
päätökseen. Se oli harmillista mutta koiran terveys on aina etusijalla. Eläinlääkäri varoitteli jo, että koira voi
laiskistua kastroinnin takia, painoa alkaa kertymään herkemmin ja
se voi muuttua sohvaperunaksi. Sohvaperunaksi? Ai tämäkö? En halunnut
uskoa, mutta aika sen näyttää, ajattelin.
Vuodet
vierivät,
ja yhä enemmän ja enemmän Tumppi alkoi muuttumaan.
Siitä toden totta tuli ruokaa ja rauhallisia lenkkejä rakastava
koira. Lenkit eivät enää tuottaneet samanlaista ilon purkausta,
kun ei ollut sen mielestä mitään mielenkiintoisia hajuja enää samalla tavalla.
Ruokahalu muuttui 110 kertaiseksi, Tumppi olisi voinut syödä vaikka
aina – yllättävää, koska pentuna se oli enemmänkin nirso.
Painoakin kertyi äärettömän helposti. Nukkuminen ja löhöily kiinnostivat
huomattavan paljon enemmän kuin pitkät ja jokseenkin tylsät
kävelylenkit.
Vuosien
mittaan olen hyväksynyt Tumpin sellaisena kuin se on. Takaisin en
enää saa sitä super-energistä sähköjänistä. Siitä mistä
silloin kiukkuuntui, niin nykyään kaipaa. Ihmisen mieli, se mikä
joskus oli niin sen haluaisi takaisin. Mutta sitä ei vaan koskaan
enää saa takaisin. On keskityttävä tähän hetkeen ja tulevaan, oltava kiitollinen.
Tumppi
on opettanut minulle rauhallisuutta ja rentoutta. Sitä, että ei
aina ole jatkuva kiire. Lenkeillä voi keskittyä
aistimiseen ja fiilistelyyn. Sohvalla voi löhöillä rauhallisesti
eikä ole koko aika kiire jonnekkin. Niinä päivinä kun Tumpilla on
virtaa niin olen todella tyytyväinen. On hienoa nähdä, kuinka
edelleen Tumppi innostuu ensilumesta, ja yhteisistä
riehumisleikeistä kotona. Uudet metsäreitit ja maisemat saavat aikaan sen, että Tumpista tulee samanlainen säheltäjä kuin se oli pentunakin.
Koirat
ovat siitä mahtavia, koska heillä on se hetkessä elämisen taito.
Koirat eivät muistele menneitä, eivätkä pelkää tulevaa. Koirat
elää tässä ja nyt, ja vain rakastavat. Muistetaan pitää hyvää huolta
rakkaista koiraystävistämme :)
Terkuin
Hanna
ja Tumppi
P.S. Tumppi ei ole tuhonnut mitään pentuvuosien jälkeen, kunnes.. Sattui unohtumaan
herkkupussi taskuun ja Tumppi löytää sen yksin ollessaan, niin jälki on taattu.
Ihana teksti taas tumpista���� kivasti kuvia ja oli kiva et olit kirjottanu enemmän ja olit avannut edellistä otsikkoa hyvin��
VastaaPoistaVoi kiitos paljon :) kiva kuulla että pidit tekstistä! :)
PoistaEn olekaan tainnu ihan pentukuvaa Tumpista nähdä. Söpönen. :)
VastaaPoistaSe oli aikamoinen hurmuri pentuna :) ihastuttiin ensinäkemältä välittömästi tähän karvakaveriin. Luulen myös, ettet ole nähnyt Tumpista pentukuvia, koska en ole niitä vielä koskaan julkiseen jakoon laittanut. Koin, että nyt ne sopivat tähän aiheeseen, koska pureuduttiin hieman menneisyyteen :)
Poista