Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa: Mitä meille kuuluu? (Arki, treenit, koira)

Ajattelin kirjoittaa nyt pitkästä aikaa kuulumisia -postauksen. Hetki on kulunut kun viimeksi olen kirjoitellut ihan vaan kuulumisista. Koostan tähän nyt noista kolmesta eri aihealueesta kuulumiset. Siinä on kolme eri aihetta eli arki, treenit ja tietenkin Tumppi :)

Arki

Arki sujuu pitkälti oikein mukavasti. Päivät kuluvat töissä ja kotona.
Arkea hankaloitti hetken aikaa se, kun auto ei ollut kunnossa. Siitä hajosi ABS-laatikko, jonka takia ei tietenkään toiminut ABS-jarrut eikä luistonesto. Tätä selviteltiin hyvän tovin aikaa. Vika ilmeni vain silloin, kun auto oli lämmin. Jolloin kun lähti aamulla ajamaan töihin niin hyvin toimi ja vielä työpäivän jälkeenkin. Jos siitä tuli suoriltaan lähdettyä vaikkapa kaupoille niin johan taas paloivat ”jouluvalot” kojelaudassa (eli ABS ja luistonesto valo paloivat). Kokeiltiin vaihtaa ABS-anturi mutta se ei tuonut toivottua tulosta. Jolloin siitä vaihdettiin ABS-laatikko. Se löytyi onneksi nopeasti käytetystä autosta ja saatiin toimimaan autoomme. Nyt ollut kaikki kunnossa. Kyllä vaan huomaa, miten hankalaa on olla ilman autoa, kun on tottunut siihen että auto on olemassa. Toivottavasti nyt kestää hetken aikaa ilman suurempia haasteita. Noh, autot ovat autoja.
On ollut todella ihanaa, kun tuli kunnolla lunta ja pakkasta. En muistakkaan näin lumista talvea täällä Turussa ollessa. Luminen metsä on vaan jotain niin kaunista ja maagista. Tietenkään jatkuva auton lumesta puhdistaminen ja skrapaaminen ei ole aina niin mukavaa. Saatikka sitten jäässä olevat ajotiet. Onneksi kevättä kohti mennää jo kovaa vauhtia.

Auringon säteet ja lumisade
Blogi täytti tässä mukavasti sen kolme vuotta. Hyvän tovin sitä on ehtinyt blogia pitämään. Huomasin, että tämä kerran kuussa kirjoitustahti on minulle vaan se toimivin. Aina välillä teen suunnitelman, että kirjoittaisin useammin. En vaan osaa suunnitella tätä riittävän hyvin jotta se olisi mahdollista. Olen muuten arjessa niin suunnitelmallinen ja aikataulutettu, että nämä vapaa-ajan hommat jää väistämättä vähemmälle. Aika näyttää mihin suuntaan blogi lähtee menemään.
Tänä vuonna haluan kokea ja nähdä uusia juttuja. Harrastaa, treenata, oppia uutta. Viettää aikaa lähimmäisten kanssa, oppia kiitollisuutta ja olla enemmän läsnä hetkessä. Tästä tulee huippu vuosi! :)

Treenaus

Minulla meni pitkään, että innostuin kunnolla treeneistä. Käydessäni aikoinaan vartijakoulua (kyllä, olen ammatiltani ensin hevostenhoitaja, sitten vartija ja myyjän töitä olen tehnyt jo useamman vuoden) ja siellä tuli treenattua voimankäyttöä niin innostuin todella paljon kotireeneistä. Käytin siihen aikaan hyvää puhelin sovellusta, jossa oli tehokkaita treenejä. Harmillisesti tämä sovellus sitten poistui kokonaan enkä ole löytänyt yhtä hyvää tilalle.
Treenailin fyssarin ohjeistuksella hyvän tovin aikaa. Hän laati minulle todella tehokkaan kotitreenin. Oli silti todella vaikea löytää siihen motivaatiota, vaikka kuntoutin polvea ja tavoitteenani oli päästä juoksemaan. En pystynyt polvivaivojen takia juoksemaan pitkään aikaan oikeastaan ollenkaan. Lääkärit sanoivat, että miksi sitten juokset jos et pysty ja se tuottaa kipua. Vasta fyssarille päästyäni aloin saamaan polvea kuntoon ja pääsin palaamaan juoksuharjoittelun pariin.
Kävin tuossa viime vuoden aikana satunnaisesti juoksemassa. Lähellä marraskuuta sain tiedon, että olin voittanut yhden kilpailun kautta paikan juoksukoulusta. Juoksukoulu on nyt alkamassa tässä näillä näppäimillä. Kuinka jännittävää ja mahtavaa!
Innostuin tästä todella paljon ja aloin harjoittelemaan juoksua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä tammikuussa olen säännöllistänyt treenejä, jotta kroppa on valmis tulevaan juoksukouluun. Olen käynyt suunnitelmallisemmin juoksemassa sekä tehnyt kotona kehonhuoltoa. Olen tyytyväinen, kun vihdoin on tulossa jotakin, joka nostaisi juoksuharjoitteluni aivan uusille leveleille! Uskon, että tästä tulee elämäni yksi parhaimmista jutuista, opin oikeaa tekniikkaa ja pystyn järkevöittämään juoksuharjoittelua. Ja mikä parasta, pääsen vihdoin treenaamaan yhdessä ryhmän kanssa, joka on kaivattua vaihtelua tähän ainaiseen töitä ja kotia -arkeen.
Talvijuoksuun minun oli pakko hommata nastalliset juoksukengät. Oli aivan liian vaarallista juosta kesäkengällä jäistä tietä pitkin. Sovittelin eri kaupoissa erilaisia nastallisia juoksukenkiä. Päädyin täysin oman tuntuman kautta Ice Bug älynastakenkiin. Uudet juoksukenkäni ovatkin Ice Bug Oribi 3 Bugrip GTX. Istuivat niin hyvin jalkaani ja jo ensihetkistä asti lenkeillä on ollut hyvä ja turvallinen askel. Pito on loistava vaikka aina saa käyttää varovaisuutta kun on jäätä alla. Parhaiten pito toimii lumella mutta jäiset tietkään eivät ole ollut ongelma. Talviset treenihetket ovat olleet huippuja :)

Uudet kengät testilenkillä..

Yhdessä Tumpin kanssa :)
Silti vaikka onkin huippukengät ja uudet treenihousut niin motivaatiota täytyy hakea ja kaivaa. Se, että saa itsensä ylös sohvalta ja lähtemään kynnyksen yli ulos lenkille on toisinaan vaikeempaa. Vaikka nyt pystynkin juoksemaan niin silti saan välillä repiä itseäni sinne ylös, ulos ja lenkille. Se, etten aijemmin pystynyt edes juoksemaan, jää kummasti jonnekkin unholaan. Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Luulisi, että nyt kun pystyy ja saa niin into puhkuen lähtee tekemään mutta kun ei. Lenkin jälkeen on useimmiten todella hyvä mieli mutta se lähtemisen tuska on välillä aivan mieletöntä.

Uudet juoksuhousut, juoksukengät sekä säärystimet :D
Koiran kanssa on täysin eri lähteä lenkille kun se tulee rutiinina. On syy lähteä joka päivä ulkoilemaan. Rakastan rutiineja, koska asiat vaan sujuvat sen enempää miettimättä. Silti juoksemassa käyminen on itselleni parasta stressinpoistoa. Mieli on seesteinen ja onnellinen lenkin jälkeen. Ihan joka lenkistä ei tule tätä mieletöntä hyvää oloa. Silloin kun se hyvä olo virtaa kehossa niin oikein nautin siitä ja pistän sen mieleen. Haluan muistaa sen tunteen silloinkin kun on vaikeeta ja lenkki maistuu puulta :D Mikään kun ei aina voi olla täydellisen ihanaa. Kehittyminen vaatii sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. Toivottavasti viimeistään juoksukoulun aikaan.. :D

Tumppi

Tumpin kanssa sujuu suhteellisen mukavasti. Meillä kävi hiljattain tuttu koirahieroja hieromassa pahimpia jumeja auki. Tumppi oli jumissa lapaluun alueelta, joka heijastui selkäkipuihin. Ontumista on ollut toisinaan mutta nyt on mennyt jo tovin paremmin. Vaikutti kyllä nuo todella liukkaat kelit että koira veti ihan juntturaan.
Tumppi on nauttinut ihan täysillä näistä runsaslumisista päivistä. Hän on ollutkin aina kunnon lumifani. Tumppi tykkää pyöriä lumessa ja upottaa päänsä hankeen. Lenkille lähtiessä saakin varautua pukemaan kunnolla päälle, kun Tumppi saattaa tovin viettää aikaa lumessa pyörimiseen ja makailuun. Lumen maistelu on myös yksi mielipuuhista. Tumpin mielestä mikään pakkanen ei ole liian kova, vaan mitä enemmän pakkasta ja lunta on niin sen parempi. Vaikkakin viime vuosina olen pistänyt merkille, että kyllä tämäkin paksukarvainen koira vaan palelee. Ikä tekee ettei lämmönsäätely ole ihan entisellä mallilla.

Ruokavaliomuutoksen jälkeen sellainen fanaattinen lumen syöminen on onneksi vähentynyt. Lumen runsas syöminen on viitannut närästykseen.
Ruokapuolella on kuitenkin haasteita. Tumppi lopetti ihan seinään raakaruuan syömisen. Se kaikki ruokintamuutos, joka tehtiin ei ollutkaan Tumpille se mieluisin ruokavalio. En tiedä aiheuttaako raakaruoka närästystä (joka on hyvin mahdollista kun Tumpista on tullut todella närästysherkkä) vai onko se vaan tylsää mössöä mitä mussuttaa, vai mikä siinä on.
Kokeiltiin, että sopiiko peruna Tumpille vai saako siitä oireita. Kokeilu sujui onneksi hyvin ja päädyimme ottamaan kuivaruokanappulan jälleen kuvioihin mukaan. Sen viime kertaisen laajan nappulatutkimuksen jälkeen otimme kokeiluun Brit Caren viljattoman senioriruuan.
Nyt ollaan menty uudella ruualla jo tovin aikaan. Alkuun maistui hyvin ja luulin jo että tästä tämä lähtee helpottamaan. Mutta ei. Ruokahaluttomuus jatkui ja jatkui. Kokeilin tehdä niin, että aamulla annoin vaan pelkkää keitettyä seitiä, jos se on se mikä maistuu. Aamulenkin jälkeen annoin vasta isomman aamupalan. Maistui hetken näin ja taas sama homma ettei maistukkaa.
Soitimme eläinlääkäriin, jossa kehotettiin antamaan närästyslääkettä (Antepsin). Sitä saa antaa heidän mukaansa kuukauden verran koiralle. Jos ei lähde sillä helpottamaan niin on vietävä näytille. Kokeilu on parhaillaan käynnissä.
Tumpille maistuu kyllä nappulat. Annamme nykyään myöhään illalla pienen iltapalan, eli annamme pienen määrän nappuloita. Ajattelimme sillä helpottaa, ettei vatsa pääse tyhjäksi asti yön aikana. Tyhjä vatsa saa vatsahapot nousemaan ylös ja tuottamaan inhottavia närästysoireita. Toisinaan tämä auttoi mutta edelleen on haasteita.
Tumppi tykkää syödä raakaruuan jäisenä, jolloin olemme antaneet broilerin lihapullia raakana. Eli pelkkää lihaa, koska en tiedä mikä tuossa raakatäysravinnossa aiheuttaa närästystä ja ruokahaluttomuutta. Syötyään parit raakapullat ensin niin maistuu nappulatkin. Ruokaa olen höystänyt myös märkäruualla, joka alkuun maistui ihan superhyvin. Nyt on ollut sen kanssa myös haasteita.
En tiedä mitä tapahtui minun rohmuroopelle, joka olisi syönyt vaikka koko aika ja ruoka maistui aina superhyvin. Onko paha närästys ottanut vallan vai mikä ihme on. Hampaat on hiljattain tarkistettu. Tumppi ei ole lihonut taikka laihtunut. Tietysti vähentynyt liikunta ja aktiivisuus voi vaikuttaa ettei ole samanlaista ruokahalua. Ehkä elämäntilanteemme kotona on erilaista nykyään ja pitkään jatkunut ihmisten kiire ja stressi on tämän tehnyt. Aika vaan näyttää mihin suuntaan tämä etenee.
Tumppi on muuten oma iloinen itsensä. Virtaa riittää ja lumessa on ihana telmiä. Metsälenkeillä tutkii uteliaasti ympärilleen. Kotona on leikkisä ja haluaa paljon rapsutuksia. Hän on kyllä mitä parhain karvakamu :)