Olemme
harrastelleet Rally-tokoa nyt jo hyvän tovin verran. Ensimmäiset
treenit starttailivat kesällä 2016 ja kirjoittelinkin ensimmäisen
postauksen siitä vuoden 2017 puolivälissä. Tähän postaukseen
pääset tutustumaan alla olevasta linkistä;
Tuossa
postauksessa on kerrottu ennemmän myös itse lajista. Ajattelinkin
nyt, että kertoilen miten se nykyään meiltä sujuukaan :D
Tumpilla
on aina todella paljon virtaa kun pääsemme treenaamaan Rallya. Jo
kotona pakatessani treenitavaroita kasaan niin Tumppi häärää ja
pyörii jaloissa. Autolle päästessämme ei meinaa millään
rauhoittua vaan pyörii ja säheltää. Haukahtelut takapenkillä
eivät ole niin kiva juttu, onneksi Tumppi on siitä vähän edes
rauhoittunut. Autoilu on aina yhtä hauskaa, ainakin Tumpin mielestä
:D
Kentälle
päästyämme on herralla heti kova vauhti päällä. Laitan Tumpin
kiinni alkuun jalkapallomaalin tolppaan jotta voimme rauhassa katsoa
kyltit ja tehdä radan kaverin kanssa. Tämä on tietysti Tumpille
yhtä tuskaa, malttamaton kun on, mutta nykyään on siihenkin
toisinaan löytänyt vähän malttia.
Viime
kerralla tein alkulämmittelyn sillä aikaa kun kaveri suoritti rataa
koiransa kanssa. Aikaisemmin olen mennyt vaan suoraa radalle, mutta
nyt olen huomannut ettei se oikein ole kannattavaa. Kylmillä
lihaksilla suoraan treenaamaan lähtö on aina riskialtista. Kroppa
kipeytyy ja päälle Tumpin nivelrikko niin kyllä alkulämmittely on
paikallaan. Radalle lähtö sujui tämän jälkeen huomattavasti
paremmin; Tumppi oli hereillä ja kuunteli todella hienosti.
Aikaisemmin eka rata on mennyt niin sähläillessä kun itse katsoo
kylttejä ja Tumppi sählää herkkujen perään. On kyllä sen
näköistä meidän touhu välillä että voi huhhuh :D Hylkäys
tulisi saman tien jos kisoihin lähdettäisiin.
Minä katson kylttiä ja Tumppi odottaa malttamattomana mitä tehdään seuraavaksi |
Jäi jälkeen kun en antanut käskyä :'D |
Emme
treenaa kisakentille, mutta koitin silti terästää muistiani ja
tehdä kyltit tarkkaan oikeasta kohdasta mutta huomaahan sen kun
teemme tätä vain omaksi iloksemme niin aika herkästi tulee
lipsuttua ja joustettua. Tumppi osaa hyvin ja malttoi viimeksi myös
todella hyvin keskittyä. Ainoa juttu on, että kun kädessäni on
herkku niin Tumppi koittaa napata sitä kesken matkaa suoraan
kädestäni. Lapaset olivat hetkessä kuolan peitossa. Haastavina
liikkeinä Rallyssa on sellaiset, joissa koira ja kouluttaja lähtevät
eri suuntiin. Meinaan itse mennä solmuun ja Tumppi tekee
extrapyörähdyksiä sillä välin kun olen liian hidas.
Siinä meni sormet, ainakin melkein :'D |
Vielä täytyy opetella peruuttaminen. Peruutusharjoittelu onnistuu kotona parhaiten. Tekee kujan ja siinä kun opettaa peruuttamaan niin Tumppi oppii sen äkkiä. Tumpilla on sellainen luonne ettei oikein halua tehdä mitään mikä ei ole tullut käskystä. Että jos koittaa kädellä ohjata niin Tumppi katsoo et hei äläs koske muhun. Tai jos koittaa peruuttaa niin että seisoo koiran edessä ja työntää sitä hieman niin tämäkin on Tumpista häiritsevää. Istahtaa ennemmin ja katsoo että häh mitä sä oikeen haluat mun tekevän :D
Nyt
jatkossa muistan vaan sen, että en pidä herkkuja valmiina kädessä
odottamassa vaan otan niitä herkkupussista sitä mukaan kun tarvii.
Rata tulee suoritettua paljon paremmin ja kyllä motivaatio riittää
radan loppuun näin kokeneella koiralla. Välissä voi toki palkata
mikäli tarvitsee.
Hetkittäin sujuu niin hienosti :) |
Mutta
tärkeintähän on kuitenkin se että on hauskaa! :D Nautin siitä,
kun näen kuinka onnessaan Tumppi on päästessään treenaamaan ja
ei meinaa nahoissaan pysyä kun on niin täynnä iloa ja virtaa. On
se hieno karvakamu :)
Viime
talvena kävimme kokeilemassa myös hankitreenejä. Tumppi oli tästä
ihan onnessaa, loikki ja hyppi sinne tänne. Silloin ei kyllä
näyttäny niin Rallylta mutta ajattelin että antaa mennä vaan :D
Tumpilla on usein pakkassäässä paljon virtaa ja tykkää möyrytä
ja loikkia hangessa.
Joko pääsis radalle :D |
Höööh eikö vielä mennäkkää :D |
On
tämä vaan huippu laji! :)
Näihin
tunnelmiin!
Hanna
ja Tumppi
Seuraa
meitä:
Facebook
”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”
Instagram
@hannahtuulia
Bloglovin'
”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mukavasta kommentistasi :)