Meidän joulutervehdys!

Tämä vuosi alkaa olemaan jälleen taputeltu. Kylläpä aika vierähtikin vauhdikkaasti. Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Muistakaahan rentoutua ja viettää aikaa lähimmäistenne kanssa. Tärkein lahja kaikista on antaa aikaa ja olla läsnä. 

 

Kokoan tähän postaukseen kuvia tämän talven lumisista hetkistä. Tumppi on kunnon lumifani ja aina onnessaan kun on saatu lunta tänne Turkuun. Itsekkin pidän ja nautin talvisesta säästä. Talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. Metsä on silloin kauneimmillaan ja se rauha sekä hiljaisuus mikä lumisesta metsästä huokuu on niin rauhoittavaa. Nyt kaiken kiireen ja stressin keskellä olen ottanut aikaa rauhoittumiselle. Parhaiten minulla toimii hetki metsässä. Hetken ei tarvitse olla pitkä vaan se lyhytkin aika, jonka metsässä viettää, lataa akkuja niin tehokkaasti. Luonnolla on parantava voima.

Ihanaa joulua sekä uutta vuotta teille kaikille! Palailen ensi vuonna jälleen blogin pariin. Kiitos kun olette olleet mukana :)

Tähän loppuun vielä meidän joulutervehdys.

 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Talven taikaa ja metsän rauhaa (mukana meidän joulutervehdys!)

Olemme asuneet nyt kolme vuotta täällä Turussa. Näiden vuosien aikana on tullut tutuksi Turun vaihteleva sää. Toisinaan on tuulista, jopa kovaakin tuulta. Alkuun se tuntuikin erikoiselta kun ei ollut siihen tottunut. Harvemmin Lahdessa oli näin tuulista. Näiden tuulten mukana tulee erilaiset sääolosuhteet. Välillä on sadetta (lähes jatkuvasti.. Tai siltä ainakin tuntuu :D), välillä taas kovaa tuulta, raekuuroja. Talvet ovat lähinnä sateisia ja pitkiä pimeitä syksyjä. Tänne kun saadaan lunta niin kyllä se itselleni ja Tumpille on niitä huippuhetkiä! 

Tumppi on kyllä sellainen lumifani. Aivan pienestä pitäen Tumppi on rakastanut lunta enemmän kuin mitään muuta. Mitä enemmän sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat niin kyllä se reippaasti vaan kulkee eteenpäin vaikka lunta olisikin enemmän. Sisulla ja voimalla. Silloin kun Tumppi oli nuorempi niin kävimme talvisin juoksemassa kentällä jossa oli syvä umpihanki. Oli kyllä tehokasta treeniä ja Tumpin voimatasot kasvoivat huimasti. Se oli niin hauskaa! :D

Niinä harvoina hetkinä, kun saamme tänne Turkuun lunta, niin käytän ne hetket todella hyödyksi. Haluan, että Tumppi saa nauttia lumesta mahdollisimman paljon. Kuitenkin kun tietää, että äkkiä sää muuttuu ja asteet nousevat plussalle, niin siitähän seuraa vesikelit. Sen takia on heti lähdettävä tarpomaan lumiseen metsään, kun sitä lunta tänne suodaan.

Nykyään kun olen oppinut nauttimaan ja elämään enemmän hetkessä, niin nautin täysillä metsässä liikkumisesta. Ja varsinkin lumisesta metsässä. Tunnelma oli suorastaan mykistävät maaginen. Ihastelin vaan puiden päälle laskeutuneesta lumikerroksesta ja kuinka puut olivat taittuneet tutun metsäpolun ylle. Pakkassään raikkaus ja tuoksu on jotakin niin rauhoittavaa. Se hiljaisuus, rauha ja tyyneys rauhoittaa omaa mieltä. Käynkin latailemassa akkuja rauhallisilla metsälenkeillä, joista saan kaikista eniten virtaa. Hengittää syvää, katselee ympärilleen ja voi huomata metsän muutokset. Metsä tietää, että kaikki aina järjestyy. Metsässä on rauhaa ja turvallisuutta. Luonto kyllä pärjää.

Tumppi tykkää myös kulkea metsässä. Metsälenkit ovatkin meidän molempien suosikki. Tumppia kiinnostaa enemmän se hajumaailma. Hankeen uponneet metsän eläinten jäljet kiinnostavat Tumppia, joka haluaakin lähteä jälkiä seuraamaan. Tumpista olisi tullut kyllä loistava jälkikoira, mikäli olisin siihen hommaan aikoinaan ryhtynyt. Herkun etsintää olemme välillä harrastelleet. Nykyään on enemmän rally-toko sekä koirien pelikasino harrastuksenamme jolloin muut etsinnät ovat jääneet. Voisimmekin välillä ottaa kentällä pitkästä aikaa etsintäharjoitteita. 

 

Olemme ottaneet tavaksi käydä päivittäin metsälenkeillä. Pääsemme usein aamulla lenkille, jolloin valosaakin riittää hyvin. Silloin otan tarpeeksi aikaa aamulenkille ja pyhitän sen hetken rauhalliselle ulkoilulle. En halua pitää mitään kiirettä, vaan nautin ja aistin metsän tunnelmaa kaikessa rauhassa. Huomaan sen toimivan itselläni stressinhallintana. Syke laskee ja mieli rauhoittuu, päivä starttaa hyvin käyntiin. Tumppikin nauttii kun ei tarvitse pitää mitään kiirettä. Saa rauhassa nuuskutella metsän tuoksuja ja tutkia polkuja. Haluankin mennä askel kerrallaan ja olla juuri siinä hetkessä.

 

Käykäähän ihmeessä te muutkin tutustumassa lähimetsiinne ja huomatkaa sen rauhoittava vaikutus :) varsinkin joulukiireiden alla on hyvä ottaa hetki hengähdysaikaa ja lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Metsässä mieli rauhouttuu ja saa hyvin ladattua akkuja :)

Toivotan tämän talvisen postauksen myötä teille oikein ihanaa joulua! ja mitä parhainta uutta vuotta 2018! Tehdään siitä yhdessä huippu vuosi :)

Loppuun vielä Tumpin joulutervehdys :)

Näihin kuviin ja palataan asioiden pariin ensivuonna :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Rakentelin tänä talvena heti ensilumen aikaan ensimmäisen lumikoirankin :D hieno siitä tuli ja nyt on kuvat muistoina :)

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Kaunis ja inspiroiva syksy

Syksyllä herää aina uusi inspiraatio. Nykyään kun on alkanut ottamaan enemmän irti hetkistä niin tuntee saavansa enemmän irti myös syksystä. Läsnäolon voima. Nyt kun olen tietoisesti alkanut liikkumaan rauhallisemmin ja stressiä lievittäen niin kyllä elinvoimakin on lisääntynyt.

Rakastan niin paljon kävellä ja liikkua metsässä. Keväällä ihastelin luonnon heräämistä uuteen ja nyt syksyllä ihastelen luonnon omaa väritaidetta. Ihanan rauhoittavaa on kuunnella lehtien havinaa, ihastella värejä. Nähdä joka kerta metsä erilaisena ja eri näköisenä. 

 

Parhainta on tietysti yhteiset lenkkihetket rakkaan koirani kanssa. Kuljemme rauhallista tahtia pitkin metsäpolkuja. Tumppi käy välillä nautiskelemassa vielä viimeisistä mustikoista. On se kyllä sellainen herkkusuu! Metsään kun mennään niin aina ekana on mielessä vaan mustikat. Tumppi voisi herkutella siellä vaikka koko päivän. Luonnon omia superfoodeja. 

Ihana metsäpolku. Ja mustikoita syövä koira :D

Matka jatkuu :)

On ollut kyllä todella mahtavan aurinkoinen syksy. Tuntuu, että aurinkoa on nyt riittänyt ja ollut myös lämpimiä syyspäiviä. Lenkkeily on mukavaa myös hieman viileämmässä säässä – kunhan päällä on lämmin huppari ja kaulahuivi. Lapaset täytyi jo kaivaa talvisäilöstä, sormeni ovat vaan niin yliherkät kylmyydelle. Sormet kuivuu ja kohmettuu ihan toden teolla. 

Metsästä saa niin paljon hyvinvointia. Huomaa kuinka stressitasot laskevat ja mieli rauhoittuu. On vapauttavaa olla vaan hetki. Aistia ja kuunnella metsän eri värejä ja ääniä.

Tuntuu välillä, että lenkkeily on itselle kyllä se ehdoton henkireikä. Kun pääsee ulos raittiiseen ulkoilmaan, niin huomaa kuinka ajatuskin liikkuu paremmin. On paljon vapautuneempi olo, paine ja stressi helpottaa, keho saa hyvinvointia. Nykyisessä suorituskeskeisessä maailmassa on pakkokin löytää itselle ne keinot hallita sitä vallitsevaa stressiä. Itse virityn liiankin helposti stressin tunteeseen, liiallinen kiire ja liian monta asiaa kerralla tekevät olemisesta haastavaa. 

"Joko jatkettais matkaa?" :D

 

Ajoittain ärsyttää se tunne, kun pää on ihan jumissa. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella ja olla luova, niin päässä vaan jyllää kaikki ajatukset solmussa. Muisti pätkii, ajatus katkeilee eikä energiatasotkaan ole entisellään. Tähän vallitsevaan, liialliseen stressiin olen halunnut löytää ratkaisun. Tietoisesti rauhoittua. Ettei tarvitse aina suorittaa jotakin. Olen tyytyväinen löydettyäni meditaation, siihen yhdistettynä joogan ja rauhalliset metsälenkit. Ajan myötä haluan uskoa, että pystyn vieläkin paremmin hallitsemaan sitä liiallista kiirettä. Pystyn paremmin ottamaan ja antamaan aikaa itselleni, kuuntelemaan kehoani, olemaan armollisempi.

"Find your balance"

Nyt haluan hetken nauttia kauniista syksystä.

Ihanaa syksyn aikaa teille kaikille!

 Terkuin

Hanna ja Tumppi

Joulukuun kuulumiset ja tammikuun tunnelmointia

Tervetuloa tammikuu ja uusi vuosi 2017!

Vielä tässä loppiaisen tienoilla voin hetkeksi palata ajassa taaksepäin ja fiilistellä hetken joulukuuta.

Joulu sujui meillä oikein mukavasti. Saatiin koti jouluiseksi ja hyvälle mallille muutenkin. Aikamoista haipakkaa ollut kyllä kun kuukaudessa on tavarat purettuna kun olemme saaneet muutettua. Oli ihana rentoututua viettämään joulua sukulaisten kanssa ja nauttia siitä rauhallisuudesta. Välipäivät sujuivatkin mukavasti sohvalla rentoutuen ja nauttien uurastuksen tuloksista.

Saimme myös oikean joulukuusen! Se toi minulle sen joulun tunnelman vaikka sää olikin ulkona harmaa ja sateinen. Kuusi oli hieno ja tuuhea, todella kaunis. 

 

Tässä hieman kuvasaldoa meidän joulusta, joulupukki tuli käymään ja Tumppikin sai itselleen joululahjoja.

 

Tumpin joululahjat koostuivat herkkuluista, aktivointilelusta sekä pehmeästä possulelusta. Possusta tuli Tumpille uusi kaveri.

 

Uuden vuoden vietto sujui rempseissä meiningeissä ja kävimme Turun keskustassa katsomassa raketteja. Meno oli aika hulvatonta ja ihmisvilinää riitti.

   

Tammikuuta on tullut vietettyä töiden ja lenkkeilyjen merkeissä. Olen innostunut uudella tavalla lenkkeilystä ja tehnyt pitkähköjä metsälenkkejä. Auringon valo on antanut kummasti uutta energiaa. Ajattelin käyttää hetken aikaa kunnolla akkujen latailuun. On tullut nukuttua huonosti painajaisten takia ja univelkaa on kertynyt mittariin. Täytyy vain ottaa hetki aikaa ja saada univelat korjattua. Haluan palailla treenien pariin omaa hyvinvointia ajatellen. Haluaisin aloittaa juoksemaan pitkän tauon jälkeen. Mutta ensiksi aloitan tekemällä pidempiä lenkkejä. Nyt on ollut kyllä kovat pakkaset näin yllättäen niin olen suosiolla lenkkeillyt rauhaksiin. Omaan tahtiin vaan. Tumppi se osaa ottaa chillisti ja nauttia elämästä.

 

Tsemppiä tälle vuodelle!

Terkuin

Hanna ja Tumppi