15 asiaa elämästä..

Nyt kun olen muuttanut takaisin Lahteen ja hypännyt vielä Päijät-Blogien matkaan, niin uusia seuraajia on alkanut todella mukavasti kerääntymään. Ajattelin, että kerron teille nyt enemmän itsestäni. Saavat uudet seuraajat tutustua minuun paremmin ja ehkä teille vanhoille ja nykyisille seuraajilleni tulee jotakin uutta minusta :D


 

Moikka, olen Hanna ja tässä on mun koira Tumppi

Teemme yhdessä rauhallisia lenkkejä ja pieniä metsäseikkailuja :)

Löysin tämän hauskan postausidean Piia Pajusen blogista. Halusin lisätä itse pari lisäasiaa tähän postaukseen, jolloin ei ole ihan suora copy-paste :D perusrunko on sama, mutta pienellä lisätwistillä :)

Käykäähän ihmeessä tutustumassa myös Piian blogiin, on nimittäin aivan huippu tyyppi ja persoona ruudun toisella puolen kirjoittamassa :) Tykkään Piian tavasta ilmaista asiat ja kertoilla tarinoitaan. Niin samaistuttavaa, rempseää, rohkeaa ja reipasta. Hän on myös kovanluokan sporttimimmi ja nyt tuleva äiti. Ihanaa :')

Mutta nyt niihin asioihin :D

Asun kotiseudullani Lahdessa. Asuin tosin välissä yli viisi vuotta Turussa (muutimme puolison opintojen takia) mutta päädyimme muuttamaan viime vuoden joulukuussa (joulukuu 2019) takaisin Lahteen, lähemmäs kavereita ja sukulaisia :)


Innostun uusista jutuista ihan täysillä :D Kun keksin sen uuden jutun, niin en meinaa nahoissani pysyä. Toisinaan innostun niin paljon, että yöunet menee kun mietin vaan mitä uutta ja siistiä pääsen tekemään :D 


Ihailen niitä ihmisiä, jotka täysillä uskovat ja tekevät sitä omaa juttuaan. Tekevät sitä itselle tärkeää asiaa muiden epäilyksistä huolimatta. On rohkeutta olla erilainen ja erottua massasta. 


Rentoudun parhaiten rauhallisilla metsälenkeillä. Sen hetken kun saan kulkea metsässä täysin rauhassa, aistia metsän tunnelmaa ja fiiliksiä, on vaan niin rentouttavaa. Rentoudun myös kun joogaan. Ja mielekkän rentoutumistapa on illalla telkkarin katsominen, ei siitä vaan mihinkään pääse :'D

Upea ja rauhoittava metsä

Luminen metsä on minusta niin kaunis

Ilostun onnellisista ihmisistä, leikkivistä lapsista, onnessaan juoksevista koirista ja hevosista :) Siitä, kun ihmiset ovat onnellisia juuri tässä ja nyt. Maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto :) Voi olispa :') Ilostun siististä kodista, rakkaasta puolisosta ja terveestä, leikkisästä seniorikoirasta. Tumppi on minulle se rakkain karvakamu :) 


Luonteeltani olen enemmän hitaasti lämpenevää tyyppiä kuin nopeasti syttyvää :D lähinnä tarkoitan, että uusissa jutuissa haluan aina ensin harkita ennen kuin teen päätöstä. Mutta muutoin luonteeni on temperamenttinen ja tulinen. Vähän sellainen ristiriitainen. Että alkuun innostun ja sitten haluaisin perääntyä kun tajuan, että oliko tämä sittenkään niin järkevää :'D Onneksi iän mukana tulee myös viisautta ja olen opetellut sanomaan enemmän "ei" niille kuormittaville asioille. Ja enemmän "joo" niille suurille seikkailuille ja energiaa tuoville jutuille :) 


Haluaisin olla rohkeampi. Rohkeampi toteuttamaan niitä asioita, mitä oikeasti haluan. Lähteä elämään omannäköisempää elämää. Uskoa omiin kykyihini enemmän. 


Jos voisin tehdä mitä vaan. Haluaisin olla maailmanpelastaja. Tai luonnonsuojelija :D lähinnä kuitenkin auttaa ja pelastaa ihmisiä, olla luontoystävä, luoda turvallisuutta. Tehdä työtä, jolla on merkitystä. Ja fyysisesti haluaisin olla vahvempi, juosta vaikka sen maratonin. Tai trampoliinilla oppia tekemään voltin ja kiivetä kiipeilyseinällä todella korkealle :) Kiipeilyä en ole koskaan uskaltanut kokeilla, ehkä vielä jonain päivänä.. :D 


Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka arvostavat minua aidosti sellaisena kuin olen. Kannustavia, tsemppaavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Niitä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Onneksi minulta löytyy juuri niitä, rakkaita ihmisiä ja ystäviä :)

Upea vesijärvi

Haaveilen taloudellisesti vakaasta arjesta. Että arjessa on mahdollista tehdä niitä asioita, joita haluaakin. Haaveena on tulevaisuudessa matkustaa ja nähdä maailmaa, sekä tehdä työtä jolla on merkitystä. Käydä enemmän hoitamassa hevosia ja ratsastamassa, sekä löytää treenikipinän uudestaan. Ja on yksi suuri haave, jota en halua sanoa ääneen. Yksi suuri unelma.. <3 


En luopuisi vapaudesta toteuttaa asioita ja elää turvallista arkea :) En halua luopua myöskään omasta terveydestäni ja haluan yhä enemmän panostaa omaan hyvinvointiini. Että minulla on tulevaisuudessakin mahdollisuus liikkua ja tehdä siistejä juttuja :) 


Ajankohtaista juuri nyt. Tulevaisuus on avoinna ja yhtä suurta kysymysmerkkiä. Silti tunnen, että jotain suurta on vielä tapahtumassa. En vaan tiedä vielä, että mitä tai mikä se on :) Voihan olla myös, että arki pysyy suhteellisen samanlaisena ja tasasen tappavana :D harmi vaan, kun siedän huonosti tasaisen tappavaa arkea, todennäköisesti keksin kyllä jotakin uutta :D

Kahvihetki kruunaa päivän :)

Tykkään hyvästä kahvista, metsästä ja luonnosta. Ja tietenkin tykkään Tumppi-koirasta. Olen aina ollut koiraihminen, koiran kanssa on vaan parasta tehdä kaikkea ja seikkailla metsässä :) 

Matkustaisin jonnekkin lämpimään. Olisi ihanaa päästä lomareissulle vaikka Espanjaan. Tai Turkkiin. Tai johonkin muuhun lämpimään maahan :) Haluaisin joskus vielä nähdä turkoosin kirkkaan meren, upean maailman luonnon, suuret ja korkeat vuoret. 

Rakastan minun puolisoani. Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta. Kokeneet ja nähneet paljon. Yhdessä olemme vahvempia. Vaikka välillä olisikin vaikeaa, niin rakkaus ja luottamus on niin suuri voima, että sen voimalla olemme selvinneet yhdessä monista haasteista.

Upea Turkki ja auringonlasku. Katsoimme "melkein" samaan suuntaan :D

Kuljemme samaan suuntaan ja yhdessä olemme vahvempia <3

Kiitos suuresti kaikille nykyisille ja uusille seuraajille! Tervetuloa mukaan seurailemaan minun arkeani ja matkaani :) 

Nyt aivan näillä näppäimillä pääsemme siirtymään helmikuun puolelle. Miettikääpä, olemme askeleen lähempänä kevättä ja kesää :) Nautitaan nyt kuitenkin hetki vielä tästä lumisesta talvesta, joka juuri saatiin ainakin tänne Lahteen. Itse tykkään niin paljon lumesta ja lumisesta metsästä :) ja Tumppi on kanssani samaa mieltä, lumi on parasta :D

Ihanaa päivää ja loistavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Alkuvuoden sivistysretki Helsinkiin (Ateneum ja Oodi)

Heti tässä alkuvuoden ekoina päivinä suuntasimme äidin ja veljen kanssa sivistysretkelle suureen kaupunkiin Helsinkiin. 

Upeassa Ateneumissa

 

Aamu oli kirpsakka, jolloin kyllä pipo, huivi ja hanskat tulivat tarpeeseen. Pieni aamureippailu juna-asemalle herätti kyllä päivään ja auringonpaiste oli piristävä. Kyllä vaan junalla kulkee Helsinkiin niin kätevästi, on se sitten niin mukavaa asua Lahessa :D Lähinnä sen myötä myös, kun pääsimme kaikki lähtemään suunnilleen samasta kohteesta, niin oli matkaseuraakin :) 

Lähtö Helsinkipäivään

Kirpsakka talvipäivä

Todella kaunis aamupäivä

Junalle ja välietappi Lahteen, jossa vaihto Helsingin junaan :)

Tosin pakko myöntää, että junassa kun istuttiin ruuhkassa ja ihmispaljoudessa, niin oli vähän shokki rauhaan ja hiljaisuuteen tottuneelle ”landelaiselle” :D Tosin en koe asuvani landella, mutta onhan tämä metsän ja peltojen läheisyydessä niin mukavan rauhaisaa. Kun kaipaa ihmisiä niin on hyvä hetki suunnata Helsinkiin, tai Lahessa riittää lauantaina Prismaan meno tai neljän ruuhkassa ajaminen.. Kyllä täälläkin ihmisiä vaan riittää, ihan ehti vuosien saatossa unohtua, että Lahessakin on sitä menoa ja meininkiä :'D

Kun saavuimme Helsinkiin niin suuntasimme ensimmäiseksi Ateneumiin. Sijainti on kyllä helppo, melkein rautatieasemaa vastapäätä. Ei voi eksyä, hehheh :D

Aina yhtä hieno, Helsingin rautatieasema

Ateneumissa oli näyttelynä Helene Schjerfbeck, "Maailmalta löysin itseni". Ei ollut itselle tuttu, mutta äitiä tämä kiinnosti. Oli kyllä upeeta tutustua ja katsella hienoja taidemaalauksia. Ihastuin väreihin, luontoteemoihin, taidokkaasti maalattuihin ihmisiin. Todella upeeta ja vaikuttavaa. 

 

Ateneumissa ehdottomasti hienoimpia ovat klassiset taidemaalaukset. Ne ovatkin maan vanhin ja laajin taidekokoelma. Yhä uudelleen ja uudelleen ihastun ja vaikutun näistä. Jos Ateneumiin suuntaatte, niin nämä kannattaa kyllä ehdottomasti katsastaa :) kuin valokuvia katsoisi, niin hienoja nämä kuvat on. Todella vaikuttavaa.

Klassikko, Taistelevat metsot. Aina yhtä upea.

Tämä on kuin valokuva, miten taiteella osataankin vangita niin upea maisema ja tunnelma.

Ateneumiin pääset paremmin tutustumaan heidän verkkosivuillaan :) 
https://ateneum.fi/

Ateneumin jälkeen tuli kyllä totaalinen taideähky. Minulle iski aivan järkyttävä päänsärky. Oliko joku stressireaktio kaikesta muuttokiireestä sun muusta, että päänsärky iski sitten tietenkin Helsingin reissulla. Jes, tämähän hienosti meni. Buranaa vaan hakemaan apteekista.

Suuntasimme syömään ja nälkäisinä emme paljoa ruokapaikkaa miettineet. Suuntasimme Haraldiin ja kyllä hieman jännitti, kun olen kuullut kokemuksia puolesta ja vastaan. Noh, makuasioitahan nämä ovat.  

Tilasimme ruuaksi kanaa (Kasaarien kanaa miekassa), joka oli hienosti laitettu rautamiekkaan. Kana oli todella hyvää, pehmeetä ja maistumaa. Herkullista kastiketta ja maistuvia uunivihanneksia. Tykkäsin kyllä ruuasta todella. Harmikseni palvelu oli hidasta ja ruokailuvälineet sai itse pyytää. Noh.. Pikkuvikojahan nämä ovat. Ehkä sitä asiakaspalvelutyötä tehneenä odottaa sitä huippuhyvää palvelua, joka on kuin oletusarvo :D nälkä kuitenkin lähti, päänsärky jäi. 

Kasaarien kanaa miekassa

Jälkiruoka suklaa :D

 

Syömisen jälkeen suuntasimme Oodiin. Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto, joka on avattu 5.12.2018. Ja en kyllä osannut ajatellakkaan, millainen Oodi todella on, vaikka olinkin kuullut siitä paljon ja nähnyt telkkarista.

Oodi oli sanoinkuvaamattoman hieno. Siis aivan mieletön. Tällaisenhan kirjaston pitäisi olla. Viihtyisä, avara, tilava, eri elementtejä, viehättävä, ajatuksia herättävä.. Aivan kaikkea. Oodissa oli hienot kierreportaat, joihin oli kuvattu kaikki ihmiset, jotka saavat kirjastoon tulla. Miten hauska idea!

Kaikille, sinulle

koiraihmiselle :D

Oodista löytyi oikeita puita, oli kaltevuutta, pääsi kiipeämään korkealle.

Vehreetä

Näkymä Helsingin kadulle :D

Kirjastosta löytyi ompelukoneita, 3D-tulostimia, työskentelytiloja, pistokepaikkoja. Monet nuoret, nuoret aikuiset, vanhempi väki, lapsiperheet, viettivät aikaa kirjastossa. Niin opiskellen, lukien, tehden töitä, viettäen vapaa-aikaa, jutellen kavereiden kanssa. Kaikille oli tilaa ja sai olla vapaasti.

Se mikä hämmästytti, niin tämä kirjasto ei ollut se perinteinen ”turpa kiinni” -kirjasto, johon olen lapsuudesta asti tottunut. Muistatteko ne kouluretket läheiseen kirjastoon, kun opettaja käski olemaan nätisti ja hiljaa? Ei saanut jutella kovaäänisesti eikä juosta, piti olla nätisti ja lainata kirjoja. Itse hiljaisena ja liiankin kilttinä tyttönä kyllä mukauduin enkä kokenut sitä haastavaksi. Usein kuitenkin aikuisiällä kuulin, ettei monetkaan menneet kirjastoon, koska siellä piti olla niin hiljaa. Voitte huokaista, maailma muuttuu ja kirjastot muuttuu!

Oodissa oli älytön melu ja möykkä. Siis siihen verrattuna, mihin itse oli tottunut kun menee kirjastoon. Jutustelua kuului, lapset leikki ja kieri kaltevaa lattiaa pitkin. Ihmiset ottivat kuvia ja poseerasivat. Tuntui, että enhän enää ole edes kirjastossa. Vaikka kirjojakin löytyi, vaikka kuinka paljon. Katseeni kiinnittyi tietenkin treeniaiheisiin teoksiin, enkä voinut olla huomaamatta niitä. Aivan kuin minua odottaen ne oli laitettu kivasti esille. Tosin harmi, etten asu Helsingissä, jolloin taitaa olla parempi lainata kirjat lähikirjastostani.. :D 

Mikäli kiinnostuit Oodista, niin käy vilkaisemassa heidän verkkosivunsa :) 
https://www.oodihelsinki.fi/

Kyllä tämä Helsinginreissu oli jälleen kerran silmiä avaava ja avartava kokemus. Voin vaan sanoa, että se päänsärky joka päivällä alkoi, ei loppunut ennen kuin rättipoikki väsyneenä kaaduin kotona sänkyyn. Niin poikki olin tästä reissusta.

Mutta upea reissu ja suosittelen kyllä lämpimästi käymään sekä Ateneumissa että Oodissa. Oodi oli ehdottomasti näkemisen arvoinen :) ja kyllä Oodiin haluan suunnata myöhemmin uudelleen, oikein ajan kanssa :D

Ihanaa olla Lahessa, kun Helsinki on lähellä :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna

(ja Tumppi, joka oli onnellisesti puolison kanssa viettämässä miesten päivää :D)

Seuraa meitä!

Istagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Blogi täyttää 4 vuotta ja uudet tuulet puhaltaa (Päijät-Blogit)

Näin nämä vuodet ovat blogin parissa vierähtäneet. Itse oikein hämmästyin, että ihan todenko totta olen kirjoittanut blogia jo neljä vuotta. Sehän on pitkä aika. Neljässä vuodessa on tapahtunut paljon mm. Asuimme Turussa, koirasta tuli seniori, matkustelin Lahteen ja ulkomaille, kävin juoksukoulun, jätimme Turku vuodet taaksemme ja muutimme takaisin kotiseudullemme Lahteen, tein kehonhuoltoa ja joogailin, aloitin uudestaan kunnon lenkkeilyn, aloin syömään terveellisemmin ja monipuolisemmin, elämä koetteli ja meni eteenpäin.

Jos joku haluaa käydä vilkaisemassa, mistä blogi lähti liikkeelle, niin alla on linkki ensimmäiseen blogikirjoitukseen:

Ensimmäinen blogikirjoitukseni

Muistan, että tämä bloggaamisen aloittaminen oli jännittävää. Tein suunnittelutyötä pitkään ja hartaasti, ihan tosisissaan mietin, että uskallanko aloittaa. Pelkäsin liikaa niitä ikäviä ja inhottavia kommentteja, joita olen harmikseni nähnyt ammattibloggaajien kommenttibokseissa. Pelkäsin, että tuollaistako tämä todella tulee olemaan.

Onneksi pelkoni oli turhaa. Sinänsä turhaa, koska nykypäivän blogitulvassa on todella haastavaa päästä näkyväksi. Eikä se ollut alkuun tavoitteenikaan. Halusin aloittaa bloggaamisen, koska koen kirjoittamisen olevan minun juttuni ja saan sillä tavoin ajatukseni paremmin esille.

 

Näyttää hauskalta, kun lukee tuota ensimmäistä blogikirjoitusta, että onko mikään todellisuudessa muuttunut :D Noh, on onneksi paljonkin. Olen näiden vuosien aikana kasvanut ihmisenä ja alkanut löytämään sitä omaa ääntäni. Oppinut tuntemaan paremmin itseäni, tullut armollisemmaksi. Vielä on kuitenkin matkaa, olen edelleen se ikuinen stressaaja ja murehtija. Se on vaan minun luonne. Mutta onneksi siitä voi päästä eroon ja muuttaa omia ajatuksiaan paremmiksi.  

Usein kun huomaan, että jokin huono levy lähtee päässäni pyörimään, niin vedän syvää henkeä, asetan käteni olkapäälleni ja sanon mielessäni ”ei ole mitään hätää”. Olo kevenee ja tiedostan omilla ajatuksilla olevan valtava voima.

Pidä huolta itsestäsi, olet itsesi paras ystävä <3

Pitkään mottoni oli, että ”uskalla unelmoida”. Olin itse valtava unelmoija ja saadessani elämässäni ikään kuin kaiken, niin tuli jopa pelko, että uskaltaako sitä enää unelmoidakkaan. Onpas ironista. Tarkoitan tällä sitä, että kun unelmoin milloin mistäkin, niin yleensä sain sen kaiken, jonka jälkeen tuntui, että ”oliko pakko taas pistää ittensä tähänkin tilanteeseen”. Mutta asioita enempää tässä kohtaan avaamatta, koen vahvistuneeni suuresti. 

 

"Uskalla unelmoida" <3

Mottoni vaihtuikin enemmän ajatukseen ”asenne ratkaisee”. Koska koen, että ihan mitä vaan voi oppia, kun vaan itse haluaa. Tämä asia on ollut myös pitkään kadoksissa, etten edes halunnut tehdä mitään uutta, koska pelotti liikaa. Usein juuri tuo ajatus auttaa, että juuri sillä asenteella pääsee pitkälle, tuo valtavasti voimaa. Että ihan oikeasti, melkein mitä vaan voi tehdä, kun itse vaan haluaa. Siinä onkin se jutun juju, että tarviiko kaikkea koko aika haluta, vai onko elämä just näinkin niin siistiä. Kyllä on :)

Menipä tämä nyt pitkälle ajatusvirtaan :D kuitenkin tänään ehdoton huippujuttu on se, että minusta tuli Päijät-Blogien jäsen! Pääsin siis mukaan huippu hienoon Päijät-Blogien blogiyhteisöön!

Kun on pitkään kirjoittanut blogia vaan itsekseen, niin alkoi tulemaan aika voimakkaita motivaationlaskuja. Pidin yllä tahtia, että ”kyllä nyt vähintään yksi postaus kuussa täytyy saada aikaiseksi”. Ei ollut vaan motivaatiota eikä oikein mitään sanottavaakaan. Se kun pääsee mukaan yhteisöön, niin uskon sen tuovan paljon uutta virtaa ja intoa koko bloggaamiseen. On ikään kuin se syy kirjoittaa, syy päivittää Instaa, syy pohtia ja kertoa juttuja :) Tunnen vahvasti, että tästä tulee vielä jotain niin suurta ja siistiä!

Pääset tutustumaan Päijät-Blogien toimintaan osoitteessa:

www.paijatblogit.fi

paijatblogit.fi

"Päijät-blogit on Päijät-Hämeen alueella toimiva raikas blogiyhteisö, joka on aloittanut varsinaisen toimintansa alkuvuonna 2019. Tavoitteenamme on tuottaa kiinnostavaa, paikallisuuteen liittyvää sisältöä siellä missä ihmiset haluavat sitä vastaanottaa - siksi vaikutamme eri kanavissa. Perinteisten blogien lisäksi löydät meidät Instagramista ja Facebookista, ota myös seurantaan virallinen hashtagimme #paijatblogit."

Blogini löytyy Päijät-Blogeista

Kuvaus blogistani

Instagramissa tili löytyy @paijatblogit

ja facebookissa Päijät-blogit. 

Sinne vaan rohkeasti tutustumaan! :)
 

Päijät-Blogien Instagram ja ihanan sporttinen kuva blogilleni :)

Olen tästä onnellinen ja iloinen, koska haaveilin pitkään blogiyhteisöön liittymisestä. Ja onkin mahtavaa, kun omalla kotiseudulla on näin upea ja hieno, nuori blogiyhteisö. Ja kun päätimme muuttaa takaisin Lahteen, niin pääsin ilokseni liittymään mukaan yhteisöön. Kaikki menee kerrassaan niin mahtavasti!

Minulle saa heittää ehdotuksia, mitä haluaisitte blogissani lukea. Edelleen jatkan kuitenkin samalla teemalla, johon sisältyy lifestylea, koiranomistajuutta seniorikoiran kanssa, hyvinvointia ja treenailuja.

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja kiitos kun olette olleet mukana, te nykyiset lukijat ja seuraajat! :)

Arvostan ja kiitän teitä kaikkia! <3

Upean huurteinen pakkaspäivä

Iloisin ja rohkein mielin kohti uutta

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Kiitokset vuosi 2019 (kuvat ja ajatukset viime vuodesta)

Nyt mennään jo kovaa vauhtia uutta vuotta 2020. Haluan vielä hetkeksi palata viime vuoteen ja niihin hetkiin, mitä viime vuosi toi mukanaan. 

Top nine (parhaat hetket) 2019

 

Alkuvuosi

Alkuvuodessa sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun. Tämä oli yksi haaveeni, että pääsisin juoksukouluun ja oppisin oikean juoksutekniikan. Polvi oli jonkun aikaa vihoitellut ja aikani kun sitä fysioterapeutin ohjeilla jumppailin ja venyttelin, niin sain häneltä luvan aloittaa juoksuharjoittelun. Tämä oli yksi suurimmista voitoistani, olinhan juossut viimeksi vuonna 2013, 10km matkan (Midnight Run Helsinki). Juoksutreenit joutuivat jäämään, koska toinen polvi kipeytyi herkästi. Lääkärikin totesi vaan, että älä juokse jos se tuottaa kipua. Niinpä niin. Kukapa rakkaimmasta lajista mielellään luopuu. Minä luovuin useiksi vuosiksi. Onneksi menin vihdoin ja viimein fyssarille ja sain avun, sekä pääsin juoksuharjoittelun pariin. Se oli viime vuoden kyllä ehdottomasti hienoin aloitus!

Jee, minusta tuli juoksukoululainen! :)

Pääset tutustumaan juoksukoulun tunnelmiin alla olevista linkeistä :)

Juoksukoululainen

Juoksukoulu jatkuu

Juoksukoulun kuukausraportti

Kevään lähestyessä

Kevät kun lähestyi, eniten tuli vietettyä aikaa töissä. Tein tuolloin töitä todella suurella volyymilla. Vähän liiankin kanssa.. Elämässäni ei ollut hetkeen muuta kuin työ. Ja tietenkin koira ja lenkit. Koti ja arki. Mutta minun keskittyminen oli vain ja ainoastaan työssä, työn ja kodin väliä. 

Tumppi chillaili keväthangilla, onneksi minulla on koira joka antaa arkeen joka päiväisen ulkoiluhetken :)

Kävin samaan aikaan töissä ja juoksukoulussa. Koin, että juuri juoksukoulun treeni oli minulle se pelastus. Että oli muutakin arjessa. Mutta usein jouduin jäämään harjoituksista pois, työesteen takia. Joka teki treenaamisen haastavaksi, koska jäi jälkeen muista eikä kunto kehittynyt ihan samassa kuin muiden. Tämä kuormitti henkisesti.

Huomasin väsyväni. Töihin lähtö tuntui vastenmieliseltä. Oli pakko alkaa miettimään, mikä olisi itselle se akkuja lataava tapa.

Siinä keväällä päätin lähteä herättelemään hevosharrastusta henkiin. Löysin kivan oloisen islanninhevostallin hieman kauempaa Turusta (Mynämäki, Jaakkolan islanninhevostalli).

Kyllä jännitti mennä pitkän tauon jälkeen ratsastamaan. Varasin 2h maastotunnin. Olen kuitenkin yhdeltä ammatiltani hevostenhoitaja ja harrastanut ratsastusta monen monta vuotta. Tauko vaan tekee, että luulee taitojen unohtuneet. Eiväthän ratsastustaidotkaan siinä häviä, kuten eivät pyöräilytaidotkaan :D ruostetta vaan voi ilmaantua, niin pyörään kuin ratsastajaankin.. :D

Maastoon lähdössä

Vaellus oli aivan ihana. Todella vapauttavaa ja rentouttavaa. Mieli kyllä lepäsi luonnon helmassa. Ratsuni oli oikea herrasmies. Kantoi minua kyydissään niin rauhallisesti ja nosti helposti töltin vaikken itse ole koskaan kunnolla töltännyt. Töltti on siis islanninhevosilla yksi askellaji, jolla on sujuva taittaa pitkiäkin matkoja ja ratsastajan on helpompi istua kyydissä, kun taas ravissa pomputtaa enemmän ja ratsastaja keventää :) 

Kyllä oli jälleen sitä kuuluisaa hevosterapiaa :) heppatyttö on aina heppatyttö :D

Fiiliksiä Instagramista

Kesäloma

Kesälomaa vietin toukokuussa ja siinä suuntasimme reissulle Thaimaaseen. Thaimaan matka oli upea ja avartava, suuri ja hieno kokemus. Matkustimme ensimmäistä kertaa kahdestaan puolisoni kanssa toiselle puolelle maapalloa ja olihan se jännittävää. Selvisimme hyvin ja reissumme oli todella upea sekä kokemusrikas. Kuvia löytyy Instagramin puolelta niin kohokohdista kuin itse kuvistakin :)

Intagram: @hannahtuulia

Kohokohdista näet tarinat Thaimaan matkasta

Näimme norsuja :D

Kahvihetki Thaimaassa :)

Simpukoiden keräilyä :D

Upea reissu rakkaan puolison kanssa :)

Reissulta takas Suomeen päästyämme vietimme hetken Lahdessa. Näimme kavereita ja sukulaisia. Minulle iski silloin todella vahvasti kaipuu takaisin Lahteen. Jotenkin alkoi tuntumaan, että elämä Turussa on antanut meille niin paljon, että olisi sopiva hetki palata takaisin kotiseudulle. Päätös oli vaikea. Tämä kesä 2019 herätti kuitenkin ajatukset vahvasti liikkeelle, että jos sittenkin olisi aika jättää Turku taakseen ja palaisimme takaisin kotiin Lahteen..

Lahti ja Lahden satama pisti parastaan :)

Akkujen latailua Turussa

Kesäloman jälkeen palasin töihin, mutta en ollut levänneen oloinen. Energiatasot olivat nollissa. Olin huomaamattani ajanut itseäni uupumukseen. Elämäni oli ollut pitkään liian kiireistä ja kuormittavaa. 

Mistään ei nähnyt ulkoisesti että olin todella väsynyt. Mutta itse tuntee itsensä parhaiten, milloin on liian kuormittavaa ja kiireistä.

 

Lomailin Turussa ja nautin kesästä. Kuitenkin tästä kesästä on vähän muistikuvia, olin niin väsynyt ja sumussa. Muistan kuitenkin ihanat rantapäivät, mitä pääsimme viettämään lämpimän kesän ansiosta. 

Suuntasimme Turusta Maskuun, Maskun Rivieralle. Sieltä löytyi aivan ihana lampi ja saimme vietettyä rauhallista kesäpäivää. Toisinaan ihmisiä oli paljonkin, mutta oli mukava vaihtaa hiukan kuulumisia, vaikkemme tunteneetkaan toisiamme. Vieraiden ihmisten kanssa kohtaaminen on upeaa, kun voikin löytyä niin hyvä yhteys ja juttu sen kun luistaa :)

Upea kesäpäivä

Oli kyllä niin hauskaa :D

Energiatasot alkoivat kuitenkin onneksi nopeasti palautumaan. Äitini houkutteli minut mukaan Ruissalon kylpylään. Vähän jälleen epäröin, ehdotus kun tuli niin extemporee etten osannut ajatella asiaa. Olimme nimittäin edellisen päivän iltana katsomassa Ruissalon kylpylän Venetsialaisia, kun äitini ehdotti että "tullaanko tänne huomenna yhdeksi yöksi?" Olin vähän että ”ömmm... en taida pystyä lähtemään..” Minulla on nimittäin paha tapa kieltäytyä liiankin herkästi, jos ehdotus tuntuu jotenkin jännittävältä tai erikoiselta. Täytyisi opetella sanomaan ”odota, harkitsen”, mutta tuleekin ”enpä nyt taida..” Ehkä tämän opin vielä, koska asiaa hetken harkittua totesinkin, että miksipäs ei mennään vaan :D

  

Ruissalossa on kyllä niin upea luonto :)

Pyöräilimme Ruissalossa, kävimme tutustumassa lintutorniin (jonka löysimme parin mutkan jälkeen.. :'D), uimme ja rentouduimme kylpylässä. Lähdimme vielä iltapalalle läheiselle ABC-asemalle kun kello oli jo sen verran, ettei oikein mikään ollut enää auki. Olipas glamouria :D Hotellissa oli todella kuuma, kunnon hellekesä kuumensi huoneen ja nukkuminen oli kauheeta. Mutta muutoin reissu oli kyllä onnistunut, pienesti pettyneenä hotelliin.. Mutta yhteinen aika oli kyllä todella mukavaa :) Kunnon äiti-tytär retki.

Siinä tajusinkin, että olipas hyvä kun nyt kävimme Ruissalossa, kun sitä pitkään olimme miettineet. Kun kohta varmistui, että muutto todella oli tulossa Lahteen..

Muutto Lahteen varmistui

Meni vielä jonkin aikaa ja vietimme arkeamme Turussa. Meille selvisi, että Turun asuntoomme oli tulossa kovaa vauhtia todella iso putkiremontti. Uusiksi menisivät niin kylpyhuone kuin keittiökin. Väliaikaista asuntoa ei ollut saatavilla, muutoin kuin poikkeustapauksissa. Meillä ei ollut vaihtoehtoina kuin miettiä, että muutammeko vielä Turussa vai muutammeko nyt tässä kohtaan kerta rysäyksellä Lahteen. Kun olimme sitä pitkään kuitenkin miettineet.

Meille varmistui asunto Lahdesta. Ja muutto tuli tämän vuoden (2019) joulukuun puoleen väliin. Aikamme Turussa oli käymässä vähiin.

Kaunis, historiallinen Turku

Halusin tehdä vielä yhden kaupunkikierroksen rakkaassa kaupungissa. Turku oli meille se ”meidän kaupunki”. Kaupunki, johon muutimme puolison kanssa yhdessä ja asuimme yli viisi vuotta. Yli viiden vuoden ajan kutsuimme Turkua kodiksemme. Haikein ja raskain mielin Turusta lähdimme. Samalla sisimmässään tietäen, että nyt on se oikea hetki jatkaa eteenpäin ja palata takaisin kotiin. Kun koti on siellä missä sydän on, ja nyt kodiksemme muodostui jälleen Lahti.

Ensihetket Lahdessa

Ensihetket Lahdessa olivat kyllä jännittävät. Olimme pitkään jossakin muuttokuplassa, ettemme oikein pysähtyneet ajattelemaan asiaa, että tosissaan asumme Lahdessa. Postiluukkuun kolahti etlari, oli jälleen upeaa lukea Päijät-Hämeen juttuja. Tutustuimme uuteen asuinpaikkaamme, laitoimme kotia kuntoon ja asetuimme taloksi. Päivien kuluessa heräsi se tunne, että olemme vaan lomalla täällä. Että palaamme vielä Turkuun. Kunnes tajuntaan iski, että ei, emme enää palaa Turkuun. Itkuthan siinä pääsi. Samaan aikaan on ihanaa olla täällä mutta luopumisen tuska on voimakasta.

Palaan vielä näihin Lahteen paluuseen liittyviin tunteisiin myöhemmin :)

Jälleen perinteinen aamukahvi ja etlari

Olen kiitollinen vuodesta 2019, joka oli todellinen muutosten vuosi. Luovuin kaikesta tutusta ja turvallisesta, joka oli minulla ollut Turussa. Niin työpaikasta kuin kodistakin. Paluu tänne Lahteen sujui kuitenkin onneksi hyvin ja olen nyt onnellinen sekä helpottunut päätöksestä.

Toivon, että vuosi 2020 tuo mukanaan uusia hienoja juttuja, upeita kokemuksia ja uusia ihmisiä. Että tämä päätös muuttaa takaisin, kantaa mukanaan pitkälle. Tästä vuodesta tuleekin:

"mitä minä elämältäni haluan? - omannäköisempää elämää etsimässä" <3

Tästä on hyvä jatkaa :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”