Meidän joulutunnelmia

Meidän joulu sujui tänä vuonna mukavissa merkeissä. Vietimme joulua kahdessa osassa: etukäteen ja virallisena aattopäivänä. 

Oli mukavaa, kun saimme uudessa kodissa vietettyä joulua. Sekä mukavaa, kun pääsimme sujuvasti kulkemaan aattona jouluvierailulle. Kyllä nuo edelliset joulut ovat olleet raskaita, kaiken sen stressin kanssa, missä vietämme koko joulun, miten pääsemme Turusta Lahteen sukulaisten luo, entä jos emme pääsekkään, milloin pääsemme lähtemään Turusta Lahteen ja milloin täytyy mennä takaisin Turkuun töihin.. Että huhhuh. On kyllä ihan etuoikeutettua asua lähellä, josta nautin nyt suuresti.

Eka joulu uudessa kodissa :)

Ennen jouluaattoa


Ennen virallista jouluaattoa, vietimme joulun äidin ja veljeni kanssa. Jaoimme lahjat (perinteenä ollut hankkia edes jotain pientä, itselle tulee hyvä mieli kun jouluna muistan lahjalla) ja katselimme, kun Tumppi avasi omat lahjansa. On kyllä hauskaa katsottavaa kun Tumppi onnessaan repii ja rapistaa paketteja :)
 

Tumpille tietenkin se suurin paketti :'D

Ja lahjan avaaminen saatiin käyntiin

Niin hyvin osaa repiä :D

Tumppi sai lahjaksi uuden pehmolelun :) Lelu on Aroma Dog, eteerisellä laventeliöljyllä käsitelty koiraa rauhoittava lelu. Lelun tuoksu auttaa koiraa rauhoittumaan ja sekä helpottaa isojen elämänmuutosten tuoman stressin kanssa kuten esim. muutto. Tumppi ainakin tykästyi suuresti leluun ja pitikin sitä heti onnessaan suussaan :D 

"Hams tämä on niin pehmeä" :D

Hellästi piti vähän myllätä :)

"Kylläpäs sain hienon lelun lahjaksi" :D

"Nuusk mikä tuoksu" :D

"nyt voikin lähteä tutkimaan teidän muiden paketteja" :'D

Nautiskelimme siinä pakettien availujen jälkeen yhdessä kahvipöydän äärellä vähän suolaista syötävää ja kuningatarpiirakkaa. Vaihdoimme kuulumisia ja fiilistelimme joulua. Emme jaksaneet muuton jälkeen järjestää kummemmin joulua, yhteinen aikahan se tärkeintä joulussakin on. 

Yksinkertainen on kaunista

Jouluaatto

Jouluaatto aamu

Jouluaaton aamu aukesi rauhallisissa merkeissä. Nautiskelin siinä aamukahvia, kunnes lähdin kiirustamaan lenkille. Oli ehdittävä takaisin ennen joulurauhan julistusta. Nukuin nimittäin hiukan kertyneitä univelkoja pois ja mikäs onkaan helpompaa kuin asua rivarissa, jossa voi koiran päästää takapihalle pahimmalle hädälleen :D jolloin ei ole niin kiire sinne lenkille, paitsi jouluaattona, että ehtii takaisin ennen joulurauhan julistusta.

Tämä jouluaatto oli vähäluminen

Suomen luonto on silti aina niin kaunis :)

Riisipuuroa, joulurauhan julistus ja etlari

Siinä oli päivällä aikaa rentoutua ja nauttia joulun tunnelmasta. Oli ollut niin kiireistä sekä hektistä ennen joulua, kaiken tämän muuton keskellä, että hetki omaa aikaa teki kyllä hyvää. Lueskelin siinä rästiin jääneitä etlareita oikein maratonina, sytyttelin kynttilöitä ja katselin värikästä joulukuusta.

Pieni etlarimaraton :D

Kynttilät tuomaan tunnelmaa

Väriä vaihtava joulukuusi :D Ihan mun ehdoton lempparikuusi :D

 Joko oikea tai tämä pikkunen joulukuusi, niin joulu on pelastettu :)

Chillailin vaan koko aamupäivän kollareissa ja pörrösukissa. Nautiskelin vielä toisen kupin kahvia siinä etlareiden parissa. Huomasin, että olin onnistunut nyt jo juomaan kahviöverit. Tuli olo, että huh miksi pitikään juoda näin paljon kahvia. Juuri nyt. Kun vasta oli edessä lähtö itse joulupöytään.. :D Hyvä minä, juuri niin, hyvä minä.. 

Kahviöverit :'D

Tumppi päädyttiin jättämään kotiin lepäämään. Tumpilla on nyt ollut selvästi kroppa jumissa, koska ontumista alkoi esiintymään. Kipulääkekuuri käyntiin sekä lepoa ja lyhyitä lenkkejä. Voi olla, että kun olemme tutustuneet uusiin lenkkipolkuihin, niin olemme huomaamattamme kävelleet liikaa. Sekä nämä talven liukkaudet ja pakkaset tekevät, että Tumpin kroppa menee ihan juntturaan. Koirahieroja täytyy kutsua tuossa tammikuussa, kun löydämme Lahdesta sopivan. Nyt vaan lepoa ja rauhaa, vanha kun on niin nivelet eivät enää ole entisellään. Sekä se nivelrikko, sehän se vaivaa.

"Kuules Tumppi, sopiiko että jäät kotiin lepäämään?" Kysyin minä.

"Että mitä, minäkö jään kotiin, näin jouluaattona?!" -kysyi Tumppi. Mutta mikäs hätä hänellä omassa kodissa, saa ainakin rauhassa nukkua ja levätä :) Kun emme kuitenkaan montaa tuntia tule poissa olemaan :)

Ja seuraavaksi itse joulun viettoon

Kiirehän tässä kuitenkin iski :D Äkkiä pakkelit naamaan, hiukset kiharrukseen, tonttulakki päähän, korut ja muut kuntoon sekä menoksi :D

Joulutunnelmaan alkaa pikkuhiljaa pääsemään, kun radiossa soi joulumusiikki :D

Keli vaan muuttui sateiseksi, ja vei ne vähäisetkin lumet mennessään

Joulukoru :)

Joulutunnelmaa

Aito kuusi on aina aito kuusi :)

Jännittävää, mahtaakohan joulupukki tulla? :D

Nonni tulihan hän, itse joulupukki! :D

Upeat piparkakkutalot :)

Aattoa vietimme puolisoni serkun perheen luona. Sinne oli kokoontunut muitakin puolison sukulaisia ja oli todella ihanaa viettää yhdessä aikaa isolla porukalla. Arvostan suuresti, kun olen päässyt mukaan puolisoni sukuun. Kun haaveilin aijemmin suuresta suvusta, niin olen onnellinen, kun sain ison suvun puolisoni kautta.

Kaikkein upeinta oli syödä yhteisessä pöydässä huippuhyvää jouluruokaa. Sekä katsella, kun joulupukki toi lahjoja josta perheen pienimmät olivat hämmentyneen iloisia :D Sekä se riemu, kun lapset availivat paketteja, oli kyllä sydäntä lämmittävää. Kyllä vaan lapset tekevät joulun, sekä kaikki lähimmäiset ihmiset. Joulu kun on yhteinen ja lämmin juhla, jonka yhteinen aika lähimpien ihmisten kanssa tekee. Oli kyllä ehdottomasti yksi ihanimmista jouluista :)

Kiitos suuresti kaikille, jotka tämän upean joulun järjestitte ja teitte mahdolliseksi! <3

 

Suuret kiitokset ihanasta joulutunnelmasta <3

Itse sain tänä vuonna käytännöllisiä lahjoja. Kuten pörrösukat, villasukat, kaulahuivin, hienoja kynttilöitä, fleecepeiton sekä suklaata ja kahvia. Itselle hankin gorillapod -kamerajalan, johon saa liitettyä kameran lisäksi myös puhelimen. Jos vaikka videoprojekti ottaisi aivan uutta tuulta alleen, se selvinnee myöhemmin.. :)

Gorillapod

 

Nams kotona nautimme jälkkäriksi joulukarkkeja. Karkit ovat minun suosikkejani :D vaikka toki ehdottomasti suklaa jouluun kuuluukin :D

Jouluaaton iltana kävimme vielä hautausmaalla. Meille on tullut tavaksi käydä vielä illalla hetki muistelemassa ja viedään kynttilät. Kaiken joulunvieton keskellä on hyvä hetki kääntää katse niiden rakkaimpien pariin, jotka säilyvät muistoissamme <3

Vien kynttilät muualle haudattujen muistopaikalle

Minulla on tapana laittaa kaksi kynttilää: Toinen rakkaimmille ja toinen rakkaimmille eläimille. Haluan myös muistaa näin jouluna elämässäni mukana kulkeneita eläimiä.

Joulu oli aivan upea ja ihastuttava. Olen todella onnellinen, kun tänä vuonna joulu sujui jälleen kerran mukavissa merkeissä. Ja että on kaikki ihanat ihmiset ympärillä, joiden kanssa joulua viettää. Tunnen suurta kiitollisuutta. Kiitos kun olette olemassa <3

Nyt käännämme pikkuhiljaa katseen tämän vuoden viimeisten päivien suuntaan. En vielä tiedä, ehdinkö kirjoittamaan blogia enää tämän vuoden puolella. Mutta jos en ehdi, niin toivotan tässä kohtaan:

Ihanaa alkavaa vuotta 2020, kaikki on mahdollista!

Elämä on niin mahtavaa juuri nyt ja haluan uskoa, että kaikki menee vaan parempaan suuntaan.

"Uskalla unelmoida" <3

Terkuin 





Hanna ja Tumppi









Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Meidän joulutervehdys

Ihanaa joulun aikaa! Nauttikaa hyvästä ruuasta ja läheistenne seurasta. Unelmoikaa, olkaa läsnä, fiilistelkää ja rentoutukaa. Joulu on ilon ja rauhan aikaa. Yhdessä vietetty aika on arvokkainta.

Olen onnellinen, kun saan viettää tämän joulun rakkaideni parissa. Ja että oma koti sijaitsee lähellä, eikä tarvitse stressata matkustamisesta takaisin kotiin Turkuun. Kun tänä vuonna asumme täällä Lahdessa lähellä kaikkia rakkaita ihmisiä. Tuntuu etuoikeutetulta saada olla lähellä. Arvostan kyllä suuresti.

Katsotaan mitä hyvää ja mahtavaa uusi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyvää sekä uusia mahdollisuuksia. Että kaikki unelmat ovat mahdollista toteutua. Kun itse niihin tosissaan uskoo ja tekee kaikkensa. Sekä oppii myös, ettei liian pitkään roiku jossakin, mikä ei tuota toivottua lopputulosta. On armollista myös päästää irti.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua, sekä menestyksekästä uutta vuotta 2020! Uskokaa unelmiinne, kaikki on mahdollista!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Hei hei Turku, Tervetuloa..

.. Lahti!

Teemme parhaillamme muuttoa Lahteen. Muutto on jo tämän vuoden joulukuun puolessa välissä. Jännittävää. Mitkä asiat saivat meidät palaamaan takaisin Lahteen? 

Ei ole kauaakaan aikaa, kun vielä sanoin, etten koskaan tule palaamaan takaisin Lahteen.. Että Turussa on kaikki, mitä tarvitsen. Laitan alle muutaman kuvan kauniista kesälomareissustamme, jonka myötä rakastuimme Turkuun ja muutimme tänne..

Ihana loma Turussa, kesällä 2013

 

Lomaan mahtui seikkailuja

Ja jättikukkia

Kuka jättikukkaan kurkottaa.. :D

Vauhdikasta minigolfia

Rakastuimme täysin Ruissaloon ja upeaan mereen

Niin, toden totta. Muutimme Turkuun vuoden 2014 heinäkuun lopulla, eli juuri siinä tulevan syksyn hetkinä. Puolisoni aloitti opinnot, minä en vielä tiennyt, mitä teen. Olimme kaksin. Tai olihan meillä Tumppi ja uusi koti. Sekä uudet, avoimet ja vastaanottavaiset naapurit. Puolison sukulaisperhe. Mutta muutoin, uusi elämämme alkoi Turussa, emmekä olleet yhtään varmoja siitä, tuleeko tästä yhtään mitään.

Eka kesä, kun asuimme Turussa

 

Matkamme Turussa voi alkaa

Tietenkin Tumpin kanssa

Saimme Turulta paljon. Uudet ammatit, työpaikkoja, työkavereita, kavereita, ystäviä, naapureita.. Haasteita, pettymyksiä, onnistumisia. Mutta aina kun kävimme Lahdessa sukuloimassa sekä näkemässä kavereita, tuntui kotiin palatessa siltä, että jotain puuttuu. Meillä oli se oma elämä Turussa, meillä oli se kaikki, mitä olimme halunneet. Mutta puuttui se yhteys lähimmäisiin. Puuttui yhteys ihmisiin, jotka asuivat Lahdessa. Tai olihan yhteys puhelimitse ja viestien välityksellä, mutta ei se vaan riittänyt.

Lahdessa tunsin olevani kotona

 

 

Vuosia kului ja vuosi vuodelta alkoi yhä enemmän tuntumaan, että tämä välimatka kuormittaa liikaa. Olimme liian kaukana. Vaikkei tosissaan välissä ollut kuin suuntaan 3h matka, joku 250km, niin se oli meille liikaa. Tiedän, että joidenkin sukulaiset asuvat vieläkin kauempana. Mutta meille ei enää riittänyt, että kävimme Lahdessa vain kesällä ja jouluna. Että kaikki lomat menivät aina Lahdessa. Halusimme elämältä muutakin. 

Voisimmekohan saada elämältä muutakin?

 

Pitkään taistelin ajatusta vastaan, että en, en ikinä palaa Lahteen. Minulla ei ole siellä mitään muuta kuin kasa pettymyksiä ja huonoja muistoja. Ja niitähän varmasti jokaiselle elämään mahtuu, niin lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen. Lahdessa tapasin kuitenkin nykyisen puolisoni, menimme kihloihin ja muutimme yhteen. Arki koitti vähän liiankin nopeasti ja alkoi tuntumaan myös, että Lahti on meille liian pieni. Että kaikki ovat liiankin lähellä. Halusimme muutosta ja uuden alun kaikelle. Sitä lähdimme Turusta hakemaan, sitä myös saimme. 

Yhteinen taival alkoi Lahdessa

 

 

Turussa tunsin ensi kertaa elämässäni, kuinka yksinäinen olin. Kärsin yksinäisyydestä paljon. Olin liian pelokas tutustumaan uusiin ihmisiin, oli niin vaikea luottaa. Minulla ei ollut silloin vielä työpaikkaa ja ainoat kontaktit olivat ruokakaupan kassahenkilö sekä koirapuiston ihmiset. Sekä silloiset naapurit. Muuten tuntui, että olimme vaan me kaksi ja Tumppi. 

 

Käännekohta tuli elämässäni eteen viime kesänä. Aloin olemaan siinä pisteessä kaiken suhteen, että oli pakko alkaa miettimään, mitä oikein elämältäni haluan. Pysähtyä. 

Käänne tapahtui viime kesälomallani, kun olimme Lahdessa ja lähdimme Thaimaaseen. Muistan ennen Thaimaaseen lähtöä yhden hyvän ystäväni sanoneen, että ”eihän sitä tarvitse kuin sen yhden työpaikan”, kun niin pitkään olin pohtinut, ettemme voi muuttaa koska Turussa on työt. Ja kyllä taistelin silloinkin sitä vastaan, että ei, en voi palata Lahteen, en vaan halua.  

Kuitenkin se yksi asia jäi mieleeni pyörimään. Että onko se työ tosissaan kaiken sen arvoista, että voin olla erilläni läheisistä ihmisistäni, joiden elämässä haluan tosissani olla?

Lahti näytti minulle parhaat puolensa

Asiat menivät vähän miten meni. Meille tuli ilmoitus nykyiseen asuntoomme Turussa, että tähän tehdään iso putkiremontti. Vaihtoehtoina annettiin, että pakkaa keittiön sekä wc.n + kylpyhuoneen, muuttaa väliaikaiseen asuntoon ja muuttaa takaisin remontin jälkeen (väliaikaista asuntoa ei olisi taloyhtiöltä saanut, muuten kuin poikkeustilanteissa..). Tai jää asumaan asuntoon, jolloin sosiaalitilat (keittiö, wc, suihkutilat) on parakeissa. Ehkä joku rohkea olisi lähtenyt kokeilemaan parakkiasumista, mutta emme me seniorikoiran kanssa, joka pelkää poraamista kuollakseen. Oli pakko miettiä vaihtoehtoja, että onko se kaksi muuttoa Turussa vai kertarysäyksellä yhdellä muutolla Lahteen? Voitte tietää vastauksen.

Niin. Lahti kutsuu meitä. Niinhän se sanonta menee että ”ihminen voi lähteä Lahdesta, mutta Lahti ei lähde ihmisestä”. Tätäkin ajatusta vastaan taistelin pitkään, että ei, ei mihinkää Lahteen. Ei ikinä koskaan milloinkaan. Eihän siellä edes ole mitään.. Mutta siinähän se piileekin, että siellä missä ei ole mitään, onkin se kaikki. Kaikki, mitä elämältäni haluan.

 

Turku sekä Lahti - aina sydämessäni

Aika on muuttanut minua sen ajatuksen suhteen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ennen minulle tärkeintä oli työ ja saavutukset. Nykyään hetkessä eläminen ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika. Aika on niin rajallista ja häilyvää. Mikään kun ei koskaan kaduta niin paljon kuin se, ettei viettänyt tarpeeksi aikaa läheistensä kanssa. Päätin, etten jää sitä asiaa katumaan ja odottelemaan, vaan teemme sen rohkean hypyn ja palaamme takaisin kotiin, Lahteen.

Muutokset pelottaa aina. Muutosvastarinta iskee päälle. Herää isoja kysymyksiä, että:

- Entä jos teemmekin virheen?

- Entä jos muuttaminen Lahteen ei kannatakkaan? 

- Entä jos emme saakkaan sitä Lahdesta, mitä lähdimme 

   hakemaan?

- Olisiko pitänyt antaa Turulle vielä mahdollisuus? 

- Teimmekö Turussa kaikemme? Varmasti kaiken? 

- Yritimmekö oikeasti tosissamme saada elämäämme tänne

   Turkuun?  Rohkein mielin tutustua ja verkostoitua?

- Entä jos emme viihdykkään Lahdessa..?

Näihin kun ei saa vastausta, vaan on kuunneltava sitä sydämen ääntä ja oltava rohkea. Uskallettava tehdä tarvittavia muutoksia. Ei kukaan loputtomasti voi elää vain pelkän työn ja kodin väliä. Ettei elämässä ole mitään muuta. Jotta voin saada sen, mitä haluan, on uskallettava tehdä sitä varten tarvittavat muutokset. Jotta saan ne läheiset ihmiset elämääni, on uskallettava palata. Luotava kokonaan uusi alku ja elämä. Luotettava, että kyllä elämä kantaa.

Koti on siellä missä sydän on. Meidän sydän on Lahdessa.

Haikein mielin jätän Turun tältä erää taakseni, ehkä vielä joskus palaamme.. Tai suuntaamme elämässämme jossain ajanjaksossa jälleen kohti uutta..

 

Rohkein mielin uuteen

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

P.S. Seuraavan blogitekstin kirjoitankin Lahdessa :)  Uudet tuulet puhaltaa..