Pääsiäisen aika herätti ajatukset liikkeelle

Tumppi ja narsissit

Niitä täyty vähä nuuskutella :D

 

Tänä vuonna pääsin viettämään pitkästä aikaa pääsiäisvapaita. Olen ollut viime vuosina enemmän ja vähemmän töissä pääsiäisen aikaan. Siinä vaiheessa, kun kaupanalalla vapautui aukioloajat ja työskentelin kauppakeskuksessa niin kyllä tuli tutuksi viikonlopputyöt kuin pyhäpäivienkin työvuorot. Silloin sitä toivoi, että kumpa olisi työ, jossa olisi säännöllisyyttä, viikonloppuisin enemmän vapaata sekä pyhät vapaana. Ehkä tulevaisuudessa teen toisenlaista työtä. Olen kuitenkin opetellut tykkäämään viikonlopun työtunnelmista. Silloin päivissä on erilainen tunnelma kuin arkisin, suurimmalla osalla asiakkaista on hyvä mieli ja fiilis. Tosin tämä oli silloin kun kaikki oli vielä niin normaalisti kuin normaalisti pystyi olemaan. Tarkoitan siis ennen tätä kaikkea vallitsevaa tilannetta. Kyllä se fiilis huokuu vaan läpi kaikkialla, niin kuin kuuluukin. Onhan tähän tilanteeseen pakko suhtautua riittävällä vakavuudella.

Olen kyllä itse myös nauttinut tästä olemisesta. Siitä, ettei ole koko ajan niin älyttömästi tarjontaa ja jatkuvaa valintojen maailman välillä seilaamista. Valitsenko jäädä kotiin lepäämään vai lähenkö juhlimaan. Kroppa huutaa lepoa, mieli jatkuvaa tekemistä ja elämyksiä. Oma jaksaminen kun ei vaan riitä tähän kaikkeen jatkuvaan maailman tarjontaa, jolloin valinta jäädä kotiin tuntui, että jäänkö nyt ulkopuoliseksi jostain upeasta kokemuksesta? Kaduttaako myöhemmin, kun en lähtenytkään?

Tässä vuosien varrella asiaa työstäneenä olen opetellut hyväksymään, ettei kaikkeen vaan pääse aina mukaan. Työesteet olivat oma lukunsa, ja usein vaikka olisin tarvinnut ennemmin unta niin lähdinkin illan viettoon. Jatkuva omien voimavarojen kuluttaminen tekivät jatkuvan väsymyksen. Kun väsymyksen kanssa vaan meni eteenpäin, niin lopulta mikään lepo ei ollut riittävää. Voin vaan sanoa, että ei kannata. Kyllä omaa jaksamistaan on kuunneltava herkällä korvalla ja vaalittava itselle riittävää palautumista. On se palautuminen riittävästi unta, hyvää ravintoa, mielekästä ja mukavaa tekemistä, treenailua ja ulkoilua. Tai taiteilua, piirtämistä, hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Jokaisella on se oma, joka palauttaa ja antaa voimavaroja.

Olen huolissani siitä, kun yhä useampi nuori tai työikäinen aikuinen, perheellinen, lähes kaikki, uupuu ja väsyy. Tämä kaikki on vaan useimmille meistä aivan liikaa. Jatkuva läsnäolo, tavoitettavissa oleminen, some, koulu-, opiskelu-, työpaineet, sen kun kasvaa kasvamistaan. Kodin täytyisi olla jatkuvasti siisti, pitäisi harrastaa ja pitää huolta itsestään, olla läsnä perheelle ja samaan aikaan olla menestynyt.

Lopulta kaikki lähtee meistä ihmisistä. Ymmärrän täysin työstä ja koulusta tulevan paineen, mutta lopulta se meidän pahin vihollinen on se oma peilikuva. Se, joka meille ankarammin ja eniten sanoo, että täytyisi olla enemmän ja parempi, vahvempi ja nopeampi, tehokkaampi. Itsellä ainakin näin. En tiedä teistä muista, onko näin?

Silloin kun tämä armoton levy lähtee liikaa pyörimään, olen päättänyt opetella tavaksi pysähtymisen. Otan sen pienen hetken, ihan missä tahansa, että hetkeksi pysähdyn vetämään syvään henkeä ja keskityn hetken vain hengitykseen. Rauhoitan tällä tavoin mieltä sekä kehoa. Vielä on siihen matkaa, että tämän oppii muistamaan ja toteuttamaan tätä arjessa. Tiedän hetken antavan itselleni lisää voimavaroja ja jaksamista. Etenkin iltaisin tehty lyhyt jooga ja/tai meditaatio harjoitus auttaa nukkumaan paremmin, kun saa sen mielen myllerryksen rauhoitettua.

Nyt kun ihmiset ovat viettäneet pääsiäistä pääosin kotosalla niin toivon, että on osattu myös rentoutua ja rauhoittua. On menty niiden tärkeiden perusasioiden äärelle, pysähdytty miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.

Itse rakastan sitä tunnetta, kun on paljon kaikkea. Kun on ne maailman tarjoamat menot ja meiningit. Mutta jossain vaiheessa se kaikki on vaan liikaa. Nyt on ollut ihanaa hetkeksi vaan pysähtyä olemaan enemmän kotona. Viettää pääsiäisen aikaa ulkoillen, katsoen sarjoja ja elokuvia sekä liikkumalla omaa hyvinvointia kuunnellen. 

Laitoin pitkästä aikaa pääsiäiskoristeita kotiin. Itselle pääsiäisen aika muistuttaa lähestyvästä keväästä, kun luonto alkaa pienin askelin vihertymään. Pääsiäiskoristeet on myös niin ihanan pirteitä, tuo pienen palan vihreyttä ja keltaisen värin voimaa. Itsellä on eri värisiä tipujakin, pientä leikkisyyttäkin saa olla :)

Perinteinen kana kätkee sisälleen pääsiäismunia. Täytyyhän sitä perinteisiä pääsiäismuniakin olla :D

Kaikesta huolimatta, elämä kyllä kantaa <3

Ihanaa pääsiäisen viettoa ja jatkoa teille kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Uusi elämämme Lahdessa, muutto ja nykyhetki

Olemme asuneet Lahdessa nyt lähemmäs kaksi kuukautta. Haluan hetkeksi palata niihin tunnelmiin, mitä muutto Turusta Lahteen meissä herätti.

Alkutunnelmat

Meidän elämämme kotikaupungissamme Lahdessa lähti sujumaan vaihtelevissa tunnelmissa. Ekat päivät olimme niin innoissamme muutosta, että ei siinä paljon ehtinyt ajattelemaan, että miltäs tämä nyt tuntuukaan. Koira oli hoidossa ekat päivät, kun halusimme saada rauhassa laitettua kotia kuntoon. Tumppi on kuitenkin seniorikoira ja se stressaantuu herkästi, mikäli asunnossa on kaaosta ja säntäilemme koko ajan joka suuntaan. Joten parempi olla hoidossa, jossa saa lepoa sekä rauhaa :)

Muuttopäivä jännitti paljon ja olihan siinä jälleen aikamoinen homma muuttaa kokonaan toiseen kaupunkiin. Selvisimme siitä onneksi hyvin ja oli upeaa startata päivä uudessa kodissa ja tutussa kotikaupungissa :)

Uusi päivä valkeni ja lähti käyntiin

Tietenkin kahvit ja etlari pitää olla :D

 

Nopeasti saimme kodin asuttavaan kuntoon, vaikkakin laatikoita on edelleen purkamatta. Tarvitsemme sopivan vitriinin ja ehkä hyllyn, jotta saamme tavaraa purettua. Mutta laatikot eivät olleet enää tiellä, joten Tumppikin oli uuteen kotiin tervetullut.

Tervetuloa uuteen kotiin rakas Tumppi <3

 

Tumppi kyllä ihmetteli, että mikäs paikka tämä oikein onkaan. Tutki kaikki nurkat ja huoneet, meni ihmeissään pitkin asuntoa. Hyvä kun tuli meitä edes moikkaamaan sisälle päästyään, niin kiire sillä oli :D ja kun sukulaiset olivat lähdössä, niin Tumppi oli myös lähdössä mukaan. Varmaan tuumasi, että eihän tämä ole mikään koti. Että oli täällä vaan kylässä.

  

"Mikäköhän ihmeen mesta se tämä on?"

"Nyt ei kyllä ihan mee mun jakeluun.."

"Kaipa tää tästä.."

"Sohvalla on ainakin hyvin tuttua ja turvallista nukkua"

 

Nopeasti Tumppi kuitenkin kotiutui ja hyväksyi tämän kodikseen. Olemme viihtyneet kyllä todella hyvin. Itse tykkään kun on metsä ja järvi lähellä. Muutenkin alue on rauhallisempi ja seesteisempi, tuntenut oikein kuinka stressitasot ovat lähteneet laskuun. Ja muutenkin se, kun on nähnyt enemmän sukulaisia ja kavereita, on tehnyt hyvää mielelle. Ihmiselle ne sosiaaliset ja hyvät ihmissuhteet ovat todella tärkeitä. Siihenkin jatkuvaan yksinäisyyteen tottui Turussa, ettei oikein enää edes jaksanut tutustua uusiin ihmisiin. Lahdessa on helpompaa, kun tuntee enemmän ihmisiä. Ja on usein niin päin, että kysytään, että voiko tulla käymään kylässä. Aivan mahtavaa.

Kaunis järvimaisema

Tumpin kanssa on kiva tutkia uusia lenkkimaastoja

Järvi rauhoittaa mieltä <3

Mutta kyllä se ikävä ja kaipuu sinne Turkuun iski. Siinä vaiheessa, kun olimme saaneet Tumpin takaisin kotiin, niin tuli vahvasti olo, että olemme vaan reissussa. Että kohta pakkaisimme tavarat ja lähtisimme takaisin Turkuun. Se totuus, että emme enää palaa ja asumme täällä, oli kyllä jäätävää. Samaan aikaa oli onnellinen uudesta kodista, mutta samaan aikaan oli se ristiriita, että oliko tämä nyt varmasti oikea päätös. 

  

Mistä elämästä koskaan tietää, mikä on oikeasti se oikea päätös? Kuitenkin niin pitkään tätä muuttoa mietin, mietin ja puntaroin, harkitsin. Niin tulin aina siihen tulokseen, että kyllä meidän kannattaa palata. Sukulaisten ja kavereiden takia, mutta ennen kaikkea itsemme takia. Tein päätöksen itseni kannalta, miettien mikä on minulle se, mitä haluan ja mikä on meille se, mitä haluamme. Elämä kyllä kantaa, kun vaan uskaltaa. 

 

Luottavaisin katsein ja mielin yhdessä eteenpäin

 

Aina sitä vaan pelkää kaikkea liikaa, ettei uskaltaisi, mutta huomaakin pelon olleen turhaa. On tuntunut hienolta viettää yhteistä aikaa kaikkien lähimmäisten kanssa, kun ei ole sitä kahden maailman välissä seilaamista. 

 

Fiilikset nyt

Lueskelin tuota yllä olevaa tekstiä, jonka olin kirjoittanut luonnoksiin silloin, kun olimme täällä Lahdessa asuneet vasta hetken. Tuli kyllä hyvin takaisin ne tunteet, mitä muutto meissä herätti. Kaikki se jännitys, epävarmuus, pelko ja murhe. Oliko oikein luopua kaikesta, jota olimme vuosia Turkuun rakentaneet. Mutta niin, en halua jäädä mitään harmittelemaan enkä katumaan. Koen, että elämässä tulee erilaisia vaihteita ja elämäntilanteita. Nyt on näin ja tulevaisuudessa ehkä toisin. Turku tulee pysymään aina sydämessämme, kukapa tietää, jos sinne vielä joskus palaamme.. 

Kaunis ja historiallinen Turku

 

Nyt kun on tosissaan asuttu Lahdessa jo hyvän tovin aikaa, on kaipuu Turkuun alkanut kuitenkin hälventymään. Tosin olen huomannut, että puolisollani on enemmän kaipuun tunteita Turkuun kuin minulla. Itsekkin kaipaan Turkua kaupunkina, onhan se niin upea ja historiallinen. Turussa on niin paljon hyvää, viihdyimmehän siellä yli viisi vuotta. Kaipaan niitä ihmisiä, joihin Turussa tutustuimme. Mutta eniten itseäni rassasi se jatkuva kulkeminen ja välimatka Turusta tänne Lahteen. Miten vaikea oli suunnitella kesää tai joulua, kun oli töissä kiinni. Aina se ikuinen stressi, saanko töistä vapaaksi, että pääsen jouluksi sukulaisille. Tai kesällä ajan kanssa käymään. Luulisi näiden olevan vain niitä järjestelykysymyksiä, mutta aina sekään ei riitä. Miten kiinni sitä tunsi olevansa. Ja kiinni myös siinä, että lomat sun muut viettäisimme Lahdessa. Kun olisihan lomalla kiva suunnata reissuun, ja niin me suuntasimmekin.

Turku jää sydämeeni <3

Lahdessa on vaan niin paljon hyvää. Hanasta tuleva vesi maistuu puhtaammalle ja raikkaammalle. Turussa vedessä maistoi sivumaun, jota tuskin kaikki maistaisivat. Kun on lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden asunut Lahdessa, niin kyllä se makumuisto on hanavedestä jäänyt.

Rakastan Lahdessa järviä ja metsiä. Jotenkin niissä vaan huokuu se tuttuus, joiden äärellä olen koko pienen ikäni kulkenut. Seikkaillut pitkin metsäpolkuja rakkaan Tumppi-koiran kanssa. Olimme silloin kumpikin nuoria. Nyt Tumppi on seniori. Voimme onneksi silti vielä seikkailla yhdessä, tutkien lähimetsän polkuja.

Ja rakastan olla hämeessä, kun täällä saa nauttia lumisesta talvesta :) Vähälumisuus tuli Turussa tutuksi, joitain talvia pystyi liikkumaan pelkästään tennareilla. Olihan se helppoa, mutta se kun on myös talvi-ihminen niin ehdottomasti talvessa täytyy olla lunta ja pakkasta :) Tumppi on suuri lumifani, myös hänen takia toivoin, että olisi lunta edes vähän. Kiitos siis tälle talvelle, kun lunta saatiin :)

Lunta tuiskuttaa, on raikas talvisää

Tunnen olevani hämäläinen ja ymmärtäväni hämäläistä sielunmaisemaa. Pääsen paremmin täällä ihmisten kanssa juttusille, kun ajatukset kohtaavat syvemmin. Turussa koin sellaisen tietynlaisen pinnallisuuden ja kuppikuntamaisuuden. Onhan sitä varmasti joka paikassa, mutta hämäläinen on aina hämäläinen. Silti Turussa ihailtavaa oli se ihmisten avoimuus ja auttavaisuus. Jotenkin erilainen lähimmäisestä välittämisen tunne, kuin täällä hämeessä. Tiedä sitä, mistä johtuu. Ehkä siitä, kun Turussa on niin paljon monikulttuurisuutta ja turismia. 

Kaiken ehtii vaan unohtaa, kun on tarpeeksi kauan pois. Muistaa myös sen, että miksi me muutimme aikoinaan Turkuun. Juuri siitä syystä, kun halusimme pois pienistä piireistä. Niistä piireistä, joihin kyllästyimme, mutta ne piirit saivat meidät myös palaamaan takaisin. Elämän ironia.

Mutta silti itse tunnen, että Lahdella on vielä paljon annettavaa. Olen myös huomannut, että Lahti on kasvanut kaupunkina tuon lähemmäs kuuden vuoden aikana. Niin paljon on muuttunut ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Haluan uskoa, että Lahti pystyy vielä tarjoamaan meille parastaan. Itse arvostan tämän hetkistä elämäämme Lahdessa ja haluan ottaa tästä kaiken irti. 

"mmm.. tuttu ja turvallinen tyyny ja peti"

"tässä on niin hyvä nukkua, zzz..."

 

Aika vaan näyttää, mihin mikäkin asia johtaa. Nyt on näin ja hyvä niin :) 



Mukavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Alkuvuoden sivistysretki Helsinkiin (Ateneum ja Oodi)

Heti tässä alkuvuoden ekoina päivinä suuntasimme äidin ja veljen kanssa sivistysretkelle suureen kaupunkiin Helsinkiin. 

Upeassa Ateneumissa

 

Aamu oli kirpsakka, jolloin kyllä pipo, huivi ja hanskat tulivat tarpeeseen. Pieni aamureippailu juna-asemalle herätti kyllä päivään ja auringonpaiste oli piristävä. Kyllä vaan junalla kulkee Helsinkiin niin kätevästi, on se sitten niin mukavaa asua Lahessa :D Lähinnä sen myötä myös, kun pääsimme kaikki lähtemään suunnilleen samasta kohteesta, niin oli matkaseuraakin :) 

Lähtö Helsinkipäivään

Kirpsakka talvipäivä

Todella kaunis aamupäivä

Junalle ja välietappi Lahteen, jossa vaihto Helsingin junaan :)

Tosin pakko myöntää, että junassa kun istuttiin ruuhkassa ja ihmispaljoudessa, niin oli vähän shokki rauhaan ja hiljaisuuteen tottuneelle ”landelaiselle” :D Tosin en koe asuvani landella, mutta onhan tämä metsän ja peltojen läheisyydessä niin mukavan rauhaisaa. Kun kaipaa ihmisiä niin on hyvä hetki suunnata Helsinkiin, tai Lahessa riittää lauantaina Prismaan meno tai neljän ruuhkassa ajaminen.. Kyllä täälläkin ihmisiä vaan riittää, ihan ehti vuosien saatossa unohtua, että Lahessakin on sitä menoa ja meininkiä :'D

Kun saavuimme Helsinkiin niin suuntasimme ensimmäiseksi Ateneumiin. Sijainti on kyllä helppo, melkein rautatieasemaa vastapäätä. Ei voi eksyä, hehheh :D

Aina yhtä hieno, Helsingin rautatieasema

Ateneumissa oli näyttelynä Helene Schjerfbeck, "Maailmalta löysin itseni". Ei ollut itselle tuttu, mutta äitiä tämä kiinnosti. Oli kyllä upeeta tutustua ja katsella hienoja taidemaalauksia. Ihastuin väreihin, luontoteemoihin, taidokkaasti maalattuihin ihmisiin. Todella upeeta ja vaikuttavaa. 

 

Ateneumissa ehdottomasti hienoimpia ovat klassiset taidemaalaukset. Ne ovatkin maan vanhin ja laajin taidekokoelma. Yhä uudelleen ja uudelleen ihastun ja vaikutun näistä. Jos Ateneumiin suuntaatte, niin nämä kannattaa kyllä ehdottomasti katsastaa :) kuin valokuvia katsoisi, niin hienoja nämä kuvat on. Todella vaikuttavaa.

Klassikko, Taistelevat metsot. Aina yhtä upea.

Tämä on kuin valokuva, miten taiteella osataankin vangita niin upea maisema ja tunnelma.

Ateneumiin pääset paremmin tutustumaan heidän verkkosivuillaan :) 
https://ateneum.fi/

Ateneumin jälkeen tuli kyllä totaalinen taideähky. Minulle iski aivan järkyttävä päänsärky. Oliko joku stressireaktio kaikesta muuttokiireestä sun muusta, että päänsärky iski sitten tietenkin Helsingin reissulla. Jes, tämähän hienosti meni. Buranaa vaan hakemaan apteekista.

Suuntasimme syömään ja nälkäisinä emme paljoa ruokapaikkaa miettineet. Suuntasimme Haraldiin ja kyllä hieman jännitti, kun olen kuullut kokemuksia puolesta ja vastaan. Noh, makuasioitahan nämä ovat.  

Tilasimme ruuaksi kanaa (Kasaarien kanaa miekassa), joka oli hienosti laitettu rautamiekkaan. Kana oli todella hyvää, pehmeetä ja maistumaa. Herkullista kastiketta ja maistuvia uunivihanneksia. Tykkäsin kyllä ruuasta todella. Harmikseni palvelu oli hidasta ja ruokailuvälineet sai itse pyytää. Noh.. Pikkuvikojahan nämä ovat. Ehkä sitä asiakaspalvelutyötä tehneenä odottaa sitä huippuhyvää palvelua, joka on kuin oletusarvo :D nälkä kuitenkin lähti, päänsärky jäi. 

Kasaarien kanaa miekassa

Jälkiruoka suklaa :D

 

Syömisen jälkeen suuntasimme Oodiin. Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto, joka on avattu 5.12.2018. Ja en kyllä osannut ajatellakkaan, millainen Oodi todella on, vaikka olinkin kuullut siitä paljon ja nähnyt telkkarista.

Oodi oli sanoinkuvaamattoman hieno. Siis aivan mieletön. Tällaisenhan kirjaston pitäisi olla. Viihtyisä, avara, tilava, eri elementtejä, viehättävä, ajatuksia herättävä.. Aivan kaikkea. Oodissa oli hienot kierreportaat, joihin oli kuvattu kaikki ihmiset, jotka saavat kirjastoon tulla. Miten hauska idea!

Kaikille, sinulle

koiraihmiselle :D

Oodista löytyi oikeita puita, oli kaltevuutta, pääsi kiipeämään korkealle.

Vehreetä

Näkymä Helsingin kadulle :D

Kirjastosta löytyi ompelukoneita, 3D-tulostimia, työskentelytiloja, pistokepaikkoja. Monet nuoret, nuoret aikuiset, vanhempi väki, lapsiperheet, viettivät aikaa kirjastossa. Niin opiskellen, lukien, tehden töitä, viettäen vapaa-aikaa, jutellen kavereiden kanssa. Kaikille oli tilaa ja sai olla vapaasti.

Se mikä hämmästytti, niin tämä kirjasto ei ollut se perinteinen ”turpa kiinni” -kirjasto, johon olen lapsuudesta asti tottunut. Muistatteko ne kouluretket läheiseen kirjastoon, kun opettaja käski olemaan nätisti ja hiljaa? Ei saanut jutella kovaäänisesti eikä juosta, piti olla nätisti ja lainata kirjoja. Itse hiljaisena ja liiankin kilttinä tyttönä kyllä mukauduin enkä kokenut sitä haastavaksi. Usein kuitenkin aikuisiällä kuulin, ettei monetkaan menneet kirjastoon, koska siellä piti olla niin hiljaa. Voitte huokaista, maailma muuttuu ja kirjastot muuttuu!

Oodissa oli älytön melu ja möykkä. Siis siihen verrattuna, mihin itse oli tottunut kun menee kirjastoon. Jutustelua kuului, lapset leikki ja kieri kaltevaa lattiaa pitkin. Ihmiset ottivat kuvia ja poseerasivat. Tuntui, että enhän enää ole edes kirjastossa. Vaikka kirjojakin löytyi, vaikka kuinka paljon. Katseeni kiinnittyi tietenkin treeniaiheisiin teoksiin, enkä voinut olla huomaamatta niitä. Aivan kuin minua odottaen ne oli laitettu kivasti esille. Tosin harmi, etten asu Helsingissä, jolloin taitaa olla parempi lainata kirjat lähikirjastostani.. :D 

Mikäli kiinnostuit Oodista, niin käy vilkaisemassa heidän verkkosivunsa :) 
https://www.oodihelsinki.fi/

Kyllä tämä Helsinginreissu oli jälleen kerran silmiä avaava ja avartava kokemus. Voin vaan sanoa, että se päänsärky joka päivällä alkoi, ei loppunut ennen kuin rättipoikki väsyneenä kaaduin kotona sänkyyn. Niin poikki olin tästä reissusta.

Mutta upea reissu ja suosittelen kyllä lämpimästi käymään sekä Ateneumissa että Oodissa. Oodi oli ehdottomasti näkemisen arvoinen :) ja kyllä Oodiin haluan suunnata myöhemmin uudelleen, oikein ajan kanssa :D

Ihanaa olla Lahessa, kun Helsinki on lähellä :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna

(ja Tumppi, joka oli onnellisesti puolison kanssa viettämässä miesten päivää :D)

Seuraa meitä!

Istagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit