Uusi elämämme Lahdessa, muutto ja nykyhetki

Olemme asuneet Lahdessa nyt lähemmäs kaksi kuukautta. Haluan hetkeksi palata niihin tunnelmiin, mitä muutto Turusta Lahteen meissä herätti.

Alkutunnelmat

Meidän elämämme kotikaupungissamme Lahdessa lähti sujumaan vaihtelevissa tunnelmissa. Ekat päivät olimme niin innoissamme muutosta, että ei siinä paljon ehtinyt ajattelemaan, että miltäs tämä nyt tuntuukaan. Koira oli hoidossa ekat päivät, kun halusimme saada rauhassa laitettua kotia kuntoon. Tumppi on kuitenkin seniorikoira ja se stressaantuu herkästi, mikäli asunnossa on kaaosta ja säntäilemme koko ajan joka suuntaan. Joten parempi olla hoidossa, jossa saa lepoa sekä rauhaa :)

Muuttopäivä jännitti paljon ja olihan siinä jälleen aikamoinen homma muuttaa kokonaan toiseen kaupunkiin. Selvisimme siitä onneksi hyvin ja oli upeaa startata päivä uudessa kodissa ja tutussa kotikaupungissa :)

Uusi päivä valkeni ja lähti käyntiin

Tietenkin kahvit ja etlari pitää olla :D

 

Nopeasti saimme kodin asuttavaan kuntoon, vaikkakin laatikoita on edelleen purkamatta. Tarvitsemme sopivan vitriinin ja ehkä hyllyn, jotta saamme tavaraa purettua. Mutta laatikot eivät olleet enää tiellä, joten Tumppikin oli uuteen kotiin tervetullut.

Tervetuloa uuteen kotiin rakas Tumppi <3

 

Tumppi kyllä ihmetteli, että mikäs paikka tämä oikein onkaan. Tutki kaikki nurkat ja huoneet, meni ihmeissään pitkin asuntoa. Hyvä kun tuli meitä edes moikkaamaan sisälle päästyään, niin kiire sillä oli :D ja kun sukulaiset olivat lähdössä, niin Tumppi oli myös lähdössä mukaan. Varmaan tuumasi, että eihän tämä ole mikään koti. Että oli täällä vaan kylässä.

  

"Mikäköhän ihmeen mesta se tämä on?"

"Nyt ei kyllä ihan mee mun jakeluun.."

"Kaipa tää tästä.."

"Sohvalla on ainakin hyvin tuttua ja turvallista nukkua"

 

Nopeasti Tumppi kuitenkin kotiutui ja hyväksyi tämän kodikseen. Olemme viihtyneet kyllä todella hyvin. Itse tykkään kun on metsä ja järvi lähellä. Muutenkin alue on rauhallisempi ja seesteisempi, tuntenut oikein kuinka stressitasot ovat lähteneet laskuun. Ja muutenkin se, kun on nähnyt enemmän sukulaisia ja kavereita, on tehnyt hyvää mielelle. Ihmiselle ne sosiaaliset ja hyvät ihmissuhteet ovat todella tärkeitä. Siihenkin jatkuvaan yksinäisyyteen tottui Turussa, ettei oikein enää edes jaksanut tutustua uusiin ihmisiin. Lahdessa on helpompaa, kun tuntee enemmän ihmisiä. Ja on usein niin päin, että kysytään, että voiko tulla käymään kylässä. Aivan mahtavaa.

Kaunis järvimaisema

Tumpin kanssa on kiva tutkia uusia lenkkimaastoja

Järvi rauhoittaa mieltä <3

Mutta kyllä se ikävä ja kaipuu sinne Turkuun iski. Siinä vaiheessa, kun olimme saaneet Tumpin takaisin kotiin, niin tuli vahvasti olo, että olemme vaan reissussa. Että kohta pakkaisimme tavarat ja lähtisimme takaisin Turkuun. Se totuus, että emme enää palaa ja asumme täällä, oli kyllä jäätävää. Samaan aikaa oli onnellinen uudesta kodista, mutta samaan aikaan oli se ristiriita, että oliko tämä nyt varmasti oikea päätös. 

  

Mistä elämästä koskaan tietää, mikä on oikeasti se oikea päätös? Kuitenkin niin pitkään tätä muuttoa mietin, mietin ja puntaroin, harkitsin. Niin tulin aina siihen tulokseen, että kyllä meidän kannattaa palata. Sukulaisten ja kavereiden takia, mutta ennen kaikkea itsemme takia. Tein päätöksen itseni kannalta, miettien mikä on minulle se, mitä haluan ja mikä on meille se, mitä haluamme. Elämä kyllä kantaa, kun vaan uskaltaa. 

 

Luottavaisin katsein ja mielin yhdessä eteenpäin

 

Aina sitä vaan pelkää kaikkea liikaa, ettei uskaltaisi, mutta huomaakin pelon olleen turhaa. On tuntunut hienolta viettää yhteistä aikaa kaikkien lähimmäisten kanssa, kun ei ole sitä kahden maailman välissä seilaamista. 

 

Fiilikset nyt

Lueskelin tuota yllä olevaa tekstiä, jonka olin kirjoittanut luonnoksiin silloin, kun olimme täällä Lahdessa asuneet vasta hetken. Tuli kyllä hyvin takaisin ne tunteet, mitä muutto meissä herätti. Kaikki se jännitys, epävarmuus, pelko ja murhe. Oliko oikein luopua kaikesta, jota olimme vuosia Turkuun rakentaneet. Mutta niin, en halua jäädä mitään harmittelemaan enkä katumaan. Koen, että elämässä tulee erilaisia vaihteita ja elämäntilanteita. Nyt on näin ja tulevaisuudessa ehkä toisin. Turku tulee pysymään aina sydämessämme, kukapa tietää, jos sinne vielä joskus palaamme.. 

Kaunis ja historiallinen Turku

 

Nyt kun on tosissaan asuttu Lahdessa jo hyvän tovin aikaa, on kaipuu Turkuun alkanut kuitenkin hälventymään. Tosin olen huomannut, että puolisollani on enemmän kaipuun tunteita Turkuun kuin minulla. Itsekkin kaipaan Turkua kaupunkina, onhan se niin upea ja historiallinen. Turussa on niin paljon hyvää, viihdyimmehän siellä yli viisi vuotta. Kaipaan niitä ihmisiä, joihin Turussa tutustuimme. Mutta eniten itseäni rassasi se jatkuva kulkeminen ja välimatka Turusta tänne Lahteen. Miten vaikea oli suunnitella kesää tai joulua, kun oli töissä kiinni. Aina se ikuinen stressi, saanko töistä vapaaksi, että pääsen jouluksi sukulaisille. Tai kesällä ajan kanssa käymään. Luulisi näiden olevan vain niitä järjestelykysymyksiä, mutta aina sekään ei riitä. Miten kiinni sitä tunsi olevansa. Ja kiinni myös siinä, että lomat sun muut viettäisimme Lahdessa. Kun olisihan lomalla kiva suunnata reissuun, ja niin me suuntasimmekin.

Turku jää sydämeeni <3

Lahdessa on vaan niin paljon hyvää. Hanasta tuleva vesi maistuu puhtaammalle ja raikkaammalle. Turussa vedessä maistoi sivumaun, jota tuskin kaikki maistaisivat. Kun on lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden asunut Lahdessa, niin kyllä se makumuisto on hanavedestä jäänyt.

Rakastan Lahdessa järviä ja metsiä. Jotenkin niissä vaan huokuu se tuttuus, joiden äärellä olen koko pienen ikäni kulkenut. Seikkaillut pitkin metsäpolkuja rakkaan Tumppi-koiran kanssa. Olimme silloin kumpikin nuoria. Nyt Tumppi on seniori. Voimme onneksi silti vielä seikkailla yhdessä, tutkien lähimetsän polkuja.

Ja rakastan olla hämeessä, kun täällä saa nauttia lumisesta talvesta :) Vähälumisuus tuli Turussa tutuksi, joitain talvia pystyi liikkumaan pelkästään tennareilla. Olihan se helppoa, mutta se kun on myös talvi-ihminen niin ehdottomasti talvessa täytyy olla lunta ja pakkasta :) Tumppi on suuri lumifani, myös hänen takia toivoin, että olisi lunta edes vähän. Kiitos siis tälle talvelle, kun lunta saatiin :)

Lunta tuiskuttaa, on raikas talvisää

Tunnen olevani hämäläinen ja ymmärtäväni hämäläistä sielunmaisemaa. Pääsen paremmin täällä ihmisten kanssa juttusille, kun ajatukset kohtaavat syvemmin. Turussa koin sellaisen tietynlaisen pinnallisuuden ja kuppikuntamaisuuden. Onhan sitä varmasti joka paikassa, mutta hämäläinen on aina hämäläinen. Silti Turussa ihailtavaa oli se ihmisten avoimuus ja auttavaisuus. Jotenkin erilainen lähimmäisestä välittämisen tunne, kuin täällä hämeessä. Tiedä sitä, mistä johtuu. Ehkä siitä, kun Turussa on niin paljon monikulttuurisuutta ja turismia. 

Kaiken ehtii vaan unohtaa, kun on tarpeeksi kauan pois. Muistaa myös sen, että miksi me muutimme aikoinaan Turkuun. Juuri siitä syystä, kun halusimme pois pienistä piireistä. Niistä piireistä, joihin kyllästyimme, mutta ne piirit saivat meidät myös palaamaan takaisin. Elämän ironia.

Mutta silti itse tunnen, että Lahdella on vielä paljon annettavaa. Olen myös huomannut, että Lahti on kasvanut kaupunkina tuon lähemmäs kuuden vuoden aikana. Niin paljon on muuttunut ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Haluan uskoa, että Lahti pystyy vielä tarjoamaan meille parastaan. Itse arvostan tämän hetkistä elämäämme Lahdessa ja haluan ottaa tästä kaiken irti. 

"mmm.. tuttu ja turvallinen tyyny ja peti"

"tässä on niin hyvä nukkua, zzz..."

 

Aika vaan näyttää, mihin mikäkin asia johtaa. Nyt on näin ja hyvä niin :) 



Mukavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

15 asiaa elämästä..

Nyt kun olen muuttanut takaisin Lahteen ja hypännyt vielä Päijät-Blogien matkaan, niin uusia seuraajia on alkanut todella mukavasti kerääntymään. Ajattelin, että kerron teille nyt enemmän itsestäni. Saavat uudet seuraajat tutustua minuun paremmin ja ehkä teille vanhoille ja nykyisille seuraajilleni tulee jotakin uutta minusta :D


 

Moikka, olen Hanna ja tässä on mun koira Tumppi

Teemme yhdessä rauhallisia lenkkejä ja pieniä metsäseikkailuja :)

Löysin tämän hauskan postausidean Piia Pajusen blogista. Halusin lisätä itse pari lisäasiaa tähän postaukseen, jolloin ei ole ihan suora copy-paste :D perusrunko on sama, mutta pienellä lisätwistillä :)

Käykäähän ihmeessä tutustumassa myös Piian blogiin, on nimittäin aivan huippu tyyppi ja persoona ruudun toisella puolen kirjoittamassa :) Tykkään Piian tavasta ilmaista asiat ja kertoilla tarinoitaan. Niin samaistuttavaa, rempseää, rohkeaa ja reipasta. Hän on myös kovanluokan sporttimimmi ja nyt tuleva äiti. Ihanaa :')

Mutta nyt niihin asioihin :D

Asun kotiseudullani Lahdessa. Asuin tosin välissä yli viisi vuotta Turussa (muutimme puolison opintojen takia) mutta päädyimme muuttamaan viime vuoden joulukuussa (joulukuu 2019) takaisin Lahteen, lähemmäs kavereita ja sukulaisia :)


Innostun uusista jutuista ihan täysillä :D Kun keksin sen uuden jutun, niin en meinaa nahoissani pysyä. Toisinaan innostun niin paljon, että yöunet menee kun mietin vaan mitä uutta ja siistiä pääsen tekemään :D 


Ihailen niitä ihmisiä, jotka täysillä uskovat ja tekevät sitä omaa juttuaan. Tekevät sitä itselle tärkeää asiaa muiden epäilyksistä huolimatta. On rohkeutta olla erilainen ja erottua massasta. 


Rentoudun parhaiten rauhallisilla metsälenkeillä. Sen hetken kun saan kulkea metsässä täysin rauhassa, aistia metsän tunnelmaa ja fiiliksiä, on vaan niin rentouttavaa. Rentoudun myös kun joogaan. Ja mielekkän rentoutumistapa on illalla telkkarin katsominen, ei siitä vaan mihinkään pääse :'D

Upea ja rauhoittava metsä

Luminen metsä on minusta niin kaunis

Ilostun onnellisista ihmisistä, leikkivistä lapsista, onnessaan juoksevista koirista ja hevosista :) Siitä, kun ihmiset ovat onnellisia juuri tässä ja nyt. Maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto :) Voi olispa :') Ilostun siististä kodista, rakkaasta puolisosta ja terveestä, leikkisästä seniorikoirasta. Tumppi on minulle se rakkain karvakamu :) 


Luonteeltani olen enemmän hitaasti lämpenevää tyyppiä kuin nopeasti syttyvää :D lähinnä tarkoitan, että uusissa jutuissa haluan aina ensin harkita ennen kuin teen päätöstä. Mutta muutoin luonteeni on temperamenttinen ja tulinen. Vähän sellainen ristiriitainen. Että alkuun innostun ja sitten haluaisin perääntyä kun tajuan, että oliko tämä sittenkään niin järkevää :'D Onneksi iän mukana tulee myös viisautta ja olen opetellut sanomaan enemmän "ei" niille kuormittaville asioille. Ja enemmän "joo" niille suurille seikkailuille ja energiaa tuoville jutuille :) 


Haluaisin olla rohkeampi. Rohkeampi toteuttamaan niitä asioita, mitä oikeasti haluan. Lähteä elämään omannäköisempää elämää. Uskoa omiin kykyihini enemmän. 


Jos voisin tehdä mitä vaan. Haluaisin olla maailmanpelastaja. Tai luonnonsuojelija :D lähinnä kuitenkin auttaa ja pelastaa ihmisiä, olla luontoystävä, luoda turvallisuutta. Tehdä työtä, jolla on merkitystä. Ja fyysisesti haluaisin olla vahvempi, juosta vaikka sen maratonin. Tai trampoliinilla oppia tekemään voltin ja kiivetä kiipeilyseinällä todella korkealle :) Kiipeilyä en ole koskaan uskaltanut kokeilla, ehkä vielä jonain päivänä.. :D 


Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka arvostavat minua aidosti sellaisena kuin olen. Kannustavia, tsemppaavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Niitä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Onneksi minulta löytyy juuri niitä, rakkaita ihmisiä ja ystäviä :)

Upea vesijärvi

Haaveilen taloudellisesti vakaasta arjesta. Että arjessa on mahdollista tehdä niitä asioita, joita haluaakin. Haaveena on tulevaisuudessa matkustaa ja nähdä maailmaa, sekä tehdä työtä jolla on merkitystä. Käydä enemmän hoitamassa hevosia ja ratsastamassa, sekä löytää treenikipinän uudestaan. Ja on yksi suuri haave, jota en halua sanoa ääneen. Yksi suuri unelma.. <3 


En luopuisi vapaudesta toteuttaa asioita ja elää turvallista arkea :) En halua luopua myöskään omasta terveydestäni ja haluan yhä enemmän panostaa omaan hyvinvointiini. Että minulla on tulevaisuudessakin mahdollisuus liikkua ja tehdä siistejä juttuja :) 


Ajankohtaista juuri nyt. Tulevaisuus on avoinna ja yhtä suurta kysymysmerkkiä. Silti tunnen, että jotain suurta on vielä tapahtumassa. En vaan tiedä vielä, että mitä tai mikä se on :) Voihan olla myös, että arki pysyy suhteellisen samanlaisena ja tasasen tappavana :D harmi vaan, kun siedän huonosti tasaisen tappavaa arkea, todennäköisesti keksin kyllä jotakin uutta :D

Kahvihetki kruunaa päivän :)

Tykkään hyvästä kahvista, metsästä ja luonnosta. Ja tietenkin tykkään Tumppi-koirasta. Olen aina ollut koiraihminen, koiran kanssa on vaan parasta tehdä kaikkea ja seikkailla metsässä :) 

Matkustaisin jonnekkin lämpimään. Olisi ihanaa päästä lomareissulle vaikka Espanjaan. Tai Turkkiin. Tai johonkin muuhun lämpimään maahan :) Haluaisin joskus vielä nähdä turkoosin kirkkaan meren, upean maailman luonnon, suuret ja korkeat vuoret. 

Rakastan minun puolisoani. Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta. Kokeneet ja nähneet paljon. Yhdessä olemme vahvempia. Vaikka välillä olisikin vaikeaa, niin rakkaus ja luottamus on niin suuri voima, että sen voimalla olemme selvinneet yhdessä monista haasteista.

Upea Turkki ja auringonlasku. Katsoimme "melkein" samaan suuntaan :D

Kuljemme samaan suuntaan ja yhdessä olemme vahvempia <3

Kiitos suuresti kaikille nykyisille ja uusille seuraajille! Tervetuloa mukaan seurailemaan minun arkeani ja matkaani :) 

Nyt aivan näillä näppäimillä pääsemme siirtymään helmikuun puolelle. Miettikääpä, olemme askeleen lähempänä kevättä ja kesää :) Nautitaan nyt kuitenkin hetki vielä tästä lumisesta talvesta, joka juuri saatiin ainakin tänne Lahteen. Itse tykkään niin paljon lumesta ja lumisesta metsästä :) ja Tumppi on kanssani samaa mieltä, lumi on parasta :D

Ihanaa päivää ja loistavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Alkuvuoden sivistysretki Helsinkiin (Ateneum ja Oodi)

Heti tässä alkuvuoden ekoina päivinä suuntasimme äidin ja veljen kanssa sivistysretkelle suureen kaupunkiin Helsinkiin. 

Upeassa Ateneumissa

 

Aamu oli kirpsakka, jolloin kyllä pipo, huivi ja hanskat tulivat tarpeeseen. Pieni aamureippailu juna-asemalle herätti kyllä päivään ja auringonpaiste oli piristävä. Kyllä vaan junalla kulkee Helsinkiin niin kätevästi, on se sitten niin mukavaa asua Lahessa :D Lähinnä sen myötä myös, kun pääsimme kaikki lähtemään suunnilleen samasta kohteesta, niin oli matkaseuraakin :) 

Lähtö Helsinkipäivään

Kirpsakka talvipäivä

Todella kaunis aamupäivä

Junalle ja välietappi Lahteen, jossa vaihto Helsingin junaan :)

Tosin pakko myöntää, että junassa kun istuttiin ruuhkassa ja ihmispaljoudessa, niin oli vähän shokki rauhaan ja hiljaisuuteen tottuneelle ”landelaiselle” :D Tosin en koe asuvani landella, mutta onhan tämä metsän ja peltojen läheisyydessä niin mukavan rauhaisaa. Kun kaipaa ihmisiä niin on hyvä hetki suunnata Helsinkiin, tai Lahessa riittää lauantaina Prismaan meno tai neljän ruuhkassa ajaminen.. Kyllä täälläkin ihmisiä vaan riittää, ihan ehti vuosien saatossa unohtua, että Lahessakin on sitä menoa ja meininkiä :'D

Kun saavuimme Helsinkiin niin suuntasimme ensimmäiseksi Ateneumiin. Sijainti on kyllä helppo, melkein rautatieasemaa vastapäätä. Ei voi eksyä, hehheh :D

Aina yhtä hieno, Helsingin rautatieasema

Ateneumissa oli näyttelynä Helene Schjerfbeck, "Maailmalta löysin itseni". Ei ollut itselle tuttu, mutta äitiä tämä kiinnosti. Oli kyllä upeeta tutustua ja katsella hienoja taidemaalauksia. Ihastuin väreihin, luontoteemoihin, taidokkaasti maalattuihin ihmisiin. Todella upeeta ja vaikuttavaa. 

 

Ateneumissa ehdottomasti hienoimpia ovat klassiset taidemaalaukset. Ne ovatkin maan vanhin ja laajin taidekokoelma. Yhä uudelleen ja uudelleen ihastun ja vaikutun näistä. Jos Ateneumiin suuntaatte, niin nämä kannattaa kyllä ehdottomasti katsastaa :) kuin valokuvia katsoisi, niin hienoja nämä kuvat on. Todella vaikuttavaa.

Klassikko, Taistelevat metsot. Aina yhtä upea.

Tämä on kuin valokuva, miten taiteella osataankin vangita niin upea maisema ja tunnelma.

Ateneumiin pääset paremmin tutustumaan heidän verkkosivuillaan :) 
https://ateneum.fi/

Ateneumin jälkeen tuli kyllä totaalinen taideähky. Minulle iski aivan järkyttävä päänsärky. Oliko joku stressireaktio kaikesta muuttokiireestä sun muusta, että päänsärky iski sitten tietenkin Helsingin reissulla. Jes, tämähän hienosti meni. Buranaa vaan hakemaan apteekista.

Suuntasimme syömään ja nälkäisinä emme paljoa ruokapaikkaa miettineet. Suuntasimme Haraldiin ja kyllä hieman jännitti, kun olen kuullut kokemuksia puolesta ja vastaan. Noh, makuasioitahan nämä ovat.  

Tilasimme ruuaksi kanaa (Kasaarien kanaa miekassa), joka oli hienosti laitettu rautamiekkaan. Kana oli todella hyvää, pehmeetä ja maistumaa. Herkullista kastiketta ja maistuvia uunivihanneksia. Tykkäsin kyllä ruuasta todella. Harmikseni palvelu oli hidasta ja ruokailuvälineet sai itse pyytää. Noh.. Pikkuvikojahan nämä ovat. Ehkä sitä asiakaspalvelutyötä tehneenä odottaa sitä huippuhyvää palvelua, joka on kuin oletusarvo :D nälkä kuitenkin lähti, päänsärky jäi. 

Kasaarien kanaa miekassa

Jälkiruoka suklaa :D

 

Syömisen jälkeen suuntasimme Oodiin. Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto, joka on avattu 5.12.2018. Ja en kyllä osannut ajatellakkaan, millainen Oodi todella on, vaikka olinkin kuullut siitä paljon ja nähnyt telkkarista.

Oodi oli sanoinkuvaamattoman hieno. Siis aivan mieletön. Tällaisenhan kirjaston pitäisi olla. Viihtyisä, avara, tilava, eri elementtejä, viehättävä, ajatuksia herättävä.. Aivan kaikkea. Oodissa oli hienot kierreportaat, joihin oli kuvattu kaikki ihmiset, jotka saavat kirjastoon tulla. Miten hauska idea!

Kaikille, sinulle

koiraihmiselle :D

Oodista löytyi oikeita puita, oli kaltevuutta, pääsi kiipeämään korkealle.

Vehreetä

Näkymä Helsingin kadulle :D

Kirjastosta löytyi ompelukoneita, 3D-tulostimia, työskentelytiloja, pistokepaikkoja. Monet nuoret, nuoret aikuiset, vanhempi väki, lapsiperheet, viettivät aikaa kirjastossa. Niin opiskellen, lukien, tehden töitä, viettäen vapaa-aikaa, jutellen kavereiden kanssa. Kaikille oli tilaa ja sai olla vapaasti.

Se mikä hämmästytti, niin tämä kirjasto ei ollut se perinteinen ”turpa kiinni” -kirjasto, johon olen lapsuudesta asti tottunut. Muistatteko ne kouluretket läheiseen kirjastoon, kun opettaja käski olemaan nätisti ja hiljaa? Ei saanut jutella kovaäänisesti eikä juosta, piti olla nätisti ja lainata kirjoja. Itse hiljaisena ja liiankin kilttinä tyttönä kyllä mukauduin enkä kokenut sitä haastavaksi. Usein kuitenkin aikuisiällä kuulin, ettei monetkaan menneet kirjastoon, koska siellä piti olla niin hiljaa. Voitte huokaista, maailma muuttuu ja kirjastot muuttuu!

Oodissa oli älytön melu ja möykkä. Siis siihen verrattuna, mihin itse oli tottunut kun menee kirjastoon. Jutustelua kuului, lapset leikki ja kieri kaltevaa lattiaa pitkin. Ihmiset ottivat kuvia ja poseerasivat. Tuntui, että enhän enää ole edes kirjastossa. Vaikka kirjojakin löytyi, vaikka kuinka paljon. Katseeni kiinnittyi tietenkin treeniaiheisiin teoksiin, enkä voinut olla huomaamatta niitä. Aivan kuin minua odottaen ne oli laitettu kivasti esille. Tosin harmi, etten asu Helsingissä, jolloin taitaa olla parempi lainata kirjat lähikirjastostani.. :D 

Mikäli kiinnostuit Oodista, niin käy vilkaisemassa heidän verkkosivunsa :) 
https://www.oodihelsinki.fi/

Kyllä tämä Helsinginreissu oli jälleen kerran silmiä avaava ja avartava kokemus. Voin vaan sanoa, että se päänsärky joka päivällä alkoi, ei loppunut ennen kuin rättipoikki väsyneenä kaaduin kotona sänkyyn. Niin poikki olin tästä reissusta.

Mutta upea reissu ja suosittelen kyllä lämpimästi käymään sekä Ateneumissa että Oodissa. Oodi oli ehdottomasti näkemisen arvoinen :) ja kyllä Oodiin haluan suunnata myöhemmin uudelleen, oikein ajan kanssa :D

Ihanaa olla Lahessa, kun Helsinki on lähellä :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna

(ja Tumppi, joka oli onnellisesti puolison kanssa viettämässä miesten päivää :D)

Seuraa meitä!

Istagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit