sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Voihan korva ja Tumpin korvatulehdus

Tumppi oli koko pitkän kesän ja alkavan syksyn pysynyt hyvässä kunnossa. Ei ollut huolen häivää, ei murhetta, ei mitään tavallisesta ja rauhallisesta arjesta poikkeavaa. Syksy kun heitti sateet niskaan niin Tumpilla alkoi perus tassujen kutina. Ja myös samalla korvan kutina. Ajattelimme siinä optimisteina, että kyllä korva itsensä korjaa ja tulee kuntoon. Että tuskin on mitää sen kummempaa, kuin pientä hetkellistä kutinaa.

 
Kaunis ja aurinkoinen syksy! ja niin upea Tumppi <3

Kurkkasimme korvaan pienellä taskulampulla, kun ei rapsuttelusta ja päänravistelusta tullut loppua. Tumpin korvasta löytyikin pienen pieni haava ja ajattelimme, että sehän selittää kutinan. Ja jälleen että se paranee itsestään.

Soitin päivällä eläinlääkäriin ja konsultoin asiaa. Hoitaja epäili hiivaa ja totesi, että se ei kyllä parane itsestään vaan tarvitsee mahdollisesti kortisonia. Riippuen siis, onko korvassa hiivan aiheuttamaa kutinaa vai kenties jotain muuta. Joka vaatisi siis joka tapauksessa käynnin eläinlääkärin vastaanotolla. Totesin, että noh seuraillaan. Ja seurailimmekin.

Kuitenkin siinä sen päivän yöllä alkoi todellinen fiasko. Tumppi pyöri kuin väkkärä, nuoleskeli tassuja, rapsutti korvaa, nuoleskeli lisää tassuja, heilutti päätään ja rapsutti lisää. Tätä tahtia kun jatkui ja jatkui useaan kertaan, heräilimme jatkuvasti niin eihän siinä hermot kestäneet. Laitoimme yöksi kaulurin ja se rauhotti Tumppia. Tietenkin tuntui pahalta mutta en ilman oikeita lääkkeitä osannut auttaa. Varasinkin siinä yön pimeinä tunteina ajan eläinlääkäriin – onneksi nettiajanvaraus on keksitty :D


Väsynyt ja kipeä pieni Tumppi :(


Eläinlääkärissä Tumppi perinteisesti sähläili menemään, jännittämättä liikoja. Siinä kun eläinlääkärin huoneeseen pääsimme ja hän pyyhki pöydän puhdistusaineella niin sehän sai Tumpin nenän ihan tukkoon. Tumppi niiskutti ja aivasteli. Eläinlääkäri lähti hakemaan lamppua ja Tumppi siinä samalla oven avauksella suuntasi huoneesta pois niin menimme hetkeksi huoneesta ulos odottamaan. Oli kyllä pieni vaatiminen saada Tumppi takaisin sisälle. 

 

Eläinlääkärissä on aina niin jännää :)

..Kun malttais hetken vaan odottaa omaa vuoroaan :D


Ja voi huhhuh olipahan tutkimus. Eläinlääkäri teki perustarkastuksen kurkaten hampaat, silmät ja kuunteli keuhkot sekä sydämen. Näistä ei tullut huomautusta joten jes, muuten kaikki ilmeisesti kohdillaan. Totesin myös, että nyt on menty pitkään ilman ontumisia uuden lääkityksen myötä (gapabentiini), joka toimii Tumpilla hyvin. Korva olikin oma lukunsa.. Voi sitä sydäntä särkevää ääntä kun Tumppi itki :'( korva oli niin kipeä ja ajattelin vaan että kuinka voin olla niin tyhmä ja ajatella korvan paranevan itsestään.. Mutta en ole koskaan vielä eteeni saanut koiran korvatulehdusta, korva ei erittänyt eikä ollut punakka niin jotenkin ajattelin että kyllä se ohi menee. Noh kyllähän korva eritti sieltä syvemmältä ja eläinlääkäri tutki sekä ronkki, mikä oli homman nimi. Haavaa hänkin ihmetteli ja tiedusteli, onko Tumppi esim. riehunut toisen koiran kanssa. Totesin, ettei ollut. Emme olleet nähneet koirakavereita nyt hetkeen. Ja jos näemmekin, niin Tumppi pitää kyllä hyvin etäisyyttä eikä päästä liian iholle. Ihme takakireä ärjyjä tästäkin tullut :'D Eläinlääkäri hieman kyseenalasti ajatustani, että Tumppi olisi haavan omalla takatassullaan saanut. Kuulemma se ei ollut todennäköistä. Noh.. mysteeriksi jäi.

Korvasta löytyi paha korvatulehdus. Siellä oli jokin sekamuoto hiivasta ja tulehduksesta. Olinkin että jes, hyvinhän tämä meni. Saimme korvatipat matkaan ja ohjeistettiin hankkimaan korvahuuhde. Korvatippoja kahden viikon ajan ja korvahuuhdetta mahdollisesti pidempään. Eihän siinä. 


Näillä tarvikkeilla ja eväillä kuntoon :) Kuvassa Avital Ear -korvahuuhde, eläinlääkärin määräämät korvatipat, kanatäytteinen puruluu ja natures:menun -pehmeät kanaherkut


Tippojen laittaminen sujui hyvin. Se ei tuottanut kuin pienen taistelun. Helpoin oli laittaa tipat niin, että asetti Tumpin selän seinää päin. Otti kädellä tukevan otteen leuan alapuolelta ja laitto tippoja korviin. Hieroi sekä antoi ravistella. Palkkioherkku ja that's it. 


Palkkioksi kanatäytteinen puruluu :)

"Äläs vie sitä multa" :D

Perinteisesti nämä naudasta tehdyt puruluut menee pehmeiksi. Tarkkana siis koirakavereidenne kanssa :) Ei koskaan ilman valvontaa!

 

Noh, huuhde olikin sitten oma lukunsa. Hommasin Avitalin Ear -korvahuuhdetta kuullen siitä hyviä kokemuksia. Tumpilla huomasimme todella nopeasti huuhteen olevan järkyttävä. Tumppi lähti välittömästi karkuun kun edes avasi huuhteen korkin. Siinähän tosin oli etikkainen tuoksu. Totesimme kahden kokeilun jälkeen että eih, tämä huuhde ei toimi meillä. Liekö syynä Tumpin herkkyys tai se, että korvassa oli se pieni haava. Huuhde todennäköisesti kirveli niin pahasti. Noh, se mikä toimii monilla ei välttämättä toimikkaan toisella.

Uusi huuhde kokeiluun ja tällä kertaa testissä Anivox korvahuuhde, joka sisältää metsäkuusen pihkasta eristettyä ainesosaa. Niiden tehtävä on estää korvatulehduksessa mikrobien kasvua ja lievittää tulehdusta. Vaikuttaa ainakin ihan pätevältä.






Onneksi tämä huuhde toimi meillä paremmin. Tumppi nuuskutti huuhdetta, eikä lähtenyt heti karkuun. Vaikka toki yrittikin, että pääsi tilanteesta pois. Korviin laitettavat nesteet tuskin ovat yhdenkään koiran mieleen, vai onko sellaisia karvakamuja olemassa? :'D

Ainoa huuhteessa oli, että se perinteisesti roiskui joka paikkaan. Huuhde oli myös aavistuksen pihkainen (ylläri ylläri, metsäkuusen pihkaahan tässä on) ja tahmasi kyllä kädet ja Tumpin karvat tyylikkäästi. Lähti onneksi pesemällä hyvin pois. Yksi vinkki on laittaa huuhde kylpyhuoneessa – me emme enää uskaltaneet sen yhden kerran myötä, kun Avitalin Earia laittaessa Tumppi kolautti hampaansa kaakeliin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Välttääksemme tämän tapahtumista uudelleen niin laitoimme huuhdetta kämpän puolella, tosin sotkulta ei voinut välttyä.



"nuusk nuusk, ei tämä niin kauheelle tuoksu"

"Jos nyt ei kuitenkaan laitettaisi sitä mun korvaan.. Lähden ihan just takavasemmalle.. :D"


Loppua kohden alkoi niin tippojen kuin huuhteenkin laitto sujua, ilman suurempaa taistelua. Riitti kun laittoi Tumpin selkä seinää päin istumaan, otti toisella kädellä korvasta kiinni ja laittoi nesteen sisään. Ekoilla kerroilla oli tärkeää, että oli toinen pitämässä, kun ei yksin tullut yhtään mitään Tumpin rimpuillessa karkuun.  

Korva lähti onneksi todella hyvin paranemaan ja saimme nauttia tyytyväisinä kauniista syyspäivistä. Nyt syksy onkin laittanut parastaan, upean aurinkoista ja kaunista ruska-aikaa :) Toivottavasti tämä korvatulehdus on meidän osaltamme nyt ohi.



"Voi kun sinä näytät niin vanhalta tässä kuvassa"

Tumppi tuumaa että "en mä nyt mikää vanha ole, elämäni kunnossa!" :D


Ja jos jotakuta ihmetyttää tuo Tumpin ruttukorvaisuus niin selvennykseksi se ei ole Tumpilla aina ollut rutussa. Tumppi sai aikoinaan verikorvan juostessaan mustikkapuskaan. Tästä sattumuksesta voitte lukea lisää aikoinaan kirjoittamastani blogi-postauksesta. Pääsette lukemaan sen alla olevasta linkistä:







Oikein ihanaa ja valoisaa syksyä kaikille!





Terkuin





Hanna ja Tumppi





P.S. Blogihiljaisuus on johtunut muuttuvasta elämäntilanteesta. Avaan tätä asiaa myöhemmin, mutta nyt pidän sen vielä hetken pimennossa. Uusia tuulia on siis tulossa :)



P.P.S. Meidän arkea voitte seurailla myös Instagramissa. Blogista poiketen päivitän Instagramia tilillä @hannahtuulia. Laittelen sinne kuvia ja päivitän Stooria. Aina sopivan hetken tullen :) Instagramin saa ladattua puhelimen sovelluskaupasta tai käyttäen tietokoneella


Näkymä tietokoneella




Näkymä puhelimessa









Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos mukavasta kommentistasi :)