Aika
vaan juoksee eteenpäin. Ajoittain on ajanjaksoja jolloin tuntuu,
ettei aika kulu mihinkään. Toisinaan saa huomata, kuinka päivät
vaan vierivät eteenpäin. Päivästä toiseen sitä mennään
samalla kaavalla, minulla on tietysti hyvä kun on vaihtelevat
työajat. Pääosin on iltavuoroja, joskus aamuja. Mutta kaava on
silti melkein aina sama. Tykkään todella paljon toimia tiettyjen
rutiinien mukaan, se luo turvallisuuden ja jatkumon tuntua. Siinä
vaan käy herkästi niin, ettei siitä oravanpyörästä osaa
irrottautua. Huomaa jossain vaiheessa, että istuu jälleen bussissa
ja matkustaa töihin. Ehtiikö siinä matkalla rekisteröimään
mitään? Joskus ehtii joskus ei, joskus ei vaan jaksa eikä
kiinnosta. Se on sitä samaa. Mikään ei muutu. Mutta eihän elämä
ole näin mustavalkoista.
Tästä
kun herää, ja alkaa tietoisesti tekemään asioita oman itsensä
hyväksi. Sekin hetki bussissa voi olla rentouttava. Tekee lyhyen
rentoutusharjoituksen, edes sen verran että keskittyy hetken
hengitykseen. On hetken läsnä juuri siinä hetkessä, ei mieti
liikoja eikä murehdi liikaa. Ajatukset ovat kuin ohi lipuvat pilvet,
ne tulevat ja menevät. Jossain mindfulness harjoituksessa sanottiin,
muistaakseni. Sama juttu kun käy lenkillä, sen sijaan että
kaahottaisi koko lenkin hirveetä haipakkaa, silloin voi hetkeksi
pysähtyä ja miettiä, mihin on oikein kiire. Jatkuva kiire ei ole
kenellekkään hyväksi, joskus on pakko hetkeksi hengähtää.
Toiset vaativat sitä enemmän kuin toiset, lukeudun juuri niihin
jotka kaipaavat sitä enemmän. Liiallinen kiire saa minut
väsyneeksi, sen ohessa täytyy olla rauhallisempia ajanjaksoja.
Mielekäs tekeminen auttaa tässä paljon.
Pienen
alkupohdinnan jälkeen haluan kuitenkin nyt palata tämän päivän
tapahtumiin. Olin jo ajoissa laittanut kalenteriini ylös, (johon
olen merkannut kaikki työt ja tehtävät, jotka täytyy hoitaa,
kalenteri näyttää kieltämättä ajoittain aika kaaosmaiselta)
että tänään on jälleen Petolassa pelikasinopäivä. Tykkään
todella paljon käydä näillä pelikasinopäivillä, josta
kirjotinkin aikaisemmin blogiini tekstin (pääset sen lukemaan tästä). Nämä päivät ovat aina niin Tumpin mieleen.
Mietimme
kotona, että lähtisimmekö tänään. Ulkona vallitseva ilma ei
ollut kovinkaan houkutteleva, sää vaihteli koko aika ja ajoittain
satoi rakeita, räntää taikka vettä. Joutuisimme joko kävelemään
Petolalle taikka sitten ottaisimme menomatkalle bussin. Minulla oli
kuitenkin tunne, että haluan lähteä. Tämä oli eräällä tavalla
Tumpille synttärilahja, herralla on tämän kuukauden viimeinen
päivä kymppisynttärit. Sen takia halusin ehdottomasti lähteä
Petolalle. Ei muuta kun tuumasta toimeen, hyvät varusteet päälle
ja menoksi.
Tumppihan
tästä oli aivan innoissaan. Se tiesi heti mistä oli kyse ja vauhti
sen kun kiihtyi lähestyessämme Petolaa. Yllätyksekseni Petolassa
oli tällä kertaa todella hiljaista, pari koiraa olivat siellä kun
saavuimme. Yleensä näissä Pelikasinoissa on paljon
koira-asiakkaita. Tuumailimme siinä, että tänäänhän oli valtakunnallinen Koiranpäivä. Sekä tänään avattiin Kaarinan
Piispanristille koirien uimala. Ehkä osa koirienomistajista oli
lähteneet käymään siellä taikka olivat muuten viettämässä
yhteistä aikaa rakkaiden koirakavereidensa kanssa. Eihän siinä
mitään, sehän sopi tälle herkkusuulle mainiosti, saisi ainakin
rauhassa herkutella.
Tumppi
kolusi jälleen onnellisena erilaisia aktivointipelejä. Huomaa
kyllä, kun olemme näissä käyneet, niin Tumpilla taito karttuu
kerta kerralta. Nykyään yritetään vain aina oikoa kaikessa,
älypelitkin heitellään pitkin aitausta koska sillä tavoin
herkkupalat lentelevät pitkin poikin. Kongit sun muut saivat kyytiä,
mutta pääasia oli että Tumpilla oli kivaa.
Tämä oli hänen
yksityinen etukäteissynttärijuhlansa. Meillä oli todella mukavaa!
Löysimme samalla Tumpille pari kivaa synttärilahjaa tulevia
synttäreitään varten.
Nyt
Tumppi tapansa mukaan nauttii olostaan tyytyväisenä. Sohvannurkka
on jälleen vallattu ja siinä on mukava ottaa pieni lepohetki. Kohta
iltalenkin aika ja unten maille.
Tsemppiä
alkavalle viikolle!
Terkuin
Hanna ja
Tumppi