keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Ajatuksia tästä kaikesta




Hetki sitten oli vielä lunta, kunnes maailma muuttui..



Kyllä nyt on kertakaikkisesti mennyt kaikki aivan sekaisin ja uusiksi. Koko maailmassa. Enpä olisi osannut ikinä ajatella, että näin voi päästä käymään. Tässä tämän kaiken näkee, miten haurasta kaikki lopulta on. Kun mikään ei olekkaan enää itsestään selvää. Kaikki voidaan yllättäen ja aivan varoittamatta viedä.

Tuntuu niin käsittämättömältä miten tämä järisyttää koko maailmaa ja koko Suomea. Ei olla enää se turvallinen lintukoto. Enkä nyt ole täysin siinä illuusiossa enää elänytkään, sen verran lähelle kolahti silloin Turussa kesällä 2017.. Miten lähellä oli, etten juuri kyseisenä päivänä lähtenytkään Turun torille kahville vaan lähdinkin muualla käymään silloin. Kaikki on lopulta niin pienestä kiinni, yhdestä hetkestä ja yhdestä valinnasta. Mutta tämä näkymätön uhka on jotain sanoinkuvaamattoman kauheeta.

Se tunne siitä ajatuksesta edes mennä tällä hetkellä sinne omaan lähikauppaan, on pysäyttävää. Kyllä sitä miettii, että onko oikeasti tarve nyt mennä vai pärjäänkö näillä mitä on. Onko pakottavaa syytä. Autan kyllä, jos joku tarvitsee kauppaostoksiin apua.



 
Kukat kukkii, kaikesta huolimatta



Itse olen saanut viettää kotona nyt roppakaupalla aikaa, ennen tätä kaikkeakin. Tuntui, että mikäs tässä, kotona on hyvä olla siinä omassa kuplassa. Se kaoottinen tunnelma kaupassa oli pysäyttävää. Se pelko, ahdistus, epävarmuus. Kun yht'äkkiä kaikki ihmiset ympärillä olisivatkin vihollisia. Se tuttu ja turvallinen oli muuttunut.

Kuinka niin monet toivoivat sitä vähemmän kiireistä elämää. Sitä, että kumpa olisi enemmän aikaa vaan olla. Tai en enää tiedä, kaivattiinko sitä oikeasti. Vai kaipasiko sitä meidän mieli ja keho. Sitä, että kumpa osaisimme ajoissa vetää oman elämämme käsijarrua ja pysähtyisimme oikeasti olemaan enemmän läsnä. Kun koko maailma vetää jarrua, niin väistämättäkin kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tunsin itse, että juuri kun olin saanut elämääni kaiken ja pala palalta uusia juttuja alkoi löytymään niin ei, kaikki on tauolla. Mutta silti koen, että omassa elämässäni asiat meni niin kuin kuuluikin. 

Tässä muutama esimerkki:
 
  • Muutin juuri lähemmäs sukulaisia, jotta voisin olla enemmän avuksi. Nyt apuani tarvitaan ja olen henkisesti myös lähempänä. 
     
  • Sain laajan verkoston blogiyhteisön kautta, jota tunnen nyt tarvitsevani ja saan vertaistukea. Tuntui hyvältä tuntea, etten ole yksin vaikka olemmekin erillään. Meidän oli myös tarkoitus toteuttaa blogitapaaminen, mutta syystäkin sitä siirrettiin tulevaisuuteen. Turvallisuus ja terveys menee kaiken edelle.

  • Löysin pitkästä aikaa kipinän liikuntaan ja yhdessä tekemiseen, mutta sekin meni syystä tauolle. Ainahan voi kotijumppailla..
     
  • Kaiken keskellä minulla on alkamassa uusi työ ja jännityksellä odotan, mitä kaikkea se tuokaan mukanaan. 

     

Kerran pääsin kokeilemaan sählyä



Olen kokenut, että tämä kolautti ja kovaa, mutta vaikutti aika vähän omaan arkeeni. Olin muutenkin ollut nyt enemmän kotona, käynyt lenkillä lähimetsässä ja juonut päiväkahvit. Voin sanoa, että elämäni tuntui toisinaan tylsältä. Olen kuitenkin luonut arkeeni ne omat rutiinit, jotka tuovat turvaa. Olisin vaan kovasti halunnut käydä vaikka edes kaverin kanssa kahvilla, mutta nyt ei voi. Tuleva työ tulee vaikuttamaan omaan arkeeni, en vaan tiedä vielä miten kaikki tulee menemään. Tässä on niin lyhyessä ajassa tapahtunut isoja muutoksia ja rajoituksia, että kaikki on itselle yhtä suurta kysymysmerkkiä.




Päiväkahvi ja samalla pientä puutarhasuunnittelua



Toivon kipinä on, että saisimme tämän kaiken yhdessä nyt kuriin ja elämän jälleen tasapainoon. Silti haluan uskoa, että voimme myös oppia tästä jotakin. Kaiken kauheuden keskellä meillä on tilaa nyt pysähtyä. Tilaa pohtia omia arvojaan ja miettiä, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Millä asioilla on oikeasti merkitystä.

Silti toivon, että kaiken jälkeen voisimme palata siihen tuttuun ja turvalliseen, tavalliseen arkeen. Tavallinen arki kuulostaa nyt niin kauniilta. Mutta mikä se tavallisuus on tämän jälkeen, se tulee olemaan myös iso kysymysmerkki.

Kun voiko asiat vaan hyppää taas siihen samaan rattaaseen ja oravanpyörään. Otetaanko tästä oppia ja kehitytään ihmisinä, vai mitä tulee tapahtumaan. Pääsisimmekö lähemmäs luontoa ja alkaisimme kunnioittamaan enemmän luonnon hyvinvointia, kaikessa siinä mitä teemme. 




Lähimetsä on meille tärkeä



Haluan toivottaa teille kaikille paljon voimia ja tsemppiä. Jokainen kokee tämän tilanteen omalla tavallaan ja omalta osaltaan. Tämä kaikki muuttaa arkeamme eri tavalla. Mutta silti kaikkien arki joutui muutokseen.

Toivotan tsemppiä kaikille perheellisille arjen tasapainon löytämiseen. Etätyöläisille ja -koululaisille paljon voimia ja tsemppiä uuden edessä. 

Paljon voimia myös hoitoalan työntekijöille, olette korvaamattoman tärkeitä, nyt ja aina. 

Kaikille meille voimia, kun yhdessä tätä nyt elämme.

Yhdessä olemme tämän kohdanneet. Tämä tuo meille sitä kaivattua me -henkeä. Samaan aikaa olemme enemmän läsnä toisillemme, etäällä mutta silti niin lähellä. 



 
Aurinko paistaa vielä



Pakko silti myöntää, että kyllä tämä kolauttaa ja kovaa. Jokaista yksilönä, ihmisenä, yhteisönä. Niin yrittäjiä, palveluntuottajia, matkaajia, eri alojen työntekijöitä, koululaisia, opiskelijoita, senioreita, perheitä.. Aivan kaikkia. Tämä laittaa meidät aivan uuteen tilanteeseen, jossa on pakko miettiä vaihtoehtoja. Nyt nouseekin esiin se vaihtoehtoinen tapa toimia sekä somen että Internetin mahdollisuuksien hyödyntäminen. Itse olen ainakin helpottunut siitä, että on olemassa nyt se some, jolla pitää yhteyttä. Että tässä koko maailmassa on yhteinen yhteydenpitotapa. Tämä kun koskettaa meitä kaikkia, aivan koko maailmaa.

Onneksi meillä on kuitenkin hyvät olosuhteet täällä Suomessa. Kun ruokaa riittää ja vesi sekä sähkö toimii niin olosuhteet on kaikesta huolimatta suhteellisen hyvät. Arvostus nousee näiden perusasioiden äärelle. Toivon myös, että perheet lähentyvät ja viettävät yhteistä aikaa lämmöllä.




Hymyily antaa voimaa <3




Toivotan suuresti kaikille tsemppiä ja voimia! 

Pysykäähän terveinä ja turvassa <3 

Yhdessä me tästä selvitään! <3









Terkuin






Hanna ja Tumppi









Seuraa meitä!

Instagram
@hannahtuulia

Facebook
Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'
Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa


Päijät-Blogit

Instagram
@paijatblogit

Facebook
Päijät-Blogit








maanantai 2. maaliskuuta 2020

Arki vanhan koiran kanssa osa 1. (Ruokinta)



Aloitan blogissani postaussarjan, jossa tulen käsittelemään meidän arkea seniorikoiran kanssa :) Sarjassa pohditaan niin ruokintaa, lenkkeilyä kuin leikkimistäkin. Mikä on muuttunut, mitä olemme ottaneet huomioon ja ymmärtäneet.

Tumppi on nyt 13 vuotias vanha herra. Koiralle korkea ikä, vaikka Tumppi onkin alkukantainen rotu (länsigöötanmaanpystykorva). Tämän rodun keski-ikä on 14 vuotta ja osa gööteistä on eläneet jopa yli 20-vuotiaiksi. Itse tunnen gööttejä, jotka elelivät sinne 16v asti. 



Vanha herra Tumppi 13v.
 

Mutta korkeaa ikääkin tärkeämpää ovat ne vuodet, jotka ovat koiralle hyviä ja terveitä. Vanhan koiran kanssa on otettava huomioon, että ikä teettää erilaisia haasteita. On myös mietittävä, mitä kannattaa enää tehdä ja onko koiran elämä elämisen arvoista. Niin kauan kun koira on iloinen ja onnellinen, liikkuu hyvin ja ruoka maistuu sekä keho toimii niin näen ettei ole mitään hätää. Herkällä silmällä tätä Tumpin vanhenemista seurataa, nyt on mennyt kyllä todella mukavasti kaikin puolin :) Edelleen voidaan pieniä retkiä yhdessä tehdä ja ruoka maistuu. Leikkeihin houkuttelee lähes päivittäin ja nukkuu paljon :) leppoisaa senioriarkea yhdessä vietetään :)




Olemme yhdessä vahva ja hyvä tiimi :)



Mennäänpä nyt tämän sarjan ensimmäiseen osaan :)




Ruokintahommat


Koiran ruokinta – ai että miten ihana aihealue :D tähänhän ei ole koskaan yhtä oikeaa ohjetta tai sääntöä, vaan jokainen koira on yksilö ja omaa omat yksilölliset tarpeensa myös. Mietin myös pitkään, että haluanko lähteä edes kirjoittamaan koko aiheesta. Mutta nyt päätin, että antaa mennä vaan, onhan tämä osa meidän tarinaa :)

Tumppi söi pitkään kuivaruokaa. Milloin mitäkin mm. Pedigreetä, Pirkkaa, Jahtia&Vahtia.. Noh, senhän nyt tietää että edullisessa markettiruuassa on monesti käytetty halpoja täyteaineita ja usein on niitä koiralle turhia viljoja (mm. vehnää). Monta vuotta menimme pääosin Pirkalla ja tein Tumpille itse puolet kotiruokaa: Keitin kattilassa lihaa (käytin vaihtelevasti riistaa, nautaa, sikaa, broilerinlihaa), heitin joukkoon kasviksia mm. porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia, herneitä, perunaa sekä käytin täytteenä alkuun riisiä, siitä vaihdoin kauraan ja siitä ohraan. Tällä mentiin monen monta vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna en ollut ihan niin hyvin selvillä, miten koiraa oikein kannattaisi ruokkia..

Tumpin tullessa vanhempaan ikään, hänelle iski todella paha närästys ja tassutulehdus (furunkuloosi). Eläinlääkärille jutellessamme ensimmäinen siirto oli jättää kokonaan viljat pois. Tumpilla oli tassut oirehtineet joka vuosi punoituksella, jonka luulin johtuvan
sateisista säistä (silloin oireet ainakin pahenivat) mutta joka saattoikin johtua enemmän viljoista. Niinpä niin, vuosia kestäneet tassuongelmat saivat pikkuhiljaa jonkun järkevän syyn.

  


Viheliäinen tassutulehdus




Tumppi ottaa rennosti, tassutulehduksesta huolimatta :)


Meillä alkoi todella iso prosessi alkaa etsimään ruokaa, joka sopisi juuri Tumpille. Ensin jätimme omat kotiruuat kokonaan pois ja menimme hetken pelkällä kuivaruualla, joka sisälsi ohraa. Tutkimme monen monta erilaista koiran kuivaruokapussia, kyselimme eri eläinalan ammattilaisilta mielipiteitä, totesimme kuitenkin, että ei löytynyt helpolla sellaista juuri oikeanlaista. Aloimme väsymään toivottomalta tuntuvaan etsintään, joka ei tuntunut tuottavan tulosta.

Meille ehdotettiin jättämään hiivaa tuottavat tuotteet myös pois, koska se saattoi olla osasyynä furunkuloosin puhkeamiseen. Emme siis uskaltaneet ottaa alkuun mitään kuivaruokaa, joka sisälsi perunaa. Oli todella vaikea löytää se täydellinen kuivaruoka, koska niissä täytyy aina olla jokin sidosaine kuten vilja, riisi tai peruna. Eihän se kuivaruokanappula muuten pysy kasassa :D Niin sanotulle kieltolistalle siirtyivät myös makeat vihannekset kuten porkkana. Haastavaksi teki, kun Tumppi ei saanut syödä mitään viljoja eikä riisiä eikä mielellään edes perunaa.

Menimme käymään Mustilla ja Mirrillä, kerroimme huolemme ja sieltä ehdotettiin Maukkaan raakaruokasarjaa. Maukkaalle oli tullut pakasteena raakaruokaa, joka oli täysravintoa. Ajattelimme, että noh miksikäs ei, voisihan sitä kokeilla. Olin aikoinaan tutustunut raakaruokintaa mutta se tuntui niin matemaattisen tarkalta laskemiselta, että tällainen valmis raakaruoka on meille paljon paljon helpompi :D 

  


Maukas täysravinto raakaruoka pakasteena

 


Totutimme Tumpin pikkuhiljaa kokonaan raakaruualle. Tämä oli meille kyllä todellinen pelastus.

Maukkaan täysravinnolla menimme jonkin hyvän tovin, kunnes Tumppi ilmoitti, että ei tämä enää maistukkaan. Oli kyllä kauheeta tulla taas siihen pisteeseen, että oma koira kieltäytyy syömästä. Ilmeisesti raakaruuassa joku ainesosa aiheutti närästystä. Tai mistä tietää, mikä se lopullinen syy oli syömättömyydelle.



Hieman närästyksestä

Närästys oireili Tumpilla niin, että Tumppi saattoi herättää aamuyöstä ja itkeä pihalle. Ajattelin sillä olevan niin kova hätä, että ulos oli nopeasti päästävä. Ulkona Tumppi meni kuitenkin syömään ruohoa/heinää. Lenkeillä taas syötiin pääosin multaa, mutaa, keppejä, lunta jne. Ihan hullunlailla. Ajattelin Tumpin olevan vaan rohmu, mutta en ymmärtänyt, että voisikin johtua närästyksestä. Että oli oikeasti se syy, että miksi piti syödä ulkona koko ajan kaikkea.

Annoimme Tumpille kuurina Antepsinin -mahansuojalääkettä, tästä oli kyllä apua. Tiesimme, että ei tämä näin voi pitkään jatkua, mutta lääke auttoi siinä, ettei Tumppi kokonaan jätä syömättä närästyksen takia. Koska se syömättömyys tekee oireet taas pahemmiksi.

Mutta oli jälleen pakko palata takaisin lähtöruutuun, etsimään sitä sopivaa kuivaruokaa.



Jatkuu..



Tajusimme, että Tumppi ei vaan tykännyt syödä raakaruokaa sulatettuna mössönä. Olimme ostaneet raakaruokapötköjä, joita pystyy tarjoamaan juurikin sulatettuina. Mutta nämä eivät oikein olleet Tumpin mieleen kuin sen yhden hetken. Uutuuden viehätystäkö. 

Eikä toisaalta ollut mikään ihme, olihan Tumppi syönyt vuosia kuivaruokaa ja tottunut niitä rouskuttelemaan. Tuollaisen mössön syöminen ei vaan ollut Tumpin mieleen, olihan vanhalla herralla kuitenkin hampaat tallessa :D hampaille täytyi saada hommia.



Näitä Maukkaan pötköjä tarjoillaan sulatettuina, vaikea muuten saada mitään irti :D kuumennusta ei suositella, luuaineksen takia.




Kokeilimme, että aiheuttaako peruna todella oireita. Oireet tulevat koiralla esiin nopeasti, kun jotakin mahdollista oireiden aiheuttajaa tarjoillaan. Iloksemme oireita ei kuitenkaan perunasta tullut, joten palasimme kuivaruoka -etsintöjen pariin. Nyt olikin mahtavaa, että se aika kun kävimme läpi niin monia eri kuivaruokavaihtoehtoja, niin suurinosa oli tullut sisällöltään tutuksi.

Siinä pohdinnan jälkeen päädyimme kokeilemaan viljatonta Brit Caren senior & light, salmon & potato, kuivaruokaa. Täyteaineena on perunaa ja se onneksi sopi Tumpille :) Tässä ruuassa on vähemmän rasvaa, koska rasvahan voi myös aiheuttaa närästystä. Vanha koira tarvitsee kuitenkin hyvälaatuista rasvaa ja tunnetusti lohesta saadaan paljon hyviä omega 3 -rasvahappoja.










Päädyimme Tumpin ruokinnassa 50-50 malliin. Tässä annetaan siis puolet raakaruokaa ja puolet kuivaruokaa. Jotta närästys saatiin kuriin, oli ruokintakertoja lisättävä päivään. Tumppi söi pitkään kaksi kertaa päivässä, nyt päädyimme antamaan neljä kertaa päivässä.

Karkeasti ruokinta menee sillä kaavalla, että aamulla annamme jäisenä raakaruokapullia ja iltapäivällä/illalla kuivaruokaa. Näin olemme saaneet närästysoireet kuriin :) Vaihdoimme kaikki herkutkin lihaisiin herkkuihin, ilman mitään ylimääräisiä viljoja. Raakaruokaan tottuneelle koiralle voi antaa hyvin esim naudan luita, siinä on hampaille hyvää tekemistä :)




Näitä voi antaa jäisinä tai halutessaan sulatettuina :) kuumennusta ei suositella, luuaineksen takia.


 
Hyviä ja maistuvia herkkuja Tumpille



Jokainen koira on oma yksilönsä, se mikä toimii toisella ei toimikkaan toisella. Siihen kun näkee sen vaivan, että omalle koiralle löytyy sopiva ruoka, niin kyllä se palkitsee. Mikäänhän ei ole tärkeämpää, kuin se että oma koira on iloinen, pirteä, leikkisä ja elinvoimainen :)





Iloinen, velmu ja leikkisä Tumppi :D





Tämä ruokintahommista, seuraava juttusarja käsittelee toista aihe-aluetta :)

Ja saa toki kertoilla, minkälaisia ruokintahaasteita ja ratkaisuja te muut olette löytäneet ja kohdanneet :)




Paljon rapsutuksia teidän karvakamuillenne!







Terkuin





Hanna ja Tumppi








Seuraa meitä!

Instagram
@hannahtuulia

Facebook
Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'
Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa


Päijät-Blogit

Instagram
@paijatblogit

Facebook
Päijät-Blogit