maanantai 4. maaliskuuta 2019

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun. Juoksukoulun järjestää Vauhtisammakko, joka toimii täällä Turussa sekä myös muilla paikkakunnilla.

Mietin pitkään, mille tasoryhmälle osallistun. Alkuun olisin halunnut päästä kuntoilijoihin (lähtötaso 5km alle 40min) ja yritinkin treenata juoksukuntoani tähän. Kuitenkin silloisen stressin aikaan en pystynyt treenaamaan niin säännöllisesti. Yksinkertaisesti energiaa ei vaan riittänyt. Hankin itselleni nastakengät talvijuoksuun ja siinä meni oma aikansa ajaa kengät sisään ennen pidempiä juoksulenkkejä. 




Treenaillessa pudotin tasoani hiukan alaspäin. Päädyin ryhmään Alkajat+ jossa juostaan lähtötasona 15min yhdenjaksoisesti. Yhdellä juoksulenkillä en ollut ajatellut kokeilla tuota matkaa vielä – kunto oli oikeasti todella matala silloin. Juoksu kulki ja askel tuntui kevyeltä niin päädyin juoksemaan kyseisen ajan ja juoksu tuntui kevyeltä sekä mukavalta. Hyvin jaksoin ja polvi kesti hienosti vaikka oli asfalttipohja sekä uudet nastakengät alla.

Tekniikkatreenit on kahdesti viikossa ja siihen lisänä pidempi lenkki. Osallistuin pidempään jaksoon joka kestää tammikuun viimeiseltä viikolta aina huhtikuun viimeiselle viikolle. Uskon, että kolmessa kuukaudessa tapahtuu isoja muutoksia ja kunto sekä tekniikka kehittyy huimasti.  

Kävimme ennen juoksukoulun alkua puolisoni kanssa ottamassa tekniikastani videota ja voin sanoa että tekniikka oli kauhea. Juoksin nojaten liikaa taakse ja askellus oli kantapää askellusta. Voiko kamalampaa olla. Ilmankos alaselkä sekä polvet ovat ottaneet pulttia. Joten olen ihan oikeassa paikassa aloitellessani juoksukoululaisena ja varmasti minulle sopivassa tasoryhmässä.






Nyt kerron ensimmäisen kuukauden kuulumisista. Varoituksen sana, tästä tuli nyt pitkä kertomus kun kokosin yhden kuukauden tekstit samaan :D Ottakaahan hetki aikaa, hyvä asento ja nauttikaahan lukuhetkestä :) 
 


Juoksukoulun ensimmäinen kuukausi

Ennen juoksukoulun ensimmäistä treeniä oli alkuinfo. Jännitti aivan älyttömästi mennä alkuinfoon enkä keksinyt jännitykselle syytä. Varmaan taas joku totuttu tapa vaan jännittää kaikkea. Mietin aina etukäteen, että mitä reittiä ajan ja mihin saan auton. Missä ylipäätään on koko paikka ja että löydänkö paikanpäälle. Ja joka kerta saan todeta jännittäneeni aivan turhaa, kaikki asiat on mietitty etukäteen ja järjestetty ettei ole mitään hätää. Jälleen kerran sain todeta saman. Oppiikohan tästä tavasta koskaan kokonaan pois, että uusiin paikkoihin meneminen jännittää :D

Paikanpäällä jännitti vielä, mutta hetki sen jälkeen kun info alkoi niin oloni rauhoittui ja rentouduin.

Infossa käytiin läpi juoksukoulun kulkua ja oikeanlaista juoksutekniikkaa.

Infon jälkeen olo oli rauhallinen. Hiukan mietitytti, että kestääkö polvi tulevia harjoituksia. Luottavaisin ja iloisin mielin jäin odottamaan ensimmäisiä harjoituksia :)


Viikko 1

Lähdin ensimmäiseen treeniin luottavaisin ja rohkein mielin. Vaihdoin juoksuvaatteet jo kotona päälle ja siitä suuntasin bussiin. Bussissa alkoi hiukan jännittämään mutta pääosin olo oli aika seesteinen ja rauhallinen.





Paikanpäällä vaihdoin juoksukengät jalkaan. Päädyin lähtemään nastakengillä kun tiet olivat aivan jäässä. Muodostimme parijonon ja lähdimme Kupittaalle kevyellä juoksulla. Kupittaalla opettelimme juoksun perusteita ja oikeaa tekniikkaa. Teimme kuivaharjoittelua alkuun ennen kuin lähdimme kokeilemaan. Kokeilimme jonossa aina pätkän kerrallaan oikeaa juoksuasentoa ja tekniikkaa. Huomasin jo siinä, kuinka oikea tekniikka helpotti juoksua. Siinä oli todella paljon muistamista että miten kädet liikkuvat ja täyty pitää huolta askeltiheydestä ja oikeasta juoksuasennosta. Juoksu tuntui hieman sääressä, kun kroppa totutteli uuteen tekniikkaan. Tajusin myös, että asfalttipohja on kyllä kova rasite nivelille ja siihen päälle nastakengät.

Treeni oli todella mieluisa ja tunsin siinä jo pikkuisen kehittyväni. Meitä kehuttiinkin, että olimme hyvä ryhmä. Jes! :)

Jäin innolla odottamaan tulevaa pitkää lenkkiä. Minulle iski kuitenkin heikko olo päälle ja tuntui siltä, kuin olisin tulossa kipeäksi. En uskaltanut riskeerata, että lähtisin pidemmälle lenkille puolikuntoisena. Harmitti todella paljon missata ekan viikon pitkä lenkki, mutta näille poissaoloille ei voi minkää. Ajattelin, että kyllä niille vielä mukaan ehtii. Siinä kotona ollessa tunsin, kuinka lepo oli tullut todellakin tarpeeseen. Kropassa alkoi tuntumaan väsymyksen merkkejä ja olen nykyään herkempi kuulemaan ja tuntemaan kehoani. Osaan tarvittaessa ottaa lepoa kun sitä todella tarvii. Uskon tästä olevan hyötyä, että juoksukoulu kulkee mukavasti eteenpäin. Harrastushan tämä on niin ei tästä kannata tehdä pakkopullaa.






Viikko 2


Treeni 1; 

Toisella viikolla meillä oli teematreeni. Pääsimme osallistumaan talviriehaan. Lunta oli tänä talvena tullut paljon, jolloin tämä osui kyllä sopivaan hetkeen.

Muodostuimme alkuun joukkueiksi ja siitä lähdimme sitten kevyellä hölkällä
Vartiovuoren mäelle, jossa teimme alkuverkan. Jokaisella joukkueella oli kapteeni, joka teki meille kilpailupisteen. Kilpailussa oli tarkoitus tehdä lumesta mahdollisimman korkea torni . Lumi haettiin juosten tietyn pisteen jkohdalta eri kokoisilla muovipurkeilla (minulle valikoitui peltinen Cappuchino -jauhepurkki mutta purkkeja oli niin jogurttipurkista kuin ämpäriinkin)

Lumi tuotiin juosten omalle pisteelle ja jos sitä tippui matkalla purkista niin sitä ei saanut kesken matkan enää noukkia kyytiin :D Tässä vaadittiinkin sekä tarkkuutta, tasapainoa että nopeutta.

Siitä lähdettiin kokoamaan mahdollisimman suurta tornia. Vaikka alkuun oli ajatuksena tehdä hyvä perustus niin niinhän siinä kävi että tornista tuli vino ja oli riskinä, että se kaatuu. Siinä sitä koittaa tukea ja samalla tilkitä tuodulla lumella että se pysyy kasassa. Hienosti kaikki tsemppasi ja teki täysillä! :) Kaikkien tornit pysyivät pystyssä ja kaikilla oli hyvä fiilis tämän jälkeen. Treeni oli myös mäkitreenin kaltainen, joka tuli suoritettua sitten kilpailun ja hauskapidon kautta :D

Tällaiset treenit ovat kyllä todella kivoja, että saa porukassa kisailla ja treeni tulee tehtyä siinä lomassa huomaamatta. Olo oli kyllä huikea treenin jälkeen :) Parhainta on tehdä yhdessä niin, että kaikilla on hauskaa ja että aikuisetkin innostuvat toden totta leikkimielisestä kisailusta :) tätä niin tarvitaan!


Treeni 2;

Tähän tokaan treeniin lähtö oli tällä kertaa sellanen, että jaksaakos sitä nyt edes lähteä. Mielenpäällä oli liikaa kaikkea ja olo oli vetämätön. Kuitenkin päädyin lähtemään treeneihin ja jostain iski päälle taas se jännitys. En tiedä mikä jännitys iski kun viime treenit olivat olleet toissapäivänä.





Kuitenkin jälleen kun pääsimme vauhtiin niin olo helpottui. Tällä kertaa juoksimme pidemmän matkan porukalla. Nyt oli kyseessä progressiivinen eli nousujohteinen treeni. Siinä juostiin tietty matka tiettyä vauhtia. ja aina vähennettiin matkaa ja nopeutettiin juoksuvauhtia. Huomasin kyllä, että kun kroppa pääsi lämpimäksi niin juoksukin lähti kulkemaan. Opettelimme tekniikkaa niin, että aina uudella pätkällä saimme yhden asian johon kiinnittää erityishuomiota. Näitä olivat mm. käsien liike, askeltiheys, juoksuasento. Minua auttoi paljon se, että kun pääsimme juoksemaan vähän kovempaa. Siinä oli helpompi pitää tekniikkaa yllä – olen kuitenkin aina ollut parempi pikamatkoilla. Pitkät kestävyysmatkat ovat minulle henkistä tuskaa. Mutta juuri kestävyysmatkoilla huomaan kehittyväni parhaiten, koska se on minulle sitä vaikeinta :D

Kupittaalla otimme tolpan väliset pätkät, joissa toiseen suuntaan juostiin kovempaa ja toiseen hitaampaa. Alkuun meni ihan hyvin ja pidin hyvää vauhtia yllä. Kuitenkin aikamme juostua innostuin aivan liikaa. Juoksin toiseen suuntaa niin kovaa kuin pääsin (120% :D) ja toiseen menin kävelyvauhtia. Olisi ollut tarkoitus kiinnittää huomiota askelkorkeuteen ja juosta pienemällä erotuksella. Minulla vaan nousi jostain pintaan se vanhan kilpajuoksijan fiilis. Ihan kuin olisin ollut kilpailutilanteessa jossa juostaan niin kovaa kuin päästään :D Sykkeet huitelivat jossain maksimin tietämillä ja olin aivan puhki poikki. Tajusin itsekkin, että hupsista nyt taisi olla vähän liian kova tahti, kun vielä on juoksukunnon nostatuskausi menossa. Halusin kokeilla, että vieläkö lähtee ja kyllä lähtikin.

Jouduin kotona myöntämään, että joo kyllä vedin aivan liian kovaa. Olin aivan puhki poikki ja todella väsynyt. Olin yliväsynyt. Oloa helpotti kuitenkin se, kun sain kunnon safkaa ja hetken lepoa. Tiedostin lähteneeni kokeilemaan rajoja ja menin oman rajani ylärajoilla. Todistin itselleni, että pystyn. Mutta joudun ottamaan hieman tästä takaisin ja tämän jälkeen muistuttamaan itseäni rauhallisuudesta ja kärsivällisyydestä. Että hiljaa hyvä tulee.

Mutta tuon kovemman vedon jälkeen tunsin olevani jälleen hengissä. En ollut kadottanutkaan juoksuvauhtiani mihinkään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pääsen edelleenkin kovaa jos vaan haluan. Mutta ensin täytyy nostaa peruskuntoa ettei tule takapakkia ja ettei aloita liian kovaa :)



Viikko 3


Minulla oli työesteitä, etten päässyt osallistumaan kaikkiin treeneihin. Tämä tietenkin harmitti, kun kuulin yhdeltä juoksukoululaiselta, että edellisessä treenissä oli ollut mäkitreeni. Rakastan niin paljon mäkitreenejä! Mutta ajattelin myös, että jäinen mäkitreeni olisi voinut olla minulle liian haastava. Kaikella on jokin tarkoitus, miksei kaikkiin treeneihin ei pääse. Tai tässä kohtaan se tarkoitus oli työeste.

Kuitenkin ystävänpäivän treeneihin pääsin mukaan. Tällä kertaa treeneihin olisi saanut ottaa kaverin mukaan tutustumaan. En lähtenyt ajattelemaan asiaa ja järjestelemään, joten menin rohkein mielin itsekseni. Ajattelin myös, että tässä on tilaisuus tutustua uuteen ihmiseen.




Meillä oli teemana paritreenit. Siinä jälleen Kupittaalla oli kahteen suuntaan pätkät, joissa toiseen suuntaan käveltiin ja toiseen juostiin. Tämä oli kilpailu, jossa oli tarkoitus kerätä timantteja (eli muovisia pujottelutötteröitä ja lelusammakoita tms). Tehtävänä oli aina juoksuosuudella keskittyä yhteen tekniikkaan, oli se sitten juoksuasennon kokonaisuus, käsien liike, vartalon asento, askeltiheys, polvien asento jne. Siinä mentiin useaan kertaa edes-takas ja kyllä tässäkin hyvän treenin sai aikaseksi. Mielestäni jälleen oli tärkeintä, että kaikilla oli hauskaa! :) Voittajille oli luvassa motivaatioherkku eli tikkarit :D

Nyt kun tiet olivat sulaneet niin vaihdoin jalkaani kesäkengät. Jalat ottivat hieman pulttia vaihtuvista kengistä ja kova asfalttipohja kyllä tekee oman osuutensa. Tähän tarvitaan paljon kehonhuoltoa, että kroppa kestää. Ajattelinkin, että kun kelit paranee ja kuntorata sulaa, niin menen sinne omatoimisesti juoksuharjoittelemaan. Pehmeä pohja on parempi polville ja nivelille.


Viikko 4

Tämä viikko oli taukoviikko ihan talvilomaviikon kunniaksi. Tällä viikolla kävin fyssarilla kontrollikäynnillä, josta sainkin hyvän tuloksen ja pystyn jatkamaan turvallisesti juoksuharjoittelua. Voit halutessasi käydä lukemassa postauksen tästä fyssarikäynnistä. Linkki löytyy tästä alta;



Tällä viikolla on tarkoitus palautua juoksuharjoittelusta ja tehdä palauttavaa harjoittelua. Päädyin tekemään säännöllisesti venyttelyt ja innostuin harjoittamaan aamujoogaa. Keho tuntui saaneen lisää liikkuvuutta. Väliviikko teki kyllä hyvää mielelle ja keholle. Keskityin kehonhuoltoon ja kevyeen ulkoiluun. Tumpin kanssa oli mukava käydä rauhallisilla metsälenkeillä :)








Viikko 5

Jouduin työesteen takia jäämään treeneistä pois. Kuitenkin suunnittelin treenipäivät ja lähdin tekemään omatoimista juoksulenkkiä.

Tällä kertaa jouduin jälleen patistamaan itseäni juoksulenkille. Olo oli vetelä ja tuntui taas, että ei vaan nappaa. Kuitenkin kun olin päättänyt, että lähden juoksulenkille, niin silloin myös vaan lähdin. Laitoin juoksuvaatteet päälle, juoksukengät jalkaan, lähdin ovesta ulos ja juoksulenkki voi alkaa :D

Tällä kertaa ilmassa oli kevään tuntua. Aurinko paistoi ja lämmitti. Tajusin siinä, että nyt olin kyllä laittanut aivan liikaa päälle. Näillä oli nyt kuitenkin vaan mentävä.




Juoksuaskel kulki todella mukavasti. Alkuun oli havaittavissa kankeutta mutta kropan lämmetessä huomasin, että tekniikkatreenit olivat tehneet tehtävänsä. Juoksu kulki todella hyvin alkukankeuden jälkeen ja juoksuasentoni oli parantunut huimasti. Askel tuntui keveemmältä ja juoksukunto oli parantunut.

Nyt olen alkanut huomaamaan, että nastakengät ovat kyllä todella kovat jalkaan. Jalat alkavat ottamaan pulttia, että kyllä kohta on alettava juoksemaan tavan juoksukengillä. Teinkin tätä lenkkiä vaihtelevammassa maastossa, ettei tarvinnut ihan sulalla asfaltilla rapistella nastoilla. Pikkupätkän juoksin ja kävelin lumisella polulla. Siinä pysähdyin hetkeksi vaan nauttimaan kevään tunnusta ja auringon lämmittävästä tunteesta. Kevät oli todellakin tulossa.






Toista treeniä en lähtenyt tekemään. Olo oli todella väsynyt ja heikko. Sekä pelkästään jo koiralenkillä kävellessä tuntui sääressä kipua. Olin koittanut rullailla kroppaa auki, mutta ilmeisesti kova asfalttipohja ja nastakengät tekevät oman hommansa. Ymmärsin kuitenkin, että on parempi antaa keholle lepoa ja palautumista, kun se sitä tarvitsee. Tein kuitenkin palauttavaa kävelyä ja kehonhuoltoa. 
 



Nyt alkaa kroppakin olemaan parempi ja valmiimpi palaamaan juoksutreeneihin :) ajattelin kyllä myös, että lisään viikkoon yhden lihaskuntotreenin. On tärkeää myös vahvistaa kroppaa.





Näihin tunnelmiin








Terkuin






Hanna ja Tumppi







Tumpin mielestä leikkihetki on päivän paras hetki :) tietenkin syömisen lisäksi :D
 









Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”