Juoksukoulun kuukausraportti (kolmas ja viimeinen kuukausi) + lomafiilistelyt

Huhtikuu oli viimeinen tämän kevään juoksukoulun treenikuukausi. Mennään nyt suoraan niihin treenitunnelmiin.

Mikäli haluat käydä lukemassa aikaisemmat juoksukoulupostaukseni, niin pääset niihin alla olevien linkkien kautta:

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Viikko 10

Huhtikuun ekoihin treeneihin lähtö tuntui alkuun todella nihkeältä. Ei siis huvittanut, ei sitten yhtään. Tuntui vaan siltä, ettei tänään lähde. Teki niin mieli jäädä vaan kotiin sohvalle löhöömään, mutta tiesin myös että jos sen nyt teen niin kyllä jää harmittamaan. Ja muistan niin hyvin ne monet kerrat, kun tuntui ettei tänään vaan lähde, niin johan olikin virtaa ja energiaa kun on päässyt vaan liikkeelle. Helpoin tässäkin oli heittää vaan treenikamat niskaan ja suunnata treenien pariin.

Tällä kertaa treenailimme tekniikkaa. Menimme kolmen hengen ryhmässä rinnakkain ohjaajaa kohti mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Käsien liike oli minulla edelleen se haastekohta. Mutta selvästi oli tapahtunut kehitystä kun olin vaan jaksanut kiinnittää huomiota käsien liikkeisiin. Seuraava kehityskohta oli polvet, jotka liikkuivatkin liian sumpussa. Noh, harjoittelemalla sitä oppii.

Tämän ensimmäisen harjoitteen jälkeen muodostimme joukkueet ja aloimme juoksemaan sukkulaviestiä. Meille annettiin ohjeeksi, että jokainen menee omaa tahtiinsa, sopivaa vauhtia. Ei liian kovaa ja muistaa sen oikean juoksutekniikan. Noh, mitähän käy kun aikuiset pääsevät juoksemaan rinta rinnan? Niinhän siinä käy että lähdetään juoksemaan kilpaa :'D Oli hienoa, kun kaikki syttyivät kunnolla ja painelivat täysillä kilpaa! Minulle niin mieleistä menoa ja pistinkin kaikkeni jälleen peliin. Kannattiko? Noh tällä kertaa ei olisi kannattanut..

Lähdettyämme palailemaan takaisin lähtöpisteelle niin vieressä oleva treenikaveri totesi hetken juostuamme, että hei sulta vuotaa nenästä verta. Ajattelin vaan, että voihan hemmetti. Äkkiä vaan paperia taskusta ja jatkoin kevyttä hölkkää. Ei siinä ajatus enää kulkenut kirkkaana kun olimme juosseet täysillä siinä sukkulaviestissä, että ehkä minun olisi kannattanut luopua treenistä ja kävellä takaisin lähtöpisteelle. Jatkoin vaan matkaa ajatellen, että minähän en periksi anna ja eiköhän tästä olla samalla menossa kohti lähtöpistettä.

Suuntasimme kuitenkin vielä pikkuiselle mäkitreenille. Siinä kun nenäverenvuoto oli jatkunut jo tovin niin tästä jättäydyin suosiolla pois. Pitelin paperilla nenääni ja olin hetken kyykyssä maassa ja laskin sykkeitä.

Eihän tietenkään mikään nenäverenvuoto lakkaa kun sykkeet hakkaavat täysillä. Noh tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Oli siinä vähän itsensä kanssa tekemistä, että kestän sen häpeän tunteen, joka tulee minulle aina jos jotain sattuu tai joudun huomion kohteeksi. Arvostin kuitenkin, kun muut menivät juoksemaan mäkitreeniä niin ohjaaja jäi kanssani ja kannusti minua lähtemään hiljakseen kävelemään, jotta pääsimme palaamaan takaisin lähtöpisteelle. Olisin voinut siinä hetkessä olla maassa kyyryssä vaikka ja kuinka kauan. Mäen päälle päästyämme muut treenikaverit tarjosivat paperia ja kysyivät vointia. Arvostin sitä, että pidettiin huolta ja välitettiin, vaikkei se helppoa minulle ollutkaan.

Noh, tämä treeni tuli sitten kirjaimellisesti vedettyä veren maku suussa. Vähän sillä kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla :D Kaikkea voi näköjään tapahtua ja kyllä pitkä talvi ja tämä katupölyvaihe on omiaan kuivattamaan limakalvoja. Ärsyttävää mutta minkäs teki.

Viikko 11

Treeni 1;

Meillä oli tällä viikolla tiedossa spesiaalitreenit. Menimme kaikkien juoksukouluryhmien voimien läheiselle koululle treenaamaan. Ajattelin, että ei tämä varmaan kovin rankka voi olla, kun Alkajatkin voivat tähän osallistua. Noh, ehkä yksi rankimmista treeneistä tästä kuitenkin tuli.

Meitä oli koolla iso porukka ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Kävimme tutustumassa tulevaan reittiimme, joka oli kyllä aivan mieletön. He, joilla oli maastojuoksukengät, menivät metsäisempää reittiä pitkin. Ja ne, joilla oli tavan juoksukengät, kulkivat kuntorataa pitkin. Siitä suunnattiin isolle mäelle ja mäen päältä alas ja takaisin lähtöpisteelle. Katselin kadehtien, kuinka kovakuntosimmat juoksijat jaksoivat juosta kyseisen mäen ylös, ja oma kunto ei riittänyt siihen alkuunkaan. Ei niin millään vaikka kuinka olisin halunnut. Sen verran jyrkkä mäki oli.

Mutta oli siis tarkoitus kilpailla kahtena joukkueena, kuinka monta kertaa kukin pääsee kyseisen lenkin kiertämään ja siitä kierroksesta sai aina pisteen. Voin sanoa, että olin kyllä aivan loppu :'D pohkeet huusivat kuolemaa jo ekojen nousujen jälkeen mutta otin aina energiaa ja voimaa muista juoksijoista yrittäen juosta mukana. Hyvin kyllä huomasi, kun juoksi jonkun kanssa ja kumpikin tsemppasi toisiaan, niin sain irti vielä lisävoimia.

Päätinkin, että teen tämän treenin täysin omien voimieni mukaan. Jos en jaksanut juosta, niin kävelin. Juoksin aina ne tasaisimmat pätkät ja tein parhaani. Ajattelin myös, että kyllä se oma paras suoritus riittää.

Voin kyllä sanoa, että olin aivan loppu tämän treenin jälkeen. Pelkäsin jopa, että nyt tämä koituu kohtalokseni enkä juokse loppuaikana enää ollenkaan :'D 

Huolehdin treenin jälkeen hyvästä kehonhuollosta ja huomasinkin, että kroppa palautui yllättävän hyvin. Ainut, että pohkeet vetivät aivan tukkoon. Mutta uskoin olevani valmis seuraavaan treeniin.

Treeni 2;

Kyllä nyt huomasin, että kroppa oli niin rikki. Viime kertainen mäkitreeni oli ollut aivan liian rankka. Vaikka olinkin venytellyt ja rullaillut huolella, niin silti kroppa oli aivan jumissa. Mutta ainahan sitä sanotaan, että sillä se lähtee millä on tullutkin. Että jospa kroppa vertyisi tulevissa treeneissä niin olisi kyllä todella hyvä. Laitoin kompressiosukat jalkoihin, jotta pohkeet tulisivat kestämään paremmin tulevat treenit.

Tällä kertaa oli tiedossa tekniikkatreenit. Alkuun harjoittelimme oikeaa juoksuasentoa sekä lantionasentoa.Tästä etenimme harjoittelemaan askelkorkeutta ja askeltiheyttä. Voin kyllä sanoa, että oli todella rankkaa järkyttävän kipeiden pohkeiden takia. Ja kroppa oli muutenkin väsynyt niin huomasin, etten vaan saanut kunnolla tekniikkaa irti. Tekniikkatreeneihin tarvitsee kyllä vetreän ja virkeän kehon, jolloin harjoittelusta saa parhaan tuloksen irti. Tälläkin kertaan oli pakko vaan hyväksyä, että tuli tästä mitä tuli, niin teen silti parhaani ja se riittää.

Seuraavassa vaiheessa juoksimme suoraa pätkää ja harjoittelimme pala palalta oikeaa tekniikkaa. Tuntui, että kyllä tästä saa jotain irti. Vaikkakin samaan aikaan turhautti, kun kipeän kropan takia askelta ei saa niin korkeaksi eikä vaan lähde kunnolla.

Siinä pätkällä juostessa hakkasi kyllä sykkeetkin todella kovaa. Tuntui, että hengästyn liian helposti. Tässä kohtaan ymmärsin sen, ettei aina ole kovinkaan järkevää lähteä treenaamaan, jos on yksinkertaisesti liian väsynyt. Jos olisin ollut yksin juoksemassa, niin olisin kyllä kääntynyt lähteäksen kotiin, Jälleen porukassa treenatessa tulee se, että minähän en voi lopettaa kesken kaiken. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä treeneihin, koska tästäkin opin itsestäni jälleen jotakin uutta.

Viikko 12

Viimeinen treeni minun osaltani. En tullut enää pääsemään muihin treeneihin, koska työt painoivat päälle. Halusin ottaa tästä viimeisestä treenistä kaiken irti.

Olo oli kuitenkin hiukan nihkeä. Jälleen olisi ollut se tuhat ja yksi tekosyytä jäädä kotiin. Aurinko lämmitti ja olisin voinut jäädä vaan ottamaan aurinkoa. Noh, olin päättänyt lähteä treeneihin niin niihin myös lähdin.

En tiedä mistä johtui, mutta tunnelma oli erilainen. Ehkä se, kun oli tutustunut tämän kolmen kuukauden aikana muihin ryhmäläisiin ja ne kaikki itselle tutut puuttuivat niin oli hiukan hämmentynyt olo. Ei siinä, olen sellainen että pystyn tulemaan hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen niin pitkään harrastellut yksin niin en vierasta jos ketään tuttua ei olekkaan paikalla. Silloin jos lähtee vaan kavereiden varassa treenaamaan, niin jää paljon kokematta sellaista, mitä itse haluaisi tehdä. Noh joo hiukan ajatuksen virtaa mutta nyt itse treeniin :)

Ilma oli todella lämmin. Päädyin silti laittamaan ohuen juoksutakin päälleni vaikka hiukan ajattelin sen olevan liikaa. Tuumasin kuitenkin, että jos tuulee niin on hyvä olla kevyt takki päällä. Ohjaaja totesi siinä, että hän oli käynyt aamulla jo treenaamassa t-paita päällä. Vähän siinä kohtaa ajattelin, että käyköhän nyt niin, että tulee aivan liian kuuma. Vaikea tuon pitkän talven jälkeen vähentää vaatetusta kun monesti oli ollut todella haastavia kelejä.

Kutakuinkin näin, mutta ilman pantaa ja huivia. En tullut ottaneeksi sitten yhtäkään kuvaa ekoista lämpimistä treeneistä :'D

Treeneissä harjoittelimme jälleen tekniikkaa. Menimme ensin koko porukan voimin edestakaisen matkan harjoitellen pala palalta oikeaa juoksutekniikkaa. Tunsin, että siinä aikamme edestakas juoksua askel alkoi parantumaan. Juokseminen alkoi tuntumaan puhtaammalta ja helpommalta. Tuntui, että vaikka juoksimme useaan kertaa edestakaisin niin en alkanut väsymään vaan energiaa riitti oikean tekniikan ansiosta. Huippua!

Seuraavaksi lähdimme jälleen rivissä juoksemaan ohjaajaa kohti. Minulle haasteeksi muodostui jälleen kädet. En saanut millään käsien liikettä parannettua. En tiedä häiritisikö lanteille kiinnitetty takki (oli tullut liian kuuma, jolloin oli pakko ottaa takki pois päältä ja kiinnittää lanteille) niin paljon etten pystynyt keskittymään vai mikä ihme oli. Mutta tajusin siinä, että yläkroppa on vaan aivan jumissa jolloin käsiin jää vajavainen liike. Se kun hartiat, lapaluut ja yläselkä menee näin jumiin niin kädet eivät vaan liiku riittävän hyvin.

Tajusin, että kun olen pitänyt jalkojen terveydestä huolta niin yläkropan venyttely jäi vähemmälle. Ikään kuin huomaamatta kokonaan pois. Tämä oli hyvä havahtuminen ja aijon jatkossa kiinnittää paremmin huomiota koko kropan liikkuvuuteen.

Mutta voin sanoa, että treeneissä yritin useaan kertaan korjata tekniikkaa ja en onnistunut niin olin pettynyt. Turhautti tosi paljon se, että olin treenannut kolme kuukautta ja tulos oli tämä. Olin asettanut todella suuret odotukset itselleni, että tämän juoksukoulun jälkeen juoksutekniikkani on priimaa. Vaikkei se niin mene vaan kyllä vaatii aikaa, jotta uuden tekniikan oppii. Ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja toiset tarvitsevat vaan pidemmän ajan, jotta oppii ja kehittyy.

Juoksukoulun loppusanat

Sain tämän juoksukoulun aikana monia tärkeitä asioita, ajatuksia ja oivalluksia. Joista olen kiitollinen.

Näitä ovat mm.

• Löysin jälleen sen treenaamisen ilon
• Sain mahdollisuuden harrastaa juoksua ja palata juoksutreenien pariin
• Kunto kohentui ja sain treenattua yhä kovempaan
• Varmasti juoksutekniikkani parani siitä mistä alun pitäen lähdin liikkeelle
• Tiedän nyt, mitä lähden itsessäni kehittämään

Juoksukoulussa oli aina se treenaamisen ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Sain upeita ja huikeita muistoja, sekä hienoja hetkiä ja kohtaamisia :) Huomaisin myös, että minulla parani oma jaksaminen arjessa ja sain roimasti lisää energiaa :)

Haluan kiittää Vauhtisammakkoa tästä upeasta juoksukoulusta! Suuri kiitos!

Lyhyesti niistä lomafiilistelyistä ja muista suunnitelmista

Nyt kun juoksukoulu on päättynyt niin kerron lyhyesti jatkosuunnitelmista;

• Minulla koittaa loma tässä toukokuussa ja suuntaamme puolisoni kanssa Thaimaaseen :) Haluan lomalla ladata kunnolla akkuja, uida paljon ja sitä kautta vetreyttää kehoa. Laskea stressitasoja ja olla vaan läsnä hetkessä. Reissusta tulee varmasti hieno ja kerrytämme yhteisiä muistoja. Onhan tämä kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen, pidempi ulkomaanmatka, vieläpä kahdestaan. Vieläpä meille molemmille ensimmäinen kerta Thaimaassa :) Jännittävää!
• Alan tässä myös vahvistamaan kroppaa ja parantamaan liikkuvuutta. Minun on tarkoitus jatkaa juoksuharjoittelua ja tähdätä siihen viiden kilometrin juoksumatkaan (alle 40min). Harjoittelen tekniikkaa paremmaksi.
• Syksylle mahdollisuuksien mukaan uusi juoksukurssi ja haluaisin päästä palaamaan jälleen ratsastuksen pariin. Katselen miltä näyttää sitten myöhemmin kun eteenpäin mennään :)
• Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla polkujuoksua.
• Tumpin kanssa käyn harrastelemassa Rally-tokoa aina tilanteen mukaan :) ja jos jossain vaiheessa saan hommattua tasapainotyynyn niin voisin kokeilla Doboa eli koirajumppaa :)

Tulipahan jälleen tekstiä :D Lähden tässä loppuviikosta lomailemaan ja palailen blogin pariin sitten kesäkuussa :) Ihanaa kesää!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Kertoilen teille nyt juoksukoulun kuulumisia. Toinen kuukausi takana ja eteenpäin mennään. Tosin tästä kuukaudesta ei puuttunut vastoinkäymisiä. Toisinaan oli työeste ja toisinaan kroppa kipeytyi. Niinhän se menee, että säännölliseen treenaamiseen tulee niitä mutkia matkaan. Mutta eteenpäin mennään :D

Mikäli haluat käydä lukemassa ensimmäisen juoksukoulukuukauden tunnelmista niin pääset sinne alla olevasta linkistä;

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Nyt juoksukoulun kuukausraporttiin :)

Treeneihin lähdössä :)

Viikko 6

Viikolla kuusi oli suunnitelmissa kahdet treenit. Toisen treenin tein kotona omatoimisesti joogaharjoittelun ja venyttelyn merkeissä. Vähäinenkin treenaaminen ja liikkuvuuden parantaminen auttaa eteenpäin.

Treeni 1;

Treeneihin mennessäni mielessäni painoi hiukan huoli siitä, että paljonkohan olen jäänyt jälkeen kahden viikon tauon takia. Ensiksi oli taukoviikko ihan noin juoksukoulun puolesta (talviloma). Sen jälkeen pidin vielä yhden lisäviikon breikkiä erinäisten syiden takia (jalan sääri kipeytyi, kroppa oli väsynyt, työkiireet..). Nyt laitoin rohkein mielin treenivarusteet päälleni ja lähdin treeneihin. Tiesin meillä olevan tekniikkapainoitteiset treenit, jotka tulevat kyllä aina enemmän kuin tarpeeseen.

Tällä kertaa juoksimme suoralla pätkällä ohjaajaa kohti kolmen tai kahden hengen ryhmässä. Tarkastelussa oli käsien liike, jonka kanssa minulla oli kyllä haasteita. Käsien on tarkoitus mennä eteenpäin vievässä liikkeessä ja minulla ne menivät enemmän sisäänpäin kääntyneinä. Siihen kun aikansa kiinnitti huomiota ja koko aika paransi niin kyllä se siitä alkoi sujumaan. Kropalla menee vaan aikaa saada liike lihasmuistiin. Harjoittelun kautta oppii kyllä.

Jatkoimme harjoittelun jälkeen matkaa yhdelle mäelle. Siinä teimme mäkitreeniharjoituksen, jota olin niin innolla odottanut! Mäkitreenit ovat minusta vaan niin parhautta. Harjoittelimme oikeaa mäkijuoksutyyliä. Tarkoituksena ei ollut juosta itseään loppuun vaan kiinnittää huomiota mahdollisimman hyvään juoksutekniikkaan.

Huomasin tekniikasta olevan hyötyä. Ennen juoksin mäet kuin mäet aina pelkällä päkiäjuoksulla. Harjoittelimme miten juostaan mäet päkiävoittoisesti ja eteenpäin vievällä voimalla. Myös niin, että askel pysyy sopivan pituisena kun liian pitkä askel jarruttaa ja vie juoksutehoja.

Paluu matkalla en voinut olla kiinnittämättä huomiota ohi ajavaan autoon. Sieltä joku huusi meille että ”jaksaa jaksaa!”. Hiukan huvitti :D voin kyllä sanoa, että hienosti jaksoimme. Sää ei nimittäin ollut mitään huvittelua. Pientä tihkua satoi päällemme ja kyllä silmälasien käyttäjänä oli haastavaa. Kaikki ne tipat jotka linssiin tarttui niin heijasti kivasti katuvaloista. Päälle vielä sopiva hikoilu niin siinä sitä oli kyllä haastetta kerrakseen :D

Takaisin päin juoksin ohjaajan rinnalla. Minulla oli vaan taipumusta juosta koko aika hiukan edellä. Olen luonnostaan enemmän pikamatkojen juoksija niin rauhallista, tasaisen tappavaa tahtia oli vaikea pitää yllä. Liikennevalojen jälkeen vauhtini kiihtyi ja jouduinkin hidastamaan. Tähän minun täytyy kiinnittää huomiota, että löytyy se rauha siihen juoksemiseen :)

Treeni 2; Pitkä lenkki

Osallistuin mukaan pitkälle lenkille. Ajattelin, että vaikken ollut muina kertoina päässyt, niin kyllä voin hyvin osallistua nyt mukaan. Tiedossa oli kuitenkin juoksua ja kävelyä, vauhtina 8min/km, että ei voi olla kovin paha.

Siinä pohdinnan jälkeen päädyin heittämään jalkaan nastakengät. Lunta oli satanut lisää ja tiet voisivat olla jäässä. Mikä virhe tämä olikaan..

Alkumatka sujui hyvin. Juoksimme tasaseen tahtiin pitkin jokirantaa. Keskityin nauttimaan juoksusta ja kiinnitin huomiota tekniikkaani. Yritin parhaani parantaa sitä koko ajan.

Sää oli kyllä todella upea. Lunta satoi ja aurinko paistoi. Kyllä keli pisti niin parastaan ja oli hyvä fiilis juosta yhdessä isossa porukassa. Oli myös hauska huomata, kuinka pyöräilijät ja muut jalankulkijat soivat meille iloisia ja huvittuneita katseita sekä hymyjä. Monet koiranulkoiluttajan koirat katselivat meitä innokkaasti – selvästi olisivat halunneet lähteä mukaamme juoksulenkille :D

Jossain vaiheessa matkaa minulle iski pieni kylkipistos. Ajattelin, että kyllä se menee siitä ohitse. Olin varmaan juonut liikaa vettä ennen lähtöä. Aikansa siinä juostuani niin pistos siirtyi ikään kuin vatsaan. Tuntemukset saivat minut toivomaan, että voisimme kävellä hetken. Sinnikkäästi juoksin mukana ajatellen, että nämä nyt ovat ohimeneviä juttuja. Niin kuin olivatkin.

Onnekseni kävelypätkä tulikin ja sain siinä kerättyä hyvin voimia. Jaksoin kävelyn jälkeen mukavasti juosta koko matkan loppuun asti ja olin todella helpottunut kun pääsimme perille.

Olin kyllä niin loppu. Lenkki oli minulle aivan liikaa. Matkaa tuli kuitenkin se 9,18km. Vähän liikaa siihen verraten, että normaalisti tekniikkatreeneissä juostaan 3-5km. Sisältyen siis juoksua ja kävelyä. Nyt juoksin ikään kuin kahden tekniikkatreenin edestä koko matkan.

Olin kyllä ylpeä, että selvisin siitä. Hiukan söi vaan fiilistä, kun koko matkan keskityin vaan siihen, että pysyn mukana ja selviän matkasta hengissä. Tiesin tämän olevan minulle liikaa mutta ajattelin, että kyllä venyttelyt ja kehonhuolto auttavat kroppaa palautumaan. Olenhan opetellut oikeaa venyttelytekniikkaa. Lepäilen nyt kunnolla ennen seuraavia treenejä, eiköhän tästä äkkiä palauduta..

Viikko 7 ja 8

Noh, kuten arvata saattaa mitä tapahtuu kun treenaa kerralla liikaa. Miten aina varoitellaa, että älkäähän vaan treenatako liikaa tai älkäähän kuvitelko itsestänne liikoja. Että täytyy tunnistaa omat kyvyt ja kehon fyysinen kunto.

Pitkän lenkin menin mielen voimalla. Mieli sanoo aina, että kyllä sinä pystyt. Kroppa huutaa, että hei tämä on nyt liikaa. Mutta kuvittelin myös, että lenkki on kevyt. Kevyt se varmaan olikin, mutta minulle liikaa. En ollut vielä niin hyvässä juoksukunnossa. En vaikka kuinka olisin halunnut.

Minulta kipeytyi jalkapohja. Niin kipeäksi, että hyvä kun pystyin jalalla astumaan. Tajusin, että jalkapohjan lihaskalvo oli varmaan mennyt liian kireäksi. Ja mitä luin, että mitkä syyt vaikuttaa jalkapohjan kiputiloihin.. Näitä ovat mm. liiallinen ja äkillinen treenimäärän nostaminen, kovalla pohjalla juokseminen, ylipronaatio, tekniikkavirhe.. Ja mitä olin tehnyt. Juossut yli 9km, jalassa nastakengät ja pohjana melkein koko matkan pelkkää asfalttia. Minulta löytyy myös ylipronaatiota ja juoksutekniikan harjoittelu on vielä kesken. Että tästä saan syyttää kyllä ihan itseäni, mitäs kuvittelin itsestäni liikoja.

Lepuutin jalkaa ja jalkapohjaa sen minkä pystyin. Pistin juoksutreenit tauolle, pahimpaan kipuun otin buranaa. Tein säännölliset venyttelyt ja hieroin jalkapohjaa erilaisilla palloilla. Pallohieronnasta on kyllä apua, kun sillä saa hyvin avattua kireitä lihaskalvoja. Ajattelin toipuvani nopeasti, vaikkakin luin että paraneminen voi viedä aikaa ja jalkapohjan kiputilat täytyy ottaa tosissaan. Hyvä minä.

Jalkapohjan pallohieronassa parhaimpia palloja on golf-pallo. Toista isompaa palloa kokeilin myös ja toimi kyllä hyvin.

Luulin jo, että kipuilut menivät viikossa ohitse. Jalkapohja tuntui paljon paljon paremmalta. Enää ei sattunut töissäkään kävely, mikä alkuun oli kyllä tuntunut. Mutta takapakkia oli tulossa. Yhtenä päivänä olin hetken kävellyt kaupungilla asioita hoitaessa ja kotiin palattaessa jalkapohja kipeytyi niin paljon, että hyvä kun sille pystyi astumaan. Jouduin varovasti kävelemään loppumatkan, että pääsin kotiin ottamaan särkylääkettä. Ihan kuin jollain tikarilla olisi pistetty jalkapohjan ulkosyrjään. Kipu onneksi hellitti nopeasti, mutta juoksutreeneihin minusta ei ollut.

Harmitti kyllä todella paljon jättää juoksutreenit välistä. Nyt on taas tullut taukoa kaksi viikkoa. Että ei tämä toinen kuukausi ollut treenien kulta-aikaa.

Noh, aina ei pääse treenaamaan vaikka haluaisi. Järkevämpää on jättää treenejä välistä jos yhtään tuntuu siltä, että kestääköhän kroppa nyt treenit. Jos yhtään joutuu epäilemään omaa fyysistä terveydentilaa niin silloin on parempi levätä. Aivan turha lähteä aiheuttamaan itselleen lisää kiputiloja. Vaikeaa tämä on. Silloin kun kerrankin pääsee ryhmässä treenaamaan ja harjoittelemaan, niin kyllä se henkisesti tuntuu kurjalta jäädä kotiin. On tässä onneksi vielä yksi kuukausi aikaa käydä treenaamassa. Ja tulevaisuudessa osallistua vaikka uudestaankin juoksukouluun. Itseni takia tätä teen ja olen nyt jo kehittynyt eteenpäin. Jos sitä vaikka seuraavat viikot pääsee treenaamaan, niin hyvin on aikaa kehittyä sekä kehittää juoksutekniikkaa sekä kuntoa eteenpäin.

Viikko 9

Treeni 1;

Paluu takaisin treenien pariin! Jes! Tätä olin niin odottanut!

Fiilis oli kerrassaan todella hyvä. Pikkuisen painoi kyllä jälleen mielessä huoli, että olenko kuinka pahasti jäänyt jälkeen. Mutta tietoisesti tein valinnan, etten jäänyt murehtimaan sitä. Tärkeintä on aina tehdä parhaansa ja kyllä porukkaan mahtuu eri tasoisia juoksijoita.

Ihana kevätsää. Kyllä kelpaa lähteä treeneihin :)

Menimme porukalla Samppalinnan portaille. Olin heti että jes päästään tekemään porrastreeniä :D

Alkuun lähdimme harjoittelemaan askelkyykkyliikettä. Liikkeeseen sisältyi pakarapotku. Ensiksi astutaan askelkyykky, siitä noustaan ylös ja potkastaan takana olevalla jalalla pakaraan ja sen jälkeen ojennetaan takimmainen jalka eteen ja mennään askelkyykkyyn. Sama toisinpäin. Todella rankka liike ja kehonhallintaa vaativa sekä kehittävä :D Tätä liikettä tullaan tarvitsemaan tulevassa harjoituksessa.

Harjoituksessa oli tarkoitus kerätä muovisia lättäniä tötteröitä. Näitä kutsuttiin timanteiksi. Ohjaajat lähtivät edeltä juoksemaan portaita ylös ja saimme hetken kuluttua luvan lähtöön. Keräsimme timantteja ja kun sai yhden niin teki kaksi kyykkyliikettä. Kahdesta tehtiin neljä ja kolmesta kuusi jne.

Porukalla oli kyllä todella huima vauhti päällä. Olin kahden viikon tauon jälkeen niin väsynyt ja ruosteessa, että jo pelkät portaat tuntuivat rankoilta. Saatikka sitten kilpajuoksu keräten timantteja. Päälle askelkyykyt. Totesin, että parempi mennä omaan tahtiin ja pitää hauskaa :) Ottamatta liikaa paineita.

Loppuvaiheessa oli vielä jäljellä portaiden kiipeäminen ylös ja ohjaaja jäi portaiden yläpäähän kärkkymään. Tiesinkin, että tästä se kilpajuoksu varmasti alkaa. Tietenkin lähdin täysillä ohjaajan perään vaikka olin aivan loppu pelkistä portaista :D Tuli kyllä niin pintaan se kilpajuoksijan fiilis että minähän en sinulle häviä. Kuitenkin totesin, etten millään voi pärjätä huomattavasti kovatasoisempaa juoksijaa vastaan kilpajuoksussa. Sain kuitenkin timantin että yksi voitto jo sekin :D

Loppumatka takaisin sisälsi mäkiä ja portaita. Oli todella mukavaa juosta vaihtelevassa maastossa ja tahti oli hyvin tasainen sekä rauhallinen. Tämä treeni oli kivan erilainen ja pääsi tekemään kaikkea. Todella rankka mutta myös palkitseva :)

Treeni 2;

Edeltävän treenin ollessa noin rankka (porrasjuoksut, kyykkyharjoitteet, mäkitreenit) niin seuraavaan treeniin oli luvassa kevyempää menoa. Tiedossa oli niin kutsuttu Waldniel -harjoitus, jossa juostaan sekä kävellään. Tarkoituksena aina kävelypätkissä laskea sykkeitä ja siitä lähteä uudestaan juoksemaan. Harjoitus kehittää peruskestävyyttä sekä peruskuntoa.

Tähän treeniin oli todella helppo lähteä. Nyt alkoi tuntumaan, että treeneistä oli alkanut muodostumaan rutiini. Rutiinilla on helppo lähteä tekemään ja treenaamaan, kun ei tarvitse aina patistaa itseään treeneihin.

Lenkki lähti kivasti rullaamaan. Ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Etenimme ryhmässä tasaiseen tahtiin ja kävelimme tasaisin väliajoin. Oli mukavaa kiertää eri reittejä ja tutustua paremmin alueeseen. 

Tiet alkaa sulamaan - kevät on todella tulossa :)

 

Tällainen treeni on itselleni se vaikein. Edetä tasaisen tappavaan tahtiin pitäen sykkeet sopivalla tasolla. Olen niin sähäkkä ja kova menemään, että aina täytyisi päästä hieman kovempaa. Teki kyllä hyvää juosta tasaiseen tahtiin. Uskon kehittyväni tällaisilla treeneillä parhaiten ja tämän kaltaisia voisin hyvin kuvitella harjoittavani omatoimisesti. Tähän haluan ainakin pyrkiä.

Treenin jälkeen oli hiukan ristiriitainen fiilis. En saanut treenistä niin paljon irti sitä hyvää fiilistä kuin olisin kuvitellut. Varmaan vaan johtuu siitä kun parhaimmat hyvän olon tunteet saan aina silloin, kun on ollut kovatehoinen hikiliikunta. Jossa sykkeet hipoo maksimilukemia ja on päässyt juoksemaan täysillä. Mutta ehdottomasti olin tyytyväinen, että kunto kehittyy ja että pystyn ja saan juosta :) Tästä on kunnon kehittymisen kannalta eniten hyötyä.

Nyt edetään seuraavaksi tämän juoksukoulun viimeiseen kuukauteen :) Kirjottelen siitä vielä kuukausraportin sekä jälkitunnelmat. Ja siitä, mitä kaikkea olen tämän matkan aikana oppinut :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja (Tumppi – Aina hengessä mukana :D)

Tumppi nautiskeli vielä tämän talven viimeisistä lumista :)

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Polven kuntoutus -projektin tilannekatsaus ja nykyhetki

Nyt on alkuun pakko pahoitella. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä polven kuntoutus -projektista niin aktiivisesti kuin olen halunnut. En ole saanut aikaiseksi kirjoitella enkä otetta tähän bloggaamiseen. On ollut helpompi kirjoittaa vaan niitä näitä. Nyt kun luin vanhoja tekstejä läpi, joita kirjoitin polvesta, niin tuntuu että en ole pureutunut tähän niin hyvin kuin olisin halunnut. Vaikka niin annoin teksteissäni ymmärtää. En ole vaan pystynyt. Aihe oli itselleni liian vaikea ja matka oli ollut pitkä ja kivulias.

Nyt on menty niin paljon eteenpäin, että haluan summata tähän tekstiin ne vaiheet, joita olen käynyt läpi. Vanhempiin teksteihin pääset alla olevista linkeistä, mikäli haluat kuitenkin tutustua mistä kaikki sai alkunsa;

Polvenkuntoutus -projekti

Polvenkuntoutuksesta – missä mennään?

Lyhyesti; Aloitin polven kuntoutuksen fysioterapeutin ohjeilla marraskuussa 2017. Ekojen kertojen aikana tehtiin alkukartoitus ja käsittelyjä, sekä sain treeniohjeet kotiin. Aloin säännöllisesti suorittamaan venyttelyjä sekä kuminauhakyykkyjä. Treeniohjeella suoritin kotitreenit sen 2krt/viikko. Tuntui vähältä mutta siinä elämäntilanteessa treenimäärä oli sopiva. Tavoitteena oli päästä palaamaan juoksuharjoittelun pariin, joka oli jäänyt kokonaan pois polvikipujen takia.  

 

Kävin säännöllisesti fysioterapeutin luona ja aina jännitin sitä, että entäs jos ollaankin menty asioissa taaksepäin. Olin saanut lyhyessä ajassa jo niin hyviä tuloksia aikaan (kolmessa kuukaudessa sain kivut kuriin ja liikkuvuus parantui sekä voimatasot kasvoivat) että pelkäsin takapakin tulevan jossain vaiheessa. Jännitin myös kertoa, että olin epäonnistunut treeneissä. Joinain viikkoina en pystynyt treenaamaan yhtään ja olin niin väsynyt etten tehnyt edes kehonhuoltoa. Fyssari oli kuitenkin kannustava ja sanoi, että jos elämässä on kaikkea jo niin jostain se on vaan vähennettävä. Hän myös kertoi, että venyttelynkin voi tehdä pieninä annoksina kerrallaan. Ajattelee vaikkapa, että tekee sen 5min päivässä tärkeimmät venyttelyt. Minulle tärkeimmät olivat etu- ja takareidet, lonkankoukistajat, pakarat sekä pohkeet. Näihin ei kulu aikaa kuin vähintään se 5min.

Tässä huomasin, että kyllä tuo taktiikka toimi. Kun ajattelin, että eihän se venyttely vie kuin hetken aikaa, niin pääsin alkuun. Lopulta huomasin, että venyttelin huomaamattani sen 15-20min. Kroppa alkoi venymään ja vertymään paremmin ja paremmin. Aloin itsekkin huomaamaan, että liikkuvuus oli alkanut parantumaan huomattavan paljon.  

Sain fyssarilta myös luvan aloittaa kokeilemaan juoksuharjoittelua. Minua alkuun jännitti lähteä juoksemisen pariin. Tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta aloittaa ja päästä alkuun. Ekat kerrat olivat vaikeimpia kun tuntui, etten enää osaa. Lähdin hölkkäilemään ihan fiilis pohjalta ja kunto oli kyllä niin huonolla tasolla. Pelkäsin myös koko aika, että polvi ei tätä kestä ja kaikki työ valuu hukkaan. En saanut silloin juoksemista vielä säännölliseksi, kävin vaan kokeilemassa kun fyssari kannusti, että seuraavalla kerralla kun tulet tänne niin olet käynyt juoksemassa. Juoksemisen kokeilun aloitin maaliskuussa 2018. Silloin projektia oli kulunut sellaiset 5 kuukautta. Miettikää, viidessä kuukaudessa sain luvan palata juoksuharjoittelun pariin. Ja tuossa ensimmäisessä polviprojektin blogitekstissä tuskailin jo siitä, että kolme kuukautta on pitkä aika. Lopulta kolme kuukautta tai vuosi ei ole ihmisen elämässä niin pitkä aika, ja annoin itselleni luvan tehdä tätä projektia omaan tahtiini. Olin siitä onnellinen ja kiitollinen, että sain uuden mahdollisuuden juoksuharjoitteluun. Että ylipäätään minulle annettiin mahdollisuus, että pystyn juoksemaan, kun lääkäreiden ja hoitajien alkutuomio oli ollut jäätävä ja kylmä, että ethän sinä tuolla polvella koskaan enää juokse.

Tällä todistin sen, että koskaan ei saa luovuttaa. Koskaan ei saa ajatella, että jokin asia on mahdoton. Kun on tarpeeksi tahtoa ja toivoa, voi monet asiat mahdollistua. Uskon, että ymmärrätte mitä tarkoitan. Minulla oli kuitenkin kaksi toimivaa jalkaa sekä hyvä peruskunto. Sillä mahdollistin tämän, että uskalsin hakea apua. Sain parhaan fysioterapeutin joka uskoi ja kannusti, osasi auttaa ja availi jumiutuneita lihaksia. Sillä, että jaksoin sinnikkäästi jatkaa harjoittelua, vaikka jouduin monessa kohtaan epäuskon pariin. Minulla oli kirkas tavoite, ja tätä tavoitetta suurempi oli se henkinen matka, jonka kävin läpi. Se, että ymmärsin, ettei minun tarvitse enää suorittaa elämää. Se, että kroppani pystyy kun annan sille riittävästi lepoa ja kehonhuoltoa. En pakota itseäni suoriutumaan ja vaadi mahdottomuuksia. Se, että aina kun teen parhaani, niin se riittää. Armollisuus, hyväksyminen, läsnäolo. Nämä asiat opin tämän matkan aikana. Siihen kirsikkana kakun päälle sain uuden mahdollisuuden ja pääsin palaamaan rakkaan harrastuksen pariin. Olen kiitollinen tästä, kiitollinen että annoin itselleni aikaa enkä kiirehtinyt. Kiitollinen loistavalle fyssarille. Kiitollinen ihmisille, jotka uskoivat minuun. Kiitollinen sille, että sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun, joka antaa minulle motivaatiota ja energiaa. Saan siitä hyvinvointia ja iloa, saan treenata turvallisesti ammattilaisten opastuksella, sekä tutustua muihin huippuihmisiin. Se ilo ja hauskuus joka treeneissä on, on jotakin niin mahtavaa.

Samalla opin oikean juoksutekniikan, joka mahdollistaa kropan kestämisen ja juoksun mahdollistumisen. Tästä juoksukoulusta tulen kertomaan teille enemmän, sen lupaan!

 

Minulta puuttui pitkään se treenaamisen ilo. En saanut millään kiinni siitä, että treenaamisesta tulisi hauskaa. Monessa kohtaa itkin sitä, että onko minun pakko lähteä treenaamaan. Oli niin käsittämätöntä tuntea näin, koska joskus en ollut pystynyt treenaamaan ollenkaan juoksua. Ihmisen mieli. Treenaamisen ilo on vaan se tärkein asia, joka antaa meille jaksamista ja voimaa arkeen. Sillä saamme hyvinvointia, kehomme vahvistuu ja voi paremmin, nukkuminen syvenee ja jaksaminen paranee. Tärkeintä on löytää se laji, joka on itselle se mieluisin ja treenaamisesta tulee hauskaa. Yhdessä tekeminen ja treenaaminen on kyllä hienonta, yhdessä olemme vahvempia!

Peloista huolimatta, laitoin juoksukengät jalkaan ja lähdin tekemään juoksulenkkejä. Kroppa oli vieraatunut tästä ja juokseminen tuntui raskaalta ja vaikealta. Halusin kokeilla ja rasittaa polvea, jotta nään että kestääkö se raskaampia treenejä jo. Vetelin kokeilu mielessä mäkitreenejä ja kunto oli kyllä heikko. Hiukan pelkäsin, että tuleeko tästä nyt takapakkia. Mutta kroppa ja polvi kestivät ja olivat vahvistuneet. Mutta se, että polvi kestää jatkossakin, on minun tehtävä säännöllisesti kehonhuoltoa. Jos laiminlöin ja jätin kehonhuollon välistä (venyttelyt), niin kyllä polvi kipeytyi. Polvikivut sain kuriin, että tein venyttelyt. Olin oppinut tunnistamaan, minkä lihaksen jumit auheutti kipuja. Olin saanut itselleni vahvemman oman kehon tuntemus -taidon. Nykyään osaan paremmin kuunnella kroppaa ja tehdä turvallisemmin treenejä, kun en koko aika tee täysillä ja pakota itseäni. Toisinaan on päiviä kun ei vaan lähde. Silloin tehdään kevyemmin. Jos taas on päivä, että juoksu kulkee ja kroppa jaksaa, niin voi tehdä kovempaa. Aina täytyy muistaa se kehonhuollon sekä lihaskuntotreenin tärkeys. Vaan sillä saan kroppani kestämään.

Kävin kerran trampoliinipuistossa pomppimassa. Alkuun jännitin, että mitäköhän tapahtuu. Onko tämä nyt se, että polvi ei kestä. Kuitenkin siinä pomppimisen lomassa huomasin, ettei yhtään tullut kipuja. Hiki virtasi ja mieli kirkastui. Se onnellinen olo, joka treenistä tuli, oli niin upeeta. Olin pitkästä aikaan saanut treenistä irti sen, mitä olin pitkään etsinyt. Sen hyvän olon tunteen. Sen, kuinka mieli kirkastuu ja elämä hymyilee. Kehossa virtaa endorfiinit ja voi vaan hetken nauttia siitä hyvän olon tunteesta. Olin myös onnellinen, koska polvi kesti hyvin pomppimiset. Siihen vastapainoksi tein kyllä pitkät venyttelyt, joista oli varmasti hyötyä. Tämän kokeilun myötä aloin saamaan luottoa siihen, että eiköhän polvi tulevaisuudessa tule kestämään juoksuharjoittelut. 

 

Kävin tässä lähipäivinä fyssarilla. Olin käynyt viimeksi melkein puoli vuotta sitten. Sinä aikana oli vain harvoin polvi kipeä – vain silloin kun en ollut jaksanut venytellä. Hiukan taas jännitti mennä fyssarille. Mutta se kun tiesin kuinka hyvin oli mennyt, loi uskoa ja luottoa. Sainkin hyvän tuloksen aikaan, polvi oli mennyt todella paljon parempaan suuntaan eikä ollut mitään estettä juoksemiselle. Olin päässyt siihen tavoitteeseen jonka olin itselleni luonut – eli päästä takaisin juoksuharjoittelun pariin!

En alkuun edes käsittänyt tätä, kuinka pitkä matka oli tultu. Siinä vaiheessa kun sain tiedon juoksukoulusta, aloitin juoksuharjoittelun. Polvi kesti hyvin juoksutreenit, joita aloin tekemään säännöllisesti marraskuusta tammikuuhun. Helmikuussa olen käynyt juoksukoulussa ja polvi kantaa sekä kestää todella hyvin. Ainut mikä kärsi tässä juoksutauolla oli juoksutekniikka. Joten olen oikeassa paikassa kun käyn juoksukoulussa harjoittelemassa tekniikkaa sekä kehittämässä juoksukuntoa. 

 

Jos tähän loppuun summaa sen matkan, jonka olen käynyt.

• Alussa polven kuntoutusta ja säännölliset fyssarilla käynnit.
• Kotitreenien aloitus kehonpainolla sekä lisävarusteilla (jumppapallo, vastuskuminauha), pääpaino jalkojen vahvistamisessa
• Tavoitteena päivittäinen venyttely
• Juoksukokeilut
• Liikunnan ilon löytäminen
• Henkinen matka ja armollisuus
• Juoksuharjoitteluun palaaminen ja juoksukoulun aloitus
• Kiitollisuus tästä matkasta ja koetuista hetkistä

Nykyään huomaan, kuinka kankea kroppani on alkanut venymään. Muistan, kun vuosia sitten aloitin joogaamaan. En pystynyt istumaan edes kunnolla risti-istunnassa, kun lonkkaa kiristi. En saanut jalkapohjia lattiaan alaspäin katsovan koiran – jooga-asennossa, ja nyt olen siinä onnistunut. Aivan mieletöntä huomata oman kehon vahvistuminen ja liikkuvuuden parantuminen. Edelleen olen kankea enkä mikään supertaipuisa, mutta hyvää vauhtia eteenpäin mennään.

Olen niin kiitollinen tästä matkasta ja kokemuksesta. Menen vahvempana eteenpäin ja tulevaisuus on avoinna. 

  

Näihin hetkiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Mitä meille kuuluu? (Arki, treenit, koira)

Ajattelin kirjoittaa nyt pitkästä aikaa kuulumisia -postauksen. Hetki on kulunut kun viimeksi olen kirjoitellut ihan vaan kuulumisista. Koostan tähän nyt noista kolmesta eri aihealueesta kuulumiset. Siinä on kolme eri aihetta eli arki, treenit ja tietenkin Tumppi :)

Arki

• Arki sujuu pitkälti oikein mukavasti. Päivät kuluvat töissä ja kotona.
  
  
• Arkea hankaloitti hetken aikaa se, kun auto ei ollut kunnossa. Siitä hajosi ABS-laatikko, jonka takia ei tietenkään toiminut ABS-jarrut eikä luistonesto. Tätä selviteltiin hyvän tovin aikaa. Vika ilmeni vain silloin, kun auto oli lämmin. Jolloin kun lähti aamulla ajamaan töihin niin hyvin toimi ja vielä työpäivän jälkeenkin. Jos siitä tuli suoriltaan lähdettyä vaikkapa kaupoille niin johan taas paloivat ”jouluvalot” kojelaudassa (eli ABS ja luistonesto valo paloivat). Kokeiltiin vaihtaa ABS-anturi mutta se ei tuonut toivottua tulosta. Jolloin siitä vaihdettiin ABS-laatikko. Se löytyi onneksi nopeasti käytetystä autosta ja saatiin toimimaan autoomme. Nyt ollut kaikki kunnossa. Kyllä vaan huomaa, miten hankalaa on olla ilman autoa, kun on tottunut siihen että auto on olemassa. Toivottavasti nyt kestää hetken aikaa ilman suurempia haasteita. Noh, autot ovat autoja.
  
  
• On ollut todella ihanaa, kun tuli kunnolla lunta ja pakkasta. En muistakkaan näin lumista talvea täällä Turussa ollessa. Luminen metsä on vaan jotain niin kaunista ja maagista. Tietenkään jatkuva auton lumesta puhdistaminen ja skrapaaminen ei ole aina niin mukavaa. Saatikka sitten jäässä olevat ajotiet. Onneksi kevättä kohti mennää jo kovaa vauhtia. 
  
  
  
  

  

  Auringon säteet ja lumisade

  
  
   
• Blogi täytti tässä mukavasti sen kolme vuotta. Hyvän tovin sitä on ehtinyt blogia pitämään. Huomasin, että tämä kerran kuussa kirjoitustahti on minulle vaan se toimivin. Aina välillä teen suunnitelman, että kirjoittaisin useammin. En vaan osaa suunnitella tätä riittävän hyvin jotta se olisi mahdollista. Olen muuten arjessa niin suunnitelmallinen ja aikataulutettu, että nämä vapaa-ajan hommat jää väistämättä vähemmälle. Aika näyttää mihin suuntaan blogi lähtee menemään.
  
  
• Tänä vuonna haluan kokea ja nähdä uusia juttuja. Harrastaa, treenata, oppia uutta. Viettää aikaa lähimmäisten kanssa, oppia kiitollisuutta ja olla enemmän läsnä hetkessä. Tästä tulee huippu vuosi! :)
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Treenaus

• Minulla meni pitkään, että innostuin kunnolla treeneistä. Käydessäni aikoinaan vartijakoulua (kyllä, olen ammatiltani ensin hevostenhoitaja, sitten vartija ja myyjän töitä olen tehnyt jo useamman vuoden) ja siellä tuli treenattua voimankäyttöä niin innostuin todella paljon kotireeneistä. Käytin siihen aikaan hyvää puhelin sovellusta, jossa oli tehokkaita treenejä. Harmillisesti tämä sovellus sitten poistui kokonaan enkä ole löytänyt yhtä hyvää tilalle.
  
  
• Treenailin fyssarin ohjeistuksella hyvän tovin aikaa. Hän laati minulle todella tehokkaan kotitreenin. Oli silti todella vaikea löytää siihen motivaatiota, vaikka kuntoutin polvea ja tavoitteenani oli päästä juoksemaan. En pystynyt polvivaivojen takia juoksemaan pitkään aikaan oikeastaan ollenkaan. Lääkärit sanoivat, että miksi sitten juokset jos et pysty ja se tuottaa kipua. Vasta fyssarille päästyäni aloin saamaan polvea kuntoon ja pääsin palaamaan juoksuharjoittelun pariin. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Kävin tuossa viime vuoden aikana satunnaisesti juoksemassa. Lähellä marraskuuta sain tiedon, että olin voittanut yhden kilpailun kautta paikan juoksukoulusta. Juoksukoulu on nyt alkamassa tässä näillä näppäimillä. Kuinka jännittävää ja mahtavaa!
  
  
• Innostuin tästä todella paljon ja aloin harjoittelemaan juoksua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä tammikuussa olen säännöllistänyt treenejä, jotta kroppa on valmis tulevaan juoksukouluun. Olen käynyt suunnitelmallisemmin juoksemassa sekä tehnyt kotona kehonhuoltoa. Olen tyytyväinen, kun vihdoin on tulossa jotakin, joka nostaisi juoksuharjoitteluni aivan uusille leveleille! Uskon, että tästä tulee elämäni yksi parhaimmista jutuista, opin oikeaa tekniikkaa ja pystyn järkevöittämään juoksuharjoittelua. Ja mikä parasta, pääsen vihdoin treenaamaan yhdessä ryhmän kanssa, joka on kaivattua vaihtelua tähän ainaiseen töitä ja kotia -arkeen.
  
  
• Talvijuoksuun minun oli pakko hommata nastalliset juoksukengät. Oli aivan liian vaarallista juosta kesäkengällä jäistä tietä pitkin. Sovittelin eri kaupoissa erilaisia nastallisia juoksukenkiä. Päädyin täysin oman tuntuman kautta Ice Bug älynastakenkiin. Uudet juoksukenkäni ovatkin Ice Bug Oribi 3 Bugrip GTX. Istuivat niin hyvin jalkaani ja jo ensihetkistä asti lenkeillä on ollut hyvä ja turvallinen askel. Pito on loistava vaikka aina saa käyttää varovaisuutta kun on jäätä alla. Parhaiten pito toimii lumella mutta jäiset tietkään eivät ole ollut ongelma. Talviset treenihetket ovat olleet huippuja :) 
  
  
  
  
  
  
  
  
  

  

  Uudet kengät testilenkillä..

  
  
  

  

  Yhdessä Tumpin kanssa :)

  
  
   
• Silti vaikka onkin huippukengät ja uudet treenihousut niin motivaatiota täytyy hakea ja kaivaa. Se, että saa itsensä ylös sohvalta ja lähtemään kynnyksen yli ulos lenkille on toisinaan vaikeempaa. Vaikka nyt pystynkin juoksemaan niin silti saan välillä repiä itseäni sinne ylös, ulos ja lenkille. Se, etten aijemmin pystynyt edes juoksemaan, jää kummasti jonnekkin unholaan. Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Luulisi, että nyt kun pystyy ja saa niin into puhkuen lähtee tekemään mutta kun ei. Lenkin jälkeen on useimmiten todella hyvä mieli mutta se lähtemisen tuska on välillä aivan mieletöntä.
  
  
   

  

  Uudet juoksuhousut, juoksukengät sekä säärystimet :D

  
  
  
  
• Koiran kanssa on täysin eri lähteä lenkille kun se tulee rutiinina. On syy lähteä joka päivä ulkoilemaan. Rakastan rutiineja, koska asiat vaan sujuvat sen enempää miettimättä. Silti juoksemassa käyminen on itselleni parasta stressinpoistoa. Mieli on seesteinen ja onnellinen lenkin jälkeen. Ihan joka lenkistä ei tule tätä mieletöntä hyvää oloa. Silloin kun se hyvä olo virtaa kehossa niin oikein nautin siitä ja pistän sen mieleen. Haluan muistaa sen tunteen silloinkin kun on vaikeeta ja lenkki maistuu puulta :D Mikään kun ei aina voi olla täydellisen ihanaa. Kehittyminen vaatii sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. Toivottavasti viimeistään juoksukoulun aikaan.. :D

Tumppi

• Tumpin kanssa sujuu suhteellisen mukavasti. Meillä kävi hiljattain tuttu koirahieroja hieromassa pahimpia jumeja auki. Tumppi oli jumissa lapaluun alueelta, joka heijastui selkäkipuihin. Ontumista on ollut toisinaan mutta nyt on mennyt jo tovin paremmin. Vaikutti kyllä nuo todella liukkaat kelit että koira veti ihan juntturaan.
  
  
• Tumppi on nauttinut ihan täysillä näistä runsaslumisista päivistä. Hän on ollutkin aina kunnon lumifani. Tumppi tykkää pyöriä lumessa ja upottaa päänsä hankeen. Lenkille lähtiessä saakin varautua pukemaan kunnolla päälle, kun Tumppi saattaa tovin viettää aikaa lumessa pyörimiseen ja makailuun. Lumen maistelu on myös yksi mielipuuhista. Tumpin mielestä mikään pakkanen ei ole liian kova, vaan mitä enemmän pakkasta ja lunta on niin sen parempi. Vaikkakin viime vuosina olen pistänyt merkille, että kyllä tämäkin paksukarvainen koira vaan palelee. Ikä tekee ettei lämmönsäätely ole ihan entisellä mallilla.
  
  
  Ruokavaliomuutoksen jälkeen sellainen fanaattinen lumen syöminen on onneksi vähentynyt. Lumen runsas syöminen on viitannut närästykseen.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Ruokapuolella on kuitenkin haasteita. Tumppi lopetti ihan seinään raakaruuan syömisen. Se kaikki ruokintamuutos, joka tehtiin ei ollutkaan Tumpille se mieluisin ruokavalio. En tiedä aiheuttaako raakaruoka närästystä (joka on hyvin mahdollista kun Tumpista on tullut todella närästysherkkä) vai onko se vaan tylsää mössöä mitä mussuttaa, vai mikä siinä on. 
   
• Kokeiltiin, että sopiiko peruna Tumpille vai saako siitä oireita. Kokeilu sujui onneksi hyvin ja päädyimme ottamaan kuivaruokanappulan jälleen kuvioihin mukaan. Sen viime kertaisen laajan nappulatutkimuksen jälkeen otimme kokeiluun Brit Caren viljattoman senioriruuan. 
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   
• Nyt ollaan menty uudella ruualla jo tovin aikaan. Alkuun maistui hyvin ja luulin jo että tästä tämä lähtee helpottamaan. Mutta ei. Ruokahaluttomuus jatkui ja jatkui. Kokeilin tehdä niin, että aamulla annoin vaan pelkkää keitettyä seitiä, jos se on se mikä maistuu. Aamulenkin jälkeen annoin vasta isomman aamupalan. Maistui hetken näin ja taas sama homma ettei maistukkaa.
   
• Soitimme eläinlääkäriin, jossa kehotettiin antamaan närästyslääkettä (Antepsin). Sitä saa antaa heidän mukaansa kuukauden verran koiralle. Jos ei lähde sillä helpottamaan niin on vietävä näytille. Kokeilu on parhaillaan käynnissä.
  
  
• Tumpille maistuu kyllä nappulat. Annamme nykyään myöhään illalla pienen iltapalan, eli annamme pienen määrän nappuloita. Ajattelimme sillä helpottaa, ettei vatsa pääse tyhjäksi asti yön aikana. Tyhjä vatsa saa vatsahapot nousemaan ylös ja tuottamaan inhottavia närästysoireita. Toisinaan tämä auttoi mutta edelleen on haasteita. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi tykkää syödä raakaruuan jäisenä, jolloin olemme antaneet broilerin lihapullia raakana. Eli pelkkää lihaa, koska en tiedä mikä tuossa raakatäysravinnossa aiheuttaa närästystä ja ruokahaluttomuutta. Syötyään parit raakapullat ensin niin maistuu nappulatkin. Ruokaa olen höystänyt myös märkäruualla, joka alkuun maistui ihan superhyvin. Nyt on ollut sen kanssa myös haasteita.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• En tiedä mitä tapahtui minun rohmuroopelle, joka olisi syönyt vaikka koko aika ja ruoka maistui aina superhyvin. Onko paha närästys ottanut vallan vai mikä ihme on. Hampaat on hiljattain tarkistettu. Tumppi ei ole lihonut taikka laihtunut. Tietysti vähentynyt liikunta ja aktiivisuus voi vaikuttaa ettei ole samanlaista ruokahalua. Ehkä elämäntilanteemme kotona on erilaista nykyään ja pitkään jatkunut ihmisten kiire ja stressi on tämän tehnyt. Aika vaan näyttää mihin suuntaan tämä etenee. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi on muuten oma iloinen itsensä. Virtaa riittää ja lumessa on ihana telmiä. Metsälenkeillä tutkii uteliaasti ympärilleen. Kotona on leikkisä ja haluaa paljon rapsutuksia. Hän on kyllä mitä parhain karvakamu :)

Päivä kerrassaan mennään eteenpäin. Kaikki asiat kyllä selviää ja järjestyy aikanaan :)

 

Ihanaa viikkoa!

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”