Tässä
sattui harmillinen juttu, Tumppi sai jostain itselleen verikorvan.
Mikä tämä verikorva oikein on?
Verikorva
aiheutuu siitä kun korvasta katkeaa verisuoni. Verisuoni vuotaa ja
pakkaantuu korvaan, korvaan ilmestyy siitä syystä eräänlainen
patti. Vai miksikäs tätä pitäisi kutsua, ”nestetyyny”,
”paise”, mikä lie. Tämä patti aiheutuu useimmiten siitä, kun
koiran korvaa esimerkiksi puraistaan, koira rapsuttaa sitä liikaa,
ravistelee, saa jonkin muun iskun tai kolhun. Voi myös olla että verisuoni
katkeaa muustakin syystä. Tämä on itselleni uusi juttu enkä ole
aiheesta paljoa löytynyt tietoa. Tai sanotaanko etten löytänyt.
Käytimme
Tumppia eläinlääkärillä, jossa tämä paise tyhjennettiin. Se
oli äärimmäisen kivuilas toimenpide. Sen takia olikin pakko mennä,
koska korva oli jo niin kipeä etten saanut pujotettavaa pantaa edes
kaulaan kun Tumppi itki kivusta. Muutoin useimmiten verikorva paranee
itsestään. Tuossa ylhäällä olevassa kuvasarjassa näkyy hyvin vaiheet. Ekassa kuvassa ei näy oikeastaan mitään, toisessa kuvassa korva jo lerputtaa ja silloin kävimmekin eläinlääkärillä. Viimeisessä kuvassa korva on tyhjennetty. Verikorvan takia korva voi jäädä lerpalleen. Onhan se alkuun silmälle outoa, mutta se on kuitenkin vain ulkonäköseikka. Tärkeintä on terve ja onnellinen koira.
Noh, Tumpilla
turpos korva sitten melkein hetimiten uudestaan. Kuten oli arveltukkin. Kävimme jälleen
eläinlääkärillä, siellä sanottiin, ettei kannata vielä
tyhjentää koska todennäköisesti turpoaa taas uudestaan. Odotamme
siis 2-3 viikkoa, tulehduskipulääke kuuria naamariin ja toivotaan
että vaiva menee itsestään ohi. Jos ei mene niin uudestaan vaan
eläinlääkärille ja mietitään jatkohoitoa onko se tyhjennys
vaiko leikkaus. Toivottavasti emme joudu leikkauspöydälle asti.
Koiran
kanssa voi sattua ja tapahtua melkein mitä vain. Se kuuluu
koiranomistajan elämään. Muutoin terve ja elinvoimainen koira
minulla on. Se on hyvä merkki, ettei korva häiritse ja vaivaa. Toki
kosketusarka on mutta niin se olisi kenellä tahansa, jos olisi
tuollainen turvotus korvassa.
Lähdemme
nyt viettämään viikonloppua Lahteen. Tapaan siellä ollessani
ystäviäni, sekä on synttärijuhlat. On mukavaa päästä hetkeksi
muihin maisemiin. Matkustus on omalla tavallaan mukavaa mutta toki
jännittää aina alkuun matkustaan yksin Tumpin kanssa. Ensiksi
täytyy päästä paikallisella bussilla itse linja-auto asemalle.
Sieltä vaihto toiseen bussiin jolta kestää kolmisen tuntia
Lahteen. Tuo pidempi matka on menny aina tosi hyvin, ainut vaan etten
pääse vessaan kun Tumppi alkaa huutamaan perään. Kerran oli ihan
pakkopakko niin jätin Tumpin hetkeksi, oli kuitenkin sidottuna kiinni
penkkiin ettei pääse juoksemaan bussissa vapaana. Armoton huuto alkoi ja yritä siinä sitten vessassa olla
rauhassa kun toinen ihmettelee että jätinkö sen sinne yksin.
Onneksi muut kanssa matkustajat eivät asiaa hätkähtäneet – kun
pääsin vessasta niin kaikki katsoivat minuun. Tai siltä ainakin
näytti/tuntui. Että sellasta. Onneksi on vaan se 3h niin pärjää
kyllä jos ei innostu juomaan kahvia tms matkan aikana. Jos vessa olisi yhtään isompi niin mahtuisin sinne Tumpin kanssa mutta ihan turha toivo.
Huokaisen
helpotuksesta kun ollaan perillä Lahdessa! Matka vasta alkaa tänään.
Katsotaan kuinka meidän käy, tähän asti reissut on sujuneet hyvin ilman suurempia haasteita.
Mukavaa
viikonloppua!
Terkuin
Hanna ja
Tumppi
Oho! En ole kyllä minäkään koskaan kuullut verikorvasta, voi Tumppi-raasua. :/ Toivottavasti vaiva paranisi pian!
VastaaPoistaMehän ei Leppo-herran kans kuljetakaan oikein muulla kuin julkisilla kun ollaan autottomia, mutta yleensä on mies kantojuhtana niin itse voi keskittyä koiraan. :D Että onhan se kyllä semmoista sähläämistä joskus jos koiran kanssa kaksin on lähdettävä matkaan...
Juu olen huomannut ettei kovinkaan moni ole tuosta verikorvasta kuullut. En minäkää ollut ennen kuin kaverin koira sen sai ja nyt kun se tuli Tumpille niin oli hämmentävää. Toivottavasti paranee itsestään :) useimmiten paraneekin.
PoistaMeillä on niin sama juttu kun autottomia ollaa niin julkisilla mennää :D näppärää se silloin on jos on vaan tyylii reppu mukana niin on molemmat kädet vapaana koiralle. Useimmiten itsellänikin on mies mukana niin sujuu näppärästi. Se on tuttua että on kyllä sähläämistä kun koiran kanssa liikkuu - varsinkin kun on kaikkia rakastava koira :D on kyllä kiva kuulla ettei olla ainoita jotka kamppailee tän asian kanssa! :) Leppo vaikuttaa mukavalta että hyvin varmasti teillä reissut onnistuu kun henkisesti valmistautuu :)