Mitä meille kuuluu? (Arki, treenit, koira)

Ajattelin kirjoittaa nyt pitkästä aikaa kuulumisia -postauksen. Hetki on kulunut kun viimeksi olen kirjoitellut ihan vaan kuulumisista. Koostan tähän nyt noista kolmesta eri aihealueesta kuulumiset. Siinä on kolme eri aihetta eli arki, treenit ja tietenkin Tumppi :)

Arki

• Arki sujuu pitkälti oikein mukavasti. Päivät kuluvat töissä ja kotona.
  
  
• Arkea hankaloitti hetken aikaa se, kun auto ei ollut kunnossa. Siitä hajosi ABS-laatikko, jonka takia ei tietenkään toiminut ABS-jarrut eikä luistonesto. Tätä selviteltiin hyvän tovin aikaa. Vika ilmeni vain silloin, kun auto oli lämmin. Jolloin kun lähti aamulla ajamaan töihin niin hyvin toimi ja vielä työpäivän jälkeenkin. Jos siitä tuli suoriltaan lähdettyä vaikkapa kaupoille niin johan taas paloivat ”jouluvalot” kojelaudassa (eli ABS ja luistonesto valo paloivat). Kokeiltiin vaihtaa ABS-anturi mutta se ei tuonut toivottua tulosta. Jolloin siitä vaihdettiin ABS-laatikko. Se löytyi onneksi nopeasti käytetystä autosta ja saatiin toimimaan autoomme. Nyt ollut kaikki kunnossa. Kyllä vaan huomaa, miten hankalaa on olla ilman autoa, kun on tottunut siihen että auto on olemassa. Toivottavasti nyt kestää hetken aikaa ilman suurempia haasteita. Noh, autot ovat autoja.
  
  
• On ollut todella ihanaa, kun tuli kunnolla lunta ja pakkasta. En muistakkaan näin lumista talvea täällä Turussa ollessa. Luminen metsä on vaan jotain niin kaunista ja maagista. Tietenkään jatkuva auton lumesta puhdistaminen ja skrapaaminen ei ole aina niin mukavaa. Saatikka sitten jäässä olevat ajotiet. Onneksi kevättä kohti mennää jo kovaa vauhtia. 
  
  
  
  

  

  Auringon säteet ja lumisade

  
  
   
• Blogi täytti tässä mukavasti sen kolme vuotta. Hyvän tovin sitä on ehtinyt blogia pitämään. Huomasin, että tämä kerran kuussa kirjoitustahti on minulle vaan se toimivin. Aina välillä teen suunnitelman, että kirjoittaisin useammin. En vaan osaa suunnitella tätä riittävän hyvin jotta se olisi mahdollista. Olen muuten arjessa niin suunnitelmallinen ja aikataulutettu, että nämä vapaa-ajan hommat jää väistämättä vähemmälle. Aika näyttää mihin suuntaan blogi lähtee menemään.
  
  
• Tänä vuonna haluan kokea ja nähdä uusia juttuja. Harrastaa, treenata, oppia uutta. Viettää aikaa lähimmäisten kanssa, oppia kiitollisuutta ja olla enemmän läsnä hetkessä. Tästä tulee huippu vuosi! :)
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Treenaus

• Minulla meni pitkään, että innostuin kunnolla treeneistä. Käydessäni aikoinaan vartijakoulua (kyllä, olen ammatiltani ensin hevostenhoitaja, sitten vartija ja myyjän töitä olen tehnyt jo useamman vuoden) ja siellä tuli treenattua voimankäyttöä niin innostuin todella paljon kotireeneistä. Käytin siihen aikaan hyvää puhelin sovellusta, jossa oli tehokkaita treenejä. Harmillisesti tämä sovellus sitten poistui kokonaan enkä ole löytänyt yhtä hyvää tilalle.
  
  
• Treenailin fyssarin ohjeistuksella hyvän tovin aikaa. Hän laati minulle todella tehokkaan kotitreenin. Oli silti todella vaikea löytää siihen motivaatiota, vaikka kuntoutin polvea ja tavoitteenani oli päästä juoksemaan. En pystynyt polvivaivojen takia juoksemaan pitkään aikaan oikeastaan ollenkaan. Lääkärit sanoivat, että miksi sitten juokset jos et pysty ja se tuottaa kipua. Vasta fyssarille päästyäni aloin saamaan polvea kuntoon ja pääsin palaamaan juoksuharjoittelun pariin. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Kävin tuossa viime vuoden aikana satunnaisesti juoksemassa. Lähellä marraskuuta sain tiedon, että olin voittanut yhden kilpailun kautta paikan juoksukoulusta. Juoksukoulu on nyt alkamassa tässä näillä näppäimillä. Kuinka jännittävää ja mahtavaa!
  
  
• Innostuin tästä todella paljon ja aloin harjoittelemaan juoksua säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä tammikuussa olen säännöllistänyt treenejä, jotta kroppa on valmis tulevaan juoksukouluun. Olen käynyt suunnitelmallisemmin juoksemassa sekä tehnyt kotona kehonhuoltoa. Olen tyytyväinen, kun vihdoin on tulossa jotakin, joka nostaisi juoksuharjoitteluni aivan uusille leveleille! Uskon, että tästä tulee elämäni yksi parhaimmista jutuista, opin oikeaa tekniikkaa ja pystyn järkevöittämään juoksuharjoittelua. Ja mikä parasta, pääsen vihdoin treenaamaan yhdessä ryhmän kanssa, joka on kaivattua vaihtelua tähän ainaiseen töitä ja kotia -arkeen.
  
  
• Talvijuoksuun minun oli pakko hommata nastalliset juoksukengät. Oli aivan liian vaarallista juosta kesäkengällä jäistä tietä pitkin. Sovittelin eri kaupoissa erilaisia nastallisia juoksukenkiä. Päädyin täysin oman tuntuman kautta Ice Bug älynastakenkiin. Uudet juoksukenkäni ovatkin Ice Bug Oribi 3 Bugrip GTX. Istuivat niin hyvin jalkaani ja jo ensihetkistä asti lenkeillä on ollut hyvä ja turvallinen askel. Pito on loistava vaikka aina saa käyttää varovaisuutta kun on jäätä alla. Parhaiten pito toimii lumella mutta jäiset tietkään eivät ole ollut ongelma. Talviset treenihetket ovat olleet huippuja :) 
  
  
  
  
  
  
  
  
  

  

  Uudet kengät testilenkillä..

  
  
  

  

  Yhdessä Tumpin kanssa :)

  
  
   
• Silti vaikka onkin huippukengät ja uudet treenihousut niin motivaatiota täytyy hakea ja kaivaa. Se, että saa itsensä ylös sohvalta ja lähtemään kynnyksen yli ulos lenkille on toisinaan vaikeempaa. Vaikka nyt pystynkin juoksemaan niin silti saan välillä repiä itseäni sinne ylös, ulos ja lenkille. Se, etten aijemmin pystynyt edes juoksemaan, jää kummasti jonnekkin unholaan. Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Luulisi, että nyt kun pystyy ja saa niin into puhkuen lähtee tekemään mutta kun ei. Lenkin jälkeen on useimmiten todella hyvä mieli mutta se lähtemisen tuska on välillä aivan mieletöntä.
  
  
   

  

  Uudet juoksuhousut, juoksukengät sekä säärystimet :D

  
  
  
  
• Koiran kanssa on täysin eri lähteä lenkille kun se tulee rutiinina. On syy lähteä joka päivä ulkoilemaan. Rakastan rutiineja, koska asiat vaan sujuvat sen enempää miettimättä. Silti juoksemassa käyminen on itselleni parasta stressinpoistoa. Mieli on seesteinen ja onnellinen lenkin jälkeen. Ihan joka lenkistä ei tule tätä mieletöntä hyvää oloa. Silloin kun se hyvä olo virtaa kehossa niin oikein nautin siitä ja pistän sen mieleen. Haluan muistaa sen tunteen silloinkin kun on vaikeeta ja lenkki maistuu puulta :D Mikään kun ei aina voi olla täydellisen ihanaa. Kehittyminen vaatii sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. Toivottavasti viimeistään juoksukoulun aikaan.. :D

Tumppi

• Tumpin kanssa sujuu suhteellisen mukavasti. Meillä kävi hiljattain tuttu koirahieroja hieromassa pahimpia jumeja auki. Tumppi oli jumissa lapaluun alueelta, joka heijastui selkäkipuihin. Ontumista on ollut toisinaan mutta nyt on mennyt jo tovin paremmin. Vaikutti kyllä nuo todella liukkaat kelit että koira veti ihan juntturaan.
  
  
• Tumppi on nauttinut ihan täysillä näistä runsaslumisista päivistä. Hän on ollutkin aina kunnon lumifani. Tumppi tykkää pyöriä lumessa ja upottaa päänsä hankeen. Lenkille lähtiessä saakin varautua pukemaan kunnolla päälle, kun Tumppi saattaa tovin viettää aikaa lumessa pyörimiseen ja makailuun. Lumen maistelu on myös yksi mielipuuhista. Tumpin mielestä mikään pakkanen ei ole liian kova, vaan mitä enemmän pakkasta ja lunta on niin sen parempi. Vaikkakin viime vuosina olen pistänyt merkille, että kyllä tämäkin paksukarvainen koira vaan palelee. Ikä tekee ettei lämmönsäätely ole ihan entisellä mallilla.
  
  
  Ruokavaliomuutoksen jälkeen sellainen fanaattinen lumen syöminen on onneksi vähentynyt. Lumen runsas syöminen on viitannut närästykseen.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Ruokapuolella on kuitenkin haasteita. Tumppi lopetti ihan seinään raakaruuan syömisen. Se kaikki ruokintamuutos, joka tehtiin ei ollutkaan Tumpille se mieluisin ruokavalio. En tiedä aiheuttaako raakaruoka närästystä (joka on hyvin mahdollista kun Tumpista on tullut todella närästysherkkä) vai onko se vaan tylsää mössöä mitä mussuttaa, vai mikä siinä on. 
   
• Kokeiltiin, että sopiiko peruna Tumpille vai saako siitä oireita. Kokeilu sujui onneksi hyvin ja päädyimme ottamaan kuivaruokanappulan jälleen kuvioihin mukaan. Sen viime kertaisen laajan nappulatutkimuksen jälkeen otimme kokeiluun Brit Caren viljattoman senioriruuan. 
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   
• Nyt ollaan menty uudella ruualla jo tovin aikaan. Alkuun maistui hyvin ja luulin jo että tästä tämä lähtee helpottamaan. Mutta ei. Ruokahaluttomuus jatkui ja jatkui. Kokeilin tehdä niin, että aamulla annoin vaan pelkkää keitettyä seitiä, jos se on se mikä maistuu. Aamulenkin jälkeen annoin vasta isomman aamupalan. Maistui hetken näin ja taas sama homma ettei maistukkaa.
   
• Soitimme eläinlääkäriin, jossa kehotettiin antamaan närästyslääkettä (Antepsin). Sitä saa antaa heidän mukaansa kuukauden verran koiralle. Jos ei lähde sillä helpottamaan niin on vietävä näytille. Kokeilu on parhaillaan käynnissä.
  
  
• Tumpille maistuu kyllä nappulat. Annamme nykyään myöhään illalla pienen iltapalan, eli annamme pienen määrän nappuloita. Ajattelimme sillä helpottaa, ettei vatsa pääse tyhjäksi asti yön aikana. Tyhjä vatsa saa vatsahapot nousemaan ylös ja tuottamaan inhottavia närästysoireita. Toisinaan tämä auttoi mutta edelleen on haasteita. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi tykkää syödä raakaruuan jäisenä, jolloin olemme antaneet broilerin lihapullia raakana. Eli pelkkää lihaa, koska en tiedä mikä tuossa raakatäysravinnossa aiheuttaa närästystä ja ruokahaluttomuutta. Syötyään parit raakapullat ensin niin maistuu nappulatkin. Ruokaa olen höystänyt myös märkäruualla, joka alkuun maistui ihan superhyvin. Nyt on ollut sen kanssa myös haasteita.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• En tiedä mitä tapahtui minun rohmuroopelle, joka olisi syönyt vaikka koko aika ja ruoka maistui aina superhyvin. Onko paha närästys ottanut vallan vai mikä ihme on. Hampaat on hiljattain tarkistettu. Tumppi ei ole lihonut taikka laihtunut. Tietysti vähentynyt liikunta ja aktiivisuus voi vaikuttaa ettei ole samanlaista ruokahalua. Ehkä elämäntilanteemme kotona on erilaista nykyään ja pitkään jatkunut ihmisten kiire ja stressi on tämän tehnyt. Aika vaan näyttää mihin suuntaan tämä etenee. 
  
  
  
  
  
  
  
   
• Tumppi on muuten oma iloinen itsensä. Virtaa riittää ja lumessa on ihana telmiä. Metsälenkeillä tutkii uteliaasti ympärilleen. Kotona on leikkisä ja haluaa paljon rapsutuksia. Hän on kyllä mitä parhain karvakamu :)

Päivä kerrassaan mennään eteenpäin. Kaikki asiat kyllä selviää ja järjestyy aikanaan :)

 

Ihanaa viikkoa!

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Näistä asioista olen nyt onnellinen (5 asiaa)

Haluan nyt listata minulle onnellisuutta tuottavat asiat. Onnellisuudesta on toisinaan jopa vaikea puhua, koska pelkona on että elämä heittää kapuloita rattaisiin, kun ehtii edes ajatella olevansa nyt hyvin onnellinen. Tämä tuottaa ristiriitaa; on hyvä tiedostaa olevansa onnellinen tässä ja nyt, vaikka elämä ei olisikaan täydellisen harmonista. Itselleni tärkein on se elämän tasapaino, elämä kuljettaa eteenpäin ja pystyn olemaan onnellinen nykyisessä elämässäni. Lähinnä, että pystyn tiedostamaan ne asiat, jotka minulla on tällä hetkellä hyvin ja tuottavat onnellisuutta. 

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, jatkuvasti kivaa ja helppoa. Jaksan paremmin myös elämän vastoinkäymiset, kun nyt tiedostan asiat, jotka tuottavat onnellisuutta tässä ja nyt.

Haluan kirjoittaa asiat ylös, jotta pystyn muistamaan nämä myös myöhemmin, kun toden totta tarvitaan uskoa itseensä ja omiin unelmiin. Haluan muistaa tulevaisuudessakin ne asiat, jotka todella tuottavat juuri minulle onnellisuutta.

Noh mennäänpä itse listaan :D

Rakkautta taivaalla (mielestäni pilvi näytti ihan sydämeltä :D)

1. Arki

Tunnen vahvasti, että arki on nyt sellaista, josta saan paljon hyvinvointia. Arkeeni kuuluu puoliso, koira, auto sekä molempien työt ja yhteinen koti. Juuri puolison kanssa yhteiset hetket ja aika on itselleni todella tärkeää, haluankin aina että meillä on riittävästi aikaa toisillemme myös kiireisen arjen keskellä. Arjessa on mielekästä tehdä myös omia juttuja ja tavata yhdessä sekä erikseen ystäviä ja sukulaisia.

Meillä on tällä hetkellä todella ihana koti, jossa koen turvallisuutta ja rauhallisuutta. Kotona saan olla juuri sellainen kuin olen, kaikkine hyvine ja huonoine päivineni. Tietenkin parisuhteessa täytyy kuunnella toistakin osapuolta, ettei nyt ihan ranttaliksi heittäydy. Saan toteuttaa kotona omia juttujani; treenata, kirjoittaa blogia, piirtää, olla luova, on aikaa levolle ja rentoutumiselle.

Upea tämä meidän pihan pioni :)

 

Olen kokenut oman pihan tuovan rauhaa. Se kun nyt keväällä kasvaa kauniisti oman pihan pioni, niin se tuottaa itselleni hyvää mieltä. Luonto herää eloon. Tänä keväänä saimme myös hankittua kesäkukkia, niiden istuttaminen oli yllättävän rentouttavaa. En ole oikeastaan koskaan ollut mikään järin iso viherpeukalo, omien kukkien istuttaminen oli tästä huolimatta mukavaa puuhaa. Ja se, kun astelee pitkän päivän jälkeen kotiin, näkee omat kesäkukkansa etupihalla, tuottaa kyllä valtavasti hyvää mieltä. 

Etupihan kukat

Takapihan kukat

 

On myös mukava istua takapihalla Tumpin kanssa ja hörppiä siinä samalla päiväkahvia. On niin mukava nähdä, kuinka Tumppikin nauttii auringosta ja lämmöstä. Sekä viihtyy kun saa vapaasti liikkua omalla pihallaan ja tarkkailla naapureiden touhuja. Toisinaan päätän syödä lounassalaatin takapihalla, varsinkin ennen töihin lähtöä se on hyvin tehokas akkujen lataus keino. Samalla kertaa saa ravitsevaa salaattia ja auringon lämpöä, jolloin jaksaa tehdä sisätyötäkin paremmin.

Tumppi viihtyy takapihalla myös itsekseen (näkymä keittiön ikkunasta)

Auringon lämmössä on hyvä ottaa päiväunet :)

Kahvihetki paras hetki :D

 

2. Työ 

Tästä päästäänkin sujuvasti itse työhön. Teen myyntityötä kenkäliikkeessä ja olen kokenut juuri tämän kaltaisen työn omakseni. Rakastan kohdata erilaisia asiakkaita, myynti sekä asiakaspalvelu onkin se omin juttuni. Työssäni saan sopivaan tahtiin uusia haasteita ja toteuttaa myös luovuutta. Tunnen vahvasti, että hyvä työyhteisö, kehittävä työ ja työn mielekkyys tuottavat hyvinvointia ja jaksamista.

Työ tuo minulle myös säännöllisyyttä arkeen. Vaikka jokainen viikko on erilainen, niin silti koen pystyväni elämään säännöllistä arkea. Täytyy vaan enemmän suunnitella omaa viikkorytmiään, että milloin tekee treenit ja milloin siivoaa kotia tai laittaa pihaa jne. Minulle vaihteleva työ tuo mukanaan myös mielekkyyttä, ei pääse niinkään kyllästymään kun rytmi on erilainen ja tietenkin jokainen päivä on sen myöden erilainen. Perustuu myös osin omaan tottumukseen, monta vuotta myyntityötä tehneenä ja eläneenä omanlaista arkeani, en enää jaksa stressailla tästä. Silloin kun tekee mielekästä työtä joka tuottaa itselle hyvää mieltä, niin onhan se mukava sinne töihinkin mennä.

Lounassalaattia omalla pihalla ennen töihin lähtöä :)

3. Tumppi

Oma koira on tuonut minulle monen monta vuotta paljon onnellisuutta. Olen onnellinen jokaisesta yhteisestä päivästä. Tiedän Tumpin olevan jo vanha, enkä pidä itsestäänselvyytenä että yhteiselomme jatkuu ikuisesti. Haluan tämän myötä nauttia yhteisistä hetkistä ja arvostaa terveitä päiviä.

Tumppi on onneksi nyt pysynytkin terveenä. Varmasti rivitalon rauhallisempi elämä (vrt. kerrostaloon) on Tumpin mieleen. Kyllähän rivitaloasuminen on koiran kanssa helpompaa ja sujuvampaa. Ei ole jatkuvasti rappujen ramppaamista ja lenkille lähtö on sujuvampaa. Tumppi on kuitenkin paimenkoira ja haluaa aina vahtia, mitä pihalla tapahtuu. Turha sisällä haukkuminen vähentyi rivariin muuton myötä, mikä on omille korville ja hermoille kyllä pelastus.

Kaunis metsä

Tumppi suunnittelee sopivaa kierimispaikkaa..

Nautimme yhdessä päivittäin rauhallisista metsälenkeistä. Olen ottanut tavaksi kulkea metsälenkit rauhallisesti fiilistellen ja nautiskellen. Minusta on hienoa, kun huomaa joka päivä metsän muuttuneen. Milloin on ensimmäiset silmut puissa, koska alkaa mustikoita tulemaan, mitä erilaisia linnunlauluja kuuluu. Minulle metsässä liikkuminen on nykyään stressinhallintaa, rentoudun vahvasti saadessani kulkea metsässä omaan rauhalliseen tahtiini. Tumppi tykkää samalla tutkia metsän erilaisia eläimiä ja tuoksuja; milloin näkyy orava ja milloin tuoksuu kauriin jäljet.  

Odotan innolla kun mustikat ilmestyy, Tumppi viihtyisi silloin vaikka koko päivän metsässä, kunhan saa syödä mielin määrin mustikoita.. :D

Siitähän se ajatus sitten lähti :D

Rakkain karvakamu :)

Siitä olen myös onnellinen, kun löysimme Tumpin kanssa vielä yhteisen harrastuksen. Olemme käyneet Rally-Tokossa säännöllisen epäsäännöllisesti. Oikeastaan niin, kuinka itse jaksan ja ehdin. Meillä on hyvä Rally-kamu, jonka kanssa on hyvä yhteisymmärrys ja teemme tätä ilon ja huvin vuoksi. Molemmilla on seniorikoirat, tärkein on vaan saada koiralle hyvää sekä mielekästä tekemistä. Toisinaan rata sujuu oikein mallikkaasti, mutta varsinkin talvella oli enemmän meininkiä ja vauhtia :D En ole kuitenkaan tästä liikaa stressaillu, kun emme kisakentille ole tavoittelemassa. Kunhan on hauskaa yhdessä koiran kanssa :)

4. Omat treenailut

Aloittaessani polven kuntoutusta, pääsin pikkuhiljaa palaamaan treenailujen pariin. Suurin tavoitteeni oli päästä juoksemaan.

Aikaa on kulunut sen verran, työ alkaa tuottaa tulosta ja polvikin on ollut lähes kivuttomana. Kävin varovasti testaamassa juoksua, ilokseni sain huomata polven kestävän juoksemista hyvin! :) Olin tästä kehityksestä jo todella onnellinen, koska juoksu on itselleni lajina hyvin tärkeä. Rakastan liikkua luonnossa ja juoksu tuottaa todella vahvaa vapauden tunnetta. 

Juoksulenkille lähdössä

Ihana aurinko ja lämpö :)

 

Minun täytyy ottaa kuitenkin varovasti. Polvi ei ole ihan vielä kunnossa ja edelleen täytyisi vaan jaksaa tehdä venyttelyitä. Huomasin nopeasti, että ihminen jaksaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes tapahtuu se kyllästyminen. Aina on jokin hyvä syy olla tekemättä venyttelyitä tai treenejä.

Olen halunnut olla itselleni kuitenkin armollinen. Kuuntelen nykyään paremmin mitä kehoni kertoo. Toisinaan olen vaan liian väsynyt, jolloin on parempi jättää treeni välistä. Tavoitteena minulla on saada kuitenkin kiinni säännöllisistä venyttelyistä, tiedän niiden auttavan siinä, että polvi ei enää vihoittelisi.

Treenipäivä on aina hyvä päivä :)

 

Olen kuitenkin ollut todella onnellinen, kun sain jälleen kiinni siitä liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Tunne, että työ tuottaa tulosta, on vaan niin mahtavaa. Huomaan voimatasojen pikkuhiljaa palautuvan ja nousevan, aerobinen kunto kehittyy ja polvi kestää rasitusta päivä päivältä paremmin. Minulla ei ole mihinkään kiire näiden asioiden kanssa, vaan haluan tehdä kaikki juuri niin kuin minulle on parasta. Tiedän pääseväni omiin tavoitteisiini ajan kanssa.

5. Unelmat ja tuleva matka

Olen aina ollut vahva unelmoimaan. Olen tiennyt, että kun tarpeeksi pystyn vaan unelmoimaan, melkein mikä vaan voi olla mahdollista. Tuntuu ehkä kliseeltä, mutta kyllä omat unelmat vaan ohjaa oikeeseen suuntaa, jotta asiat voivat tapahtua.

Moniin vuosiin en unelmoinut oikeastaan mistään. Tuntui suorastaan jopa tyhjältä elää omaa elämää ilman, että oli minkäänlaisia unelmia. Tämä kertoi mielen kuormittumisesta, mikäli elämässä on ihan liikaa kaikkea, niin ei ole vaan aikaa eikä tilaa omille unelmilleen. Oppiessani joogaa, stressinhallintaa sekä mindfulnessia; sain jälleen kiinni omista unelmistani. Minusta on toisinaan jopa hämmentävää, kun kesken mindfulnessharjoituksen, saan mieleeni todella kaukaisia muistoja. En koe näitä kuitenkaan mitenkään negatiivisina, se on minulle vaan se tapa saada omat hyvät muistot virtaamaan.

Haaveilin pitkään pääseväni yhteiselle ulkomaan matkalle puolisoni kanssa. Olin toisinaan jopa surullinen siitä, etten tiennyt pääsemmekö koskaan mihinkään ulkomaille. Toisinaan herättelin ajatusta, mutta pelkäsin haaveilla, koska en uskonut siihen mahdollisuuteen millään tasolla.

Aikaa kului, aloin ottamaan asioista enemmän selvää. Aloin selailemaan eri kohteita, erilaisia paikkoja, luomaan konkreettisia mielikuvia. Tein kartoitustyötä, kyselin tutuilta matkakokemuksia ja vinkkejä. Ajatuksena, että ehkä sitten joskus, pääsemme yhdessä reissuun. Suurin toiveeni oli, että puolisoni pääsisi näkemään ne palmut ja hiekkarannat. Minulle matkustaminen oli tutumpaa, koska olin reissannut jo nuoresta asti, mutta palaan ehkä joskus tulevaisuudessa omiin reissumuistoihini.

Suunnittelimme puolison kanssa tulevaa kesää. Mietimme, mitä haluamme tehdä yhdessä. Minulla on moniin vuosiin oikea kesäloma ja olisi huippua päästä jonnekkin reissuun. Vaihtoehtona oli joko Suomessa taikka sitten jopa sinne ulkomaille. Päädyimme lopulta etsimään ulkomaanmatkaa, asiat loksahtivat mukavasti paikoilleen. Pääsemme heinäkuussa yhteiselle matkalle Turkin Alanyaan! 

Tulevan matkan haavekuva. Piirros by. Hanna

 

Olen ollut tästä jo pitkään ihan liekeissä. Olen tuntenut sen innostuneen odotuksen tunteen, sen pienen jännityksen ja perhoset vatsassa -fiiliksen. Olen niin onnellinen, kun olen saanut monien vuosien jälkeen oikein odottaa innolla yhteistä matkaa. Ajatus siitä, että pääsemme sinne aurinkoon, näemme yhdessä  ne palmut ja rannat, saamme viettää ihan oikeaa lomaa, on vaan jotakin niin parasta! Olen halunnut nauttia täysillä tästä tunteesta, kun vihdoin pystyn odottamaan ja iloitsemaan tästä näin paljon. Sain jälleen toivoa siitä, että unelmat toden totta on tehty mahdollisiksi ja toteutuviksi.

Uskaltakaa unelmoida. Sillä unelmat totta tosiaan voivat tapahtua :)



Halutessanne voitte myös pohtia, mitkä ovat juuri teidän elämän ne viisi tärkeintä asiaa, joista saatte onnellisuutta :) Toisinaan on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastelemaan omaa elämäänsä. Uskon, että jokaiselta löytyy iloa ja onnellisuutta tuovia asioita. Vaikeina hetkinä tarvitaan juuri niitä pieniä toivon kipinöitä, jotka auttavat jatkamaan eteenpäin. 


Tsemppiä ja voimia kaikille! <3

Ihanaa kesää!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”