Arki vanhan koiran kanssa, osa 2 (Lenkkeily ja harrastaminen)

Arki vanhan koiran kanssa -postaussarjalle jatkoa!

Pääset lukemaan edellisen postauksen alla olevasta linkistä. Aiheena ruokintahommat. Mikäli aihe kiinnostaa niin käy ihmeessä kurkkaamassa myös aikaisempi postaus :)

Osa 1. Ruokinta

Nyt uuteen postaukseen, jonka aiheena on  
lenkkeily ja harrastaminen. 

Kun koira vanhenee niin muutoksia tulee väistämättä myös lenkkeilypuolelle.  

Ennen pystyimme huoletta tekemään pitkiä lenkkejä. Tumpin ollessa nuorempi teimme usein reilun tunnin metsälenkin, juoksimme kilpaa lumihangessa, harrastimme agilitya, kävelimme pitkään myöhäisenä kesäiltana fiilistellen huolettoman kesän tunnelmaa ja tapasimme koirakavereita pitkien lenkkien merkeissä.

Huolettomat kesäillat <3

Oikeastaan kaikki on enemmän tai vähemmän jäänyt. Tumpilla todettiin vanhemmiten nivelrikkoa, kun ontumisesta ei tullut loppua. Noh, eihän nivelrikko ole vanhalle koiralle mikään ihme, kyllähän nivelet vaan kuluu aiheuttaen kipua. Tumppi meni kuureittain kipulääkkellä ja koirahieroja kävi avaamassa paikkoja. Pärjäsimme mukavasti, mutta kyllä se tuntui todella harmilliselta joutua toteamaan, että meidän osaltamme on ohi ne pitkät ja reippaat lenkit. 

Voin sanoa itkun päässeen, kun lopulta tajuntaani pääsi ymmärrys Tumpin vanhenemisesta eläinlääkärin sanojen kautta: "kyllä nyt on aika lyhentää lenkkejä ja mentävä vanhan koiran ehdoilla, enää ette voi tehdä pitkiä viikonloppulenkkejä vaan on aika lyhyiden, säännöllisten sekä tasaisten lenkkien". Tajusin siinä vaiheessa niin sanotujen "hyvien" vuosien olevan meidän osaltamme ohitse, siis siinä mielessä että koirasta tuli seniori. Väistämätön totuus. 

Vaikka eihän Tumppi murehdi lenkkien pituuksista, hän on onnellinen yksinkertaisista asioista ja kivoista hetkistä joka päivä. Itse kriiseilin kun minulta vaan hävisi se pitkien lenkkien lenkkikaveri. Tuntui myös tyhmältä harmitella asiaa niin voimakkaasti, minullahan on ihana ja vetreä seniorikoira! Parempaa vanhuutta en olisi voinut Tumpille saada taikka toivoa. Mutta muutokset ottaa aina aikansa ja luopumisen tuska on väistämätöntä. Vaikka todellista luopumista emme ole onneksi vielä joutuneet kohtaamaan, niin kyllä koville ottaa pala palalta hiipuminenkin. Se on sitä lopun alkua, valitettavasti.

Ehkä eniten asiassa harmitti se, kun olin vuosien mittaan tottunut aina tekemään pitkät retket ja lenkit yhdessä Tumpin kanssa. En vaan osannut mennä ilman koiraa. Ilman koiraa metsässä tai lenkkipolulla liikkuminen tuntui erilaiselta. Puuttui se syy lähteä ja syytä en ole vieläkään kunnolla löytänyt. En vaan saa sitä fiilistä samalla tavoin irti kuin silloin, kun on joku lenkkikaverina. Toki ystävien ja sukulaisten kanssa lenkkeily on mukavaa. Olen vaan helposti rutinoituvaa tyyppiä ja pitkät lenkit koiran kanssa olivat elämäni henkireikä.

Nyt olen vuosien varrella oppinut ja tottunut tähän elämäntyyliin. Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä, jotka saan Tumpin kanssa viettää. Muutokset ottaa aina aikansa ja oli pakko opetella uusi tapa ja hyväksyä se, että nyt on uusi ajanjakso käsillä. Seniorikoiran ajanjakso.

Ihana kesä <3

Itseäni harmitti myös se, kun jäimme pois koirapiireistä. Emme vaan enää voineet sopia lenkkitreffejä, koska eihän Tumppi pysynyt taikka edes pystynyt nuorempien vauhtiin. Kun kerran menin autolla tapaamiseen niin kysyttiin, että ”onko Tumppi niin laiska ettei jaksanut tänne kävellä?”. Jouduin selittämään, että ”ei, Tumppi ei ole laiska, sen nivelet ovat vanhuuttaan herkemmät emmekä voi yksinkertasesti tehdä pitkiä lenkkejä..”. Usein heräsi pelko, että jos innostuimme huomaamattamme kävelemään enemmän, että entäs kun Tumppiin sattuukin tämän jälkeen. Oli vaan helpompi jättäytyä pois.

Kysyin vanhalle koiralle sopivaa harrastusta facebookin länsigöötanmaanpystykorva -yhteisöstä ja sitä kautta tutustuimme yhteen tuttuun, joka omisti rally-toko kortit. Hän ehdotti meille, että tulkaahan meidän kanssa kokeilemaan rallya.

Tykästyimme molemmat rallyyn, vaikkemme koskaan oikein olleet niin toko-faneja. Tykkäsimme kumpikin enemmän vauhdista ja reippaasta menossa, jota saimme kokea agilityssa. Rally oli kuitenkin niin paljon rennompaa kuin toko ja pääsimme hyödyntämään agilitysta opittuja taitoja, sekä yhteistyömme parani huomattavasti. Harrastelimme rallya varmaan jonkun pari kolme vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun muilta menoilta ehdimme.

Rally oli kyllä superkivaa ja oli hienoa saada Tumpille vielä eläkepäiville harrastus :) Tumppi kehittyi siinä nopeasti, ensimmäisten kertojen sähläilyt ja tekemisen riemu alkoivat lopulta tuottaa tulosta. Voi että, harrastelu oli vaan niin kivaa! Kesät talvet kävimme, ihan parhaimpia hetkiä saimme vielä yhdessä kokea Tumpin seniorivuosinaan <3

Ihanat rally-vuodet

Mikäli haluat tutustua meidän Rally-hetkiimme, niin alla on listattu postaukset aiheesta:

Rally-tokoilua

Rally-treenien tunnelmaa

Kun muutimme Lahteen viime vuoden joulukuussa, niin siihen jäi myös rallyilyt. Hieman haikein mielin jätin harrastelut. Totesin, että ei Tumpin enää kannata suuremmin harrastaa, ikä alkoi painaa liikaa mittarissa. Koin muutenkin haluavani tarjota Tumpille leppoisat eläkepäivät. Tärkein on mennä koiran ehdoilla ja tehdä hänelle sopivia juttuja.

Kun koira on vanha, niin se asia täytyy ottaa huomioon sekä tiedostaa. On aina otettava huomioon koiran jaksaminen ja voimavarat. Enää ei vaan voi tehdä pitkiä ja raskaita lenkkejä, on mentävä täysin koiran ehdoilla. Peruslenkit menemme Tumpin tahtiin, pysähtelemme ja kävelemme rauhallisesti eteenpäin. Muistan, kun katselin nuorempana vanhoja koiria sillä pohdinnalla, että miten omistajat jaksavatkaan kävellä niin hitaasti :D Itse kun kaahotin täysillä Tumpin kanssa, ja nuorempi Tumppi veti hihnassa sen minkä pystyi :'D 

Noh nyt olen itse se omistaja, joka kävelee koiransa rinnalla hitaasti koiran tahtia :) Itseasiassa se on mukavaa, saa aikaa olla vaan sen hetken läsnä. Ilman kiirettä ja jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen. Olen tarvinnut tätä aikakautta todella paljon, että olen oppinut pysähtymään. Vanha koira opettaa meille sen rauhan ja läsnäolon taidon. Tai ainakin minulle opetti.

Ehdoton suosikkijuttuni Tumpin kanssa on meidän päivittäiset lyhyet metsälenkit. Kun kuljemme lähimetsään ja fiilistelemme metsän tuoksuja ja ääniä. Olemme vaan hetken siinä. On myös hienoa asua lähellä järveä, jotenkin se järven rauha sekä seesteisyys tuo itsellekkin rauhaa. 

 

Vanhankin koiran kanssa pystyy kyllä tekemään, kunhan muistaa kuunnella koiraa eikä väsytä koiraa yli :) Ei koira murehdi niitä pois jääneitä pitkiä metsälenkkejä, koira on onnellinen tässä ja nyt. Kunhan safkaa tulee kuppiin sekä lenkille että pihalle pääsee aina kun tarvii ja rakastavia ihmisiä on lähellä niin mikäs voisi olla parempaa :)

Myös vanhaa koiraa täytyy muistaa aktivoida. Tumppi tykkää yhä edelleen pyöritellä aktivointipalloja ja kaluta puruluuta. Hajutyöskentelyä on helppo toteuttaa vanhallekkin koiralle :) Meillä on tapana antaa aina illalla iltaruoka niin, että levitämme kuivaruuan ympäri asuntoa. Siinä Tumppi saa etsiä kuivaruokanappuloita ja voin sanoa, että Tumppi on siinä todella nopea :D Oikein iltaisin aina odottaa, että pääsee nappuloiden etsinnän pariin.

Tähän tällä kertaan!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Media

www.paijatmedia.com

Instagram

@paijatmediayhteiso

Facebook

Päijät-Media