Rally-treenien tunnelmaa

Olemme harrastelleet Rally-tokoa nyt jo hyvän tovin verran. Ensimmäiset treenit starttailivat kesällä 2016 ja kirjoittelinkin ensimmäisen postauksen siitä vuoden 2017 puolivälissä. Tähän postaukseen pääset tutustumaan alla olevasta linkistä;

Rally-tokoilua

Tuossa postauksessa on kerrottu ennemmän myös itse lajista. Ajattelinkin nyt, että kertoilen miten se nykyään meiltä sujuukaan :D

 

Tumpilla on aina todella paljon virtaa kun pääsemme treenaamaan Rallya. Jo kotona pakatessani treenitavaroita kasaan niin Tumppi häärää ja pyörii jaloissa. Autolle päästessämme ei meinaa millään rauhoittua vaan pyörii ja säheltää. Haukahtelut takapenkillä eivät ole niin kiva juttu, onneksi Tumppi on siitä vähän edes rauhoittunut. Autoilu on aina yhtä hauskaa, ainakin Tumpin mielestä :D

Kentälle päästyämme on herralla heti kova vauhti päällä. Laitan Tumpin kiinni alkuun jalkapallomaalin tolppaan jotta voimme rauhassa katsoa kyltit ja tehdä radan kaverin kanssa. Tämä on tietysti Tumpille yhtä tuskaa, malttamaton kun on, mutta nykyään on siihenkin toisinaan löytänyt vähän malttia. 

 

Viime kerralla tein alkulämmittelyn sillä aikaa kun kaveri suoritti rataa koiransa kanssa. Aikaisemmin olen mennyt vaan suoraa radalle, mutta nyt olen huomannut ettei se oikein ole kannattavaa. Kylmillä lihaksilla suoraan treenaamaan lähtö on aina riskialtista. Kroppa kipeytyy ja päälle Tumpin nivelrikko niin kyllä alkulämmittely on paikallaan. Radalle lähtö sujui tämän jälkeen huomattavasti paremmin; Tumppi oli hereillä ja kuunteli todella hienosti. Aikaisemmin eka rata on mennyt niin sähläillessä kun itse katsoo kylttejä ja Tumppi sählää herkkujen perään. On kyllä sen näköistä meidän touhu välillä että voi huhhuh :D Hylkäys tulisi saman tien jos kisoihin lähdettäisiin. 

Minä katson kylttiä ja Tumppi odottaa malttamattomana mitä tehdään seuraavaksi

Jäi jälkeen kun en antanut käskyä :'D

Emme treenaa kisakentille, mutta koitin silti terästää muistiani ja tehdä kyltit tarkkaan oikeasta kohdasta mutta huomaahan sen kun teemme tätä vain omaksi iloksemme niin aika herkästi tulee lipsuttua ja joustettua. Tumppi osaa hyvin ja malttoi viimeksi myös todella hyvin keskittyä. Ainoa juttu on, että kun kädessäni on herkku niin Tumppi koittaa napata sitä kesken matkaa suoraan kädestäni. Lapaset olivat hetkessä kuolan peitossa. Haastavina liikkeinä Rallyssa on sellaiset, joissa koira ja kouluttaja lähtevät eri suuntiin. Meinaan itse mennä solmuun ja Tumppi tekee extrapyörähdyksiä sillä välin kun olen liian hidas. 

Siinä meni sormet, ainakin melkein :'D

 

Vielä täytyy opetella peruuttaminen. Peruutusharjoittelu onnistuu kotona parhaiten. Tekee kujan ja siinä kun opettaa peruuttamaan niin Tumppi oppii sen äkkiä. Tumpilla on sellainen luonne ettei oikein halua tehdä mitään mikä ei ole tullut käskystä. Että jos koittaa kädellä ohjata niin Tumppi katsoo et hei äläs koske muhun. Tai jos koittaa peruuttaa niin että seisoo koiran edessä ja työntää sitä hieman niin tämäkin on Tumpista häiritsevää. Istahtaa ennemmin ja katsoo että häh mitä sä oikeen haluat mun tekevän :D

Nyt jatkossa muistan vaan sen, että en pidä herkkuja valmiina kädessä odottamassa vaan otan niitä herkkupussista sitä mukaan kun tarvii. Rata tulee suoritettua paljon paremmin ja kyllä motivaatio riittää radan loppuun näin kokeneella koiralla. Välissä voi toki palkata mikäli tarvitsee.

Hetkittäin sujuu niin hienosti :)

Mutta tärkeintähän on kuitenkin se että on hauskaa! :D Nautin siitä, kun näen kuinka onnessaan Tumppi on päästessään treenaamaan ja ei meinaa nahoissaan pysyä kun on niin täynnä iloa ja virtaa. On se hieno karvakamu :)

Viime talvena kävimme kokeilemassa myös hankitreenejä. Tumppi oli tästä ihan onnessaa, loikki ja hyppi sinne tänne. Silloin ei kyllä näyttäny niin Rallylta mutta ajattelin että antaa mennä vaan :D Tumpilla on usein pakkassäässä paljon virtaa ja tykkää möyrytä ja loikkia hangessa.

Joko pääsis radalle :D

Höööh eikö vielä mennäkkää :D

On tämä vaan huippu laji! :)

Näihin tunnelmiin!

 Hanna ja Tumppi

 

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Ajatuksen virtaa

Kertoilen nyt kuluneiden hetkien kuulumisia. Kokoan tähän samaa myös muita ajatuksia, joita on nyt herännyt.

• En oikein ole saanut kirjoittelusta kiinni. Välillä tulee kausia, kun innostuu kirjoittamaan ja toisinaan kausia kun homma vaan tökkii. Koitan silti ylläpitää hyväksi havaittua tapaa kirjoitella blogiin vähintään 1krt kuussa. Se on tietysti joidenkin mielestä vähän mutta tämä kun on harrastus itsellään niin kirjoittelen ennemmin tasasesti kuin liikaa stressaten. Kun ei ole pakko kirjoittaa niin kirjoitan silloin kun on siihen fiilistä. Ja se mikä ei ole pakko niin siitä on helppo tinkiä. Kaikella on puolensa.

• Tässä iskikin juuri hiljattain tyhjän paperin kammo tai oikeastaan ajatuskatkos. Avasin kyllä tekstinkäsittelyn mutta yhtään ajatusta taikka tekstiä en saanut vaan aikaiseksi. Vaikka päivittäin olikin herännyt vaikka ja mitä pohdittavaa ja kirjoitettavaa, niin jokin vaan tökki ja koko ajatus oli kadoksissa. Harvoin näin on kuitenkaan päässyt käymään, koska minulle kirjoittaminen on niin luontevaa. Näköjään näinkin voi käydä, joten oli hyvä hetki yrittää kirjoittaa joitakin ajatuksia ylös ja sitten unohtaa asia siltä päivältä. Helpottaa koota ajatuksia ja mietteitä johonkin valmiiksi ja miettiä vaikka kuvien kautta, mistä oikein haluaa kirjoittaa. Väkisin tekemällä mistään ei tule vaan mitään. Joskus on hyvä haastaa itseään ja tehdä vaikkei huvittaisikaan – inspiraatio voi herätä. Toisinaan on hyvä ottaa hetki ja ajatella, että jatkanpa joku toinen päivä uudestaan. Itseään kun ei voi liikaa pakottaakkaan.
  
  
  
  

• Muistan ajan, kun kävin itsekseni treenailemassa tokoa Tumpin kanssa. Välillä tuntui siltä, että kun pääsimme kentälle niin fiilis vaan syttyi. Treenit sujuivat mallikkaasti ja fiilis oli hyvä. Toisinaan taas oma ärsytyskynnys oli liian matalalla ja pienimmätkin koiran sähläilyt ärsyttivät. Tumppi on siitä haastava, että jos se ei heti ymmärrä mistä on kyse niin aletaan sähläillä; hypitään ja pyöritään, näykitään sormille kun yritetään saada herkkua ja toisinaan jopa aletaan haukkua. Tämä ärsyttää usein mutta toisinaan kestän tätä yllättävän hyvin ja joskus pinna palaa saman tien. Silloin olen päättänyt tehdä pari helppoa harjoitusta ja jättää treenit vähemmälle silloin.

• Olemme käyneet rally-tokoa harkkailemassa nyt suunnilleen kerta viikkoon. Tämä on itselle ja Tumpille mukavaa tekemistä. Hetkeksi saa ajatukset muualle ja pääsee sopivasti haastamaan taitoja. Muistan ensikertamme kun touhusta ei meinnanut tulla yhtään mitään. Tumppi sähläili joka suuntaan ja itse en osannut tulkita kylttejä. Jäin lukemaan, että mitähän nyt piti tehdä ja liikkuminen olikin sen mukaista. Nyt kun olemme käyneet harjoittelemassa yhdessä tuttavamme kanssa niin olemme oppineet paljon. Tumppi osaa hienosti tulkita eri liikkeet ja toteuttaa sujuvasti liikkeitä yhdessä minun kanssani. Vaikeeta on kyllä välillä kun keskittyminen herpaantuu, mutta emmehän me kuitenkaan kisakentille treenaa. Harjoittelemme sen takia, että on hauskaa ja mukavaa ja saamme koiran kanssa yhteistä tekemistä. Meitä onkin ollut harjoituksissa nykyään kaksi; minä ja Tumppi ja tuttumme ja hänen juuri 11 vuotta täyttänyt koiraherra. Jostain syystä Tumppi ja tämä Poju eivät tule toimeen, mutta sopivalla etäisyydellä mahdumme kyllä samalle kentälle. Tärkeintä on ollut se, että tekemisessä säilyy hauskuus!
  
  

• Hommasimme Tumpille uuden lelupallon. Jälleen Ikeasta. Tietenkin piti ottaa se kaikkein suurin pehmopallo joka vaan löytyi. Mistähän johtuu, että pikkukoirille hommataan isoimmat lelut ja isommat saavat söpöt pikkulelut. No joo tämä nyt oli minun omaa ajatuksella leikkimistä – eihän mikään mene ihan näin yksoikosesti. Olemme halunneet Tumpille suurimman pallon ja suurimman herkkuluun.

• Tumppi rakastui tähän uuteen jättipalloon täysin. Herra haluaa leikkiä sillä nykyään aina ja tykkää upottaa päänsä sen pehmeään syleilyyn. Tämä näyttää kyllä hauskalta.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

• Olen alkanut nauttimaan täysillä aamun lenkkihetkistä. Noh aamun ja aamun, se on minulle arkena aamu kun pääsen ennen töihin lähtöä käymään valoisan aikaan metsälenkillä. Varaan tähän riittävästi aikaa, jolloin voin vaan hissukseen kävellä metsässä ja hetken ladata akkuja ja herätellä itseäni uuteen päivään. Teen kuitenkin myyjän töitä ja tiedän olevani illan sisätiloissa, niin nämä aamun hetket ovat itselleni henkireikä. On ihanaa kuulostella metsää ja aistia mitä siellä on meneillään. Kuunnella syksyn lehtien havinaa ja lintujen lievää viserrystä. Olla vaan hetken läsnä. 
  
  
   

• Omat treenit ovat olleet nyt tauolla. Ja pahasti. Olen ollut vähän väliä flunssassa ja sehän tekee, ettei pysty eikä kannata treenaa. Noh tauko venähtää aina aivan liikaa ja liikkeelle lähtö on vaikeeta.

• Toisena syynä on ollut toinen polvi, joka on vähän väliä kipeänä. Tiedän polven olevan vinossa joka tietystikkin aiheuttaa herkästi kiputiloja. Nykyinen työni vaikuttaa osaltaan kun tulee paljon oltua polvien varassa kyykistyessä ja tikkaita kiivetessä. Kyllä, myyjänkin työssä kroppa joutuu koville. 
  Olen viimeisimmät vuodet pärjännyt polven kanssa hyvin ilman suurempia kiputiloja. Innostuin jopa kokeilemaan juoksutreenailuja useamman vuoden tauon jälkeen. Ennen taukoa olin pystynyt treenaamaan suhteellisen paljon juoksua ja pisimmän matkani taitoin Midnight Runissa, 10km. Tämä sujui mallikkaasti, mutta silloin muistan, että toiselta puolelta kipeytyi jalkapohja pahasti ja tämän myötä juokseminen jäi.

• Hommasin juoksua varten uudet juoksukengät. Ajattelin, että kyllä minä pystyn kun pystyin ennenkin. Joku vika on kuitenkin polvessa, kun tuntuu ettei se kestä yhtään juoksemista. Pari kertaa meni ihan ok, mutta nykyään polvi on jatkuvasti kipeä enemmän tai vähemmän. Olen seuraavaksi menossa fysioterapeutille, katsotaan mitä hänellä on sanottavana. Voihan olla, etten koskaan enää voi juosta tällä polvella, en tiedä onko se iso menetys mutta kurjalta se kuitenkin tulisi tuntumaan. Etukäteen ei kannata murehtia, kaikki selviää aikanansa.
  
  

• Synttäripäivääni menimme viettämään Turussa järkättyyn City Survivorsiin. Tämä on siis urbaani kaupunkiseikkailu, jossa taitetaan matkaa kävellen, juosten taikka julkisilla. Selvitetään erilaisia arvoituksia ja tehdään fyysisiä tehtäviä. Menin puolisoni kanssa hupisarjaan, koska tiesin, ettei kuntomme ollut ammattitreenajien tasolla. 
  
  
   

• Tapahtuma sujui toisinaan ihan hyvällä mallilla. Matkat olivat kuitenkin pitkiä ja raskaita. Rastit olivat kaikki mäkien päällä. Vesipisteitä ei ollut kuin yhdellä rastilla ja meillä tähän koko matkaan kului sellaset neljä tuntia. Kilometrejä laskettiin noin 13km. Tällanen yht'äkkinen repäsy laiskoihin koiralenkkeihin tottuneella se oli kyllä aikamoinen. Selvittiin kuitenkin.

• Tästä sain kipinän jatkaa treenailuja kotona. Kun ensin parannuin flunssasta. Päädyin tekemään kotitreenin ja alkuun huomasin, että polvihan se kiukutteli jälleen. Kaikki hypyt sun muut ottivat aivan liikaa polveen. Päätin, että en anna sen olla este ja päädyin tekemään tehokkaan treenin kehopainoa ja käsipainoja hyödyntäen. Kehonpainolla sujui hyvin punnerrukset ja dipit, päälle vatsat ja selät. Vatsoissa käytin lisäpainona levypainoa. Kädet tein kunnon käsipainolla ja sainkin hyvän poltteen aikaiseksi. Keskityin tekniikkaan ja oikeaan tuntumaan. Treeni tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä – olenhan kuitenkin aikoinaan treenannut paljon juurikin kotona. Selkärangasta löytyi vanhoja tuttuja treenejä ja sainkin koottua tehokkaan treenin aikaiseksi. Välillä on kiva lähteä vaan tekemään ilman liian tarkkaa suunnitelmaa, kyllä keho kertoo mitä tarvitsee.

• Sainpahan vihdoinkin pölyt pyyhittyä käsipainostani :D
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Olen pitkään harrastellut joogaa, jossa kehon kuuntelu korostuu. Nykyään on helpompi treenata ja liikkua ulkona, kun läsnäolon voima on lisääntynyt. Joogassa on tärkeää kuunnella juuri omaa kehoa, mitä keho kaipaa. Minkä verran löytyy joustavuutta, tarvitseeko tehdä helpompia liikkeitä vai haastaa itseään. Tehokkaan treenin saa kyllä aikaiseksi, vaikkei tekisikään aina sata lasissa. Tämä on ollut itselle äärimmäisen tärkeä ja hyvä taito.

• Tiedän kyllä, että kehittyminen vaatii mukavuusalueelta poistumista. Mutta juurikin se liiallinen stressi tekee, ettei keho kestä kaikkea. Jos stressiä on liikaa ja silti vaan paahtaa treeneissäkin sata lasissa, niin kroppa voi äkkiä mennä tilttiin. Tämä tiltissä olo on itselle haastavaa, kun täytyisi löytää sopiva tasapaino. Keho ei kuitenkaan tunnista onko stressi tullut töistä vai treeneistä. Kovassa stressissä keho ei kuitenkaan kaipaa sitä enää yhtää enempää, jolloin on hyvä tehdä helpompi treenejä tai käydä ulkona kävelemässä rauhaksiin tai sitten joogailla. Haluan nyt saada kehoni tasapainoon, jotta uni parantuisi ja jaksaminen sitä kautta lisääntyisi. Kovemmat treenit ja itseni haastaminen ovat jossain tulevaisuudessa, mutta eivät juuri nyt.

 

• Veljeni ollessa meillä kylässä, päätimme lähteä yhdessä keilailemaan. Heti alkuun ajattelin, että laitanpa rannetuen. Löysät ranteeni ovat sen verran heikot ja veltot että hyvä tuki olisi paikallaan. Noh nyt kävi niin, ettei rannetuki tullut kuitenkaan mukaan. Alkuun kiukuttelin, että epäonnistun kun minulla ei ollut rannetukea. Puolisoni ja veljeni vetelivät huipputuloksia keilauksessa. Jäin itse pahasti hännille. Aikani tuskailin ja olin niin turhautunut. Kävin läpi epäonnistumisen tunnetta. Pysähdyin kuitenkin tähän tunteeseen ja mistä se oikein kumpuaa. Miksi aina pitää olla paras ja voittamaton, eikö koskaan saa olla ns epäonnistunut. Eihän kukaan epäonnistu jos sattuu olemaan huono päivä. Tajusin, että tein itselleni liian suuren numeron pelkän rannetuen puuttumisesta. Takerruin siihen ja perustelin sen tekevän itselleni huonon tuloksen. Muistin, että olin onnistunut joskus aikoinaan ilmankin. Hain itselleni turvaa tekosyyn varjolla. Lopulta, kun päästin irti liiallisesta voiton tahdosta, niin pelaamisesta tulikin yllättävän mukavaa. Rauhotuin ja aloin kilpailla itseäni vastaan. Hyväksyin, ettei nyt tarvitse olla paras, että oma suoritus kyllä riittää. Tavoittelin yhtä täyskaatoa, ja loppumetreillä pääsinkin siihen! Olin päässyt omaan tavoitteeseeni ja sain olla tyytyväinen siihen. Ja loppuvaiheessa kun liiallinen yrittäminen jätti sabotoimatta suoritustani, niin aloin onnistumaan.

• Hyvä välillä havahtua omiin rajoittaviin ajatusmalleihin. Hyvä olla kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, mutta se ei saa pilata kuitenkaan omaa oppimista ja kehittymistä. Välillä täytyy olla itselleen armollinen, kaatua vaikka kuinka paljon, mutta vahvin on se joka nousee aina ylös. Luovuttamista ei ole epäonnistuminen, vaan se että lakkaa tekemästä ja uskomasta omiin kykyihinsä. Tiedän, että ihminen pystyy mihin vaan, kun on tarpeeksi tahtoa. Unelmat ja haaveet on tehty toteutettavaksi. 
  Unelmoi ja elä unelmaasi!
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   

”Uskalla unelmoida”

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa myös;

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Rally-Tokoilua!

Puhuin edellisessä postauksessani siitä, että innostuimme harkkaamaan Rally-Tokoa! :) Pääset edelliseen postaukseen klikkaamalla tästä, siinä kerroin kesäkuun kesätunnelmista.

Kävimme jo viime kesänä harkkaamassa rallya, ihan noin huvin ja hyödyn vuoksi. Etsin pitkään itselleni ja Tumpille jotakin kivaa lajia, joka ei olisi liian pilkun viilausta taikka niveliä rasittavaa. Seniorikoiran kanssa on oltava tarkkana ettei suoriteta hyppyjä taikka muita vaativia liikkeitä, kuunnellaan koiran jaksamista ja kehon hyvinvointia.

Perinteinen toko ja siitä rennompi muoto – rally-toko sopivat monille koirille todella hyvin. Siinä vahvistuu koiran ja omistajan välinen yhteistyö. Monet koirat tykkäävät tehdä omistajansa kanssa kivoja juttuja ja haluavatkin oppia uutta. Koiran mieltä virkistää päästä käyttämään päätään ja suorittamaan erilaisia liikkeitä.

Olemme aikaisemmin kokeilleet tokoa. Se on perinteistä tottelevaisuusharjoittelua. Siinä tehdään seuraamisia, paikallaoloja, luoksetuloja ja monia muita erilaisia liikkeitä. Tumpin kanssa kävimme aikoinaan pentu-toko kurssin. Olin silloin kokematon koiran kouluttaja ja täysin uudessa tilanteessa. Opimme kuitenkin hienosti alkeet vaikkakin Tumpin jääräpäinen luonne tuotti välillä päänvaivaa.

Tästä innostuimme kokeilemaan agilitya. Tässä lajissa suoritetaan ikään kuin pieni esterata. Lajihan on matkittu estehevosten radasta. Koirilla rataan sisältyy erilaisia hyppyjä, putkia, keinulautoja, puomeja, pusseja. Lajia kannattaa lähteä harrastamaan kokeneen kouluttajan opastuksella, jolloin opitaan oikeat suoritustekniikat ja tavat. Tämä oli meille lajina paljon rennompaa kuin tokoilut. Saimme mennä vapaammin ja vauhtia riitti. Olenkin aina ollut hieman suurpiirteinen. Pienet näpertelyt ja tarkat suoritustekniikat eivät ole koskaan olleet vahvuuteni. Agilityn parissa vietimme useamman vuoden, taukoja mahtui väliin mutta Tumppi rakastui lajiin täysin.

Muisto gööttien kesäpäiviltä, Hauhovilla.

Nyt kun ikää on jo mittarissa sen 11 vuotta. Niin oli aika löytää kiva laji joka sopisi mielen virkistykseksi. Kuvaan astui tässä kohtaan rally-toko. Mietin kyllä alkuun, että onkohan tämä ihan meidän juttu, sen verran nihkeä fiilis jäi perustokosta. Halusin lähteä kuitenkin kokeilemaan ja uuden tuttavuutemme kautta opimme lajin perusteita. Emme ehkä osaa täydellistä suoritustekniikkaa, mutta lajissa tärkeintä on se hauskuus.

Rally-toko yhdistyksen sivuilla lajia kuvaillaan näin;

”Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan. Rally-toko kehitettiin siis aivan tavallisia koiranomistajia ajatellen ja sen päätavoitteena onkin saada aikaan koiria, jotka on koulutettu käyttäytymään hyvin kotona, yleisillä paikoilla sekä muiden koirien läheisyydessä.”

”Laji sopii myös mainiosti yhteistyön ja kontaktin parantamiseen, iloiseen temppujen opettamiseen ja aktivointiin. Sitä on helppo harjoitella itsekseen myös kotona ja lenkkien ohessa.”

Lähde; Rally-Toko yhdistys ry. http://www.rally-toko.fi/sivusto/rally-toko/

"Kierrä koiran ympäri"

Laji on siitä myös mukava, että tässä voidaan myös jopa kilpailla. Luokkia löytyy yhteensä neljä: alokas- (ALO), avoin (AVO), voittaja – (VOI) ja mestariluokka (MES). Alokasluokassa edetään koiran kanssa taluttimessa ja muissa luokissa suoritetaan niin, että koira liikkuu vapaana.

Olen harjoitellut koiran ollessa kytkettynä. Tässä on hieman haasteellista suorittaa osa liikkeistä, joissa koira pyörähtää vaikka selän takaa sivulle. Hihna on aina jossain solmussa ja mutkalla. Helpompi on liikkua hihnan laahatessa perässä, jolloin koiran kiinni ottaminen on helpompaa. Ehdottomasti täytyy koiran kanssa harjoitella luotettavaa luoksetuloa. Tumpin jääräpäinen luonne yhdistettynä riistaviettiin on yllättävän hankalaa, silloin kun sopiva kohde on näköpiirissä taikka tuoksu niin ei auta käskyt eikä sanat vaan se on menoa silloin. Tämän myötä en kyllä tule pitämään Tumppia täysin vapaana.

"Missä ihmeessä se hihna taas meneekää"

Rallyssa siis suoritetaan rata erilaisten kylttien avulla.

”Rally-tokossa suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkyltistä. Kylttejä on radalla 10–20 kpl 3-5 metrin välein. Koirakko etenee radalla perusseuraamisessa ja suorittaa kullakin kyltillä siinä määrätyn tehtävän. Tehtävät ovat esimerkiksi erilaisia suunnan- ja vauhdin muutoksia, pujottelua, pyörähdyksiä, peruuttamista, puolenvaihtoja, erilaisia asentoja ja niiden vaihtoja. Radalla voi olla myös hyppy tai putki sekä nami- tai leluhoukutus. Radan pituus ja liikkeiden vaativuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä.”

Lähde; Rally-Toko yhdistys ry. http://www.rally-toko.fi/sivusto/rally-toko/

"Mikäs kyltti tää olikaan" :D

Välillä sattuu pieniä kommenluksia kun en ole tarpeeksi nopea palkkauksessa

Todella mukava laji jota on helppo harrastaa silloin kun parhaiten itselleen sopii. Voi vaikkapa tulostaa itse kyltit ja hommata jotakin painoja millä kyltit saa pysymään paikoillaan. Tuulisella paikalla tämä on yllättävän haastavaa mutta tuleepahan hyötyliikuntaa kun juoksee karanneiden kylttien perässä :D Internetistä löytyy paljon valmiita ratapohjia mutta aina voi myös suunnitella itse oman ratansa. Suosittelen kokeilemaan! :)

Treeniterveisin

Hanna ja Tumppi



P.S. Seuraahan meitä myös facebookissa! :)

Heinäkuun tunnelmointia

Haluan hetkeksi palata takaisin heinäkuuhun. Vaikkakin kalenteri ja ulkoilma näyttää uhkaavasti siltä että syyskuu on vaihtumassa ja syksy koittamassa. Aika on juossut niin hurjaa vauhtia etten ole yksinkertaisesti ehtinyt yhtään istahtamaan tietokoneeni äärelle. Työpöytäni näyttää uhkaavasti valtaantuneen pölykerroksen alle. Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa pääse arkirytmiin kiinni. Niin mikä rytmi. Vaihtelevat työajat eivät tässä juurikaan auta mutta ihminen on sopeutuvainen ja kaikkeenhan tottuu. Asenteesta kaikki lähtee.

Heinäkuun alussa vietettiin rakkaan puolisoni synttäreitä. Chillailtiin ja fiilisteltiin keski-aikamarkkinoilla ja nautittiin lämmöstä. Kävimme synttärit viettämässä risteilyllä, josta kerroinkin viime postauksessani (pääset sinne tästä). Kävimme myös merenrannalla, uimassa ja ottamassa aurinkoa. Fillarointi rannalle oli tehokasta ja kävi treenistä. Hyvä me!

Kävimme myös kävelemässä Kupittaan puistossa ja ihastelimme ankkoja ja kilipukkeja. Tumppia ankat vähän jännitti, ne yrittivät nokkia Tumppia aidan takaata. Kilipukit eivät välittäneet mitään vaikka Tumppi niitä hieman komensikin. Näimme tällä reissulla myös hienon Haloilmiön taivaalla. Luonnon uskomaton kauneus.

Yhden viikon verran olin enemmän töistä vapaalla ja sain ladattua akkuja kunnolla. Tärkeintä siinä jos viettää lomansa kotona niin olisi hyvä tehdä uusia juttuja. Mieli virkistyy kun tekee jotakin arjesta poikkeavaa. Käy eri ruokakaupassa taikka vaihtaa lenkkimaastoja. Jokainen tietää itse mikä on paras tapa rentoutua ja virkistyä.

Tässä kohtaa lähdin toteuttamaan suunnitelmaani Tumpin kanssa. Olin pitkään halunnut alkaa treenaamaan Tumpin kanssa jotakin uutta lajia. Lähikentällä on tullut tehtyä perustoko juttuja aina silloin tällöin. Minulle ehdotettiin Rally-tokoa. En ollut koskaan aikaisemmin harrastanut kyseistä lajia mutta ajattelin että mikäs siinä ainahan voi kokeilla. Aikoinaan harkkasin Tumpin kanssa tokoa sekä agilitya. Agility oli meidän ehdoton ykkösjuttu, mutta nyt hyvä löytää laji joka ei rasita niveliä liikaa. Onhan Tumpilla kuitenkin jo ikää. Rally-toko on siis tottelevaisuusharjoitusta jossa suoritetaan rata kylttien mukaan. Rata koostuu erilaisista seuraamisista, paikallaoloista taikka pujotteluista. Rata on tarkoitus suorittaa hyvällä mielellä, löysällä hihnalla. Koiraa ei missään vaiheessa saa pakottaa vaan kannustus ja palkitseminen ovat tärkeässä roolissa. Mitään pilkuntarkkaa puurtamista Rally ei kuitenkaan ole. Pääset paremmin tutustumaan Rallyyn Rally-Tokoyhdistyksen sivuilta, jonne pääset tästä.

Ajattelin Rallyn sopivan luonteelleni hyvin – pilkuntarkka puurtaminen ei lukeudu vahvuuksiini. Rallykokeilut sujuivat oikein kivasti, hyvässä yhteishengessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Ensimmäiset treenit ja ensimmäinen rata oli kyllä aika kamalaa. Tumppi sähläsi uudella kentällä tutkiessaan kylttejä ja intoillessaan uusista koirista. Ensimmäisen sählinkiradan jälkeen toinen ja kolmas suoritus menivät huomattavasti paljon paremmin. Yhteinen sävel löytyi. Hienoa Tumppi! Tässä syksyllä kelien salliessa voisi vielä käydä harkkaamassa, mutta toivottavasti sitten ensikesänä päästään kunnolla vauhtiin. Tumppi tykkäsi tästä todella paljon ja rento yhteinen tekeminen oli mielekästä.

 

Loman puolessa välissä sain jonkun flunssan päälleni. Perusflunssaa johon kuului perusräkätauti ja kuumeilu. Huhhuh. Oli kyllä kamalaa. Äänikin lähti lopulta ja pientä kuumetta piteli. Aika perus että kun vähän ottaa lepoa niin heti on kipeenä. Minkäs näille mahtaa. Pikkuveljeni tuli meille pariksi yöksi ja kävimme mini-golfaa ja syömässä. Hauskaa oli! Vielä ehti käymään isä ja isoveljenikin, porukalla kävimme Naantalissa kävelemässä Tumpin kanssa. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Halisten patoa.

Oli oikein rattoisa heinäkuu. Elokuussa kävimme vielä kerran risteilyllä, tällä kertaa Helsingistä Tukholmaan. Kaverit pyysivät mukaan niin mikäpäs siinä. Reissu meni vaihtelevissa tunnelmissa, hauskaa oli mutta laivan keinuminen aiheutti hieman pahoinvointia. Ruotsissa oli oikein lämmin ja aurinkoinen päivä. Ihana irtiotto arjesta!

Kesä tuli vietettyä oikein mukavissa tunnelmissa. Kaikkea sitä mahtuukin ja ehtii tekemään. Molemmat kuukaudet, kesä- ja heinäkuu olivat tapahtumarikkaita. Kiitos kesästä kaikille mukana olleille! Kesäkuun tapahtumista pääset lukemaan täältä.

Mukavaa päivää!

Hanna ja Tumppi

P.S. Tumppi rakastaa mustikoita! Niiden kimpussa tämä herra viettikin tovin jos toisenkin. Kesälenkit meni rattoisasti mustikoita syödessä. Noh mikäs siinä, terveellisiähän ne ovat :)