Talven taikaa ja metsän rauhaa (mukana meidän joulutervehdys!)

Olemme asuneet nyt kolme vuotta täällä Turussa. Näiden vuosien aikana on tullut tutuksi Turun vaihteleva sää. Toisinaan on tuulista, jopa kovaakin tuulta. Alkuun se tuntuikin erikoiselta kun ei ollut siihen tottunut. Harvemmin Lahdessa oli näin tuulista. Näiden tuulten mukana tulee erilaiset sääolosuhteet. Välillä on sadetta (lähes jatkuvasti.. Tai siltä ainakin tuntuu :D), välillä taas kovaa tuulta, raekuuroja. Talvet ovat lähinnä sateisia ja pitkiä pimeitä syksyjä. Tänne kun saadaan lunta niin kyllä se itselleni ja Tumpille on niitä huippuhetkiä! 

Tumppi on kyllä sellainen lumifani. Aivan pienestä pitäen Tumppi on rakastanut lunta enemmän kuin mitään muuta. Mitä enemmän sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat niin kyllä se reippaasti vaan kulkee eteenpäin vaikka lunta olisikin enemmän. Sisulla ja voimalla. Silloin kun Tumppi oli nuorempi niin kävimme talvisin juoksemassa kentällä jossa oli syvä umpihanki. Oli kyllä tehokasta treeniä ja Tumpin voimatasot kasvoivat huimasti. Se oli niin hauskaa! :D

Niinä harvoina hetkinä, kun saamme tänne Turkuun lunta, niin käytän ne hetket todella hyödyksi. Haluan, että Tumppi saa nauttia lumesta mahdollisimman paljon. Kuitenkin kun tietää, että äkkiä sää muuttuu ja asteet nousevat plussalle, niin siitähän seuraa vesikelit. Sen takia on heti lähdettävä tarpomaan lumiseen metsään, kun sitä lunta tänne suodaan.

Nykyään kun olen oppinut nauttimaan ja elämään enemmän hetkessä, niin nautin täysillä metsässä liikkumisesta. Ja varsinkin lumisesta metsässä. Tunnelma oli suorastaan mykistävät maaginen. Ihastelin vaan puiden päälle laskeutuneesta lumikerroksesta ja kuinka puut olivat taittuneet tutun metsäpolun ylle. Pakkassään raikkaus ja tuoksu on jotakin niin rauhoittavaa. Se hiljaisuus, rauha ja tyyneys rauhoittaa omaa mieltä. Käynkin latailemassa akkuja rauhallisilla metsälenkeillä, joista saan kaikista eniten virtaa. Hengittää syvää, katselee ympärilleen ja voi huomata metsän muutokset. Metsä tietää, että kaikki aina järjestyy. Metsässä on rauhaa ja turvallisuutta. Luonto kyllä pärjää.

Tumppi tykkää myös kulkea metsässä. Metsälenkit ovatkin meidän molempien suosikki. Tumppia kiinnostaa enemmän se hajumaailma. Hankeen uponneet metsän eläinten jäljet kiinnostavat Tumppia, joka haluaakin lähteä jälkiä seuraamaan. Tumpista olisi tullut kyllä loistava jälkikoira, mikäli olisin siihen hommaan aikoinaan ryhtynyt. Herkun etsintää olemme välillä harrastelleet. Nykyään on enemmän rally-toko sekä koirien pelikasino harrastuksenamme jolloin muut etsinnät ovat jääneet. Voisimmekin välillä ottaa kentällä pitkästä aikaa etsintäharjoitteita. 

 

Olemme ottaneet tavaksi käydä päivittäin metsälenkeillä. Pääsemme usein aamulla lenkille, jolloin valosaakin riittää hyvin. Silloin otan tarpeeksi aikaa aamulenkille ja pyhitän sen hetken rauhalliselle ulkoilulle. En halua pitää mitään kiirettä, vaan nautin ja aistin metsän tunnelmaa kaikessa rauhassa. Huomaan sen toimivan itselläni stressinhallintana. Syke laskee ja mieli rauhoittuu, päivä starttaa hyvin käyntiin. Tumppikin nauttii kun ei tarvitse pitää mitään kiirettä. Saa rauhassa nuuskutella metsän tuoksuja ja tutkia polkuja. Haluankin mennä askel kerrallaan ja olla juuri siinä hetkessä.

 

Käykäähän ihmeessä te muutkin tutustumassa lähimetsiinne ja huomatkaa sen rauhoittava vaikutus :) varsinkin joulukiireiden alla on hyvä ottaa hetki hengähdysaikaa ja lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Metsässä mieli rauhouttuu ja saa hyvin ladattua akkuja :)

Toivotan tämän talvisen postauksen myötä teille oikein ihanaa joulua! ja mitä parhainta uutta vuotta 2018! Tehdään siitä yhdessä huippu vuosi :)

Loppuun vielä Tumpin joulutervehdys :)

Näihin kuviin ja palataan asioiden pariin ensivuonna :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Rakentelin tänä talvena heti ensilumen aikaan ensimmäisen lumikoirankin :D hieno siitä tuli ja nyt on kuvat muistoina :)

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Saimme lenkkiseuraa

Tässä on hetki kulunut kun näimme viimeksi Marin ja pikkuisen Neeta-göötin kanssa. Tässä on ollut kaikenlaista ja aika on välillä kortilla. Töitä on tullut tehtyä mukavasti ja on hienoa olla arjessa kiinni. Innostuin jälleen treenailemaan ja tällä kertaa osallistuin Tikiksen koko kropan treenihaasteeseen. Haastetta pääset vilkaisemaan joko Tikiksen sivuilta, http://www.tikis.fi/ taikka sitten facebook -sivuilta (löydät sen täältä)

Treenihaaste lähti hyvin käyntiin, olen innostunut jälleen kotitreenailusta ja varsinkin kehonpainotreenauksesta. Kerron tästä fiiliksiä ja ajatuksia myöhemmässä vaiheessa. Nyt haluan kuitenkin kertoa yhteislenkistä Marin ja Neetan kanssa.

Tumppi selvästi tiesi, että odotimme jotakuta. Se on ihmeellistä kuinka koira lukee ihmisen olemusta, pystyen aavistamaan kun jotain on tulossa tai tapahtumassa. Lähdimme ulko-ovesta pihalle ja ajattelin, että kiertäisimme pienen kierroksen ennen Marin ja Neetan tuloa. Tumppi oli kuitenkin toista mieltä, odotetaan nyt kun joku on kerta tulossa, se näytti tuumaavan. Mikäpäs siinä, auringossa oli mukavan lämmin olla. Ainoastaan voimakas tuuli pöllytti katupölyä suoraan silmille.

Oli mukava nähdä Maria ja pikkuista Neetaa. Neeta oli viime näkemältä selvästi jo kasvanut, pennut ne kasvaa vaan niin nopeasti. Tumppi oli ihan onnessaan, nyt uskaltautui enemmän jo tutustumaan pikkuiseen. Jälleen liikuttiin reippain askelin eteenpäin, Tumppi otti jälleen johtajan paikan ja paineli ensimmäisenä.

Hangessa möyryäminen on selvästi molempien mieleen. Tumppi innostu repimään jotakin pientä puuta maasta ja Neeta katseli hämillään, että mitähän tämä nyt on. Toki pikkuinen otti heti mallia, että ai näin tää tehdään. Neeta yritti ajoittain innostaa Tumppia leikkimään hänen kanssaan, mutta tää vanhaherra vaan ihmetteli, että mitähä toiki rääpäle oikeen haluaa. Välillä innostuttiin hieman hömppäilemään, kunnes taas jatkettiin lenkkiä.

Neeta liikkui Tumpin seurassa oikein mukavasti. Tietysti välillä keskittyminen herpaantuu, ja leikkiminen olisi niin kivaa. Tumppi ei pienestä hätkähdä vaan jatkaa matkaa eteenpäin. Selvästi huomasi, että Tumppi oli tottunut jo Neetan läsnäoloon. Ei tarvinnut enää niin paljon tuskailla vaikka Neeta varastaisikin kaiken huomion ohikulkijoilta. Aikasemmilla kerroilla Tumppia turhautti kun ei itse ollutkaan enää se huomion keskipiste.

Uskon, että Tumpista ja Neetasta tulee vielä hyvät koirakaverukset. Odotan innolla, kun pääsemme yhdessä taittamaan pitkiä kävelylenkkejä. Siihen menee vielä hetki aikaa, Neetan täytyy eka kasvaa ja vahvistua. Pentuaika on loppujen lopuksi todella lyhyt. Nautitaan nyt siitä täysillä.

Koiraterveisin

Hanna ja Tumppi

Talven riemut

 

 

Nyt on hyvä hetki pysähtyä hieman muistelemaan talven riemukkaita ja kirkkaita päiviä. Talvisää muuttuikin aivan yllättäen varsin lämpimäksi. Kerkesi melkeinpä tottua pakkasiin ja koiraakin innosti kirpeät pakkaspäivät. On erittäin hassua, kun mittarinlukemat alkaa olemaan plussan puolella. Nyt saa ainakin tehtyä mukavasti lumiukkoja, jos haluaa. Inhottaa hieman kahlata loskassa, mutta tämähän oli odotettavissa. Mikään kun ei ole ikuista. Onneksi tuli ikuistettua hetkiä valokuviin, talvipäivät olivat vaan niin kauniita.

Talvi on kyllä sellainen asia, josta joko riemuitaan tai turhaudutaan. Mielestäni kuitenkin nykypäivänä ei ole niinkään itsestään selvyys, että lunta tulisi joka talvi. Viime talvi oli varsin vähäluminen, eikä oikein kunnolla pakkastakaan ollut. Melkeinpä koko talven tarkeni  kesätennareissa. Mukavaahan se oli omalla tavallaan, mutta kaipasin kovasti, että olisi päässyt luistelemaan ulkojäille. Se on kuitenkin itselle se juttu talvessa, mitä pitää käydä kokeilemassa vähintään kerran.

Päätin tässä jokunen aika sitten, että tänä talvena on lähdettävä ehdottomasti luistelemaan. Tänne Turkuun saatiin tarpeeksi lunta ja pakkasta, että ulkojäät laitettiin kuntoon. Etsin luistimet käsiini vaatehuoneen perukoilta, sen jälkeen ei ollut muuta kuin että tuumasta toimeen ja luistelemaan.

Lähdimme käymään puolisoni kanssa luistelemassa, ainut ettei kumppanini omistanut luistimia eikä omien sanojensa mukaan tule niitä koskaan hankkimaankaan. Seurassa luistelu on kummasti aina mukavampaa, onneksi hän suostui lähtemään kanssani kuitenkin luistinradalle fiilistelemään. Hän nappasi muutaman riemukkaan kuvankin samalla. Meno oli ainakin hauskaa, vaikkakin jalat olivat kovilla. Kyllä mieli lepäsi kun pääsi vihdoin ja viimein viilettämään luistimilla. Selvisin onneksi kaatumatta, vaikka läheltä piti -tilanteilta ei voi välttyä. Nyt olen ainakin lunastanut joka talvisen tavoitteeni. 

Onko teillä muilla joitakin tavoitteita tai suunnitelmia, mitä haluatte joka talvi käydä tekemässä vähintään sen kerran? Vaikkakin kerta on todella vähän, niin se voi olla se juttu, minkä kautta saa arkeen kaivattua voimaa ja energiaa.

 

Tumpin kanssa kävimme kävelemässä rennosti lumen valtaamalla nurmikentällä. Tumppi tykkää todella paljon siitä, että mitä enemmän on lunta ja pakkasta, sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat, se ei sen menoa ole koskaan hidastanut. Maasta se pienikin ponnistaa. Tumpista on niin mahtavaa syödä ja maistella lunta, rouskutella jääkokkereita, heittäytyä hankeen kuten varmaan olette huomanneetkin. Tämä kaveri se nauttii talvesta ihan täysillä. Tätä on kyllä ihailtavaa katsoa, vaikka olisi millainen lumimyrsky, niin Tumppi se vaan painelee reippain askelin. Ei sitä haittaa, vastatuulessa kääntää vaan korvia sivuun mutta meno ei hidastu juurikaan. Ellei satu olemaan sunnuntaikävely -vaihde päällä. Se onkin asia erikseen.

Yhtenä kertana olimme tekemässä iltalenkkiä. Päätin, että lähdetäänkin heittämään metsälenkki, kun valosaakin riitti vielä. Minusta oli ihana fiilistellä kaunista metsää, ihailla talvista taivasta. Tumpilla oli muut ihastelut mielessään – se löysi rusakon jäljet hangesta ja lähti seuraamaan niitä. Noh, eihän me mitään rusakkoa koskaan tavoitettu, vaikka Tumppi seurasikin jälkeä tiiviisti. Rusakot on niin nopeita veijareita, että Tumppi ei niitä kyllä kiinni saisi. Jahtaamisvietti on vaan niin vahva, että Tumppi on kyllä karkaillutkin sen takia, kun on lähtenyt rusakon tai muun mielenkiintoisen luontokappaleen tai hajun perään. Vaikka Tumppi on paimenkoira, jonka ei pitäisi ikinä jättää omaa laumaansa, niin se ei hidasta sen luontaista jahtaamisviettiä. Luonto se on mikä vetää puoleensa, koirista on vaan kiva jahdata liikkuvaa kohdetta.

Ihailen kyllä niitä koiria, jotka kuuntelevat omistajaansa eivätkä lähde muiden koirien taikka luontokappaleiden perään. Olen yrittänyt kouluttaa Tumpista tottelevaista koiraa, mutta se on luonteeltaan niin jääräpäinen, että kutsut menevät kuin kuuroille korville. Turvallisuussyistä pidän Tumppia ennemmin kytkettynä, vaikka olisi kuinka laaja metsä- tai peltoalue. Onneksi on olemassa erilaisia liinoja sun muita, joiden kanssa koira saa liikkua vapaammin. Rajat ja rakkaus.

Hieman harmittaa, jos nämä kauniit ja kirkkaat talvipäivät ovat tältä erää ohitse. Nautin todella siitä kaipaamastani auringon valosta ja kirkkaudesta. Mutta onneksi menemme kovaa vauhtia kohti kevättä ja kesää. Vielä täytyy sinnitellä talvessa mutta aika on rajallista. Nauttikaa ja tehkää niitä asioista, mistä pidätte. Niin minä ajattelin ainakin tehdä.

Mukavaa päivää kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi