Pääsiäisen aika herätti ajatukset liikkeelle

Tumppi ja narsissit

Niitä täyty vähä nuuskutella :D

 

Tänä vuonna pääsin viettämään pitkästä aikaa pääsiäisvapaita. Olen ollut viime vuosina enemmän ja vähemmän töissä pääsiäisen aikaan. Siinä vaiheessa, kun kaupanalalla vapautui aukioloajat ja työskentelin kauppakeskuksessa niin kyllä tuli tutuksi viikonlopputyöt kuin pyhäpäivienkin työvuorot. Silloin sitä toivoi, että kumpa olisi työ, jossa olisi säännöllisyyttä, viikonloppuisin enemmän vapaata sekä pyhät vapaana. Ehkä tulevaisuudessa teen toisenlaista työtä. Olen kuitenkin opetellut tykkäämään viikonlopun työtunnelmista. Silloin päivissä on erilainen tunnelma kuin arkisin, suurimmalla osalla asiakkaista on hyvä mieli ja fiilis. Tosin tämä oli silloin kun kaikki oli vielä niin normaalisti kuin normaalisti pystyi olemaan. Tarkoitan siis ennen tätä kaikkea vallitsevaa tilannetta. Kyllä se fiilis huokuu vaan läpi kaikkialla, niin kuin kuuluukin. Onhan tähän tilanteeseen pakko suhtautua riittävällä vakavuudella.

Olen kyllä itse myös nauttinut tästä olemisesta. Siitä, ettei ole koko ajan niin älyttömästi tarjontaa ja jatkuvaa valintojen maailman välillä seilaamista. Valitsenko jäädä kotiin lepäämään vai lähenkö juhlimaan. Kroppa huutaa lepoa, mieli jatkuvaa tekemistä ja elämyksiä. Oma jaksaminen kun ei vaan riitä tähän kaikkeen jatkuvaan maailman tarjontaa, jolloin valinta jäädä kotiin tuntui, että jäänkö nyt ulkopuoliseksi jostain upeasta kokemuksesta? Kaduttaako myöhemmin, kun en lähtenytkään?

Tässä vuosien varrella asiaa työstäneenä olen opetellut hyväksymään, ettei kaikkeen vaan pääse aina mukaan. Työesteet olivat oma lukunsa, ja usein vaikka olisin tarvinnut ennemmin unta niin lähdinkin illan viettoon. Jatkuva omien voimavarojen kuluttaminen tekivät jatkuvan väsymyksen. Kun väsymyksen kanssa vaan meni eteenpäin, niin lopulta mikään lepo ei ollut riittävää. Voin vaan sanoa, että ei kannata. Kyllä omaa jaksamistaan on kuunneltava herkällä korvalla ja vaalittava itselle riittävää palautumista. On se palautuminen riittävästi unta, hyvää ravintoa, mielekästä ja mukavaa tekemistä, treenailua ja ulkoilua. Tai taiteilua, piirtämistä, hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Jokaisella on se oma, joka palauttaa ja antaa voimavaroja.

Olen huolissani siitä, kun yhä useampi nuori tai työikäinen aikuinen, perheellinen, lähes kaikki, uupuu ja väsyy. Tämä kaikki on vaan useimmille meistä aivan liikaa. Jatkuva läsnäolo, tavoitettavissa oleminen, some, koulu-, opiskelu-, työpaineet, sen kun kasvaa kasvamistaan. Kodin täytyisi olla jatkuvasti siisti, pitäisi harrastaa ja pitää huolta itsestään, olla läsnä perheelle ja samaan aikaan olla menestynyt.

Lopulta kaikki lähtee meistä ihmisistä. Ymmärrän täysin työstä ja koulusta tulevan paineen, mutta lopulta se meidän pahin vihollinen on se oma peilikuva. Se, joka meille ankarammin ja eniten sanoo, että täytyisi olla enemmän ja parempi, vahvempi ja nopeampi, tehokkaampi. Itsellä ainakin näin. En tiedä teistä muista, onko näin?

Silloin kun tämä armoton levy lähtee liikaa pyörimään, olen päättänyt opetella tavaksi pysähtymisen. Otan sen pienen hetken, ihan missä tahansa, että hetkeksi pysähdyn vetämään syvään henkeä ja keskityn hetken vain hengitykseen. Rauhoitan tällä tavoin mieltä sekä kehoa. Vielä on siihen matkaa, että tämän oppii muistamaan ja toteuttamaan tätä arjessa. Tiedän hetken antavan itselleni lisää voimavaroja ja jaksamista. Etenkin iltaisin tehty lyhyt jooga ja/tai meditaatio harjoitus auttaa nukkumaan paremmin, kun saa sen mielen myllerryksen rauhoitettua.

Nyt kun ihmiset ovat viettäneet pääsiäistä pääosin kotosalla niin toivon, että on osattu myös rentoutua ja rauhoittua. On menty niiden tärkeiden perusasioiden äärelle, pysähdytty miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.

Itse rakastan sitä tunnetta, kun on paljon kaikkea. Kun on ne maailman tarjoamat menot ja meiningit. Mutta jossain vaiheessa se kaikki on vaan liikaa. Nyt on ollut ihanaa hetkeksi vaan pysähtyä olemaan enemmän kotona. Viettää pääsiäisen aikaa ulkoillen, katsoen sarjoja ja elokuvia sekä liikkumalla omaa hyvinvointia kuunnellen. 

Laitoin pitkästä aikaa pääsiäiskoristeita kotiin. Itselle pääsiäisen aika muistuttaa lähestyvästä keväästä, kun luonto alkaa pienin askelin vihertymään. Pääsiäiskoristeet on myös niin ihanan pirteitä, tuo pienen palan vihreyttä ja keltaisen värin voimaa. Itsellä on eri värisiä tipujakin, pientä leikkisyyttäkin saa olla :)

Perinteinen kana kätkee sisälleen pääsiäismunia. Täytyyhän sitä perinteisiä pääsiäismuniakin olla :D

Kaikesta huolimatta, elämä kyllä kantaa <3

Ihanaa pääsiäisen viettoa ja jatkoa teille kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

10+1 kysymystä ja vastausta

Sain Kaunismäessä -blogin kirjoittajalta Virpiltä blogihaasteen kertoa eri kysymysten kautta enemmän itsestäni :) Nämä kysymyshaasteet on kyllä todella kivoja, niin mukavia toteuttaa ja pääsee hetkeksi muistelmien ja ajatusten pariin :) Mukavaa tekemistä ja myöskin mukavaa luettavaa näiden kotoilupäivien iloksi :D

Heitin loppuun pienen lisäkysymyksen, täytyihän nyt jokin oma spessukysymys mukaan saada :D

Kaunis keväinen ilta <3

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?

 

Ihan ensimmäinen lapsuudenkotini oli rivitaloasunto Nastolassa. Kuitenkin varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyy aikaan, kun asuimme edelleen Nastolassa mutta omakotitalossa. Muistan, että meillä oli kaikki:

Kaksi vanhempaa, omakotitalo, takkahuone, iso takapiha, autotalli, koira (meidän ihana skotlanninterrieri Ruffe) ja minä sekä isoveljeni. Meillä oli omat huoneet ja minulla oli tapana aina räjäyttää oma huoneeni.. :D ilmeisesti kaaoksessa oli hyvä ja turvallinen olla :'D

Mutta sitä aikaa emme ehtineet viettää kuin siihen asti, että täytin viisi vuotta. Eroperhe. Sen jälkeen asumiseni on ollut milloin kerrostalossa, milloin rivarissa, jälleen kerrostalossa ja rivarissa (viikko viikko -menetelmä, äidillä ja isällä). Varmaan noiden rivitalovuosien takia minulle tuli vahva tunne, että kyllä rivarissa haluan asua :)

Minä 1v.

Meidän the koira Ruffe (skotlanninterrieri)

2. Mitä harrastit lapsena?

Lapsena rakastin liikuntaa. Minulle palkkio hyvin tehdyistä koulutehtävistä oli retki uimahalliin :D Kävin usein mummon kanssa uimassa ja talvisin hiihtämässä, mökillä aina kesäisin uitiin paljon ja juostiin saunasta suoraan järveen :D  

Pyöräilin lapsuudessani aina joka paikkaan, niin kouluun, uimahalliin kuin myöhemmin tallillekkin :) Kävin pianotunneilla, koulussa valitsin itsepuolustuspajan ja uintipajan. Kavereiden kanssa fillaroin, kävin uimassa ja kokeilin rullaluistelua sekä skeittaamista :D 

Voi vaan sanoa, että olin aikamoinen vesipeto silloin lapsena :'D Syy tähän uinti-intoon oli varmasti se, että kävin lapsuudessani alkeisuimakoulussa sekä tekniikkauimakoulussa. Varmasti siinä oli se yksi syy, miksi tykkäsin niin paljon käydä uimassa. Se kun osaa uida ja luottaa omiin taitoihin niin siitä saa rohkeutta uimiseen ja uimisesta tulee myös suorastaan helppoa ja mukavaa :) Parhaimmat kesälomareissut Suomessa onkin olleet kylpylähotelleihin, joissa on päässyt myös järveen uimaan :D Olisin voinut uida vaikka koko päivän :'D

Hevoset tulivat kuvioihin jo aivan varhaisessa lapsuudessa, istuin ihan pienenä tyttönä jo ison hepan selässä :D

Pikkutyttönä ison hepan selässä

Ratsastuskouluun menin siinä 2003, kun olin 11 vuotta. 

Ratsastuksesta tuli suosikkiharrastukseni ja kävin kesällä hevoskursseilla. Halusin viettää kaiken vapaa-aikani mielellään tallilla, ratsastamassa tai vaan katselemassa ja harjailemassa heppoja :)

Hevostyttö on aina hevostyttö :)

3. Kaunein kukka?

Kaunein pihamaan kukka on kyllä pioni :) ai että rakastuin niin pionin kauneuteen ja valovoimaisuuteen. Pioni näyttää hyvin sen hetkessä elämisen tarkoituksen. Kun juuri sen yhden hetken malttaa olla läsnä, niin ehtii nähdä pionin kauneuden :)

Kaunis ja upea pioni

4. Mikä elementistä (tuli, puu, maa, vesi, metalli) kuvastaa eniten sinua?

Hetken aiheeseen tutustuessani, olin kahden elementin vaiheilla. Luulin alkuun olevani tuli, koska omaan temperamenttisen ja toisinaan räiskyvänkin persoonan. Olen kuitenkin enemmän puu tai maa.

Noh, näen itseni enemmän puuna. Rakastan seikkailuja ja olen määrätietoinen. Haluan ylittää rajoja ja olen erittäin kilpailuhenkinen (tosin vain silloin, kun tunnen osaavani lajin. Kaikki uuden ja jännittävän tekeminen vaatii paljon työtä ja rohkeutta..)

Reagoin voimakkaasti epäreiluuteen ja olen looginen ajattelija.

Jalat tukevasti maassa, mutta silti vapaa sielu.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Olen pohjimmiltani enemmän optimisti. Haluan ajatella asioista positiivisesti ja myönteisesti. Kaikki haasteet on tehty voitettaviksi ja kaikki kyllä järjestyy aikanaan. Monet asiat tuntuvat myös helpommilta selvittää, kun ajatusmaailma on optimistin puolella :)

Vaikka sanotaankin ”pessimisti ei pety” niin en ihan usko siihen :D Koska elämä on tylsän harmaata jos on valmiiksi jo sillä ajatuksella, että turha tässä innostua kun kuitenkin pettyy. Ennemmin elää ja nauttii hetkistä liikaa murehtimatta ja ajattelee asiat positiivisesti. Sillä pääsee jo pitkälle :)

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Heh.. Ehdottomasti iltavirkku :D vaikka kuinka olen kouluun ja opintoihin joutunut heräämään niin ei minusta koskaan tullut aamuvirkkua. Ei sitten millään. Olen se, joka ennemmin jää sänkyyn kääntämään kylkeä kuin säntää aamulenkille aamuvarhaisella.. :D Koirakin tottui vuosien varrella siihen, että aamuisin nukutaan pitkään :)

Olen kyllä harjoitellut nauttimaan aikaisista aamuista. Niissä on vaan se oma maaginen tunnelma, kun katselee alkavan aamun sarastusta :) Päivä starttaa ihan eri tavalla. Mutta silloin kun saan nukkua niin tykkään nukkua pitkään ja starttaan aamut hitaasti aamukahvista nautiskellen :)

Aamukahvi ja etlari, oi mikä ihana aamu :)

7. Unelmamatka?

Haluaisin matkustaa jonnekkin lämpimään. Jonnekkin, jossa on kaunis upea luonto, meret ja vuoristot. Tehdä hevosvaelluksen ja käydä seikkailulla myös jalkaisin :) Islanti voisi olla upea juuri islanninhevosvaellusta ajatellen.. :D Ja nyt vallitsevan tilanteen vuoksi olen ajatellut Suomi-matkailua, miten mahtavaa olisi kiertää ympäri Suomea ja ihastella oman kotimaansa kauneutta :) Ehkä sitten vielä jonain kauniina päivänä..

 

Noh.. Siltikin ajattelen unelmamatkasta nyt tällä hetkellä enemmän niin, että haaveena on se minun oman elämäni unelmamatka. Että opin matkan aikana tuntemaan ja löytämään paremmin sen kuka olen, mitkä ovat arvoni ja tavoitteeni. Ja se, että hallitsen itse omaa elämääni. Etten enää nojaa niin tiukkaan muiden arvoissa, ajatuksissa ja mielipiteissä kiinni. Että voin vahvasti seistä täysin omilla jaloillani, ilman että arvotan itseäni liikaa ulkoisilla seikoilla. Että löydän sen, kuka oikeasti olen. Ilman, että määritän itseäni liikaa ulkoisten seikkojen kautta. Että löydän sen oman todellisen minäni ja arvoni. Tämä on se suurin haaveeni ja unelmamatkani.

Niin.. Pieni identiteettikriisi käynnissä..

8. Milloin ostit viimeksi jotain itsellesi, mitä se oli?

Viimeksi ostin parit ruukkunarsissit :) Halusin saada pientä piristystä arkeen. Harvemmin ostan itselleni mitään ja pyrin aina hommaamaan tavaroita tai vaatteita, joita oikeasti tarvitsen.

Istutin narsissit kotoota löytyviin ruukkuihin ja multaan. Tuomaan pientä piristystä ja väripilkkua lähestyvään pääsiäiseen ja kevääseen :)

Narsisseilla iloa päivään.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Oijoi, se on Turku :) Ihastuin Turkuun kaupunkina jo meidän ensimmäisellä kunnon kesäreissulla kyseiseen kaupunkiin. Siitä ihastuneena päätimme yhdessä vielä muuttaa Turkuun ja vietimmekin kyseisessä kaupungissa yli viisi vuotta. Kaipaan edelleen Turkua kaupunkina, se vaan jäi pysyvästi sydämeeni. Ehkä joskus vielä.. :)

Ensikertaa asuimme Turussa, kesällä 2014

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Rakas puolisoni, koira ja koti :)

Puolison kanssa olemme olleet yhdessä jo yli 8 vuotta :) Liki saman verran kihloissa, ehkä joskus vielä mennään naimisiinkin asti.. :D 

Koira on ollut minulla pennusta asti, paras ystäväni, tuki ja turva :)

Koti on minulle tärkeä paikka. Kotini on kaunis, rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa voin olla täysin oma itseni sekä saan lepoa ja rauhaa :) Mukana tietenkin elämään kuuluvia illanviettoja, musiikkihetkiä ja leffa-iltoja :D

Syksy 2012, meidän perhe <3

11. Jos olisit minkä tahansa lajin urheilija, mikä olisi juuri sinun lajisi?

 

Lajini olisi todennäköisesti joku hevosurheilulaji :) Entisenä ratsastajana ja hevostenhoitajana suurin rakkauteni oli esteratsastus. Varmaan olisin esteratsastaja tai kenttä- tai sitten vaikka matkaratsastaja :D Joku hevoslaji kuitenkin :)

 

Yli esteiden

Toisena nousee mieleen, että lajini olisi koiraurheilulaji :) Koska siinäkin se ihmisen ja koiran välinen yhteistyö nousee esiin. Ja onhan noissa lajeissa ihan superhienoa onnistua yhdessä tiiminä :D Lajini voisi olla kenties agility (koirien estekilpailua) tai vaikka Canicross (koirajuoksu). Ehkä tulevaisuudessa näitä voisi vaikka harrastaakkin :D

Kyllä me aikoinaan agilitya harrastettiinkin, nuoren Tumpin kanssa  :D

Haastan tähän haasteeseen mukaan kaikki halukkaat ja bloggaajat:



Elsalinnean -blogin Elsan

Töyrymaan talossa -blogin Katin





Ihanaa alkavaa kevättä!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit