Tumppi 14 vuotta! (synttärikuulumiset)

Meidän rakkaalla vanhalla herralla Tumpilla pärähti mittariin hieno ikä, 14 vuotta! :) Tosin synttäripäivä on ollut virallisesti jo 30.4. mutta erinäisten kiireiden vuoksi postaus viivästyi.. Tässä tämä kuitenkin nyt on :D

On kyllä uskomattoman hienoa, miten olemme yhdessä saaneet taivaltaa näin monta upeaa vuotta. Olen kiitollinen yhteisistä vuosistamme <3

Kyllähän ikä Tumpissa alkaa näkymään. Lähinnä unen tarve on lisääntynyt ja askel hidastunut. Pystymme kuitenkin yhä edelleen tekemään rauhallisia metsälenkkejä, joista nautimme molemmat. Hieman haikeudella kaipaan niitä yhteisiä vuosia, kun pystyimme tekemään pitkiä, monen tunnin metsälenkkejä vailla huolen häivää. On kuitenkin osattava päästää irti ja käsitellä se, että aika on katoavaista. Tärkeintä ovat ne hetket, jotka muistamme.

Synttäripäivää vietimme Tumpin kanssa rennoissa tunnelmissa. Kävimme pienellä autoretkellä ja samalla tutustuimme Viuhan metsiin. Tumppi tykkää, kun pääsee pienelle retkelle mukaan. Lenkit on vaan muistettava pitää kohtuullisina ja suunnittelimmekin sopivan pituisen reitin. 

Oli kiva kävellä kunnon metsässä, mennä polkuja pitkin ja fiilistellä keväisen metsän tunnelmaa. Tumppi tykkäsi kyllä suuresti ja pieni seikkailu oli paikallaan. Kävelimme niin metsäpolkua kuin hiekkatietäkin, sopivasti erilaista maastoa.

Hienoa luonnon taidetta

Ihanan rauhoittava metsä

Mukavasti oli niin metsäpolkuja kuin hiekkatietäkin

Kotona teimme Tumpille pienen juhlakakun. Sekoitimme Tumpin kuivaruuan joukkoon PureNaturalin lammas märkäruokaa, sekä hieman kurkkua ja Mushin kanaherkkuja. Tumpille kyllä maistui ja kakku katosi hetkessä :D

Paljon onnea Tumppi!

Tumpin synttärikakku

Sitten pääsee kakun kimppuun :D

Nams hyvin maistuu :)

En ostanut Tumpille tänä vuonna mitään materiaa varsinaiseksi synttärilahjaksi vaan enemmän juuri elämys ja herkkuateria ovat niitä, joilla haluan rakasta koiraani muistaa ja hemmotella. Ei koira niin perusta lahjoista, tietysti jos haluaa lahjan hommata niin se on ihan ok juttu :) Silloin kun Tumppi oli nuori, niin kyllähän hommasin milloin uutta pantaa, milloin hihnaa tai lelun :D Tarpeelliset hankinnat on aina erikseen, mikäpä siinä jos silloin hommaa koiralle uutta juuri synttäreitä samalla ajatellen :)

Halusin kuitenkin korjata ikään kuin synttärilahjana Tumpin pehmolelut :D Niihin olikin kertynyt reikä jos toinenkin. Tumppi on onneksi siitä helppo, ettei enää räjäytä lelujaan. Pikkuisena ikuisuusprojektina tämän olleena niin oli hyvä syy ottaa urakkahommana korjausprojekti :D Eipä Tumppi enää näistä leluista pahemmin perusta, välillä innostuu leikkimään ja toisinaan tykkää vaan olla ja lepäillä. On kyllä niitä kausia, kun Tumppi pyytää kolme kertaa päivän aikana leikkimään :'D Silloin on voinut olla, että olemme enemmän käyneet vaan peruslenkeillä niin aktivointi on paikallaan. Nyt hyvien säiden aikaan olemme viettäneet päivää enemmän omalla pihalla, se jos mikä on Tumpin mieleen :)

Ihan vaan muutama lelu korjattavana :D

Tumpin lemppari, Hear Doggy kala :)

Ja Hear Doggy meritähti, joka on kyllä niin räjähtänyt :'D

Nyt olen koittanut enemmän aktivoida aktivointipalloilla tai puruluilla. Tärkeää muistaa pitää vanhankin koiran mieltä hyvänä kehittelemällä pientä aivojumppaa :) Tumppi tykkää kyllä edelleen etsintäharjoituksista, niitä on helppo toteuttaa kotosalla :) Iltaruoka aina ripotellaan asuntoon ja koira saa käyttää nenäänsä niitä etsiessään.

Näihin tunnelmiin!

Tumppi lähettää iloiset terveiset!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Postaussarjalle on tulossa jatkoa, kunhan pääsen ja ehdin kunnolla koneen äärelle istahtamaan :)

Kevään merkkejä ilmassa (pihalla, luonnossa, sisällä ja biisissä)

Valkovuokot kukkii

Tämä kevät on edennyt vauhdikkaasti. Kiirettä on riittänyt. Uusimpana juttuna tuli uusi työ, jonka aloitus on vaatinut oman aikansa. Uuden oppiminen on samaan aikaan niin mielekästä kuin haastavaa ja mukavaakin.

Nyt kun olen samaan aikaan käynyt töissä ja hoitanut kotia sekä pihaa niin olo on ollut toisinaan vetämätön. Suurin kiitos pihan kunnostuksesta kuuluu kyllä puolisolleni, joka on ahkerasti leikannut valtoimenaan kasvanutta ruusuaitaa/ruusupuskaa. Hän on onneksi osannut pyytää apua ja saanutkin avukseen lisäkäsiä (kiitos myös heille!).

Kun tässä yhden hetken itsekkin osallistuin ruusupuskan harvennukseen niin se osoitti minulle, että hommaa todella riittää. Tiedättehän, kuinka vahva ruusupuska voi olla ja kun se on saanut kasvaa niin kuin tykkää niin siinähän riittää lyhentämistä kerrakseen. Vahvat ja piikikkäät oksat tuovat mukanaan omat lisähaasteensa. Tämän parissa meneekin sujuvasti tovi jos toinenkin.

Sinivuokko kimppu

Tulevalle keväälle sekä kesälle on suunnitelmissa laittaa pihalle ekaa kertaa omat kasvulavat. Saas nähdä, lähteekö niistä mikään hyvin kasvuun. Toiveikas olen, olenhan kasvanut ahkeran viherpeukalo mummoni kanssa ja ollut keräämässä oman maan perunoita. Ja jos jotakin ei heti osaa niin ainahan voi oppia. Kokeilla voi ja saa aina, ei siinä mitään häviäkkään :D

Kevät ilta, metsä ja koira <3

 

Olen nauttinut täysillä rauhallisista metsälenkeistä Tumpin kanssa. Minulla on ollut aikaa tutkia ja fiilistellä keväistä metsää. Olenkin bongannut mukavasti kevään merkkejä. Kevät on kyllä todella upeaa kasvun aikaa. Kasvua kohti uutta. Luonto herää henkiin joka tapauksessa, oli maailman tilanne sitten mikä hyvänsä. Se tuo kyllä sitä turvallisuuden ja rauhan tunnetta.

Nämä kevään merkit olen itse jo nähnyt:

• sinivuokko
• valkovuokko
• ritariperhonen
• sitruunaperhonen
• kimalainen
• leskenlehti
• leppäkerttu
• etanat (näistä nyt en ole kovin riemuissani..)

Oi, leskenlehti! :D

Omalla pihalla kasvaa jos minkäkin näköistä kevätkukkasta:

• krookus
• parsaheimolainen
• kevättähti

Krookus

parsaheimolainen

Kevättähti

Tumppikin tykkää paistatella lämpimiä kevätpäiviä omalla pihallaan :) Onni on kyllä oma takapiha, jossa saa viettää aikaa ja fiilistellä kevään merkkejä. Linnut laulavat niin kauniisti ja leppäkerttukin käveli vastaan :)

Vanha herra Tumppi paistattelemassa päivää takapihalla

Lennä lennä leppäkerttu :)

Kaunis kukkameri löytyi tuttavani pihamaalta. Odotankin jo innolla tulevaa omenasatoa, mikäli tänä vuonna omenoita tulee :) Viime vuoden omenasato oli kyllä huima ja runsas.

Kauniit pienet idän sinililjat eli skillat kasvavat turvassa omenapuun alla

Kauniin keltaiset pikkukäenrieskat

Hieno ja vahva omenapuu

Hieman kuvasatoa viime vuoden omenasadosta: 

Instagram @hannahtuulia

Kylläpä tulikin runsaasti omenoita (2019)

Omenasatoa 2019

Leivoin ensimmäistä kertaa omenapiirakkaa (2019)

Kotona sisälläkin on kasvit lähteneet huimaan kasvuun. Niin hienosti kasvaa sekä vihertää kiinanruusu, tehden uusia lehtiä ja samalla kasvaen kokoa ja pituutta :) Saa varmasti kasvuvirtaa sitten vielä lisää, kun sään salliessa pääsee ulos auringon valoon. Olen tyytyväinen, kun onnistuin pitämään kiinanruusun hengissä ja se selvisi muutostamme Turusta tänne Lahteen :)

Hieno kiinanruusu

Saintpauliat kukkivat jo ensimmäisten joukossa. On kyllä palkitsevaa, kun saa omat kukansa kukkimaan :) Santut ovat minulle tärkeitä, yksi niistä on kulkenut mukanamme aina yhteisestä ensikodistamme lähtien tähän päivään saakka. Jossain vaiheessa santtu pääsi kasvamaan liikaa ja alkoi haaroittumaan, siirsin silloin toisen puolikkaan omaan ruukkuunsa. Tuo punakukkainen santtu on tullut tutultani, pelastin sen ikään kuin sieltä itselleni. Alkuun katselin, että ei tästä enää tule mitään, mutta vahvasta juuresta kukka lähti lopulta kasvuun. Tämä kukka teki myös ensimmäiset kukkansa silloin, kun pappani lähti, jolloin tällä kukalla on minulle suuri tunnearvo ja omamuisto papastani.

Meidän ensimmäisen kotimme saintpaulia, vuodelta 2012

Muistojen kukkaset

Kevät tuo mukanaan todella sen toivon ja uuden kasvun. Toivon paremmasta huomisesta ja tulevaisuudesta. Sekä uuden kasvun ja uuden elämän ajan.

Tämä uusi biisi soi yksi päivä radiosta Suomipoppia kuunnellessani, ja antoi minulle todella paljon voimaa ja tsemppiä.

Toivonkärki – Uuden edessä (linkki youtube videoon)

"Ollaan yhdessä tai ainakin

yhtä sydämessä

Päivien pidentyessä

jonkin uuden edessä

Kevään lehdillä on

tänäkin vuonna elämä

Päivien pidentyessä

ollaan yhtä sydämessä

uuden edessä"

Kevään lehdet <3

Toivotan teille kaikille paljon tsemppiä ja voimia, uuden edessä <3

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

10+1 kysymystä ja vastausta

Sain Kaunismäessä -blogin kirjoittajalta Virpiltä blogihaasteen kertoa eri kysymysten kautta enemmän itsestäni :) Nämä kysymyshaasteet on kyllä todella kivoja, niin mukavia toteuttaa ja pääsee hetkeksi muistelmien ja ajatusten pariin :) Mukavaa tekemistä ja myöskin mukavaa luettavaa näiden kotoilupäivien iloksi :D

Heitin loppuun pienen lisäkysymyksen, täytyihän nyt jokin oma spessukysymys mukaan saada :D

Kaunis keväinen ilta <3

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?

 

Ihan ensimmäinen lapsuudenkotini oli rivitaloasunto Nastolassa. Kuitenkin varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyy aikaan, kun asuimme edelleen Nastolassa mutta omakotitalossa. Muistan, että meillä oli kaikki:

Kaksi vanhempaa, omakotitalo, takkahuone, iso takapiha, autotalli, koira (meidän ihana skotlanninterrieri Ruffe) ja minä sekä isoveljeni. Meillä oli omat huoneet ja minulla oli tapana aina räjäyttää oma huoneeni.. :D ilmeisesti kaaoksessa oli hyvä ja turvallinen olla :'D

Mutta sitä aikaa emme ehtineet viettää kuin siihen asti, että täytin viisi vuotta. Eroperhe. Sen jälkeen asumiseni on ollut milloin kerrostalossa, milloin rivarissa, jälleen kerrostalossa ja rivarissa (viikko viikko -menetelmä, äidillä ja isällä). Varmaan noiden rivitalovuosien takia minulle tuli vahva tunne, että kyllä rivarissa haluan asua :)

Minä 1v.

Meidän the koira Ruffe (skotlanninterrieri)

2. Mitä harrastit lapsena?

Lapsena rakastin liikuntaa. Minulle palkkio hyvin tehdyistä koulutehtävistä oli retki uimahalliin :D Kävin usein mummon kanssa uimassa ja talvisin hiihtämässä, mökillä aina kesäisin uitiin paljon ja juostiin saunasta suoraan järveen :D  

Pyöräilin lapsuudessani aina joka paikkaan, niin kouluun, uimahalliin kuin myöhemmin tallillekkin :) Kävin pianotunneilla, koulussa valitsin itsepuolustuspajan ja uintipajan. Kavereiden kanssa fillaroin, kävin uimassa ja kokeilin rullaluistelua sekä skeittaamista :D 

Voi vaan sanoa, että olin aikamoinen vesipeto silloin lapsena :'D Syy tähän uinti-intoon oli varmasti se, että kävin lapsuudessani alkeisuimakoulussa sekä tekniikkauimakoulussa. Varmasti siinä oli se yksi syy, miksi tykkäsin niin paljon käydä uimassa. Se kun osaa uida ja luottaa omiin taitoihin niin siitä saa rohkeutta uimiseen ja uimisesta tulee myös suorastaan helppoa ja mukavaa :) Parhaimmat kesälomareissut Suomessa onkin olleet kylpylähotelleihin, joissa on päässyt myös järveen uimaan :D Olisin voinut uida vaikka koko päivän :'D

Hevoset tulivat kuvioihin jo aivan varhaisessa lapsuudessa, istuin ihan pienenä tyttönä jo ison hepan selässä :D

Pikkutyttönä ison hepan selässä

Ratsastuskouluun menin siinä 2003, kun olin 11 vuotta. 

Ratsastuksesta tuli suosikkiharrastukseni ja kävin kesällä hevoskursseilla. Halusin viettää kaiken vapaa-aikani mielellään tallilla, ratsastamassa tai vaan katselemassa ja harjailemassa heppoja :)

Hevostyttö on aina hevostyttö :)

3. Kaunein kukka?

Kaunein pihamaan kukka on kyllä pioni :) ai että rakastuin niin pionin kauneuteen ja valovoimaisuuteen. Pioni näyttää hyvin sen hetkessä elämisen tarkoituksen. Kun juuri sen yhden hetken malttaa olla läsnä, niin ehtii nähdä pionin kauneuden :)

Kaunis ja upea pioni

4. Mikä elementistä (tuli, puu, maa, vesi, metalli) kuvastaa eniten sinua?

Hetken aiheeseen tutustuessani, olin kahden elementin vaiheilla. Luulin alkuun olevani tuli, koska omaan temperamenttisen ja toisinaan räiskyvänkin persoonan. Olen kuitenkin enemmän puu tai maa.

Noh, näen itseni enemmän puuna. Rakastan seikkailuja ja olen määrätietoinen. Haluan ylittää rajoja ja olen erittäin kilpailuhenkinen (tosin vain silloin, kun tunnen osaavani lajin. Kaikki uuden ja jännittävän tekeminen vaatii paljon työtä ja rohkeutta..)

Reagoin voimakkaasti epäreiluuteen ja olen looginen ajattelija.

Jalat tukevasti maassa, mutta silti vapaa sielu.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Olen pohjimmiltani enemmän optimisti. Haluan ajatella asioista positiivisesti ja myönteisesti. Kaikki haasteet on tehty voitettaviksi ja kaikki kyllä järjestyy aikanaan. Monet asiat tuntuvat myös helpommilta selvittää, kun ajatusmaailma on optimistin puolella :)

Vaikka sanotaankin ”pessimisti ei pety” niin en ihan usko siihen :D Koska elämä on tylsän harmaata jos on valmiiksi jo sillä ajatuksella, että turha tässä innostua kun kuitenkin pettyy. Ennemmin elää ja nauttii hetkistä liikaa murehtimatta ja ajattelee asiat positiivisesti. Sillä pääsee jo pitkälle :)

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Heh.. Ehdottomasti iltavirkku :D vaikka kuinka olen kouluun ja opintoihin joutunut heräämään niin ei minusta koskaan tullut aamuvirkkua. Ei sitten millään. Olen se, joka ennemmin jää sänkyyn kääntämään kylkeä kuin säntää aamulenkille aamuvarhaisella.. :D Koirakin tottui vuosien varrella siihen, että aamuisin nukutaan pitkään :)

Olen kyllä harjoitellut nauttimaan aikaisista aamuista. Niissä on vaan se oma maaginen tunnelma, kun katselee alkavan aamun sarastusta :) Päivä starttaa ihan eri tavalla. Mutta silloin kun saan nukkua niin tykkään nukkua pitkään ja starttaan aamut hitaasti aamukahvista nautiskellen :)

Aamukahvi ja etlari, oi mikä ihana aamu :)

7. Unelmamatka?

Haluaisin matkustaa jonnekkin lämpimään. Jonnekkin, jossa on kaunis upea luonto, meret ja vuoristot. Tehdä hevosvaelluksen ja käydä seikkailulla myös jalkaisin :) Islanti voisi olla upea juuri islanninhevosvaellusta ajatellen.. :D Ja nyt vallitsevan tilanteen vuoksi olen ajatellut Suomi-matkailua, miten mahtavaa olisi kiertää ympäri Suomea ja ihastella oman kotimaansa kauneutta :) Ehkä sitten vielä jonain kauniina päivänä..

 

Noh.. Siltikin ajattelen unelmamatkasta nyt tällä hetkellä enemmän niin, että haaveena on se minun oman elämäni unelmamatka. Että opin matkan aikana tuntemaan ja löytämään paremmin sen kuka olen, mitkä ovat arvoni ja tavoitteeni. Ja se, että hallitsen itse omaa elämääni. Etten enää nojaa niin tiukkaan muiden arvoissa, ajatuksissa ja mielipiteissä kiinni. Että voin vahvasti seistä täysin omilla jaloillani, ilman että arvotan itseäni liikaa ulkoisilla seikoilla. Että löydän sen, kuka oikeasti olen. Ilman, että määritän itseäni liikaa ulkoisten seikkojen kautta. Että löydän sen oman todellisen minäni ja arvoni. Tämä on se suurin haaveeni ja unelmamatkani.

Niin.. Pieni identiteettikriisi käynnissä..

8. Milloin ostit viimeksi jotain itsellesi, mitä se oli?

Viimeksi ostin parit ruukkunarsissit :) Halusin saada pientä piristystä arkeen. Harvemmin ostan itselleni mitään ja pyrin aina hommaamaan tavaroita tai vaatteita, joita oikeasti tarvitsen.

Istutin narsissit kotoota löytyviin ruukkuihin ja multaan. Tuomaan pientä piristystä ja väripilkkua lähestyvään pääsiäiseen ja kevääseen :)

Narsisseilla iloa päivään.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Oijoi, se on Turku :) Ihastuin Turkuun kaupunkina jo meidän ensimmäisellä kunnon kesäreissulla kyseiseen kaupunkiin. Siitä ihastuneena päätimme yhdessä vielä muuttaa Turkuun ja vietimmekin kyseisessä kaupungissa yli viisi vuotta. Kaipaan edelleen Turkua kaupunkina, se vaan jäi pysyvästi sydämeeni. Ehkä joskus vielä.. :)

Ensikertaa asuimme Turussa, kesällä 2014

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Rakas puolisoni, koira ja koti :)

Puolison kanssa olemme olleet yhdessä jo yli 8 vuotta :) Liki saman verran kihloissa, ehkä joskus vielä mennään naimisiinkin asti.. :D 

Koira on ollut minulla pennusta asti, paras ystäväni, tuki ja turva :)

Koti on minulle tärkeä paikka. Kotini on kaunis, rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa voin olla täysin oma itseni sekä saan lepoa ja rauhaa :) Mukana tietenkin elämään kuuluvia illanviettoja, musiikkihetkiä ja leffa-iltoja :D

Syksy 2012, meidän perhe <3

11. Jos olisit minkä tahansa lajin urheilija, mikä olisi juuri sinun lajisi?

 

Lajini olisi todennäköisesti joku hevosurheilulaji :) Entisenä ratsastajana ja hevostenhoitajana suurin rakkauteni oli esteratsastus. Varmaan olisin esteratsastaja tai kenttä- tai sitten vaikka matkaratsastaja :D Joku hevoslaji kuitenkin :)

 

Yli esteiden

Toisena nousee mieleen, että lajini olisi koiraurheilulaji :) Koska siinäkin se ihmisen ja koiran välinen yhteistyö nousee esiin. Ja onhan noissa lajeissa ihan superhienoa onnistua yhdessä tiiminä :D Lajini voisi olla kenties agility (koirien estekilpailua) tai vaikka Canicross (koirajuoksu). Ehkä tulevaisuudessa näitä voisi vaikka harrastaakkin :D

Kyllä me aikoinaan agilitya harrastettiinkin, nuoren Tumpin kanssa  :D

Haastan tähän haasteeseen mukaan kaikki halukkaat ja bloggaajat:



Elsalinnean -blogin Elsan

Töyrymaan talossa -blogin Katin





Ihanaa alkavaa kevättä!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit