Pääsiäisen aika herätti ajatukset liikkeelle

Tumppi ja narsissit

Niitä täyty vähä nuuskutella :D

 

Tänä vuonna pääsin viettämään pitkästä aikaa pääsiäisvapaita. Olen ollut viime vuosina enemmän ja vähemmän töissä pääsiäisen aikaan. Siinä vaiheessa, kun kaupanalalla vapautui aukioloajat ja työskentelin kauppakeskuksessa niin kyllä tuli tutuksi viikonlopputyöt kuin pyhäpäivienkin työvuorot. Silloin sitä toivoi, että kumpa olisi työ, jossa olisi säännöllisyyttä, viikonloppuisin enemmän vapaata sekä pyhät vapaana. Ehkä tulevaisuudessa teen toisenlaista työtä. Olen kuitenkin opetellut tykkäämään viikonlopun työtunnelmista. Silloin päivissä on erilainen tunnelma kuin arkisin, suurimmalla osalla asiakkaista on hyvä mieli ja fiilis. Tosin tämä oli silloin kun kaikki oli vielä niin normaalisti kuin normaalisti pystyi olemaan. Tarkoitan siis ennen tätä kaikkea vallitsevaa tilannetta. Kyllä se fiilis huokuu vaan läpi kaikkialla, niin kuin kuuluukin. Onhan tähän tilanteeseen pakko suhtautua riittävällä vakavuudella.

Olen kyllä itse myös nauttinut tästä olemisesta. Siitä, ettei ole koko ajan niin älyttömästi tarjontaa ja jatkuvaa valintojen maailman välillä seilaamista. Valitsenko jäädä kotiin lepäämään vai lähenkö juhlimaan. Kroppa huutaa lepoa, mieli jatkuvaa tekemistä ja elämyksiä. Oma jaksaminen kun ei vaan riitä tähän kaikkeen jatkuvaan maailman tarjontaa, jolloin valinta jäädä kotiin tuntui, että jäänkö nyt ulkopuoliseksi jostain upeasta kokemuksesta? Kaduttaako myöhemmin, kun en lähtenytkään?

Tässä vuosien varrella asiaa työstäneenä olen opetellut hyväksymään, ettei kaikkeen vaan pääse aina mukaan. Työesteet olivat oma lukunsa, ja usein vaikka olisin tarvinnut ennemmin unta niin lähdinkin illan viettoon. Jatkuva omien voimavarojen kuluttaminen tekivät jatkuvan väsymyksen. Kun väsymyksen kanssa vaan meni eteenpäin, niin lopulta mikään lepo ei ollut riittävää. Voin vaan sanoa, että ei kannata. Kyllä omaa jaksamistaan on kuunneltava herkällä korvalla ja vaalittava itselle riittävää palautumista. On se palautuminen riittävästi unta, hyvää ravintoa, mielekästä ja mukavaa tekemistä, treenailua ja ulkoilua. Tai taiteilua, piirtämistä, hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Jokaisella on se oma, joka palauttaa ja antaa voimavaroja.

Olen huolissani siitä, kun yhä useampi nuori tai työikäinen aikuinen, perheellinen, lähes kaikki, uupuu ja väsyy. Tämä kaikki on vaan useimmille meistä aivan liikaa. Jatkuva läsnäolo, tavoitettavissa oleminen, some, koulu-, opiskelu-, työpaineet, sen kun kasvaa kasvamistaan. Kodin täytyisi olla jatkuvasti siisti, pitäisi harrastaa ja pitää huolta itsestään, olla läsnä perheelle ja samaan aikaan olla menestynyt.

Lopulta kaikki lähtee meistä ihmisistä. Ymmärrän täysin työstä ja koulusta tulevan paineen, mutta lopulta se meidän pahin vihollinen on se oma peilikuva. Se, joka meille ankarammin ja eniten sanoo, että täytyisi olla enemmän ja parempi, vahvempi ja nopeampi, tehokkaampi. Itsellä ainakin näin. En tiedä teistä muista, onko näin?

Silloin kun tämä armoton levy lähtee liikaa pyörimään, olen päättänyt opetella tavaksi pysähtymisen. Otan sen pienen hetken, ihan missä tahansa, että hetkeksi pysähdyn vetämään syvään henkeä ja keskityn hetken vain hengitykseen. Rauhoitan tällä tavoin mieltä sekä kehoa. Vielä on siihen matkaa, että tämän oppii muistamaan ja toteuttamaan tätä arjessa. Tiedän hetken antavan itselleni lisää voimavaroja ja jaksamista. Etenkin iltaisin tehty lyhyt jooga ja/tai meditaatio harjoitus auttaa nukkumaan paremmin, kun saa sen mielen myllerryksen rauhoitettua.

Nyt kun ihmiset ovat viettäneet pääsiäistä pääosin kotosalla niin toivon, että on osattu myös rentoutua ja rauhoittua. On menty niiden tärkeiden perusasioiden äärelle, pysähdytty miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.

Itse rakastan sitä tunnetta, kun on paljon kaikkea. Kun on ne maailman tarjoamat menot ja meiningit. Mutta jossain vaiheessa se kaikki on vaan liikaa. Nyt on ollut ihanaa hetkeksi vaan pysähtyä olemaan enemmän kotona. Viettää pääsiäisen aikaa ulkoillen, katsoen sarjoja ja elokuvia sekä liikkumalla omaa hyvinvointia kuunnellen. 

Laitoin pitkästä aikaa pääsiäiskoristeita kotiin. Itselle pääsiäisen aika muistuttaa lähestyvästä keväästä, kun luonto alkaa pienin askelin vihertymään. Pääsiäiskoristeet on myös niin ihanan pirteitä, tuo pienen palan vihreyttä ja keltaisen värin voimaa. Itsellä on eri värisiä tipujakin, pientä leikkisyyttäkin saa olla :)

Perinteinen kana kätkee sisälleen pääsiäismunia. Täytyyhän sitä perinteisiä pääsiäismuniakin olla :D

Kaikesta huolimatta, elämä kyllä kantaa <3

Ihanaa pääsiäisen viettoa ja jatkoa teille kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Ajatuksia tästä kaikesta

Hetki sitten oli vielä lunta, kunnes maailma muuttui..

Kyllä nyt on kertakaikkisesti mennyt kaikki aivan sekaisin ja uusiksi. Koko maailmassa. Enpä olisi osannut ikinä ajatella, että näin voi päästä käymään. Tässä tämän kaiken näkee, miten haurasta kaikki lopulta on. Kun mikään ei olekkaan enää itsestään selvää. Kaikki voidaan yllättäen ja aivan varoittamatta viedä.

Tuntuu niin käsittämättömältä miten tämä järisyttää koko maailmaa ja koko Suomea. Ei olla enää se turvallinen lintukoto. Enkä nyt ole täysin siinä illuusiossa enää elänytkään, sen verran lähelle kolahti silloin Turussa kesällä 2017.. Miten lähellä oli, etten juuri kyseisenä päivänä lähtenytkään Turun torille kahville vaan lähdinkin muualla käymään silloin. Kaikki on lopulta niin pienestä kiinni, yhdestä hetkestä ja yhdestä valinnasta. Mutta tämä näkymätön uhka on jotain sanoinkuvaamattoman kauheeta.

Se tunne siitä ajatuksesta edes mennä tällä hetkellä sinne omaan lähikauppaan, on pysäyttävää. Kyllä sitä miettii, että onko oikeasti tarve nyt mennä vai pärjäänkö näillä mitä on. Onko pakottavaa syytä. Autan kyllä, jos joku tarvitsee kauppaostoksiin apua.

 

Kukat kukkii, kaikesta huolimatta

Itse olen saanut viettää kotona nyt roppakaupalla aikaa, ennen tätä kaikkeakin. Tuntui, että mikäs tässä, kotona on hyvä olla siinä omassa kuplassa. Se kaoottinen tunnelma kaupassa oli pysäyttävää. Se pelko, ahdistus, epävarmuus. Kun yht'äkkiä kaikki ihmiset ympärillä olisivatkin vihollisia. Se tuttu ja turvallinen oli muuttunut.

Kuinka niin monet toivoivat sitä vähemmän kiireistä elämää. Sitä, että kumpa olisi enemmän aikaa vaan olla. Tai en enää tiedä, kaivattiinko sitä oikeasti. Vai kaipasiko sitä meidän mieli ja keho. Sitä, että kumpa osaisimme ajoissa vetää oman elämämme käsijarrua ja pysähtyisimme oikeasti olemaan enemmän läsnä. Kun koko maailma vetää jarrua, niin väistämättäkin kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tunsin itse, että juuri kun olin saanut elämääni kaiken ja pala palalta uusia juttuja alkoi löytymään niin ei, kaikki on tauolla. Mutta silti koen, että omassa elämässäni asiat meni niin kuin kuuluikin. 

Tässä muutama esimerkki:

 

• Muutin juuri lähemmäs sukulaisia, jotta voisin olla enemmän avuksi. Nyt apuani tarvitaan ja olen henkisesti myös lähempänä. 
   
• Sain laajan verkoston blogiyhteisön kautta, jota tunnen nyt tarvitsevani ja saan vertaistukea. Tuntui hyvältä tuntea, etten ole yksin vaikka olemmekin erillään. Meidän oli myös tarkoitus toteuttaa blogitapaaminen, mutta syystäkin sitä siirrettiin tulevaisuuteen. Turvallisuus ja terveys menee kaiken edelle.
  
  

• Löysin pitkästä aikaa kipinän liikuntaan ja yhdessä tekemiseen, mutta sekin meni syystä tauolle. Ainahan voi kotijumppailla..
   
• Kaiken keskellä minulla on alkamassa uusi työ ja jännityksellä odotan, mitä kaikkea se tuokaan mukanaan. 
  
  
   

Kerran pääsin kokeilemaan sählyä

Olen kokenut, että tämä kolautti ja kovaa, mutta vaikutti aika vähän omaan arkeeni. Olin muutenkin ollut nyt enemmän kotona, käynyt lenkillä lähimetsässä ja juonut päiväkahvit. Voin sanoa, että elämäni tuntui toisinaan tylsältä. Olen kuitenkin luonut arkeeni ne omat rutiinit, jotka tuovat turvaa. Olisin vaan kovasti halunnut käydä vaikka edes kaverin kanssa kahvilla, mutta nyt ei voi. Tuleva työ tulee vaikuttamaan omaan arkeeni, en vaan tiedä vielä miten kaikki tulee menemään. Tässä on niin lyhyessä ajassa tapahtunut isoja muutoksia ja rajoituksia, että kaikki on itselle yhtä suurta kysymysmerkkiä.

Päiväkahvi ja samalla pientä puutarhasuunnittelua

Toivon kipinä on, että saisimme tämän kaiken yhdessä nyt kuriin ja elämän jälleen tasapainoon. Silti haluan uskoa, että voimme myös oppia tästä jotakin. Kaiken kauheuden keskellä meillä on tilaa nyt pysähtyä. Tilaa pohtia omia arvojaan ja miettiä, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Millä asioilla on oikeasti merkitystä.

Silti toivon, että kaiken jälkeen voisimme palata siihen tuttuun ja turvalliseen, tavalliseen arkeen. Tavallinen arki kuulostaa nyt niin kauniilta. Mutta mikä se tavallisuus on tämän jälkeen, se tulee olemaan myös iso kysymysmerkki.

Kun voiko asiat vaan hyppää taas siihen samaan rattaaseen ja oravanpyörään. Otetaanko tästä oppia ja kehitytään ihmisinä, vai mitä tulee tapahtumaan. Pääsisimmekö lähemmäs luontoa ja alkaisimme kunnioittamaan enemmän luonnon hyvinvointia, kaikessa siinä mitä teemme. 

Lähimetsä on meille tärkeä

Haluan toivottaa teille kaikille paljon voimia ja tsemppiä. Jokainen kokee tämän tilanteen omalla tavallaan ja omalta osaltaan. Tämä kaikki muuttaa arkeamme eri tavalla. Mutta silti kaikkien arki joutui muutokseen.

Toivotan tsemppiä kaikille perheellisille arjen tasapainon löytämiseen. Etätyöläisille ja -koululaisille paljon voimia ja tsemppiä uuden edessä. 

Paljon voimia myös hoitoalan työntekijöille, olette korvaamattoman tärkeitä, nyt ja aina. 

Kaikille meille voimia, kun yhdessä tätä nyt elämme.

Yhdessä olemme tämän kohdanneet. Tämä tuo meille sitä kaivattua me -henkeä. Samaan aikaa olemme enemmän läsnä toisillemme, etäällä mutta silti niin lähellä. 

 

Aurinko paistaa vielä

Pakko silti myöntää, että kyllä tämä kolauttaa ja kovaa. Jokaista yksilönä, ihmisenä, yhteisönä. Niin yrittäjiä, palveluntuottajia, matkaajia, eri alojen työntekijöitä, koululaisia, opiskelijoita, senioreita, perheitä.. Aivan kaikkia. Tämä laittaa meidät aivan uuteen tilanteeseen, jossa on pakko miettiä vaihtoehtoja. Nyt nouseekin esiin se vaihtoehtoinen tapa toimia sekä somen että Internetin mahdollisuuksien hyödyntäminen. Itse olen ainakin helpottunut siitä, että on olemassa nyt se some, jolla pitää yhteyttä. Että tässä koko maailmassa on yhteinen yhteydenpitotapa. Tämä kun koskettaa meitä kaikkia, aivan koko maailmaa.

Onneksi meillä on kuitenkin hyvät olosuhteet täällä Suomessa. Kun ruokaa riittää ja vesi sekä sähkö toimii niin olosuhteet on kaikesta huolimatta suhteellisen hyvät. Arvostus nousee näiden perusasioiden äärelle. Toivon myös, että perheet lähentyvät ja viettävät yhteistä aikaa lämmöllä.

Hymyily antaa voimaa <3

Toivotan suuresti kaikille tsemppiä ja voimia! 

Pysykäähän terveinä ja turvassa <3 

Yhdessä me tästä selvitään! <3

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Uusi elämämme Lahdessa, muutto ja nykyhetki

Olemme asuneet Lahdessa nyt lähemmäs kaksi kuukautta. Haluan hetkeksi palata niihin tunnelmiin, mitä muutto Turusta Lahteen meissä herätti.

Alkutunnelmat

Meidän elämämme kotikaupungissamme Lahdessa lähti sujumaan vaihtelevissa tunnelmissa. Ekat päivät olimme niin innoissamme muutosta, että ei siinä paljon ehtinyt ajattelemaan, että miltäs tämä nyt tuntuukaan. Koira oli hoidossa ekat päivät, kun halusimme saada rauhassa laitettua kotia kuntoon. Tumppi on kuitenkin seniorikoira ja se stressaantuu herkästi, mikäli asunnossa on kaaosta ja säntäilemme koko ajan joka suuntaan. Joten parempi olla hoidossa, jossa saa lepoa sekä rauhaa :)

Muuttopäivä jännitti paljon ja olihan siinä jälleen aikamoinen homma muuttaa kokonaan toiseen kaupunkiin. Selvisimme siitä onneksi hyvin ja oli upeaa startata päivä uudessa kodissa ja tutussa kotikaupungissa :)

Uusi päivä valkeni ja lähti käyntiin

Tietenkin kahvit ja etlari pitää olla :D

 

Nopeasti saimme kodin asuttavaan kuntoon, vaikkakin laatikoita on edelleen purkamatta. Tarvitsemme sopivan vitriinin ja ehkä hyllyn, jotta saamme tavaraa purettua. Mutta laatikot eivät olleet enää tiellä, joten Tumppikin oli uuteen kotiin tervetullut.

Tervetuloa uuteen kotiin rakas Tumppi <3

 

Tumppi kyllä ihmetteli, että mikäs paikka tämä oikein onkaan. Tutki kaikki nurkat ja huoneet, meni ihmeissään pitkin asuntoa. Hyvä kun tuli meitä edes moikkaamaan sisälle päästyään, niin kiire sillä oli :D ja kun sukulaiset olivat lähdössä, niin Tumppi oli myös lähdössä mukaan. Varmaan tuumasi, että eihän tämä ole mikään koti. Että oli täällä vaan kylässä.

  

"Mikäköhän ihmeen mesta se tämä on?"

"Nyt ei kyllä ihan mee mun jakeluun.."

"Kaipa tää tästä.."

"Sohvalla on ainakin hyvin tuttua ja turvallista nukkua"

 

Nopeasti Tumppi kuitenkin kotiutui ja hyväksyi tämän kodikseen. Olemme viihtyneet kyllä todella hyvin. Itse tykkään kun on metsä ja järvi lähellä. Muutenkin alue on rauhallisempi ja seesteisempi, tuntenut oikein kuinka stressitasot ovat lähteneet laskuun. Ja muutenkin se, kun on nähnyt enemmän sukulaisia ja kavereita, on tehnyt hyvää mielelle. Ihmiselle ne sosiaaliset ja hyvät ihmissuhteet ovat todella tärkeitä. Siihenkin jatkuvaan yksinäisyyteen tottui Turussa, ettei oikein enää edes jaksanut tutustua uusiin ihmisiin. Lahdessa on helpompaa, kun tuntee enemmän ihmisiä. Ja on usein niin päin, että kysytään, että voiko tulla käymään kylässä. Aivan mahtavaa.

Kaunis järvimaisema

Tumpin kanssa on kiva tutkia uusia lenkkimaastoja

Järvi rauhoittaa mieltä <3

Mutta kyllä se ikävä ja kaipuu sinne Turkuun iski. Siinä vaiheessa, kun olimme saaneet Tumpin takaisin kotiin, niin tuli vahvasti olo, että olemme vaan reissussa. Että kohta pakkaisimme tavarat ja lähtisimme takaisin Turkuun. Se totuus, että emme enää palaa ja asumme täällä, oli kyllä jäätävää. Samaan aikaa oli onnellinen uudesta kodista, mutta samaan aikaan oli se ristiriita, että oliko tämä nyt varmasti oikea päätös. 

  

Mistä elämästä koskaan tietää, mikä on oikeasti se oikea päätös? Kuitenkin niin pitkään tätä muuttoa mietin, mietin ja puntaroin, harkitsin. Niin tulin aina siihen tulokseen, että kyllä meidän kannattaa palata. Sukulaisten ja kavereiden takia, mutta ennen kaikkea itsemme takia. Tein päätöksen itseni kannalta, miettien mikä on minulle se, mitä haluan ja mikä on meille se, mitä haluamme. Elämä kyllä kantaa, kun vaan uskaltaa. 

 

Luottavaisin katsein ja mielin yhdessä eteenpäin

 

Aina sitä vaan pelkää kaikkea liikaa, ettei uskaltaisi, mutta huomaakin pelon olleen turhaa. On tuntunut hienolta viettää yhteistä aikaa kaikkien lähimmäisten kanssa, kun ei ole sitä kahden maailman välissä seilaamista. 

 

Fiilikset nyt

Lueskelin tuota yllä olevaa tekstiä, jonka olin kirjoittanut luonnoksiin silloin, kun olimme täällä Lahdessa asuneet vasta hetken. Tuli kyllä hyvin takaisin ne tunteet, mitä muutto meissä herätti. Kaikki se jännitys, epävarmuus, pelko ja murhe. Oliko oikein luopua kaikesta, jota olimme vuosia Turkuun rakentaneet. Mutta niin, en halua jäädä mitään harmittelemaan enkä katumaan. Koen, että elämässä tulee erilaisia vaihteita ja elämäntilanteita. Nyt on näin ja tulevaisuudessa ehkä toisin. Turku tulee pysymään aina sydämessämme, kukapa tietää, jos sinne vielä joskus palaamme.. 

Kaunis ja historiallinen Turku

 

Nyt kun on tosissaan asuttu Lahdessa jo hyvän tovin aikaa, on kaipuu Turkuun alkanut kuitenkin hälventymään. Tosin olen huomannut, että puolisollani on enemmän kaipuun tunteita Turkuun kuin minulla. Itsekkin kaipaan Turkua kaupunkina, onhan se niin upea ja historiallinen. Turussa on niin paljon hyvää, viihdyimmehän siellä yli viisi vuotta. Kaipaan niitä ihmisiä, joihin Turussa tutustuimme. Mutta eniten itseäni rassasi se jatkuva kulkeminen ja välimatka Turusta tänne Lahteen. Miten vaikea oli suunnitella kesää tai joulua, kun oli töissä kiinni. Aina se ikuinen stressi, saanko töistä vapaaksi, että pääsen jouluksi sukulaisille. Tai kesällä ajan kanssa käymään. Luulisi näiden olevan vain niitä järjestelykysymyksiä, mutta aina sekään ei riitä. Miten kiinni sitä tunsi olevansa. Ja kiinni myös siinä, että lomat sun muut viettäisimme Lahdessa. Kun olisihan lomalla kiva suunnata reissuun, ja niin me suuntasimmekin.

Turku jää sydämeeni <3

Lahdessa on vaan niin paljon hyvää. Hanasta tuleva vesi maistuu puhtaammalle ja raikkaammalle. Turussa vedessä maistoi sivumaun, jota tuskin kaikki maistaisivat. Kun on lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden asunut Lahdessa, niin kyllä se makumuisto on hanavedestä jäänyt.

Rakastan Lahdessa järviä ja metsiä. Jotenkin niissä vaan huokuu se tuttuus, joiden äärellä olen koko pienen ikäni kulkenut. Seikkaillut pitkin metsäpolkuja rakkaan Tumppi-koiran kanssa. Olimme silloin kumpikin nuoria. Nyt Tumppi on seniori. Voimme onneksi silti vielä seikkailla yhdessä, tutkien lähimetsän polkuja.

Ja rakastan olla hämeessä, kun täällä saa nauttia lumisesta talvesta :) Vähälumisuus tuli Turussa tutuksi, joitain talvia pystyi liikkumaan pelkästään tennareilla. Olihan se helppoa, mutta se kun on myös talvi-ihminen niin ehdottomasti talvessa täytyy olla lunta ja pakkasta :) Tumppi on suuri lumifani, myös hänen takia toivoin, että olisi lunta edes vähän. Kiitos siis tälle talvelle, kun lunta saatiin :)

Lunta tuiskuttaa, on raikas talvisää

Tunnen olevani hämäläinen ja ymmärtäväni hämäläistä sielunmaisemaa. Pääsen paremmin täällä ihmisten kanssa juttusille, kun ajatukset kohtaavat syvemmin. Turussa koin sellaisen tietynlaisen pinnallisuuden ja kuppikuntamaisuuden. Onhan sitä varmasti joka paikassa, mutta hämäläinen on aina hämäläinen. Silti Turussa ihailtavaa oli se ihmisten avoimuus ja auttavaisuus. Jotenkin erilainen lähimmäisestä välittämisen tunne, kuin täällä hämeessä. Tiedä sitä, mistä johtuu. Ehkä siitä, kun Turussa on niin paljon monikulttuurisuutta ja turismia. 

Kaiken ehtii vaan unohtaa, kun on tarpeeksi kauan pois. Muistaa myös sen, että miksi me muutimme aikoinaan Turkuun. Juuri siitä syystä, kun halusimme pois pienistä piireistä. Niistä piireistä, joihin kyllästyimme, mutta ne piirit saivat meidät myös palaamaan takaisin. Elämän ironia.

Mutta silti itse tunnen, että Lahdella on vielä paljon annettavaa. Olen myös huomannut, että Lahti on kasvanut kaupunkina tuon lähemmäs kuuden vuoden aikana. Niin paljon on muuttunut ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Haluan uskoa, että Lahti pystyy vielä tarjoamaan meille parastaan. Itse arvostan tämän hetkistä elämäämme Lahdessa ja haluan ottaa tästä kaiken irti. 

"mmm.. tuttu ja turvallinen tyyny ja peti"

"tässä on niin hyvä nukkua, zzz..."

 

Aika vaan näyttää, mihin mikäkin asia johtaa. Nyt on näin ja hyvä niin :) 



Mukavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit

Kiitokset vuosi 2019 (kuvat ja ajatukset viime vuodesta)

Nyt mennään jo kovaa vauhtia uutta vuotta 2020. Haluan vielä hetkeksi palata viime vuoteen ja niihin hetkiin, mitä viime vuosi toi mukanaan. 

Top nine (parhaat hetket) 2019

 

Alkuvuosi

Alkuvuodessa sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun. Tämä oli yksi haaveeni, että pääsisin juoksukouluun ja oppisin oikean juoksutekniikan. Polvi oli jonkun aikaa vihoitellut ja aikani kun sitä fysioterapeutin ohjeilla jumppailin ja venyttelin, niin sain häneltä luvan aloittaa juoksuharjoittelun. Tämä oli yksi suurimmista voitoistani, olinhan juossut viimeksi vuonna 2013, 10km matkan (Midnight Run Helsinki). Juoksutreenit joutuivat jäämään, koska toinen polvi kipeytyi herkästi. Lääkärikin totesi vaan, että älä juokse jos se tuottaa kipua. Niinpä niin. Kukapa rakkaimmasta lajista mielellään luopuu. Minä luovuin useiksi vuosiksi. Onneksi menin vihdoin ja viimein fyssarille ja sain avun, sekä pääsin juoksuharjoittelun pariin. Se oli viime vuoden kyllä ehdottomasti hienoin aloitus!

Jee, minusta tuli juoksukoululainen! :)

Pääset tutustumaan juoksukoulun tunnelmiin alla olevista linkeistä :)

Juoksukoululainen

Juoksukoulu jatkuu

Juoksukoulun kuukausraportti

Kevään lähestyessä

Kevät kun lähestyi, eniten tuli vietettyä aikaa töissä. Tein tuolloin töitä todella suurella volyymilla. Vähän liiankin kanssa.. Elämässäni ei ollut hetkeen muuta kuin työ. Ja tietenkin koira ja lenkit. Koti ja arki. Mutta minun keskittyminen oli vain ja ainoastaan työssä, työn ja kodin väliä. 

Tumppi chillaili keväthangilla, onneksi minulla on koira joka antaa arkeen joka päiväisen ulkoiluhetken :)

Kävin samaan aikaan töissä ja juoksukoulussa. Koin, että juuri juoksukoulun treeni oli minulle se pelastus. Että oli muutakin arjessa. Mutta usein jouduin jäämään harjoituksista pois, työesteen takia. Joka teki treenaamisen haastavaksi, koska jäi jälkeen muista eikä kunto kehittynyt ihan samassa kuin muiden. Tämä kuormitti henkisesti.

Huomasin väsyväni. Töihin lähtö tuntui vastenmieliseltä. Oli pakko alkaa miettimään, mikä olisi itselle se akkuja lataava tapa.

Siinä keväällä päätin lähteä herättelemään hevosharrastusta henkiin. Löysin kivan oloisen islanninhevostallin hieman kauempaa Turusta (Mynämäki, Jaakkolan islanninhevostalli).

Kyllä jännitti mennä pitkän tauon jälkeen ratsastamaan. Varasin 2h maastotunnin. Olen kuitenkin yhdeltä ammatiltani hevostenhoitaja ja harrastanut ratsastusta monen monta vuotta. Tauko vaan tekee, että luulee taitojen unohtuneet. Eiväthän ratsastustaidotkaan siinä häviä, kuten eivät pyöräilytaidotkaan :D ruostetta vaan voi ilmaantua, niin pyörään kuin ratsastajaankin.. :D

Maastoon lähdössä

Vaellus oli aivan ihana. Todella vapauttavaa ja rentouttavaa. Mieli kyllä lepäsi luonnon helmassa. Ratsuni oli oikea herrasmies. Kantoi minua kyydissään niin rauhallisesti ja nosti helposti töltin vaikken itse ole koskaan kunnolla töltännyt. Töltti on siis islanninhevosilla yksi askellaji, jolla on sujuva taittaa pitkiäkin matkoja ja ratsastajan on helpompi istua kyydissä, kun taas ravissa pomputtaa enemmän ja ratsastaja keventää :) 

Kyllä oli jälleen sitä kuuluisaa hevosterapiaa :) heppatyttö on aina heppatyttö :D

Fiiliksiä Instagramista

Kesäloma

Kesälomaa vietin toukokuussa ja siinä suuntasimme reissulle Thaimaaseen. Thaimaan matka oli upea ja avartava, suuri ja hieno kokemus. Matkustimme ensimmäistä kertaa kahdestaan puolisoni kanssa toiselle puolelle maapalloa ja olihan se jännittävää. Selvisimme hyvin ja reissumme oli todella upea sekä kokemusrikas. Kuvia löytyy Instagramin puolelta niin kohokohdista kuin itse kuvistakin :)

Intagram: @hannahtuulia

Kohokohdista näet tarinat Thaimaan matkasta

Näimme norsuja :D

Kahvihetki Thaimaassa :)

Simpukoiden keräilyä :D

Upea reissu rakkaan puolison kanssa :)

Reissulta takas Suomeen päästyämme vietimme hetken Lahdessa. Näimme kavereita ja sukulaisia. Minulle iski silloin todella vahvasti kaipuu takaisin Lahteen. Jotenkin alkoi tuntumaan, että elämä Turussa on antanut meille niin paljon, että olisi sopiva hetki palata takaisin kotiseudulle. Päätös oli vaikea. Tämä kesä 2019 herätti kuitenkin ajatukset vahvasti liikkeelle, että jos sittenkin olisi aika jättää Turku taakseen ja palaisimme takaisin kotiin Lahteen..

Lahti ja Lahden satama pisti parastaan :)

Akkujen latailua Turussa

Kesäloman jälkeen palasin töihin, mutta en ollut levänneen oloinen. Energiatasot olivat nollissa. Olin huomaamattani ajanut itseäni uupumukseen. Elämäni oli ollut pitkään liian kiireistä ja kuormittavaa. 

Mistään ei nähnyt ulkoisesti että olin todella väsynyt. Mutta itse tuntee itsensä parhaiten, milloin on liian kuormittavaa ja kiireistä.

 

Lomailin Turussa ja nautin kesästä. Kuitenkin tästä kesästä on vähän muistikuvia, olin niin väsynyt ja sumussa. Muistan kuitenkin ihanat rantapäivät, mitä pääsimme viettämään lämpimän kesän ansiosta. 

Suuntasimme Turusta Maskuun, Maskun Rivieralle. Sieltä löytyi aivan ihana lampi ja saimme vietettyä rauhallista kesäpäivää. Toisinaan ihmisiä oli paljonkin, mutta oli mukava vaihtaa hiukan kuulumisia, vaikkemme tunteneetkaan toisiamme. Vieraiden ihmisten kanssa kohtaaminen on upeaa, kun voikin löytyä niin hyvä yhteys ja juttu sen kun luistaa :)

Upea kesäpäivä

Oli kyllä niin hauskaa :D

Energiatasot alkoivat kuitenkin onneksi nopeasti palautumaan. Äitini houkutteli minut mukaan Ruissalon kylpylään. Vähän jälleen epäröin, ehdotus kun tuli niin extemporee etten osannut ajatella asiaa. Olimme nimittäin edellisen päivän iltana katsomassa Ruissalon kylpylän Venetsialaisia, kun äitini ehdotti että "tullaanko tänne huomenna yhdeksi yöksi?" Olin vähän että ”ömmm... en taida pystyä lähtemään..” Minulla on nimittäin paha tapa kieltäytyä liiankin herkästi, jos ehdotus tuntuu jotenkin jännittävältä tai erikoiselta. Täytyisi opetella sanomaan ”odota, harkitsen”, mutta tuleekin ”enpä nyt taida..” Ehkä tämän opin vielä, koska asiaa hetken harkittua totesinkin, että miksipäs ei mennään vaan :D

  

Ruissalossa on kyllä niin upea luonto :)

Pyöräilimme Ruissalossa, kävimme tutustumassa lintutorniin (jonka löysimme parin mutkan jälkeen.. :'D), uimme ja rentouduimme kylpylässä. Lähdimme vielä iltapalalle läheiselle ABC-asemalle kun kello oli jo sen verran, ettei oikein mikään ollut enää auki. Olipas glamouria :D Hotellissa oli todella kuuma, kunnon hellekesä kuumensi huoneen ja nukkuminen oli kauheeta. Mutta muutoin reissu oli kyllä onnistunut, pienesti pettyneenä hotelliin.. Mutta yhteinen aika oli kyllä todella mukavaa :) Kunnon äiti-tytär retki.

Siinä tajusinkin, että olipas hyvä kun nyt kävimme Ruissalossa, kun sitä pitkään olimme miettineet. Kun kohta varmistui, että muutto todella oli tulossa Lahteen..

Muutto Lahteen varmistui

Meni vielä jonkin aikaa ja vietimme arkeamme Turussa. Meille selvisi, että Turun asuntoomme oli tulossa kovaa vauhtia todella iso putkiremontti. Uusiksi menisivät niin kylpyhuone kuin keittiökin. Väliaikaista asuntoa ei ollut saatavilla, muutoin kuin poikkeustapauksissa. Meillä ei ollut vaihtoehtoina kuin miettiä, että muutammeko vielä Turussa vai muutammeko nyt tässä kohtaan kerta rysäyksellä Lahteen. Kun olimme sitä pitkään kuitenkin miettineet.

Meille varmistui asunto Lahdesta. Ja muutto tuli tämän vuoden (2019) joulukuun puoleen väliin. Aikamme Turussa oli käymässä vähiin.

Kaunis, historiallinen Turku

Halusin tehdä vielä yhden kaupunkikierroksen rakkaassa kaupungissa. Turku oli meille se ”meidän kaupunki”. Kaupunki, johon muutimme puolison kanssa yhdessä ja asuimme yli viisi vuotta. Yli viiden vuoden ajan kutsuimme Turkua kodiksemme. Haikein ja raskain mielin Turusta lähdimme. Samalla sisimmässään tietäen, että nyt on se oikea hetki jatkaa eteenpäin ja palata takaisin kotiin. Kun koti on siellä missä sydän on, ja nyt kodiksemme muodostui jälleen Lahti.

Ensihetket Lahdessa

Ensihetket Lahdessa olivat kyllä jännittävät. Olimme pitkään jossakin muuttokuplassa, ettemme oikein pysähtyneet ajattelemaan asiaa, että tosissaan asumme Lahdessa. Postiluukkuun kolahti etlari, oli jälleen upeaa lukea Päijät-Hämeen juttuja. Tutustuimme uuteen asuinpaikkaamme, laitoimme kotia kuntoon ja asetuimme taloksi. Päivien kuluessa heräsi se tunne, että olemme vaan lomalla täällä. Että palaamme vielä Turkuun. Kunnes tajuntaan iski, että ei, emme enää palaa Turkuun. Itkuthan siinä pääsi. Samaan aikaan on ihanaa olla täällä mutta luopumisen tuska on voimakasta.

Palaan vielä näihin Lahteen paluuseen liittyviin tunteisiin myöhemmin :)

Jälleen perinteinen aamukahvi ja etlari

Olen kiitollinen vuodesta 2019, joka oli todellinen muutosten vuosi. Luovuin kaikesta tutusta ja turvallisesta, joka oli minulla ollut Turussa. Niin työpaikasta kuin kodistakin. Paluu tänne Lahteen sujui kuitenkin onneksi hyvin ja olen nyt onnellinen sekä helpottunut päätöksestä.

Toivon, että vuosi 2020 tuo mukanaan uusia hienoja juttuja, upeita kokemuksia ja uusia ihmisiä. Että tämä päätös muuttaa takaisin, kantaa mukanaan pitkälle. Tästä vuodesta tuleekin:

"mitä minä elämältäni haluan? - omannäköisempää elämää etsimässä" <3

Tästä on hyvä jatkaa :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”