Joulukuun kuulumisia (sekä Petolan pelikasino)

Aika menee kyllä niin kovaa vauhtia eteenpäin. Vaikea kuvitella, että kohta on jo joulu! :)

On ollut äärimmäisen haastava kuukausi takana. Ehdin ensiksi olla kuumeessa ja sen jälkeen olinkin seuraavaksi flunssassa. Ärsyttävää kerrassaan kun on polven kuntoutus prosessi käsillä ja jouduin sairastelun takia vähentämään venyttelyjä ja jumppailuja. Tiesin kyllä, että lepohetki olisi se tärkein asia tässä kohtaan. Aloin olemaan henkisesti väsynyt ja ylistressaantunut kun on niin paljon ollut kaikkea. Noh kaikkea ja kaikkea. Arkea lähinnä mutta siinäkin on aina omat miettimisensä ja tekemisensä. Kertoilen myöhemmin lisää tuosta polven kuntouksesta. Nyt haluan kertoilla meidän kuulumisista :)

Sää on ollut vaihteleva. Toisinaan on sulaa ja lämpöasteita. Metsä on ollut ajoittain kurainen ja syksyisen oloinen. Välillä liikkuminen on haastavaa kun haluaa päästä metsälenkille ja jalkaan sattuukin lenkkarit. Useimmiten jos tiedän lähteväni metsään lenkkeilemään niin laitan vedenpitävät kengät jalkaan. Välillä päätän lenkkireitin vasta liikkeellä ollessa ja käykin näin. Siinä saa tarkkaan katsoa mihin astuu kun itse vihaan eniten sukkien kastumista :D Tumppi ei juurikaan stressaa mihin tassuillaan astuu ja on ollut kyllä sellainen kuratassu ja kuramassu. Tumpilla on vaan ärsyttävä tapa syödä koko aika jotakin; kuraa ja multaa, marjoja ja keppejä. En halua, että Tumppi koko aika maiskuttaa jotakin kun koen ettei siitä ole herralle mitään hyötyä. Eri syödä tuoreita mustikoita kuin jo vettyneitä mustikoita. Hyhhyh. Reittivalinta täytyy tehdä sen mukaan, jossa polku on edes jokseenkin kuiva niin ei pala käämit Tumpin mutamaiskutukselle. Tärkeintä on kuitenkin päästä rauhoittumaan metsään, jossa saan parhaiten ladattua akkuja ja laskettua stressitasoja.

Onneksi saatiin lunta ja pakkasta tänne Turkuun! Olipas mahtava tunne päästä tallustamaan lumiseen metsään. Se tuntui suorastaan taianomaiselta ja maagiselta. Ihastelin vaan lumen valtaamia puita ja aistin tunnelmaa. Tuntui niin mahtavalta. Metsä oli äärimmäisen kauniina ja valloittavana.

Tumppi rakastaa lunta aivan täysillä. Herrasta on ihanaa pyöriä ja maiskutella lunta. Hän haluaa myös käydä sukeltamassa syvempään hankeen ja nuuskutella metsän eläinten jälkiä. Aina metsälenkeillä Tumppi lähteekin seurailemaan erilaisia jälkiä ja menee ihan omissa maailmoissaan. On se sellainen lumifani :)

Kävin työporukan kanssa picnik-risteilyllä itsenäisyyspäivänä. Oli kyllä mukavaa olla Suomi 100 -risteilyllä. Tunnelma oli loistava. Vaikkakin oli ajoittain sellainen fiilis, ettei oikein tunnu itsenäisyyspäivältä. Laivalla olo on itselle omalla tavallaan niin arkista ja tuttua. Mutta oli silti mukavaa olla hyvässä porukassa ja viettää päivää risteillen. Sää oli kyllä upea, mitä nyt kuvan verran tarkeni kannella olla :) Laivalla oli myös juhlistettu itsenäisyyspäivää erilaisilla koristuksilla. Ainut miinus oli ittellä juuri samaisena päivänä alkanut kurkkukipu joka kieli kyllä tuloillaan olevasta flunssasta. Halusin silti lähteä laivalle nauttimaan aamupalasta ja illallisesta. Reissu sujui kaikesta huolimatta mukavasti.

Kävimme Tumpin kanssa tämän vuoden viimeisellä Petolan pelikasinolla. Ihmisiä riitti kyllä paljon tälläkin kertaa ja oli hyvä tunnelma. Tumppi hurmasi jälleen omalla pelityylillään. Herralla on nimittäin tapana tehdä kaikki omalla tavallaan; heittelemällä. Aktivointipelin kulmasta kiinni ja voimakas heitto pitkin poikin. Silloin irtoaa herkut parhaiten. Tämä näyttääkin hauskimmalta niissä peleissä joissa on siirrettäviä luukkuja taikka sitten kolosia joihin herkkupalat laitetaan. Eipä niistä Tumpille ole juurikaan haastetta. Naureskelimmekin henkilökunnan kanssa kuinka Tumppi on joka kerta nopeampi ja nopeampi. Joskus käy vielä niin, että olemme minuutin verran pelailemassa ja sen jälkeen Tumppi onkin valmis. ”Minuutti ja kotiin” :D Tumpilla ei toimikkaan muut pelit oikein kuin täytettävät aktivointilelut. Parhaita ovat kongit sun muut napakammat lelut. Tärkeintä on kuitenkin, että Tumpilla on hauskaa. Uutuutena tullut pallomeri oli Tumpin mielestä vähän tylsä ja herra halusikin heti päästä tuttujen aktivointipelien kimppuun. 

 

Ensivuoden alusta pelikasinoita aletaan järjestämäänkin kaksi kertaa kuukaudessa. Aikaisempaan kerran kuussa -pelailuun lisättiin yksi lisäpäivä. Mahtavaa! Moni muukin pääsee paremmin kokeilemaan ja pelailemaan koiraystävänsä kanssa. Suosittelen tätä kyllä kaikille! Matalan kynnyksen puuhailua ja mukavaa tekemistä koiralle :) Ihana mennä kotiin rauhallisen ja seesteisen koiran kanssa :) Varsinkin tällaiselle sählälle kuin Tumppi niin tämä on äärimmäisen hyvää tekemistä :)

Petolaan voitte tutustua heidän nettisivuillaan;

www.petola.fi

Löydät heidät myös facebookista ja Instagramista :D

https://www.facebook.com/lemmikkitarvikepetola/

Instagram @elaintarvikepetola

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa teille ja tsempit jouluvalmisteluihin! :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Heinäkuun kuulumiset osa 2. (Retket Turussa)

Nyt kun vietetään elokuun viimeistä päivää niin haluan hetkeksi palata vielä heinäkuun tunnelmien puolelle. Sen jälkeen on hyvä lähteä kertomaan meidän Lahti-reissusta enemmän ja fiilistellä tulevaa syksyä :) 

Heinäkuun kuulumisista kirjoitin jo aikaisemman postauksen. Pääset siihen tutustumaan alla olevan linkin kautta :)

Heinäkuun kuulumisia osa 1. 

 

Heinäkuun puolessa välissä sattui sellainen, että Tumpille iski voimakas kiputila. Herra ei pystynyt laskemaan painoa ollenkaan toisen takajalan varaan. Kivut olivat selvästi kovat. Säikähdin tietysti tätä, kun yht'äkkiä iski. Olimme aikaisemmin saaneet eläinlääkäriltä kipulääkkeitä nivelrikon hoitoon. Yhdessä vaiheessa oli tällaista ontumista johon silloin tarvittiin kipulääkekuuri. Nyt kun ollaan asuttu rivitalossa, niin kivut olivat kadonneet. Nyt ne palasivat. Hämmentävää. Annoimme ensiapuna pienen annoksen kipulääkettä. Ja varasin suoraan ajan eläinlääkärille heti seuraavaksi päiväksi.

Eläinlääkäri tutki ja epäili takajalassa olevan nivelrikkoa. Tietystikkään Tumppi ei enää ontunut kun pääsimme lääkärille. Varmaan kipulääke vaikutti ettei ollut enää kipuja. Eläinlääkäri ehdotti, että jos samalla tehtäisiin se hampaan poisto. Tumpilla oli yksi etuhammas lohjennut pienesti niin se olisi hyvä saada poistetuksi. Samalla eläinlääkäri voisi levossa tutkia paremmin Tumpin tassua ja polvea, että mikä vika voisi olla. Tumppi on niin hyvässä kunnossa, ettei nukutukselle ollut suurta riskiä. Sydän ja kaikki toimivat todella hyvin. Jännitti silti jättää Tumppi sinne hoidettavaksi. Hieman olin siitä järkyttynyt ja kyynel vierähti autossa. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, että mikä kerta on se viimeinen kerta. Nyt kun on enemmän ikää mittarissa niin aina välillä mieleen hiipii se ajatus ja pelko. Turhahan sitä on etukäteen miettiä, ei elämästä voi tietää. Jokainen hetki on arvokasta.

Toimenpide sujui hyvin. Hammas saatiin helposti poistettua eikä jalassa ollut suurempaa vikaa. Nivelrikkoa epäiltiin ja täytyy kokeilla kipulääkekuurilla meneekö kivut ohitse. Saatiin hakea Tumppi nukutuksen jälkeen. Voi kuinka se katsoi meitä ollessaan häkissä heräilemässä. Katse oli niin kaunis ja rakastava. Saimme viedä Tumpin kotiin lepäilemään. Olihan herra koko illan ihan pöhkönä, katse oli kyllä outo ja hämmentynyt. Mutta tiesin että kunnon lepo tekee terää. Seuraavana päivänä Tumppi olikin oma iloinen itsensä <3

Heinäkuun loppupuolella tuli minun pikkuveljeni käymään. Hänen kanssaan touhusimme kaikkea; grillailimme ja nautimme kesästä. Kävimme Luolavuorella etsimässä oikeaa luolaa! Löysimmekin sen jopa, oli kyllä syvä ja ahdas. Tumppi jäi hämmentyneenä alas odottamaan kun puolisoni kiipesi katsomaan luolaa. 

 

Iltasella lähdimme pelaamaan kolmea lajia; koripalloa, tennistä ja sulkapalloa. Tämä triplalaji -ajatus tuntui hyvältä. Meitä oli kuitenkin se kolme pelaamassa niin yksi sai aina lepuuttaa hetken. Koripallo on kyllä hauskaa ja tehokasta, sulkapallo taas lepposampaa. Innostuin tenniksestä ihan älyttömästi. En ole aikaisemmin pelannut kyseistä lajia, ja alkuunhan se on opettelua. Mutta niin mukavaa, tehokasta ja hauskaa! Kävin vielä seuraavana päivänä pelaamassa pikkuveljeni kanssa. Käsi oli jo hieman kipeähkö tottumattomuuttaan. Mutta oli kyllä niin huippua! Ehdoton uusi suosikkilajini. 

 

Loppuviikosta iskä ja isoveljeni tulivat meille myös käymään. Grillailtiin jälleen (tähän kesään on kyllä mahtunut grillailua). Päädyimme käymään Ruissalon lintutornilla. Tumppi lähti sinne mukaan lenkkeilemään. Tämä taitaa olla kyllä enemmänkin näkötorni kuin lintutorni. Korkeutta ainakin riittää, kahteen kerrokseen. Kallio pohjalla tekee myös oman höysteen. Hyrr.. Kyllä jännitti kiivetä mutta pitää vaan tiukasti kiinni niin hyvin menee. Maisemat olivat kyllä upeat! :) Kävimme samalla reissulla katselemassa Ruissalon kallioilta merta. Aina yhtä kaunis ja mahtava meri :)

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa myös;

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”