Hei hei Turku, Tervetuloa..

.. Lahti!

Teemme parhaillamme muuttoa Lahteen. Muutto on jo tämän vuoden joulukuun puolessa välissä. Jännittävää. Mitkä asiat saivat meidät palaamaan takaisin Lahteen? 

Ei ole kauaakaan aikaa, kun vielä sanoin, etten koskaan tule palaamaan takaisin Lahteen.. Että Turussa on kaikki, mitä tarvitsen. Laitan alle muutaman kuvan kauniista kesälomareissustamme, jonka myötä rakastuimme Turkuun ja muutimme tänne..

Ihana loma Turussa, kesällä 2013

 

Lomaan mahtui seikkailuja

Ja jättikukkia

Kuka jättikukkaan kurkottaa.. :D

Vauhdikasta minigolfia

Rakastuimme täysin Ruissaloon ja upeaan mereen

Niin, toden totta. Muutimme Turkuun vuoden 2014 heinäkuun lopulla, eli juuri siinä tulevan syksyn hetkinä. Puolisoni aloitti opinnot, minä en vielä tiennyt, mitä teen. Olimme kaksin. Tai olihan meillä Tumppi ja uusi koti. Sekä uudet, avoimet ja vastaanottavaiset naapurit. Puolison sukulaisperhe. Mutta muutoin, uusi elämämme alkoi Turussa, emmekä olleet yhtään varmoja siitä, tuleeko tästä yhtään mitään.

Eka kesä, kun asuimme Turussa

 

Matkamme Turussa voi alkaa

Tietenkin Tumpin kanssa

Saimme Turulta paljon. Uudet ammatit, työpaikkoja, työkavereita, kavereita, ystäviä, naapureita.. Haasteita, pettymyksiä, onnistumisia. Mutta aina kun kävimme Lahdessa sukuloimassa sekä näkemässä kavereita, tuntui kotiin palatessa siltä, että jotain puuttuu. Meillä oli se oma elämä Turussa, meillä oli se kaikki, mitä olimme halunneet. Mutta puuttui se yhteys lähimmäisiin. Puuttui yhteys ihmisiin, jotka asuivat Lahdessa. Tai olihan yhteys puhelimitse ja viestien välityksellä, mutta ei se vaan riittänyt.

Lahdessa tunsin olevani kotona

 

 

Vuosia kului ja vuosi vuodelta alkoi yhä enemmän tuntumaan, että tämä välimatka kuormittaa liikaa. Olimme liian kaukana. Vaikkei tosissaan välissä ollut kuin suuntaan 3h matka, joku 250km, niin se oli meille liikaa. Tiedän, että joidenkin sukulaiset asuvat vieläkin kauempana. Mutta meille ei enää riittänyt, että kävimme Lahdessa vain kesällä ja jouluna. Että kaikki lomat menivät aina Lahdessa. Halusimme elämältä muutakin. 

Voisimmekohan saada elämältä muutakin?

 

Pitkään taistelin ajatusta vastaan, että en, en ikinä palaa Lahteen. Minulla ei ole siellä mitään muuta kuin kasa pettymyksiä ja huonoja muistoja. Ja niitähän varmasti jokaiselle elämään mahtuu, niin lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen. Lahdessa tapasin kuitenkin nykyisen puolisoni, menimme kihloihin ja muutimme yhteen. Arki koitti vähän liiankin nopeasti ja alkoi tuntumaan myös, että Lahti on meille liian pieni. Että kaikki ovat liiankin lähellä. Halusimme muutosta ja uuden alun kaikelle. Sitä lähdimme Turusta hakemaan, sitä myös saimme. 

Yhteinen taival alkoi Lahdessa

 

 

Turussa tunsin ensi kertaa elämässäni, kuinka yksinäinen olin. Kärsin yksinäisyydestä paljon. Olin liian pelokas tutustumaan uusiin ihmisiin, oli niin vaikea luottaa. Minulla ei ollut silloin vielä työpaikkaa ja ainoat kontaktit olivat ruokakaupan kassahenkilö sekä koirapuiston ihmiset. Sekä silloiset naapurit. Muuten tuntui, että olimme vaan me kaksi ja Tumppi. 

 

Käännekohta tuli elämässäni eteen viime kesänä. Aloin olemaan siinä pisteessä kaiken suhteen, että oli pakko alkaa miettimään, mitä oikein elämältäni haluan. Pysähtyä. 

Käänne tapahtui viime kesälomallani, kun olimme Lahdessa ja lähdimme Thaimaaseen. Muistan ennen Thaimaaseen lähtöä yhden hyvän ystäväni sanoneen, että ”eihän sitä tarvitse kuin sen yhden työpaikan”, kun niin pitkään olin pohtinut, ettemme voi muuttaa koska Turussa on työt. Ja kyllä taistelin silloinkin sitä vastaan, että ei, en voi palata Lahteen, en vaan halua.  

Kuitenkin se yksi asia jäi mieleeni pyörimään. Että onko se työ tosissaan kaiken sen arvoista, että voin olla erilläni läheisistä ihmisistäni, joiden elämässä haluan tosissani olla?

Lahti näytti minulle parhaat puolensa

Asiat menivät vähän miten meni. Meille tuli ilmoitus nykyiseen asuntoomme Turussa, että tähän tehdään iso putkiremontti. Vaihtoehtoina annettiin, että pakkaa keittiön sekä wc.n + kylpyhuoneen, muuttaa väliaikaiseen asuntoon ja muuttaa takaisin remontin jälkeen (väliaikaista asuntoa ei olisi taloyhtiöltä saanut, muuten kuin poikkeustilanteissa..). Tai jää asumaan asuntoon, jolloin sosiaalitilat (keittiö, wc, suihkutilat) on parakeissa. Ehkä joku rohkea olisi lähtenyt kokeilemaan parakkiasumista, mutta emme me seniorikoiran kanssa, joka pelkää poraamista kuollakseen. Oli pakko miettiä vaihtoehtoja, että onko se kaksi muuttoa Turussa vai kertarysäyksellä yhdellä muutolla Lahteen? Voitte tietää vastauksen.

Niin. Lahti kutsuu meitä. Niinhän se sanonta menee että ”ihminen voi lähteä Lahdesta, mutta Lahti ei lähde ihmisestä”. Tätäkin ajatusta vastaan taistelin pitkään, että ei, ei mihinkää Lahteen. Ei ikinä koskaan milloinkaan. Eihän siellä edes ole mitään.. Mutta siinähän se piileekin, että siellä missä ei ole mitään, onkin se kaikki. Kaikki, mitä elämältäni haluan.

 

Turku sekä Lahti - aina sydämessäni

Aika on muuttanut minua sen ajatuksen suhteen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ennen minulle tärkeintä oli työ ja saavutukset. Nykyään hetkessä eläminen ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika. Aika on niin rajallista ja häilyvää. Mikään kun ei koskaan kaduta niin paljon kuin se, ettei viettänyt tarpeeksi aikaa läheistensä kanssa. Päätin, etten jää sitä asiaa katumaan ja odottelemaan, vaan teemme sen rohkean hypyn ja palaamme takaisin kotiin, Lahteen.

Muutokset pelottaa aina. Muutosvastarinta iskee päälle. Herää isoja kysymyksiä, että:

- Entä jos teemmekin virheen?

- Entä jos muuttaminen Lahteen ei kannatakkaan? 

- Entä jos emme saakkaan sitä Lahdesta, mitä lähdimme 

   hakemaan?

- Olisiko pitänyt antaa Turulle vielä mahdollisuus? 

- Teimmekö Turussa kaikemme? Varmasti kaiken? 

- Yritimmekö oikeasti tosissamme saada elämäämme tänne

   Turkuun?  Rohkein mielin tutustua ja verkostoitua?

- Entä jos emme viihdykkään Lahdessa..?

Näihin kun ei saa vastausta, vaan on kuunneltava sitä sydämen ääntä ja oltava rohkea. Uskallettava tehdä tarvittavia muutoksia. Ei kukaan loputtomasti voi elää vain pelkän työn ja kodin väliä. Ettei elämässä ole mitään muuta. Jotta voin saada sen, mitä haluan, on uskallettava tehdä sitä varten tarvittavat muutokset. Jotta saan ne läheiset ihmiset elämääni, on uskallettava palata. Luotava kokonaan uusi alku ja elämä. Luotettava, että kyllä elämä kantaa.

Koti on siellä missä sydän on. Meidän sydän on Lahdessa.

Haikein mielin jätän Turun tältä erää taakseni, ehkä vielä joskus palaamme.. Tai suuntaamme elämässämme jossain ajanjaksossa jälleen kohti uutta..

 

Rohkein mielin uuteen

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

P.S. Seuraavan blogitekstin kirjoitankin Lahdessa :)  Uudet tuulet puhaltaa..

Valoa ja turvallisuutta pimeneviin iltoihin

Oikein hyvää marraskuun ekaa päivää! Kylläpä aika juokseekin jälleen hurjaa haipakkaa eteenpäin.

Päivisin on ollut upean kirkasta ja kirpsakkaa pakkasta. Nyt kun on siirrytty talviaikaan niin illat ovat uhkaavasti pimentyneet. Oli jälleen aika siirtää katse heijastimiin ja erilaisiin valoihin. Nykyään on saatavilla kyllä hurjan paljon ulkoiluun soveltuvia led-valoja. Sekä ihmisille että lemmikeille. 

 

Se kun itse liikkuu autolla, niin tulee kyllä kiinnitettyä huomiota erilaisiin heijastin/valoratkaisuihin. Tässä ihan lähipäivinä kauppareissulle mentäessämme huomasimme koiranulkoiluttajan ylittämässä katua. Ainoa, minkä ensin huomasimme oli koiralla kaulassaan roikkuva led-valo. Ulkoiluttajien mahdolliset heijastimet (jos niitä oli..) eivät osuneet auton valoihin. Näimme siis pelkästään koiralla olevan pienen valon, joka vähän kuin ”pelasti myös ulkoiluttajat”. Autoillessa täytyy kyllä ehdottomasti käyttää tarkkuutta ja varovaisuutta, nyt kun illat pimenevät hurjaa vauhtia. Ihminen sekä koira valitettavasti hukkuu katuvalojen ja varjojen sekaan, jos heijastinta ja/tai valoa ei ole kiinnitettynä.

Olen kyllä tyytyväinen, kun erilaiset heijastinliivit ovat nostaneet suosiotaan. Juoksukoulun aikaan oli hienoa katsoa, kuinka monilla juoksijoilla oli heijastinliivit. Itse laitoin siihen aikaan parit napsautusheijastimet (käteen napautettavat heijastimet, jotka kiertyvät napakasti käden ympärille) ja roikkuvan heijastimen + juoksukengissä oli heijastinnauhat. Olisihan voinut olla vielä heijastinliivi, mutten ole vielä päässyt oikein sen makuun.

Heijastinnauhat löytyvät sekä talvikengistä että nastakengistä, joilla juoksin talvella juoksukoulussa :)

Mitäpä siis löytyy meidän valo/heijastin varusteista?

• Tumpille tuli aikoinaan hommattua valopanta. Niin näppärä heittää kaulaan, napauttaa valo päälle (tasainen valo, mielestäni vilkkuva valo on häritsevä..) ja lähteä kulkemaan iltalenkkiä. Yhteen aikaan laitoimme usein ihan tavallisen otsalampun Tumpin kaulaan. Se aiheutti huvitusta muissa ulkoilijoissa, mutta valo näkyi parhaiten ja kesti myös Tumpin käytössä. Siihen aikaan ja todennäköisesti edelleenki herra tykkää heittäytyä hankeen pyörimään. Kunhan nyt lunta saadaan :D Ei ollut ensimmäinen eikä viimonen kerta, kun pieni led-valo oli entinen.. :D Tämä valopanta on kyllä hyvin kestänyt käytössä :)
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

  

  Hyvin näkyy! :)

  
  
  
  
   
  
  
  
  
  

  

  Näppärä valopanta :)

  
  
  
  

  

  Otsalamppu

  
  
  
  

  

  "Mitä tää tekee lattialla?"

  
  
  
  
  

  

  "Oliko sulla jotai mielessä?"

  
  
  
  
  
  

  

  "Väsyttää, ei oo mitää mielenkiintoista menossa. Muuta kuin mun päiväuniaika" :D

  
  
  
  
• Itse laitoin takkiin pienen led-valon. Näppärä kun on pieni ja kätevä, ei häiritse lenkkeillessä. Takissa roikkuu myös tavallinen roikkuva heijastin ja lisänä laitan napsautusheijastimen. Onhan minulla yksi valoranneke, jonka saa vaikkapa asetettua haukkarin kohdalle, mutta huomasin sen häiritsevän kanssa lenkkeilijää, kun häikäisi ikävästi silmään. Soveltuu paremmin jos käy koiran kanssa yksin lenkillä tai vaikkapa itsekseen juoksulenkillä.
  
  
  
  
  
  

  

  "Mikäs se tämä onkaan?"

  
  
  
  

  

  Led-valot

  
  
  
  

  

  Käteviä nää led-valot, vaikkei patteri kauaa kestäkkää :D

  
  
  
  

  

  Valoranneke

  
  
  
  
  
  
• Kiinnitän melkein joka reppuun tai laukkuun aina yhden heijastimen. Mielestäni nykyään on niin paljon kivoja heijastimia, että sopivat hyvin kuin asusteena :) Usein on käynyt niinkin, että heijastin roikkuu mukana koko pitkän kesän. Tämähän ei tietty ole heijastimelle hyvä, koska pääsee kulumaan. Mutta usein kesällä olen niin vauhti päällä etten huomaa ottaa koko heijastinta poiskaan :'D mutta tärkeää muistaa säännöllisesti tsekata heijastinten kunto :) 
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   
• Heijastimet ovat minulle niin kivoja, että kyllä harmittaa kun yksi timantin mallinen heijastin hävisi yhtenä legendaarisena uuden vuoden aattona.. :/ Ja yhden koiraheijastimen kohdalla kävi kerran ruokakaupassa, että juuri kun menin kassalle niin heijastin tarttui ostoskärryyn kiinni ja lensi hienossa kaaressa jonnekkin kauas (oli kiinni sellaisessa vieterinarussa.. :'D) ja kassatyöntekijä katsoi kyllä pitkään että ”mitähä ihmettä juuri tapahtui”.. :'D kyllä silloin pikkusen hävetti :'D
  
  
  
  
  
  

  

  Nykyään on haamuheijastin tuossa vieterinarussa. Tämän pidän visusti lenkkeilytakissa kiinni, jonka kanssa en mene kauppaan :'D

  
  

Parasta on kyllä käydä valoisaan aikaan ulkoilemassa. Näin pimenevien iltojen aikaan on tärkeää saada energiaa valosta ja auringosta. On todella rentouttavaa käydä metsälenkillä ja fiilistellä tulevaa talvea ja kuunnella metsän hiljaisuutta. Vielä kuitenkin muutamat linnut visertävät. 

 

Odotan kyllä, että saadaan edes hieman lunta. Vaikuttaa merkittävästi talvi-iltoihin ja siihen valon määrään, kun on upea ja kaunis hanki. Tumppikin on kyllä niin lumifani, ollut aina, että ei tuo vähäinen ensilumi vielä aiheuttanut suurta reaktiota :D

"Tjaa, luntako?"

"Tuliskoha sitä tuolta jostain vielä lisääkin?" :'D

Ihanaa ja turvallista talven aikaa!

Terkuin

Hanna ja Tumppi 

P.S. Kirjoittelin Instagramiin omia fiiliksiäni lunta ja talvea kohtaan :)

 

 

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”