Juoksukoulun kuukausraportti (kolmas ja viimeinen kuukausi) + lomafiilistelyt

Huhtikuu oli viimeinen tämän kevään juoksukoulun treenikuukausi. Mennään nyt suoraan niihin treenitunnelmiin.

Mikäli haluat käydä lukemassa aikaisemmat juoksukoulupostaukseni, niin pääset niihin alla olevien linkkien kautta:

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Viikko 10

Huhtikuun ekoihin treeneihin lähtö tuntui alkuun todella nihkeältä. Ei siis huvittanut, ei sitten yhtään. Tuntui vaan siltä, ettei tänään lähde. Teki niin mieli jäädä vaan kotiin sohvalle löhöömään, mutta tiesin myös että jos sen nyt teen niin kyllä jää harmittamaan. Ja muistan niin hyvin ne monet kerrat, kun tuntui ettei tänään vaan lähde, niin johan olikin virtaa ja energiaa kun on päässyt vaan liikkeelle. Helpoin tässäkin oli heittää vaan treenikamat niskaan ja suunnata treenien pariin.

Tällä kertaa treenailimme tekniikkaa. Menimme kolmen hengen ryhmässä rinnakkain ohjaajaa kohti mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Käsien liike oli minulla edelleen se haastekohta. Mutta selvästi oli tapahtunut kehitystä kun olin vaan jaksanut kiinnittää huomiota käsien liikkeisiin. Seuraava kehityskohta oli polvet, jotka liikkuivatkin liian sumpussa. Noh, harjoittelemalla sitä oppii.

Tämän ensimmäisen harjoitteen jälkeen muodostimme joukkueet ja aloimme juoksemaan sukkulaviestiä. Meille annettiin ohjeeksi, että jokainen menee omaa tahtiinsa, sopivaa vauhtia. Ei liian kovaa ja muistaa sen oikean juoksutekniikan. Noh, mitähän käy kun aikuiset pääsevät juoksemaan rinta rinnan? Niinhän siinä käy että lähdetään juoksemaan kilpaa :'D Oli hienoa, kun kaikki syttyivät kunnolla ja painelivat täysillä kilpaa! Minulle niin mieleistä menoa ja pistinkin kaikkeni jälleen peliin. Kannattiko? Noh tällä kertaa ei olisi kannattanut..

Lähdettyämme palailemaan takaisin lähtöpisteelle niin vieressä oleva treenikaveri totesi hetken juostuamme, että hei sulta vuotaa nenästä verta. Ajattelin vaan, että voihan hemmetti. Äkkiä vaan paperia taskusta ja jatkoin kevyttä hölkkää. Ei siinä ajatus enää kulkenut kirkkaana kun olimme juosseet täysillä siinä sukkulaviestissä, että ehkä minun olisi kannattanut luopua treenistä ja kävellä takaisin lähtöpisteelle. Jatkoin vaan matkaa ajatellen, että minähän en periksi anna ja eiköhän tästä olla samalla menossa kohti lähtöpistettä.

Suuntasimme kuitenkin vielä pikkuiselle mäkitreenille. Siinä kun nenäverenvuoto oli jatkunut jo tovin niin tästä jättäydyin suosiolla pois. Pitelin paperilla nenääni ja olin hetken kyykyssä maassa ja laskin sykkeitä.

Eihän tietenkään mikään nenäverenvuoto lakkaa kun sykkeet hakkaavat täysillä. Noh tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Oli siinä vähän itsensä kanssa tekemistä, että kestän sen häpeän tunteen, joka tulee minulle aina jos jotain sattuu tai joudun huomion kohteeksi. Arvostin kuitenkin, kun muut menivät juoksemaan mäkitreeniä niin ohjaaja jäi kanssani ja kannusti minua lähtemään hiljakseen kävelemään, jotta pääsimme palaamaan takaisin lähtöpisteelle. Olisin voinut siinä hetkessä olla maassa kyyryssä vaikka ja kuinka kauan. Mäen päälle päästyämme muut treenikaverit tarjosivat paperia ja kysyivät vointia. Arvostin sitä, että pidettiin huolta ja välitettiin, vaikkei se helppoa minulle ollutkaan.

Noh, tämä treeni tuli sitten kirjaimellisesti vedettyä veren maku suussa. Vähän sillä kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla :D Kaikkea voi näköjään tapahtua ja kyllä pitkä talvi ja tämä katupölyvaihe on omiaan kuivattamaan limakalvoja. Ärsyttävää mutta minkäs teki.

Viikko 11

Treeni 1;

Meillä oli tällä viikolla tiedossa spesiaalitreenit. Menimme kaikkien juoksukouluryhmien voimien läheiselle koululle treenaamaan. Ajattelin, että ei tämä varmaan kovin rankka voi olla, kun Alkajatkin voivat tähän osallistua. Noh, ehkä yksi rankimmista treeneistä tästä kuitenkin tuli.

Meitä oli koolla iso porukka ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Kävimme tutustumassa tulevaan reittiimme, joka oli kyllä aivan mieletön. He, joilla oli maastojuoksukengät, menivät metsäisempää reittiä pitkin. Ja ne, joilla oli tavan juoksukengät, kulkivat kuntorataa pitkin. Siitä suunnattiin isolle mäelle ja mäen päältä alas ja takaisin lähtöpisteelle. Katselin kadehtien, kuinka kovakuntosimmat juoksijat jaksoivat juosta kyseisen mäen ylös, ja oma kunto ei riittänyt siihen alkuunkaan. Ei niin millään vaikka kuinka olisin halunnut. Sen verran jyrkkä mäki oli.

Mutta oli siis tarkoitus kilpailla kahtena joukkueena, kuinka monta kertaa kukin pääsee kyseisen lenkin kiertämään ja siitä kierroksesta sai aina pisteen. Voin sanoa, että olin kyllä aivan loppu :'D pohkeet huusivat kuolemaa jo ekojen nousujen jälkeen mutta otin aina energiaa ja voimaa muista juoksijoista yrittäen juosta mukana. Hyvin kyllä huomasi, kun juoksi jonkun kanssa ja kumpikin tsemppasi toisiaan, niin sain irti vielä lisävoimia.

Päätinkin, että teen tämän treenin täysin omien voimieni mukaan. Jos en jaksanut juosta, niin kävelin. Juoksin aina ne tasaisimmat pätkät ja tein parhaani. Ajattelin myös, että kyllä se oma paras suoritus riittää.

Voin kyllä sanoa, että olin aivan loppu tämän treenin jälkeen. Pelkäsin jopa, että nyt tämä koituu kohtalokseni enkä juokse loppuaikana enää ollenkaan :'D 

Huolehdin treenin jälkeen hyvästä kehonhuollosta ja huomasinkin, että kroppa palautui yllättävän hyvin. Ainut, että pohkeet vetivät aivan tukkoon. Mutta uskoin olevani valmis seuraavaan treeniin.

Treeni 2;

Kyllä nyt huomasin, että kroppa oli niin rikki. Viime kertainen mäkitreeni oli ollut aivan liian rankka. Vaikka olinkin venytellyt ja rullaillut huolella, niin silti kroppa oli aivan jumissa. Mutta ainahan sitä sanotaan, että sillä se lähtee millä on tullutkin. Että jospa kroppa vertyisi tulevissa treeneissä niin olisi kyllä todella hyvä. Laitoin kompressiosukat jalkoihin, jotta pohkeet tulisivat kestämään paremmin tulevat treenit.

Tällä kertaa oli tiedossa tekniikkatreenit. Alkuun harjoittelimme oikeaa juoksuasentoa sekä lantionasentoa.Tästä etenimme harjoittelemaan askelkorkeutta ja askeltiheyttä. Voin kyllä sanoa, että oli todella rankkaa järkyttävän kipeiden pohkeiden takia. Ja kroppa oli muutenkin väsynyt niin huomasin, etten vaan saanut kunnolla tekniikkaa irti. Tekniikkatreeneihin tarvitsee kyllä vetreän ja virkeän kehon, jolloin harjoittelusta saa parhaan tuloksen irti. Tälläkin kertaan oli pakko vaan hyväksyä, että tuli tästä mitä tuli, niin teen silti parhaani ja se riittää.

Seuraavassa vaiheessa juoksimme suoraa pätkää ja harjoittelimme pala palalta oikeaa tekniikkaa. Tuntui, että kyllä tästä saa jotain irti. Vaikkakin samaan aikaan turhautti, kun kipeän kropan takia askelta ei saa niin korkeaksi eikä vaan lähde kunnolla.

Siinä pätkällä juostessa hakkasi kyllä sykkeetkin todella kovaa. Tuntui, että hengästyn liian helposti. Tässä kohtaan ymmärsin sen, ettei aina ole kovinkaan järkevää lähteä treenaamaan, jos on yksinkertaisesti liian väsynyt. Jos olisin ollut yksin juoksemassa, niin olisin kyllä kääntynyt lähteäksen kotiin, Jälleen porukassa treenatessa tulee se, että minähän en voi lopettaa kesken kaiken. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä treeneihin, koska tästäkin opin itsestäni jälleen jotakin uutta.

Viikko 12

Viimeinen treeni minun osaltani. En tullut enää pääsemään muihin treeneihin, koska työt painoivat päälle. Halusin ottaa tästä viimeisestä treenistä kaiken irti.

Olo oli kuitenkin hiukan nihkeä. Jälleen olisi ollut se tuhat ja yksi tekosyytä jäädä kotiin. Aurinko lämmitti ja olisin voinut jäädä vaan ottamaan aurinkoa. Noh, olin päättänyt lähteä treeneihin niin niihin myös lähdin.

En tiedä mistä johtui, mutta tunnelma oli erilainen. Ehkä se, kun oli tutustunut tämän kolmen kuukauden aikana muihin ryhmäläisiin ja ne kaikki itselle tutut puuttuivat niin oli hiukan hämmentynyt olo. Ei siinä, olen sellainen että pystyn tulemaan hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen niin pitkään harrastellut yksin niin en vierasta jos ketään tuttua ei olekkaan paikalla. Silloin jos lähtee vaan kavereiden varassa treenaamaan, niin jää paljon kokematta sellaista, mitä itse haluaisi tehdä. Noh joo hiukan ajatuksen virtaa mutta nyt itse treeniin :)

Ilma oli todella lämmin. Päädyin silti laittamaan ohuen juoksutakin päälleni vaikka hiukan ajattelin sen olevan liikaa. Tuumasin kuitenkin, että jos tuulee niin on hyvä olla kevyt takki päällä. Ohjaaja totesi siinä, että hän oli käynyt aamulla jo treenaamassa t-paita päällä. Vähän siinä kohtaa ajattelin, että käyköhän nyt niin, että tulee aivan liian kuuma. Vaikea tuon pitkän talven jälkeen vähentää vaatetusta kun monesti oli ollut todella haastavia kelejä.

Kutakuinkin näin, mutta ilman pantaa ja huivia. En tullut ottaneeksi sitten yhtäkään kuvaa ekoista lämpimistä treeneistä :'D

Treeneissä harjoittelimme jälleen tekniikkaa. Menimme ensin koko porukan voimin edestakaisen matkan harjoitellen pala palalta oikeaa juoksutekniikkaa. Tunsin, että siinä aikamme edestakas juoksua askel alkoi parantumaan. Juokseminen alkoi tuntumaan puhtaammalta ja helpommalta. Tuntui, että vaikka juoksimme useaan kertaa edestakaisin niin en alkanut väsymään vaan energiaa riitti oikean tekniikan ansiosta. Huippua!

Seuraavaksi lähdimme jälleen rivissä juoksemaan ohjaajaa kohti. Minulle haasteeksi muodostui jälleen kädet. En saanut millään käsien liikettä parannettua. En tiedä häiritisikö lanteille kiinnitetty takki (oli tullut liian kuuma, jolloin oli pakko ottaa takki pois päältä ja kiinnittää lanteille) niin paljon etten pystynyt keskittymään vai mikä ihme oli. Mutta tajusin siinä, että yläkroppa on vaan aivan jumissa jolloin käsiin jää vajavainen liike. Se kun hartiat, lapaluut ja yläselkä menee näin jumiin niin kädet eivät vaan liiku riittävän hyvin.

Tajusin, että kun olen pitänyt jalkojen terveydestä huolta niin yläkropan venyttely jäi vähemmälle. Ikään kuin huomaamatta kokonaan pois. Tämä oli hyvä havahtuminen ja aijon jatkossa kiinnittää paremmin huomiota koko kropan liikkuvuuteen.

Mutta voin sanoa, että treeneissä yritin useaan kertaan korjata tekniikkaa ja en onnistunut niin olin pettynyt. Turhautti tosi paljon se, että olin treenannut kolme kuukautta ja tulos oli tämä. Olin asettanut todella suuret odotukset itselleni, että tämän juoksukoulun jälkeen juoksutekniikkani on priimaa. Vaikkei se niin mene vaan kyllä vaatii aikaa, jotta uuden tekniikan oppii. Ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja toiset tarvitsevat vaan pidemmän ajan, jotta oppii ja kehittyy.

Juoksukoulun loppusanat

Sain tämän juoksukoulun aikana monia tärkeitä asioita, ajatuksia ja oivalluksia. Joista olen kiitollinen.

Näitä ovat mm.

• Löysin jälleen sen treenaamisen ilon
• Sain mahdollisuuden harrastaa juoksua ja palata juoksutreenien pariin
• Kunto kohentui ja sain treenattua yhä kovempaan
• Varmasti juoksutekniikkani parani siitä mistä alun pitäen lähdin liikkeelle
• Tiedän nyt, mitä lähden itsessäni kehittämään

Juoksukoulussa oli aina se treenaamisen ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Sain upeita ja huikeita muistoja, sekä hienoja hetkiä ja kohtaamisia :) Huomaisin myös, että minulla parani oma jaksaminen arjessa ja sain roimasti lisää energiaa :)

Haluan kiittää Vauhtisammakkoa tästä upeasta juoksukoulusta! Suuri kiitos!

Lyhyesti niistä lomafiilistelyistä ja muista suunnitelmista

Nyt kun juoksukoulu on päättynyt niin kerron lyhyesti jatkosuunnitelmista;

• Minulla koittaa loma tässä toukokuussa ja suuntaamme puolisoni kanssa Thaimaaseen :) Haluan lomalla ladata kunnolla akkuja, uida paljon ja sitä kautta vetreyttää kehoa. Laskea stressitasoja ja olla vaan läsnä hetkessä. Reissusta tulee varmasti hieno ja kerrytämme yhteisiä muistoja. Onhan tämä kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen, pidempi ulkomaanmatka, vieläpä kahdestaan. Vieläpä meille molemmille ensimmäinen kerta Thaimaassa :) Jännittävää!
• Alan tässä myös vahvistamaan kroppaa ja parantamaan liikkuvuutta. Minun on tarkoitus jatkaa juoksuharjoittelua ja tähdätä siihen viiden kilometrin juoksumatkaan (alle 40min). Harjoittelen tekniikkaa paremmaksi.
• Syksylle mahdollisuuksien mukaan uusi juoksukurssi ja haluaisin päästä palaamaan jälleen ratsastuksen pariin. Katselen miltä näyttää sitten myöhemmin kun eteenpäin mennään :)
• Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla polkujuoksua.
• Tumpin kanssa käyn harrastelemassa Rally-tokoa aina tilanteen mukaan :) ja jos jossain vaiheessa saan hommattua tasapainotyynyn niin voisin kokeilla Doboa eli koirajumppaa :)

Tulipahan jälleen tekstiä :D Lähden tässä loppuviikosta lomailemaan ja palailen blogin pariin sitten kesäkuussa :) Ihanaa kesää!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”