Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Kertoilen teille nyt juoksukoulun kuulumisia. Toinen kuukausi takana ja eteenpäin mennään. Tosin tästä kuukaudesta ei puuttunut vastoinkäymisiä. Toisinaan oli työeste ja toisinaan kroppa kipeytyi. Niinhän se menee, että säännölliseen treenaamiseen tulee niitä mutkia matkaan. Mutta eteenpäin mennään :D

Mikäli haluat käydä lukemassa ensimmäisen juoksukoulukuukauden tunnelmista niin pääset sinne alla olevasta linkistä;

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Nyt juoksukoulun kuukausraporttiin :)

Treeneihin lähdössä :)

Viikko 6

Viikolla kuusi oli suunnitelmissa kahdet treenit. Toisen treenin tein kotona omatoimisesti joogaharjoittelun ja venyttelyn merkeissä. Vähäinenkin treenaaminen ja liikkuvuuden parantaminen auttaa eteenpäin.

Treeni 1;

Treeneihin mennessäni mielessäni painoi hiukan huoli siitä, että paljonkohan olen jäänyt jälkeen kahden viikon tauon takia. Ensiksi oli taukoviikko ihan noin juoksukoulun puolesta (talviloma). Sen jälkeen pidin vielä yhden lisäviikon breikkiä erinäisten syiden takia (jalan sääri kipeytyi, kroppa oli väsynyt, työkiireet..). Nyt laitoin rohkein mielin treenivarusteet päälleni ja lähdin treeneihin. Tiesin meillä olevan tekniikkapainoitteiset treenit, jotka tulevat kyllä aina enemmän kuin tarpeeseen.

Tällä kertaa juoksimme suoralla pätkällä ohjaajaa kohti kolmen tai kahden hengen ryhmässä. Tarkastelussa oli käsien liike, jonka kanssa minulla oli kyllä haasteita. Käsien on tarkoitus mennä eteenpäin vievässä liikkeessä ja minulla ne menivät enemmän sisäänpäin kääntyneinä. Siihen kun aikansa kiinnitti huomiota ja koko aika paransi niin kyllä se siitä alkoi sujumaan. Kropalla menee vaan aikaa saada liike lihasmuistiin. Harjoittelun kautta oppii kyllä.

Jatkoimme harjoittelun jälkeen matkaa yhdelle mäelle. Siinä teimme mäkitreeniharjoituksen, jota olin niin innolla odottanut! Mäkitreenit ovat minusta vaan niin parhautta. Harjoittelimme oikeaa mäkijuoksutyyliä. Tarkoituksena ei ollut juosta itseään loppuun vaan kiinnittää huomiota mahdollisimman hyvään juoksutekniikkaan.

Huomasin tekniikasta olevan hyötyä. Ennen juoksin mäet kuin mäet aina pelkällä päkiäjuoksulla. Harjoittelimme miten juostaan mäet päkiävoittoisesti ja eteenpäin vievällä voimalla. Myös niin, että askel pysyy sopivan pituisena kun liian pitkä askel jarruttaa ja vie juoksutehoja.

Paluu matkalla en voinut olla kiinnittämättä huomiota ohi ajavaan autoon. Sieltä joku huusi meille että ”jaksaa jaksaa!”. Hiukan huvitti :D voin kyllä sanoa, että hienosti jaksoimme. Sää ei nimittäin ollut mitään huvittelua. Pientä tihkua satoi päällemme ja kyllä silmälasien käyttäjänä oli haastavaa. Kaikki ne tipat jotka linssiin tarttui niin heijasti kivasti katuvaloista. Päälle vielä sopiva hikoilu niin siinä sitä oli kyllä haastetta kerrakseen :D

Takaisin päin juoksin ohjaajan rinnalla. Minulla oli vaan taipumusta juosta koko aika hiukan edellä. Olen luonnostaan enemmän pikamatkojen juoksija niin rauhallista, tasaisen tappavaa tahtia oli vaikea pitää yllä. Liikennevalojen jälkeen vauhtini kiihtyi ja jouduinkin hidastamaan. Tähän minun täytyy kiinnittää huomiota, että löytyy se rauha siihen juoksemiseen :)

Treeni 2; Pitkä lenkki

Osallistuin mukaan pitkälle lenkille. Ajattelin, että vaikken ollut muina kertoina päässyt, niin kyllä voin hyvin osallistua nyt mukaan. Tiedossa oli kuitenkin juoksua ja kävelyä, vauhtina 8min/km, että ei voi olla kovin paha.

Siinä pohdinnan jälkeen päädyin heittämään jalkaan nastakengät. Lunta oli satanut lisää ja tiet voisivat olla jäässä. Mikä virhe tämä olikaan..

Alkumatka sujui hyvin. Juoksimme tasaseen tahtiin pitkin jokirantaa. Keskityin nauttimaan juoksusta ja kiinnitin huomiota tekniikkaani. Yritin parhaani parantaa sitä koko ajan.

Sää oli kyllä todella upea. Lunta satoi ja aurinko paistoi. Kyllä keli pisti niin parastaan ja oli hyvä fiilis juosta yhdessä isossa porukassa. Oli myös hauska huomata, kuinka pyöräilijät ja muut jalankulkijat soivat meille iloisia ja huvittuneita katseita sekä hymyjä. Monet koiranulkoiluttajan koirat katselivat meitä innokkaasti – selvästi olisivat halunneet lähteä mukaamme juoksulenkille :D

Jossain vaiheessa matkaa minulle iski pieni kylkipistos. Ajattelin, että kyllä se menee siitä ohitse. Olin varmaan juonut liikaa vettä ennen lähtöä. Aikansa siinä juostuani niin pistos siirtyi ikään kuin vatsaan. Tuntemukset saivat minut toivomaan, että voisimme kävellä hetken. Sinnikkäästi juoksin mukana ajatellen, että nämä nyt ovat ohimeneviä juttuja. Niin kuin olivatkin.

Onnekseni kävelypätkä tulikin ja sain siinä kerättyä hyvin voimia. Jaksoin kävelyn jälkeen mukavasti juosta koko matkan loppuun asti ja olin todella helpottunut kun pääsimme perille.

Olin kyllä niin loppu. Lenkki oli minulle aivan liikaa. Matkaa tuli kuitenkin se 9,18km. Vähän liikaa siihen verraten, että normaalisti tekniikkatreeneissä juostaan 3-5km. Sisältyen siis juoksua ja kävelyä. Nyt juoksin ikään kuin kahden tekniikkatreenin edestä koko matkan.

Olin kyllä ylpeä, että selvisin siitä. Hiukan söi vaan fiilistä, kun koko matkan keskityin vaan siihen, että pysyn mukana ja selviän matkasta hengissä. Tiesin tämän olevan minulle liikaa mutta ajattelin, että kyllä venyttelyt ja kehonhuolto auttavat kroppaa palautumaan. Olenhan opetellut oikeaa venyttelytekniikkaa. Lepäilen nyt kunnolla ennen seuraavia treenejä, eiköhän tästä äkkiä palauduta..

Viikko 7 ja 8

Noh, kuten arvata saattaa mitä tapahtuu kun treenaa kerralla liikaa. Miten aina varoitellaa, että älkäähän vaan treenatako liikaa tai älkäähän kuvitelko itsestänne liikoja. Että täytyy tunnistaa omat kyvyt ja kehon fyysinen kunto.

Pitkän lenkin menin mielen voimalla. Mieli sanoo aina, että kyllä sinä pystyt. Kroppa huutaa, että hei tämä on nyt liikaa. Mutta kuvittelin myös, että lenkki on kevyt. Kevyt se varmaan olikin, mutta minulle liikaa. En ollut vielä niin hyvässä juoksukunnossa. En vaikka kuinka olisin halunnut.

Minulta kipeytyi jalkapohja. Niin kipeäksi, että hyvä kun pystyin jalalla astumaan. Tajusin, että jalkapohjan lihaskalvo oli varmaan mennyt liian kireäksi. Ja mitä luin, että mitkä syyt vaikuttaa jalkapohjan kiputiloihin.. Näitä ovat mm. liiallinen ja äkillinen treenimäärän nostaminen, kovalla pohjalla juokseminen, ylipronaatio, tekniikkavirhe.. Ja mitä olin tehnyt. Juossut yli 9km, jalassa nastakengät ja pohjana melkein koko matkan pelkkää asfalttia. Minulta löytyy myös ylipronaatiota ja juoksutekniikan harjoittelu on vielä kesken. Että tästä saan syyttää kyllä ihan itseäni, mitäs kuvittelin itsestäni liikoja.

Lepuutin jalkaa ja jalkapohjaa sen minkä pystyin. Pistin juoksutreenit tauolle, pahimpaan kipuun otin buranaa. Tein säännölliset venyttelyt ja hieroin jalkapohjaa erilaisilla palloilla. Pallohieronnasta on kyllä apua, kun sillä saa hyvin avattua kireitä lihaskalvoja. Ajattelin toipuvani nopeasti, vaikkakin luin että paraneminen voi viedä aikaa ja jalkapohjan kiputilat täytyy ottaa tosissaan. Hyvä minä.

Jalkapohjan pallohieronassa parhaimpia palloja on golf-pallo. Toista isompaa palloa kokeilin myös ja toimi kyllä hyvin.

Luulin jo, että kipuilut menivät viikossa ohitse. Jalkapohja tuntui paljon paljon paremmalta. Enää ei sattunut töissäkään kävely, mikä alkuun oli kyllä tuntunut. Mutta takapakkia oli tulossa. Yhtenä päivänä olin hetken kävellyt kaupungilla asioita hoitaessa ja kotiin palattaessa jalkapohja kipeytyi niin paljon, että hyvä kun sille pystyi astumaan. Jouduin varovasti kävelemään loppumatkan, että pääsin kotiin ottamaan särkylääkettä. Ihan kuin jollain tikarilla olisi pistetty jalkapohjan ulkosyrjään. Kipu onneksi hellitti nopeasti, mutta juoksutreeneihin minusta ei ollut.

Harmitti kyllä todella paljon jättää juoksutreenit välistä. Nyt on taas tullut taukoa kaksi viikkoa. Että ei tämä toinen kuukausi ollut treenien kulta-aikaa.

Noh, aina ei pääse treenaamaan vaikka haluaisi. Järkevämpää on jättää treenejä välistä jos yhtään tuntuu siltä, että kestääköhän kroppa nyt treenit. Jos yhtään joutuu epäilemään omaa fyysistä terveydentilaa niin silloin on parempi levätä. Aivan turha lähteä aiheuttamaan itselleen lisää kiputiloja. Vaikeaa tämä on. Silloin kun kerrankin pääsee ryhmässä treenaamaan ja harjoittelemaan, niin kyllä se henkisesti tuntuu kurjalta jäädä kotiin. On tässä onneksi vielä yksi kuukausi aikaa käydä treenaamassa. Ja tulevaisuudessa osallistua vaikka uudestaankin juoksukouluun. Itseni takia tätä teen ja olen nyt jo kehittynyt eteenpäin. Jos sitä vaikka seuraavat viikot pääsee treenaamaan, niin hyvin on aikaa kehittyä sekä kehittää juoksutekniikkaa sekä kuntoa eteenpäin.

Viikko 9

Treeni 1;

Paluu takaisin treenien pariin! Jes! Tätä olin niin odottanut!

Fiilis oli kerrassaan todella hyvä. Pikkuisen painoi kyllä jälleen mielessä huoli, että olenko kuinka pahasti jäänyt jälkeen. Mutta tietoisesti tein valinnan, etten jäänyt murehtimaan sitä. Tärkeintä on aina tehdä parhaansa ja kyllä porukkaan mahtuu eri tasoisia juoksijoita.

Ihana kevätsää. Kyllä kelpaa lähteä treeneihin :)

Menimme porukalla Samppalinnan portaille. Olin heti että jes päästään tekemään porrastreeniä :D

Alkuun lähdimme harjoittelemaan askelkyykkyliikettä. Liikkeeseen sisältyi pakarapotku. Ensiksi astutaan askelkyykky, siitä noustaan ylös ja potkastaan takana olevalla jalalla pakaraan ja sen jälkeen ojennetaan takimmainen jalka eteen ja mennään askelkyykkyyn. Sama toisinpäin. Todella rankka liike ja kehonhallintaa vaativa sekä kehittävä :D Tätä liikettä tullaan tarvitsemaan tulevassa harjoituksessa.

Harjoituksessa oli tarkoitus kerätä muovisia lättäniä tötteröitä. Näitä kutsuttiin timanteiksi. Ohjaajat lähtivät edeltä juoksemaan portaita ylös ja saimme hetken kuluttua luvan lähtöön. Keräsimme timantteja ja kun sai yhden niin teki kaksi kyykkyliikettä. Kahdesta tehtiin neljä ja kolmesta kuusi jne.

Porukalla oli kyllä todella huima vauhti päällä. Olin kahden viikon tauon jälkeen niin väsynyt ja ruosteessa, että jo pelkät portaat tuntuivat rankoilta. Saatikka sitten kilpajuoksu keräten timantteja. Päälle askelkyykyt. Totesin, että parempi mennä omaan tahtiin ja pitää hauskaa :) Ottamatta liikaa paineita.

Loppuvaiheessa oli vielä jäljellä portaiden kiipeäminen ylös ja ohjaaja jäi portaiden yläpäähän kärkkymään. Tiesinkin, että tästä se kilpajuoksu varmasti alkaa. Tietenkin lähdin täysillä ohjaajan perään vaikka olin aivan loppu pelkistä portaista :D Tuli kyllä niin pintaan se kilpajuoksijan fiilis että minähän en sinulle häviä. Kuitenkin totesin, etten millään voi pärjätä huomattavasti kovatasoisempaa juoksijaa vastaan kilpajuoksussa. Sain kuitenkin timantin että yksi voitto jo sekin :D

Loppumatka takaisin sisälsi mäkiä ja portaita. Oli todella mukavaa juosta vaihtelevassa maastossa ja tahti oli hyvin tasainen sekä rauhallinen. Tämä treeni oli kivan erilainen ja pääsi tekemään kaikkea. Todella rankka mutta myös palkitseva :)

Treeni 2;

Edeltävän treenin ollessa noin rankka (porrasjuoksut, kyykkyharjoitteet, mäkitreenit) niin seuraavaan treeniin oli luvassa kevyempää menoa. Tiedossa oli niin kutsuttu Waldniel -harjoitus, jossa juostaan sekä kävellään. Tarkoituksena aina kävelypätkissä laskea sykkeitä ja siitä lähteä uudestaan juoksemaan. Harjoitus kehittää peruskestävyyttä sekä peruskuntoa.

Tähän treeniin oli todella helppo lähteä. Nyt alkoi tuntumaan, että treeneistä oli alkanut muodostumaan rutiini. Rutiinilla on helppo lähteä tekemään ja treenaamaan, kun ei tarvitse aina patistaa itseään treeneihin.

Lenkki lähti kivasti rullaamaan. Ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Etenimme ryhmässä tasaiseen tahtiin ja kävelimme tasaisin väliajoin. Oli mukavaa kiertää eri reittejä ja tutustua paremmin alueeseen. 

Tiet alkaa sulamaan - kevät on todella tulossa :)

 

Tällainen treeni on itselleni se vaikein. Edetä tasaisen tappavaan tahtiin pitäen sykkeet sopivalla tasolla. Olen niin sähäkkä ja kova menemään, että aina täytyisi päästä hieman kovempaa. Teki kyllä hyvää juosta tasaiseen tahtiin. Uskon kehittyväni tällaisilla treeneillä parhaiten ja tämän kaltaisia voisin hyvin kuvitella harjoittavani omatoimisesti. Tähän haluan ainakin pyrkiä.

Treenin jälkeen oli hiukan ristiriitainen fiilis. En saanut treenistä niin paljon irti sitä hyvää fiilistä kuin olisin kuvitellut. Varmaan vaan johtuu siitä kun parhaimmat hyvän olon tunteet saan aina silloin, kun on ollut kovatehoinen hikiliikunta. Jossa sykkeet hipoo maksimilukemia ja on päässyt juoksemaan täysillä. Mutta ehdottomasti olin tyytyväinen, että kunto kehittyy ja että pystyn ja saan juosta :) Tästä on kunnon kehittymisen kannalta eniten hyötyä.

Nyt edetään seuraavaksi tämän juoksukoulun viimeiseen kuukauteen :) Kirjottelen siitä vielä kuukausraportin sekä jälkitunnelmat. Ja siitä, mitä kaikkea olen tämän matkan aikana oppinut :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja (Tumppi – Aina hengessä mukana :D)

Tumppi nautiskeli vielä tämän talven viimeisistä lumista :)

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”