Polven kuntoutus -projektin tilannekatsaus ja nykyhetki

Nyt on alkuun pakko pahoitella. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä polven kuntoutus -projektista niin aktiivisesti kuin olen halunnut. En ole saanut aikaiseksi kirjoitella enkä otetta tähän bloggaamiseen. On ollut helpompi kirjoittaa vaan niitä näitä. Nyt kun luin vanhoja tekstejä läpi, joita kirjoitin polvesta, niin tuntuu että en ole pureutunut tähän niin hyvin kuin olisin halunnut. Vaikka niin annoin teksteissäni ymmärtää. En ole vaan pystynyt. Aihe oli itselleni liian vaikea ja matka oli ollut pitkä ja kivulias.

Nyt on menty niin paljon eteenpäin, että haluan summata tähän tekstiin ne vaiheet, joita olen käynyt läpi. Vanhempiin teksteihin pääset alla olevista linkeistä, mikäli haluat kuitenkin tutustua mistä kaikki sai alkunsa;

Polvenkuntoutus -projekti

Polvenkuntoutuksesta – missä mennään?

Lyhyesti; Aloitin polven kuntoutuksen fysioterapeutin ohjeilla marraskuussa 2017. Ekojen kertojen aikana tehtiin alkukartoitus ja käsittelyjä, sekä sain treeniohjeet kotiin. Aloin säännöllisesti suorittamaan venyttelyjä sekä kuminauhakyykkyjä. Treeniohjeella suoritin kotitreenit sen 2krt/viikko. Tuntui vähältä mutta siinä elämäntilanteessa treenimäärä oli sopiva. Tavoitteena oli päästä palaamaan juoksuharjoittelun pariin, joka oli jäänyt kokonaan pois polvikipujen takia.  

 

Kävin säännöllisesti fysioterapeutin luona ja aina jännitin sitä, että entäs jos ollaankin menty asioissa taaksepäin. Olin saanut lyhyessä ajassa jo niin hyviä tuloksia aikaan (kolmessa kuukaudessa sain kivut kuriin ja liikkuvuus parantui sekä voimatasot kasvoivat) että pelkäsin takapakin tulevan jossain vaiheessa. Jännitin myös kertoa, että olin epäonnistunut treeneissä. Joinain viikkoina en pystynyt treenaamaan yhtään ja olin niin väsynyt etten tehnyt edes kehonhuoltoa. Fyssari oli kuitenkin kannustava ja sanoi, että jos elämässä on kaikkea jo niin jostain se on vaan vähennettävä. Hän myös kertoi, että venyttelynkin voi tehdä pieninä annoksina kerrallaan. Ajattelee vaikkapa, että tekee sen 5min päivässä tärkeimmät venyttelyt. Minulle tärkeimmät olivat etu- ja takareidet, lonkankoukistajat, pakarat sekä pohkeet. Näihin ei kulu aikaa kuin vähintään se 5min.

Tässä huomasin, että kyllä tuo taktiikka toimi. Kun ajattelin, että eihän se venyttely vie kuin hetken aikaa, niin pääsin alkuun. Lopulta huomasin, että venyttelin huomaamattani sen 15-20min. Kroppa alkoi venymään ja vertymään paremmin ja paremmin. Aloin itsekkin huomaamaan, että liikkuvuus oli alkanut parantumaan huomattavan paljon.  

Sain fyssarilta myös luvan aloittaa kokeilemaan juoksuharjoittelua. Minua alkuun jännitti lähteä juoksemisen pariin. Tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta aloittaa ja päästä alkuun. Ekat kerrat olivat vaikeimpia kun tuntui, etten enää osaa. Lähdin hölkkäilemään ihan fiilis pohjalta ja kunto oli kyllä niin huonolla tasolla. Pelkäsin myös koko aika, että polvi ei tätä kestä ja kaikki työ valuu hukkaan. En saanut silloin juoksemista vielä säännölliseksi, kävin vaan kokeilemassa kun fyssari kannusti, että seuraavalla kerralla kun tulet tänne niin olet käynyt juoksemassa. Juoksemisen kokeilun aloitin maaliskuussa 2018. Silloin projektia oli kulunut sellaiset 5 kuukautta. Miettikää, viidessä kuukaudessa sain luvan palata juoksuharjoittelun pariin. Ja tuossa ensimmäisessä polviprojektin blogitekstissä tuskailin jo siitä, että kolme kuukautta on pitkä aika. Lopulta kolme kuukautta tai vuosi ei ole ihmisen elämässä niin pitkä aika, ja annoin itselleni luvan tehdä tätä projektia omaan tahtiini. Olin siitä onnellinen ja kiitollinen, että sain uuden mahdollisuuden juoksuharjoitteluun. Että ylipäätään minulle annettiin mahdollisuus, että pystyn juoksemaan, kun lääkäreiden ja hoitajien alkutuomio oli ollut jäätävä ja kylmä, että ethän sinä tuolla polvella koskaan enää juokse.

Tällä todistin sen, että koskaan ei saa luovuttaa. Koskaan ei saa ajatella, että jokin asia on mahdoton. Kun on tarpeeksi tahtoa ja toivoa, voi monet asiat mahdollistua. Uskon, että ymmärrätte mitä tarkoitan. Minulla oli kuitenkin kaksi toimivaa jalkaa sekä hyvä peruskunto. Sillä mahdollistin tämän, että uskalsin hakea apua. Sain parhaan fysioterapeutin joka uskoi ja kannusti, osasi auttaa ja availi jumiutuneita lihaksia. Sillä, että jaksoin sinnikkäästi jatkaa harjoittelua, vaikka jouduin monessa kohtaan epäuskon pariin. Minulla oli kirkas tavoite, ja tätä tavoitetta suurempi oli se henkinen matka, jonka kävin läpi. Se, että ymmärsin, ettei minun tarvitse enää suorittaa elämää. Se, että kroppani pystyy kun annan sille riittävästi lepoa ja kehonhuoltoa. En pakota itseäni suoriutumaan ja vaadi mahdottomuuksia. Se, että aina kun teen parhaani, niin se riittää. Armollisuus, hyväksyminen, läsnäolo. Nämä asiat opin tämän matkan aikana. Siihen kirsikkana kakun päälle sain uuden mahdollisuuden ja pääsin palaamaan rakkaan harrastuksen pariin. Olen kiitollinen tästä, kiitollinen että annoin itselleni aikaa enkä kiirehtinyt. Kiitollinen loistavalle fyssarille. Kiitollinen ihmisille, jotka uskoivat minuun. Kiitollinen sille, että sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun, joka antaa minulle motivaatiota ja energiaa. Saan siitä hyvinvointia ja iloa, saan treenata turvallisesti ammattilaisten opastuksella, sekä tutustua muihin huippuihmisiin. Se ilo ja hauskuus joka treeneissä on, on jotakin niin mahtavaa.

Samalla opin oikean juoksutekniikan, joka mahdollistaa kropan kestämisen ja juoksun mahdollistumisen. Tästä juoksukoulusta tulen kertomaan teille enemmän, sen lupaan!

 

Minulta puuttui pitkään se treenaamisen ilo. En saanut millään kiinni siitä, että treenaamisesta tulisi hauskaa. Monessa kohtaa itkin sitä, että onko minun pakko lähteä treenaamaan. Oli niin käsittämätöntä tuntea näin, koska joskus en ollut pystynyt treenaamaan ollenkaan juoksua. Ihmisen mieli. Treenaamisen ilo on vaan se tärkein asia, joka antaa meille jaksamista ja voimaa arkeen. Sillä saamme hyvinvointia, kehomme vahvistuu ja voi paremmin, nukkuminen syvenee ja jaksaminen paranee. Tärkeintä on löytää se laji, joka on itselle se mieluisin ja treenaamisesta tulee hauskaa. Yhdessä tekeminen ja treenaaminen on kyllä hienonta, yhdessä olemme vahvempia!

Peloista huolimatta, laitoin juoksukengät jalkaan ja lähdin tekemään juoksulenkkejä. Kroppa oli vieraatunut tästä ja juokseminen tuntui raskaalta ja vaikealta. Halusin kokeilla ja rasittaa polvea, jotta nään että kestääkö se raskaampia treenejä jo. Vetelin kokeilu mielessä mäkitreenejä ja kunto oli kyllä heikko. Hiukan pelkäsin, että tuleeko tästä nyt takapakkia. Mutta kroppa ja polvi kestivät ja olivat vahvistuneet. Mutta se, että polvi kestää jatkossakin, on minun tehtävä säännöllisesti kehonhuoltoa. Jos laiminlöin ja jätin kehonhuollon välistä (venyttelyt), niin kyllä polvi kipeytyi. Polvikivut sain kuriin, että tein venyttelyt. Olin oppinut tunnistamaan, minkä lihaksen jumit auheutti kipuja. Olin saanut itselleni vahvemman oman kehon tuntemus -taidon. Nykyään osaan paremmin kuunnella kroppaa ja tehdä turvallisemmin treenejä, kun en koko aika tee täysillä ja pakota itseäni. Toisinaan on päiviä kun ei vaan lähde. Silloin tehdään kevyemmin. Jos taas on päivä, että juoksu kulkee ja kroppa jaksaa, niin voi tehdä kovempaa. Aina täytyy muistaa se kehonhuollon sekä lihaskuntotreenin tärkeys. Vaan sillä saan kroppani kestämään.

Kävin kerran trampoliinipuistossa pomppimassa. Alkuun jännitin, että mitäköhän tapahtuu. Onko tämä nyt se, että polvi ei kestä. Kuitenkin siinä pomppimisen lomassa huomasin, ettei yhtään tullut kipuja. Hiki virtasi ja mieli kirkastui. Se onnellinen olo, joka treenistä tuli, oli niin upeeta. Olin pitkästä aikaan saanut treenistä irti sen, mitä olin pitkään etsinyt. Sen hyvän olon tunteen. Sen, kuinka mieli kirkastuu ja elämä hymyilee. Kehossa virtaa endorfiinit ja voi vaan hetken nauttia siitä hyvän olon tunteesta. Olin myös onnellinen, koska polvi kesti hyvin pomppimiset. Siihen vastapainoksi tein kyllä pitkät venyttelyt, joista oli varmasti hyötyä. Tämän kokeilun myötä aloin saamaan luottoa siihen, että eiköhän polvi tulevaisuudessa tule kestämään juoksuharjoittelut. 

 

Kävin tässä lähipäivinä fyssarilla. Olin käynyt viimeksi melkein puoli vuotta sitten. Sinä aikana oli vain harvoin polvi kipeä – vain silloin kun en ollut jaksanut venytellä. Hiukan taas jännitti mennä fyssarille. Mutta se kun tiesin kuinka hyvin oli mennyt, loi uskoa ja luottoa. Sainkin hyvän tuloksen aikaan, polvi oli mennyt todella paljon parempaan suuntaan eikä ollut mitään estettä juoksemiselle. Olin päässyt siihen tavoitteeseen jonka olin itselleni luonut – eli päästä takaisin juoksuharjoittelun pariin!

En alkuun edes käsittänyt tätä, kuinka pitkä matka oli tultu. Siinä vaiheessa kun sain tiedon juoksukoulusta, aloitin juoksuharjoittelun. Polvi kesti hyvin juoksutreenit, joita aloin tekemään säännöllisesti marraskuusta tammikuuhun. Helmikuussa olen käynyt juoksukoulussa ja polvi kantaa sekä kestää todella hyvin. Ainut mikä kärsi tässä juoksutauolla oli juoksutekniikka. Joten olen oikeassa paikassa kun käyn juoksukoulussa harjoittelemassa tekniikkaa sekä kehittämässä juoksukuntoa. 

 

Jos tähän loppuun summaa sen matkan, jonka olen käynyt.

• Alussa polven kuntoutusta ja säännölliset fyssarilla käynnit.
• Kotitreenien aloitus kehonpainolla sekä lisävarusteilla (jumppapallo, vastuskuminauha), pääpaino jalkojen vahvistamisessa
• Tavoitteena päivittäinen venyttely
• Juoksukokeilut
• Liikunnan ilon löytäminen
• Henkinen matka ja armollisuus
• Juoksuharjoitteluun palaaminen ja juoksukoulun aloitus
• Kiitollisuus tästä matkasta ja koetuista hetkistä

Nykyään huomaan, kuinka kankea kroppani on alkanut venymään. Muistan, kun vuosia sitten aloitin joogaamaan. En pystynyt istumaan edes kunnolla risti-istunnassa, kun lonkkaa kiristi. En saanut jalkapohjia lattiaan alaspäin katsovan koiran – jooga-asennossa, ja nyt olen siinä onnistunut. Aivan mieletöntä huomata oman kehon vahvistuminen ja liikkuvuuden parantuminen. Edelleen olen kankea enkä mikään supertaipuisa, mutta hyvää vauhtia eteenpäin mennään.

Olen niin kiitollinen tästä matkasta ja kokemuksesta. Menen vahvempana eteenpäin ja tulevaisuus on avoinna. 

  

Näihin hetkiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”