Juoksukoulun kuukausraportti (kolmas ja viimeinen kuukausi) + lomafiilistelyt

Huhtikuu oli viimeinen tämän kevään juoksukoulun treenikuukausi. Mennään nyt suoraan niihin treenitunnelmiin.

Mikäli haluat käydä lukemassa aikaisemmat juoksukoulupostaukseni, niin pääset niihin alla olevien linkkien kautta:

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Viikko 10

Huhtikuun ekoihin treeneihin lähtö tuntui alkuun todella nihkeältä. Ei siis huvittanut, ei sitten yhtään. Tuntui vaan siltä, ettei tänään lähde. Teki niin mieli jäädä vaan kotiin sohvalle löhöömään, mutta tiesin myös että jos sen nyt teen niin kyllä jää harmittamaan. Ja muistan niin hyvin ne monet kerrat, kun tuntui ettei tänään vaan lähde, niin johan olikin virtaa ja energiaa kun on päässyt vaan liikkeelle. Helpoin tässäkin oli heittää vaan treenikamat niskaan ja suunnata treenien pariin.

Tällä kertaa treenailimme tekniikkaa. Menimme kolmen hengen ryhmässä rinnakkain ohjaajaa kohti mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Käsien liike oli minulla edelleen se haastekohta. Mutta selvästi oli tapahtunut kehitystä kun olin vaan jaksanut kiinnittää huomiota käsien liikkeisiin. Seuraava kehityskohta oli polvet, jotka liikkuivatkin liian sumpussa. Noh, harjoittelemalla sitä oppii.

Tämän ensimmäisen harjoitteen jälkeen muodostimme joukkueet ja aloimme juoksemaan sukkulaviestiä. Meille annettiin ohjeeksi, että jokainen menee omaa tahtiinsa, sopivaa vauhtia. Ei liian kovaa ja muistaa sen oikean juoksutekniikan. Noh, mitähän käy kun aikuiset pääsevät juoksemaan rinta rinnan? Niinhän siinä käy että lähdetään juoksemaan kilpaa :'D Oli hienoa, kun kaikki syttyivät kunnolla ja painelivat täysillä kilpaa! Minulle niin mieleistä menoa ja pistinkin kaikkeni jälleen peliin. Kannattiko? Noh tällä kertaa ei olisi kannattanut..

Lähdettyämme palailemaan takaisin lähtöpisteelle niin vieressä oleva treenikaveri totesi hetken juostuamme, että hei sulta vuotaa nenästä verta. Ajattelin vaan, että voihan hemmetti. Äkkiä vaan paperia taskusta ja jatkoin kevyttä hölkkää. Ei siinä ajatus enää kulkenut kirkkaana kun olimme juosseet täysillä siinä sukkulaviestissä, että ehkä minun olisi kannattanut luopua treenistä ja kävellä takaisin lähtöpisteelle. Jatkoin vaan matkaa ajatellen, että minähän en periksi anna ja eiköhän tästä olla samalla menossa kohti lähtöpistettä.

Suuntasimme kuitenkin vielä pikkuiselle mäkitreenille. Siinä kun nenäverenvuoto oli jatkunut jo tovin niin tästä jättäydyin suosiolla pois. Pitelin paperilla nenääni ja olin hetken kyykyssä maassa ja laskin sykkeitä.

Eihän tietenkään mikään nenäverenvuoto lakkaa kun sykkeet hakkaavat täysillä. Noh tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Oli siinä vähän itsensä kanssa tekemistä, että kestän sen häpeän tunteen, joka tulee minulle aina jos jotain sattuu tai joudun huomion kohteeksi. Arvostin kuitenkin, kun muut menivät juoksemaan mäkitreeniä niin ohjaaja jäi kanssani ja kannusti minua lähtemään hiljakseen kävelemään, jotta pääsimme palaamaan takaisin lähtöpisteelle. Olisin voinut siinä hetkessä olla maassa kyyryssä vaikka ja kuinka kauan. Mäen päälle päästyämme muut treenikaverit tarjosivat paperia ja kysyivät vointia. Arvostin sitä, että pidettiin huolta ja välitettiin, vaikkei se helppoa minulle ollutkaan.

Noh, tämä treeni tuli sitten kirjaimellisesti vedettyä veren maku suussa. Vähän sillä kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla :D Kaikkea voi näköjään tapahtua ja kyllä pitkä talvi ja tämä katupölyvaihe on omiaan kuivattamaan limakalvoja. Ärsyttävää mutta minkäs teki.

Viikko 11

Treeni 1;

Meillä oli tällä viikolla tiedossa spesiaalitreenit. Menimme kaikkien juoksukouluryhmien voimien läheiselle koululle treenaamaan. Ajattelin, että ei tämä varmaan kovin rankka voi olla, kun Alkajatkin voivat tähän osallistua. Noh, ehkä yksi rankimmista treeneistä tästä kuitenkin tuli.

Meitä oli koolla iso porukka ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Kävimme tutustumassa tulevaan reittiimme, joka oli kyllä aivan mieletön. He, joilla oli maastojuoksukengät, menivät metsäisempää reittiä pitkin. Ja ne, joilla oli tavan juoksukengät, kulkivat kuntorataa pitkin. Siitä suunnattiin isolle mäelle ja mäen päältä alas ja takaisin lähtöpisteelle. Katselin kadehtien, kuinka kovakuntosimmat juoksijat jaksoivat juosta kyseisen mäen ylös, ja oma kunto ei riittänyt siihen alkuunkaan. Ei niin millään vaikka kuinka olisin halunnut. Sen verran jyrkkä mäki oli.

Mutta oli siis tarkoitus kilpailla kahtena joukkueena, kuinka monta kertaa kukin pääsee kyseisen lenkin kiertämään ja siitä kierroksesta sai aina pisteen. Voin sanoa, että olin kyllä aivan loppu :'D pohkeet huusivat kuolemaa jo ekojen nousujen jälkeen mutta otin aina energiaa ja voimaa muista juoksijoista yrittäen juosta mukana. Hyvin kyllä huomasi, kun juoksi jonkun kanssa ja kumpikin tsemppasi toisiaan, niin sain irti vielä lisävoimia.

Päätinkin, että teen tämän treenin täysin omien voimieni mukaan. Jos en jaksanut juosta, niin kävelin. Juoksin aina ne tasaisimmat pätkät ja tein parhaani. Ajattelin myös, että kyllä se oma paras suoritus riittää.

Voin kyllä sanoa, että olin aivan loppu tämän treenin jälkeen. Pelkäsin jopa, että nyt tämä koituu kohtalokseni enkä juokse loppuaikana enää ollenkaan :'D 

Huolehdin treenin jälkeen hyvästä kehonhuollosta ja huomasinkin, että kroppa palautui yllättävän hyvin. Ainut, että pohkeet vetivät aivan tukkoon. Mutta uskoin olevani valmis seuraavaan treeniin.

Treeni 2;

Kyllä nyt huomasin, että kroppa oli niin rikki. Viime kertainen mäkitreeni oli ollut aivan liian rankka. Vaikka olinkin venytellyt ja rullaillut huolella, niin silti kroppa oli aivan jumissa. Mutta ainahan sitä sanotaan, että sillä se lähtee millä on tullutkin. Että jospa kroppa vertyisi tulevissa treeneissä niin olisi kyllä todella hyvä. Laitoin kompressiosukat jalkoihin, jotta pohkeet tulisivat kestämään paremmin tulevat treenit.

Tällä kertaa oli tiedossa tekniikkatreenit. Alkuun harjoittelimme oikeaa juoksuasentoa sekä lantionasentoa.Tästä etenimme harjoittelemaan askelkorkeutta ja askeltiheyttä. Voin kyllä sanoa, että oli todella rankkaa järkyttävän kipeiden pohkeiden takia. Ja kroppa oli muutenkin väsynyt niin huomasin, etten vaan saanut kunnolla tekniikkaa irti. Tekniikkatreeneihin tarvitsee kyllä vetreän ja virkeän kehon, jolloin harjoittelusta saa parhaan tuloksen irti. Tälläkin kertaan oli pakko vaan hyväksyä, että tuli tästä mitä tuli, niin teen silti parhaani ja se riittää.

Seuraavassa vaiheessa juoksimme suoraa pätkää ja harjoittelimme pala palalta oikeaa tekniikkaa. Tuntui, että kyllä tästä saa jotain irti. Vaikkakin samaan aikaan turhautti, kun kipeän kropan takia askelta ei saa niin korkeaksi eikä vaan lähde kunnolla.

Siinä pätkällä juostessa hakkasi kyllä sykkeetkin todella kovaa. Tuntui, että hengästyn liian helposti. Tässä kohtaan ymmärsin sen, ettei aina ole kovinkaan järkevää lähteä treenaamaan, jos on yksinkertaisesti liian väsynyt. Jos olisin ollut yksin juoksemassa, niin olisin kyllä kääntynyt lähteäksen kotiin, Jälleen porukassa treenatessa tulee se, että minähän en voi lopettaa kesken kaiken. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä treeneihin, koska tästäkin opin itsestäni jälleen jotakin uutta.

Viikko 12

Viimeinen treeni minun osaltani. En tullut enää pääsemään muihin treeneihin, koska työt painoivat päälle. Halusin ottaa tästä viimeisestä treenistä kaiken irti.

Olo oli kuitenkin hiukan nihkeä. Jälleen olisi ollut se tuhat ja yksi tekosyytä jäädä kotiin. Aurinko lämmitti ja olisin voinut jäädä vaan ottamaan aurinkoa. Noh, olin päättänyt lähteä treeneihin niin niihin myös lähdin.

En tiedä mistä johtui, mutta tunnelma oli erilainen. Ehkä se, kun oli tutustunut tämän kolmen kuukauden aikana muihin ryhmäläisiin ja ne kaikki itselle tutut puuttuivat niin oli hiukan hämmentynyt olo. Ei siinä, olen sellainen että pystyn tulemaan hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen niin pitkään harrastellut yksin niin en vierasta jos ketään tuttua ei olekkaan paikalla. Silloin jos lähtee vaan kavereiden varassa treenaamaan, niin jää paljon kokematta sellaista, mitä itse haluaisi tehdä. Noh joo hiukan ajatuksen virtaa mutta nyt itse treeniin :)

Ilma oli todella lämmin. Päädyin silti laittamaan ohuen juoksutakin päälleni vaikka hiukan ajattelin sen olevan liikaa. Tuumasin kuitenkin, että jos tuulee niin on hyvä olla kevyt takki päällä. Ohjaaja totesi siinä, että hän oli käynyt aamulla jo treenaamassa t-paita päällä. Vähän siinä kohtaa ajattelin, että käyköhän nyt niin, että tulee aivan liian kuuma. Vaikea tuon pitkän talven jälkeen vähentää vaatetusta kun monesti oli ollut todella haastavia kelejä.

Kutakuinkin näin, mutta ilman pantaa ja huivia. En tullut ottaneeksi sitten yhtäkään kuvaa ekoista lämpimistä treeneistä :'D

Treeneissä harjoittelimme jälleen tekniikkaa. Menimme ensin koko porukan voimin edestakaisen matkan harjoitellen pala palalta oikeaa juoksutekniikkaa. Tunsin, että siinä aikamme edestakas juoksua askel alkoi parantumaan. Juokseminen alkoi tuntumaan puhtaammalta ja helpommalta. Tuntui, että vaikka juoksimme useaan kertaa edestakaisin niin en alkanut väsymään vaan energiaa riitti oikean tekniikan ansiosta. Huippua!

Seuraavaksi lähdimme jälleen rivissä juoksemaan ohjaajaa kohti. Minulle haasteeksi muodostui jälleen kädet. En saanut millään käsien liikettä parannettua. En tiedä häiritisikö lanteille kiinnitetty takki (oli tullut liian kuuma, jolloin oli pakko ottaa takki pois päältä ja kiinnittää lanteille) niin paljon etten pystynyt keskittymään vai mikä ihme oli. Mutta tajusin siinä, että yläkroppa on vaan aivan jumissa jolloin käsiin jää vajavainen liike. Se kun hartiat, lapaluut ja yläselkä menee näin jumiin niin kädet eivät vaan liiku riittävän hyvin.

Tajusin, että kun olen pitänyt jalkojen terveydestä huolta niin yläkropan venyttely jäi vähemmälle. Ikään kuin huomaamatta kokonaan pois. Tämä oli hyvä havahtuminen ja aijon jatkossa kiinnittää paremmin huomiota koko kropan liikkuvuuteen.

Mutta voin sanoa, että treeneissä yritin useaan kertaan korjata tekniikkaa ja en onnistunut niin olin pettynyt. Turhautti tosi paljon se, että olin treenannut kolme kuukautta ja tulos oli tämä. Olin asettanut todella suuret odotukset itselleni, että tämän juoksukoulun jälkeen juoksutekniikkani on priimaa. Vaikkei se niin mene vaan kyllä vaatii aikaa, jotta uuden tekniikan oppii. Ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja toiset tarvitsevat vaan pidemmän ajan, jotta oppii ja kehittyy.

Juoksukoulun loppusanat

Sain tämän juoksukoulun aikana monia tärkeitä asioita, ajatuksia ja oivalluksia. Joista olen kiitollinen.

Näitä ovat mm.

• Löysin jälleen sen treenaamisen ilon
• Sain mahdollisuuden harrastaa juoksua ja palata juoksutreenien pariin
• Kunto kohentui ja sain treenattua yhä kovempaan
• Varmasti juoksutekniikkani parani siitä mistä alun pitäen lähdin liikkeelle
• Tiedän nyt, mitä lähden itsessäni kehittämään

Juoksukoulussa oli aina se treenaamisen ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Sain upeita ja huikeita muistoja, sekä hienoja hetkiä ja kohtaamisia :) Huomaisin myös, että minulla parani oma jaksaminen arjessa ja sain roimasti lisää energiaa :)

Haluan kiittää Vauhtisammakkoa tästä upeasta juoksukoulusta! Suuri kiitos!

Lyhyesti niistä lomafiilistelyistä ja muista suunnitelmista

Nyt kun juoksukoulu on päättynyt niin kerron lyhyesti jatkosuunnitelmista;

• Minulla koittaa loma tässä toukokuussa ja suuntaamme puolisoni kanssa Thaimaaseen :) Haluan lomalla ladata kunnolla akkuja, uida paljon ja sitä kautta vetreyttää kehoa. Laskea stressitasoja ja olla vaan läsnä hetkessä. Reissusta tulee varmasti hieno ja kerrytämme yhteisiä muistoja. Onhan tämä kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen, pidempi ulkomaanmatka, vieläpä kahdestaan. Vieläpä meille molemmille ensimmäinen kerta Thaimaassa :) Jännittävää!
• Alan tässä myös vahvistamaan kroppaa ja parantamaan liikkuvuutta. Minun on tarkoitus jatkaa juoksuharjoittelua ja tähdätä siihen viiden kilometrin juoksumatkaan (alle 40min). Harjoittelen tekniikkaa paremmaksi.
• Syksylle mahdollisuuksien mukaan uusi juoksukurssi ja haluaisin päästä palaamaan jälleen ratsastuksen pariin. Katselen miltä näyttää sitten myöhemmin kun eteenpäin mennään :)
• Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla polkujuoksua.
• Tumpin kanssa käyn harrastelemassa Rally-tokoa aina tilanteen mukaan :) ja jos jossain vaiheessa saan hommattua tasapainotyynyn niin voisin kokeilla Doboa eli koirajumppaa :)

Tulipahan jälleen tekstiä :D Lähden tässä loppuviikosta lomailemaan ja palailen blogin pariin sitten kesäkuussa :) Ihanaa kesää!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Juoksukoulu jatkuu (toinen kuukausi)

Kertoilen teille nyt juoksukoulun kuulumisia. Toinen kuukausi takana ja eteenpäin mennään. Tosin tästä kuukaudesta ei puuttunut vastoinkäymisiä. Toisinaan oli työeste ja toisinaan kroppa kipeytyi. Niinhän se menee, että säännölliseen treenaamiseen tulee niitä mutkia matkaan. Mutta eteenpäin mennään :D

Mikäli haluat käydä lukemassa ensimmäisen juoksukoulukuukauden tunnelmista niin pääset sinne alla olevasta linkistä;

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Nyt juoksukoulun kuukausraporttiin :)

Treeneihin lähdössä :)

Viikko 6

Viikolla kuusi oli suunnitelmissa kahdet treenit. Toisen treenin tein kotona omatoimisesti joogaharjoittelun ja venyttelyn merkeissä. Vähäinenkin treenaaminen ja liikkuvuuden parantaminen auttaa eteenpäin.

Treeni 1;

Treeneihin mennessäni mielessäni painoi hiukan huoli siitä, että paljonkohan olen jäänyt jälkeen kahden viikon tauon takia. Ensiksi oli taukoviikko ihan noin juoksukoulun puolesta (talviloma). Sen jälkeen pidin vielä yhden lisäviikon breikkiä erinäisten syiden takia (jalan sääri kipeytyi, kroppa oli väsynyt, työkiireet..). Nyt laitoin rohkein mielin treenivarusteet päälleni ja lähdin treeneihin. Tiesin meillä olevan tekniikkapainoitteiset treenit, jotka tulevat kyllä aina enemmän kuin tarpeeseen.

Tällä kertaa juoksimme suoralla pätkällä ohjaajaa kohti kolmen tai kahden hengen ryhmässä. Tarkastelussa oli käsien liike, jonka kanssa minulla oli kyllä haasteita. Käsien on tarkoitus mennä eteenpäin vievässä liikkeessä ja minulla ne menivät enemmän sisäänpäin kääntyneinä. Siihen kun aikansa kiinnitti huomiota ja koko aika paransi niin kyllä se siitä alkoi sujumaan. Kropalla menee vaan aikaa saada liike lihasmuistiin. Harjoittelun kautta oppii kyllä.

Jatkoimme harjoittelun jälkeen matkaa yhdelle mäelle. Siinä teimme mäkitreeniharjoituksen, jota olin niin innolla odottanut! Mäkitreenit ovat minusta vaan niin parhautta. Harjoittelimme oikeaa mäkijuoksutyyliä. Tarkoituksena ei ollut juosta itseään loppuun vaan kiinnittää huomiota mahdollisimman hyvään juoksutekniikkaan.

Huomasin tekniikasta olevan hyötyä. Ennen juoksin mäet kuin mäet aina pelkällä päkiäjuoksulla. Harjoittelimme miten juostaan mäet päkiävoittoisesti ja eteenpäin vievällä voimalla. Myös niin, että askel pysyy sopivan pituisena kun liian pitkä askel jarruttaa ja vie juoksutehoja.

Paluu matkalla en voinut olla kiinnittämättä huomiota ohi ajavaan autoon. Sieltä joku huusi meille että ”jaksaa jaksaa!”. Hiukan huvitti :D voin kyllä sanoa, että hienosti jaksoimme. Sää ei nimittäin ollut mitään huvittelua. Pientä tihkua satoi päällemme ja kyllä silmälasien käyttäjänä oli haastavaa. Kaikki ne tipat jotka linssiin tarttui niin heijasti kivasti katuvaloista. Päälle vielä sopiva hikoilu niin siinä sitä oli kyllä haastetta kerrakseen :D

Takaisin päin juoksin ohjaajan rinnalla. Minulla oli vaan taipumusta juosta koko aika hiukan edellä. Olen luonnostaan enemmän pikamatkojen juoksija niin rauhallista, tasaisen tappavaa tahtia oli vaikea pitää yllä. Liikennevalojen jälkeen vauhtini kiihtyi ja jouduinkin hidastamaan. Tähän minun täytyy kiinnittää huomiota, että löytyy se rauha siihen juoksemiseen :)

Treeni 2; Pitkä lenkki

Osallistuin mukaan pitkälle lenkille. Ajattelin, että vaikken ollut muina kertoina päässyt, niin kyllä voin hyvin osallistua nyt mukaan. Tiedossa oli kuitenkin juoksua ja kävelyä, vauhtina 8min/km, että ei voi olla kovin paha.

Siinä pohdinnan jälkeen päädyin heittämään jalkaan nastakengät. Lunta oli satanut lisää ja tiet voisivat olla jäässä. Mikä virhe tämä olikaan..

Alkumatka sujui hyvin. Juoksimme tasaseen tahtiin pitkin jokirantaa. Keskityin nauttimaan juoksusta ja kiinnitin huomiota tekniikkaani. Yritin parhaani parantaa sitä koko ajan.

Sää oli kyllä todella upea. Lunta satoi ja aurinko paistoi. Kyllä keli pisti niin parastaan ja oli hyvä fiilis juosta yhdessä isossa porukassa. Oli myös hauska huomata, kuinka pyöräilijät ja muut jalankulkijat soivat meille iloisia ja huvittuneita katseita sekä hymyjä. Monet koiranulkoiluttajan koirat katselivat meitä innokkaasti – selvästi olisivat halunneet lähteä mukaamme juoksulenkille :D

Jossain vaiheessa matkaa minulle iski pieni kylkipistos. Ajattelin, että kyllä se menee siitä ohitse. Olin varmaan juonut liikaa vettä ennen lähtöä. Aikansa siinä juostuani niin pistos siirtyi ikään kuin vatsaan. Tuntemukset saivat minut toivomaan, että voisimme kävellä hetken. Sinnikkäästi juoksin mukana ajatellen, että nämä nyt ovat ohimeneviä juttuja. Niin kuin olivatkin.

Onnekseni kävelypätkä tulikin ja sain siinä kerättyä hyvin voimia. Jaksoin kävelyn jälkeen mukavasti juosta koko matkan loppuun asti ja olin todella helpottunut kun pääsimme perille.

Olin kyllä niin loppu. Lenkki oli minulle aivan liikaa. Matkaa tuli kuitenkin se 9,18km. Vähän liikaa siihen verraten, että normaalisti tekniikkatreeneissä juostaan 3-5km. Sisältyen siis juoksua ja kävelyä. Nyt juoksin ikään kuin kahden tekniikkatreenin edestä koko matkan.

Olin kyllä ylpeä, että selvisin siitä. Hiukan söi vaan fiilistä, kun koko matkan keskityin vaan siihen, että pysyn mukana ja selviän matkasta hengissä. Tiesin tämän olevan minulle liikaa mutta ajattelin, että kyllä venyttelyt ja kehonhuolto auttavat kroppaa palautumaan. Olenhan opetellut oikeaa venyttelytekniikkaa. Lepäilen nyt kunnolla ennen seuraavia treenejä, eiköhän tästä äkkiä palauduta..

Viikko 7 ja 8

Noh, kuten arvata saattaa mitä tapahtuu kun treenaa kerralla liikaa. Miten aina varoitellaa, että älkäähän vaan treenatako liikaa tai älkäähän kuvitelko itsestänne liikoja. Että täytyy tunnistaa omat kyvyt ja kehon fyysinen kunto.

Pitkän lenkin menin mielen voimalla. Mieli sanoo aina, että kyllä sinä pystyt. Kroppa huutaa, että hei tämä on nyt liikaa. Mutta kuvittelin myös, että lenkki on kevyt. Kevyt se varmaan olikin, mutta minulle liikaa. En ollut vielä niin hyvässä juoksukunnossa. En vaikka kuinka olisin halunnut.

Minulta kipeytyi jalkapohja. Niin kipeäksi, että hyvä kun pystyin jalalla astumaan. Tajusin, että jalkapohjan lihaskalvo oli varmaan mennyt liian kireäksi. Ja mitä luin, että mitkä syyt vaikuttaa jalkapohjan kiputiloihin.. Näitä ovat mm. liiallinen ja äkillinen treenimäärän nostaminen, kovalla pohjalla juokseminen, ylipronaatio, tekniikkavirhe.. Ja mitä olin tehnyt. Juossut yli 9km, jalassa nastakengät ja pohjana melkein koko matkan pelkkää asfalttia. Minulta löytyy myös ylipronaatiota ja juoksutekniikan harjoittelu on vielä kesken. Että tästä saan syyttää kyllä ihan itseäni, mitäs kuvittelin itsestäni liikoja.

Lepuutin jalkaa ja jalkapohjaa sen minkä pystyin. Pistin juoksutreenit tauolle, pahimpaan kipuun otin buranaa. Tein säännölliset venyttelyt ja hieroin jalkapohjaa erilaisilla palloilla. Pallohieronnasta on kyllä apua, kun sillä saa hyvin avattua kireitä lihaskalvoja. Ajattelin toipuvani nopeasti, vaikkakin luin että paraneminen voi viedä aikaa ja jalkapohjan kiputilat täytyy ottaa tosissaan. Hyvä minä.

Jalkapohjan pallohieronassa parhaimpia palloja on golf-pallo. Toista isompaa palloa kokeilin myös ja toimi kyllä hyvin.

Luulin jo, että kipuilut menivät viikossa ohitse. Jalkapohja tuntui paljon paljon paremmalta. Enää ei sattunut töissäkään kävely, mikä alkuun oli kyllä tuntunut. Mutta takapakkia oli tulossa. Yhtenä päivänä olin hetken kävellyt kaupungilla asioita hoitaessa ja kotiin palattaessa jalkapohja kipeytyi niin paljon, että hyvä kun sille pystyi astumaan. Jouduin varovasti kävelemään loppumatkan, että pääsin kotiin ottamaan särkylääkettä. Ihan kuin jollain tikarilla olisi pistetty jalkapohjan ulkosyrjään. Kipu onneksi hellitti nopeasti, mutta juoksutreeneihin minusta ei ollut.

Harmitti kyllä todella paljon jättää juoksutreenit välistä. Nyt on taas tullut taukoa kaksi viikkoa. Että ei tämä toinen kuukausi ollut treenien kulta-aikaa.

Noh, aina ei pääse treenaamaan vaikka haluaisi. Järkevämpää on jättää treenejä välistä jos yhtään tuntuu siltä, että kestääköhän kroppa nyt treenit. Jos yhtään joutuu epäilemään omaa fyysistä terveydentilaa niin silloin on parempi levätä. Aivan turha lähteä aiheuttamaan itselleen lisää kiputiloja. Vaikeaa tämä on. Silloin kun kerrankin pääsee ryhmässä treenaamaan ja harjoittelemaan, niin kyllä se henkisesti tuntuu kurjalta jäädä kotiin. On tässä onneksi vielä yksi kuukausi aikaa käydä treenaamassa. Ja tulevaisuudessa osallistua vaikka uudestaankin juoksukouluun. Itseni takia tätä teen ja olen nyt jo kehittynyt eteenpäin. Jos sitä vaikka seuraavat viikot pääsee treenaamaan, niin hyvin on aikaa kehittyä sekä kehittää juoksutekniikkaa sekä kuntoa eteenpäin.

Viikko 9

Treeni 1;

Paluu takaisin treenien pariin! Jes! Tätä olin niin odottanut!

Fiilis oli kerrassaan todella hyvä. Pikkuisen painoi kyllä jälleen mielessä huoli, että olenko kuinka pahasti jäänyt jälkeen. Mutta tietoisesti tein valinnan, etten jäänyt murehtimaan sitä. Tärkeintä on aina tehdä parhaansa ja kyllä porukkaan mahtuu eri tasoisia juoksijoita.

Ihana kevätsää. Kyllä kelpaa lähteä treeneihin :)

Menimme porukalla Samppalinnan portaille. Olin heti että jes päästään tekemään porrastreeniä :D

Alkuun lähdimme harjoittelemaan askelkyykkyliikettä. Liikkeeseen sisältyi pakarapotku. Ensiksi astutaan askelkyykky, siitä noustaan ylös ja potkastaan takana olevalla jalalla pakaraan ja sen jälkeen ojennetaan takimmainen jalka eteen ja mennään askelkyykkyyn. Sama toisinpäin. Todella rankka liike ja kehonhallintaa vaativa sekä kehittävä :D Tätä liikettä tullaan tarvitsemaan tulevassa harjoituksessa.

Harjoituksessa oli tarkoitus kerätä muovisia lättäniä tötteröitä. Näitä kutsuttiin timanteiksi. Ohjaajat lähtivät edeltä juoksemaan portaita ylös ja saimme hetken kuluttua luvan lähtöön. Keräsimme timantteja ja kun sai yhden niin teki kaksi kyykkyliikettä. Kahdesta tehtiin neljä ja kolmesta kuusi jne.

Porukalla oli kyllä todella huima vauhti päällä. Olin kahden viikon tauon jälkeen niin väsynyt ja ruosteessa, että jo pelkät portaat tuntuivat rankoilta. Saatikka sitten kilpajuoksu keräten timantteja. Päälle askelkyykyt. Totesin, että parempi mennä omaan tahtiin ja pitää hauskaa :) Ottamatta liikaa paineita.

Loppuvaiheessa oli vielä jäljellä portaiden kiipeäminen ylös ja ohjaaja jäi portaiden yläpäähän kärkkymään. Tiesinkin, että tästä se kilpajuoksu varmasti alkaa. Tietenkin lähdin täysillä ohjaajan perään vaikka olin aivan loppu pelkistä portaista :D Tuli kyllä niin pintaan se kilpajuoksijan fiilis että minähän en sinulle häviä. Kuitenkin totesin, etten millään voi pärjätä huomattavasti kovatasoisempaa juoksijaa vastaan kilpajuoksussa. Sain kuitenkin timantin että yksi voitto jo sekin :D

Loppumatka takaisin sisälsi mäkiä ja portaita. Oli todella mukavaa juosta vaihtelevassa maastossa ja tahti oli hyvin tasainen sekä rauhallinen. Tämä treeni oli kivan erilainen ja pääsi tekemään kaikkea. Todella rankka mutta myös palkitseva :)

Treeni 2;

Edeltävän treenin ollessa noin rankka (porrasjuoksut, kyykkyharjoitteet, mäkitreenit) niin seuraavaan treeniin oli luvassa kevyempää menoa. Tiedossa oli niin kutsuttu Waldniel -harjoitus, jossa juostaan sekä kävellään. Tarkoituksena aina kävelypätkissä laskea sykkeitä ja siitä lähteä uudestaan juoksemaan. Harjoitus kehittää peruskestävyyttä sekä peruskuntoa.

Tähän treeniin oli todella helppo lähteä. Nyt alkoi tuntumaan, että treeneistä oli alkanut muodostumaan rutiini. Rutiinilla on helppo lähteä tekemään ja treenaamaan, kun ei tarvitse aina patistaa itseään treeneihin.

Lenkki lähti kivasti rullaamaan. Ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Etenimme ryhmässä tasaiseen tahtiin ja kävelimme tasaisin väliajoin. Oli mukavaa kiertää eri reittejä ja tutustua paremmin alueeseen. 

Tiet alkaa sulamaan - kevät on todella tulossa :)

 

Tällainen treeni on itselleni se vaikein. Edetä tasaisen tappavaan tahtiin pitäen sykkeet sopivalla tasolla. Olen niin sähäkkä ja kova menemään, että aina täytyisi päästä hieman kovempaa. Teki kyllä hyvää juosta tasaiseen tahtiin. Uskon kehittyväni tällaisilla treeneillä parhaiten ja tämän kaltaisia voisin hyvin kuvitella harjoittavani omatoimisesti. Tähän haluan ainakin pyrkiä.

Treenin jälkeen oli hiukan ristiriitainen fiilis. En saanut treenistä niin paljon irti sitä hyvää fiilistä kuin olisin kuvitellut. Varmaan vaan johtuu siitä kun parhaimmat hyvän olon tunteet saan aina silloin, kun on ollut kovatehoinen hikiliikunta. Jossa sykkeet hipoo maksimilukemia ja on päässyt juoksemaan täysillä. Mutta ehdottomasti olin tyytyväinen, että kunto kehittyy ja että pystyn ja saan juosta :) Tästä on kunnon kehittymisen kannalta eniten hyötyä.

Nyt edetään seuraavaksi tämän juoksukoulun viimeiseen kuukauteen :) Kirjottelen siitä vielä kuukausraportin sekä jälkitunnelmat. Ja siitä, mitä kaikkea olen tämän matkan aikana oppinut :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja (Tumppi – Aina hengessä mukana :D)

Tumppi nautiskeli vielä tämän talven viimeisistä lumista :)

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Juoksukoululainen (ensimmäinen kuukausi)

Sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun. Juoksukoulun järjestää Vauhtisammakko, joka toimii täällä Turussa sekä myös muilla paikkakunnilla.

Mietin pitkään, mille tasoryhmälle osallistun. Alkuun olisin halunnut päästä kuntoilijoihin (lähtötaso 5km alle 40min) ja yritinkin treenata juoksukuntoani tähän. Kuitenkin silloisen stressin aikaan en pystynyt treenaamaan niin säännöllisesti. Yksinkertaisesti energiaa ei vaan riittänyt. Hankin itselleni nastakengät talvijuoksuun ja siinä meni oma aikansa ajaa kengät sisään ennen pidempiä juoksulenkkejä. 

Treenaillessa pudotin tasoani hiukan alaspäin. Päädyin ryhmään Alkajat+ jossa juostaan lähtötasona 15min yhdenjaksoisesti. Yhdellä juoksulenkillä en ollut ajatellut kokeilla tuota matkaa vielä – kunto oli oikeasti todella matala silloin. Juoksu kulki ja askel tuntui kevyeltä niin päädyin juoksemaan kyseisen ajan ja juoksu tuntui kevyeltä sekä mukavalta. Hyvin jaksoin ja polvi kesti hienosti vaikka oli asfalttipohja sekä uudet nastakengät alla.

Tekniikkatreenit on kahdesti viikossa ja siihen lisänä pidempi lenkki. Osallistuin pidempään jaksoon joka kestää tammikuun viimeiseltä viikolta aina huhtikuun viimeiselle viikolle. Uskon, että kolmessa kuukaudessa tapahtuu isoja muutoksia ja kunto sekä tekniikka kehittyy huimasti.  

Kävimme ennen juoksukoulun alkua puolisoni kanssa ottamassa tekniikastani videota ja voin sanoa että tekniikka oli kauhea. Juoksin nojaten liikaa taakse ja askellus oli kantapää askellusta. Voiko kamalampaa olla. Ilmankos alaselkä sekä polvet ovat ottaneet pulttia. Joten olen ihan oikeassa paikassa aloitellessani juoksukoululaisena ja varmasti minulle sopivassa tasoryhmässä.

Nyt kerron ensimmäisen kuukauden kuulumisista. Varoituksen sana, tästä tuli nyt pitkä kertomus kun kokosin yhden kuukauden tekstit samaan :D Ottakaahan hetki aikaa, hyvä asento ja nauttikaahan lukuhetkestä :) 

 

Juoksukoulun ensimmäinen kuukausi

Ennen juoksukoulun ensimmäistä treeniä oli alkuinfo. Jännitti aivan älyttömästi mennä alkuinfoon enkä keksinyt jännitykselle syytä. Varmaan taas joku totuttu tapa vaan jännittää kaikkea. Mietin aina etukäteen, että mitä reittiä ajan ja mihin saan auton. Missä ylipäätään on koko paikka ja että löydänkö paikanpäälle. Ja joka kerta saan todeta jännittäneeni aivan turhaa, kaikki asiat on mietitty etukäteen ja järjestetty ettei ole mitään hätää. Jälleen kerran sain todeta saman. Oppiikohan tästä tavasta koskaan kokonaan pois, että uusiin paikkoihin meneminen jännittää :D

Paikanpäällä jännitti vielä, mutta hetki sen jälkeen kun info alkoi niin oloni rauhoittui ja rentouduin.

Infossa käytiin läpi juoksukoulun kulkua ja oikeanlaista juoksutekniikkaa.

Infon jälkeen olo oli rauhallinen. Hiukan mietitytti, että kestääkö polvi tulevia harjoituksia. Luottavaisin ja iloisin mielin jäin odottamaan ensimmäisiä harjoituksia :)

Viikko 1

Lähdin ensimmäiseen treeniin luottavaisin ja rohkein mielin. Vaihdoin juoksuvaatteet jo kotona päälle ja siitä suuntasin bussiin. Bussissa alkoi hiukan jännittämään mutta pääosin olo oli aika seesteinen ja rauhallinen.

Paikanpäällä vaihdoin juoksukengät jalkaan. Päädyin lähtemään nastakengillä kun tiet olivat aivan jäässä. Muodostimme parijonon ja lähdimme Kupittaalle kevyellä juoksulla. Kupittaalla opettelimme juoksun perusteita ja oikeaa tekniikkaa. Teimme kuivaharjoittelua alkuun ennen kuin lähdimme kokeilemaan. Kokeilimme jonossa aina pätkän kerrallaan oikeaa juoksuasentoa ja tekniikkaa. Huomasin jo siinä, kuinka oikea tekniikka helpotti juoksua. Siinä oli todella paljon muistamista että miten kädet liikkuvat ja täyty pitää huolta askeltiheydestä ja oikeasta juoksuasennosta. Juoksu tuntui hieman sääressä, kun kroppa totutteli uuteen tekniikkaan. Tajusin myös, että asfalttipohja on kyllä kova rasite nivelille ja siihen päälle nastakengät.

Treeni oli todella mieluisa ja tunsin siinä jo pikkuisen kehittyväni. Meitä kehuttiinkin, että olimme hyvä ryhmä. Jes! :)

Jäin innolla odottamaan tulevaa pitkää lenkkiä. Minulle iski kuitenkin heikko olo päälle ja tuntui siltä, kuin olisin tulossa kipeäksi. En uskaltanut riskeerata, että lähtisin pidemmälle lenkille puolikuntoisena. Harmitti todella paljon missata ekan viikon pitkä lenkki, mutta näille poissaoloille ei voi minkää. Ajattelin, että kyllä niille vielä mukaan ehtii. Siinä kotona ollessa tunsin, kuinka lepo oli tullut todellakin tarpeeseen. Kropassa alkoi tuntumaan väsymyksen merkkejä ja olen nykyään herkempi kuulemaan ja tuntemaan kehoani. Osaan tarvittaessa ottaa lepoa kun sitä todella tarvii. Uskon tästä olevan hyötyä, että juoksukoulu kulkee mukavasti eteenpäin. Harrastushan tämä on niin ei tästä kannata tehdä pakkopullaa.

Viikko 2

Treeni 1; 

Toisella viikolla meillä oli teematreeni. Pääsimme osallistumaan talviriehaan. Lunta oli tänä talvena tullut paljon, jolloin tämä osui kyllä sopivaan hetkeen.

Muodostuimme alkuun joukkueiksi ja siitä lähdimme sitten kevyellä hölkällä

Vartiovuoren mäelle, jossa teimme alkuverkan. Jokaisella joukkueella oli kapteeni, joka teki meille kilpailupisteen. Kilpailussa oli tarkoitus tehdä lumesta mahdollisimman korkea torni . Lumi haettiin juosten tietyn pisteen jkohdalta eri kokoisilla muovipurkeilla (minulle valikoitui peltinen Cappuchino -jauhepurkki mutta purkkeja oli niin jogurttipurkista kuin ämpäriinkin)

Lumi tuotiin juosten omalle pisteelle ja jos sitä tippui matkalla purkista niin sitä ei saanut kesken matkan enää noukkia kyytiin :D Tässä vaadittiinkin sekä tarkkuutta, tasapainoa että nopeutta.

Siitä lähdettiin kokoamaan mahdollisimman suurta tornia. Vaikka alkuun oli ajatuksena tehdä hyvä perustus niin niinhän siinä kävi että tornista tuli vino ja oli riskinä, että se kaatuu. Siinä sitä koittaa tukea ja samalla tilkitä tuodulla lumella että se pysyy kasassa. Hienosti kaikki tsemppasi ja teki täysillä! :) Kaikkien tornit pysyivät pystyssä ja kaikilla oli hyvä fiilis tämän jälkeen. Treeni oli myös mäkitreenin kaltainen, joka tuli suoritettua sitten kilpailun ja hauskapidon kautta :D

Tällaiset treenit ovat kyllä todella kivoja, että saa porukassa kisailla ja treeni tulee tehtyä siinä lomassa huomaamatta. Olo oli kyllä huikea treenin jälkeen :) Parhainta on tehdä yhdessä niin, että kaikilla on hauskaa ja että aikuisetkin innostuvat toden totta leikkimielisestä kisailusta :) tätä niin tarvitaan!

Treeni 2;

Tähän tokaan treeniin lähtö oli tällä kertaa sellanen, että jaksaakos sitä nyt edes lähteä. Mielenpäällä oli liikaa kaikkea ja olo oli vetämätön. Kuitenkin päädyin lähtemään treeneihin ja jostain iski päälle taas se jännitys. En tiedä mikä jännitys iski kun viime treenit olivat olleet toissapäivänä.

Kuitenkin jälleen kun pääsimme vauhtiin niin olo helpottui. Tällä kertaa juoksimme pidemmän matkan porukalla. Nyt oli kyseessä progressiivinen eli nousujohteinen treeni. Siinä juostiin tietty matka tiettyä vauhtia. ja aina vähennettiin matkaa ja nopeutettiin juoksuvauhtia. Huomasin kyllä, että kun kroppa pääsi lämpimäksi niin juoksukin lähti kulkemaan. Opettelimme tekniikkaa niin, että aina uudella pätkällä saimme yhden asian johon kiinnittää erityishuomiota. Näitä olivat mm. käsien liike, askeltiheys, juoksuasento. Minua auttoi paljon se, että kun pääsimme juoksemaan vähän kovempaa. Siinä oli helpompi pitää tekniikkaa yllä – olen kuitenkin aina ollut parempi pikamatkoilla. Pitkät kestävyysmatkat ovat minulle henkistä tuskaa. Mutta juuri kestävyysmatkoilla huomaan kehittyväni parhaiten, koska se on minulle sitä vaikeinta :D

Kupittaalla otimme tolpan väliset pätkät, joissa toiseen suuntaan juostiin kovempaa ja toiseen hitaampaa. Alkuun meni ihan hyvin ja pidin hyvää vauhtia yllä. Kuitenkin aikamme juostua innostuin aivan liikaa. Juoksin toiseen suuntaa niin kovaa kuin pääsin (120% :D) ja toiseen menin kävelyvauhtia. Olisi ollut tarkoitus kiinnittää huomiota askelkorkeuteen ja juosta pienemällä erotuksella. Minulla vaan nousi jostain pintaan se vanhan kilpajuoksijan fiilis. Ihan kuin olisin ollut kilpailutilanteessa jossa juostaan niin kovaa kuin päästään :D Sykkeet huitelivat jossain maksimin tietämillä ja olin aivan puhki poikki. Tajusin itsekkin, että hupsista nyt taisi olla vähän liian kova tahti, kun vielä on juoksukunnon nostatuskausi menossa. Halusin kokeilla, että vieläkö lähtee ja kyllä lähtikin.

Jouduin kotona myöntämään, että joo kyllä vedin aivan liian kovaa. Olin aivan puhki poikki ja todella väsynyt. Olin yliväsynyt. Oloa helpotti kuitenkin se, kun sain kunnon safkaa ja hetken lepoa. Tiedostin lähteneeni kokeilemaan rajoja ja menin oman rajani ylärajoilla. Todistin itselleni, että pystyn. Mutta joudun ottamaan hieman tästä takaisin ja tämän jälkeen muistuttamaan itseäni rauhallisuudesta ja kärsivällisyydestä. Että hiljaa hyvä tulee.

Mutta tuon kovemman vedon jälkeen tunsin olevani jälleen hengissä. En ollut kadottanutkaan juoksuvauhtiani mihinkään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pääsen edelleenkin kovaa jos vaan haluan. Mutta ensin täytyy nostaa peruskuntoa ettei tule takapakkia ja ettei aloita liian kovaa :)

Viikko 3

Minulla oli työesteitä, etten päässyt osallistumaan kaikkiin treeneihin. Tämä tietenkin harmitti, kun kuulin yhdeltä juoksukoululaiselta, että edellisessä treenissä oli ollut mäkitreeni. Rakastan niin paljon mäkitreenejä! Mutta ajattelin myös, että jäinen mäkitreeni olisi voinut olla minulle liian haastava. Kaikella on jokin tarkoitus, miksei kaikkiin treeneihin ei pääse. Tai tässä kohtaan se tarkoitus oli työeste.

Kuitenkin ystävänpäivän treeneihin pääsin mukaan. Tällä kertaa treeneihin olisi saanut ottaa kaverin mukaan tutustumaan. En lähtenyt ajattelemaan asiaa ja järjestelemään, joten menin rohkein mielin itsekseni. Ajattelin myös, että tässä on tilaisuus tutustua uuteen ihmiseen.

Meillä oli teemana paritreenit. Siinä jälleen Kupittaalla oli kahteen suuntaan pätkät, joissa toiseen suuntaan käveltiin ja toiseen juostiin. Tämä oli kilpailu, jossa oli tarkoitus kerätä timantteja (eli muovisia pujottelutötteröitä ja lelusammakoita tms). Tehtävänä oli aina juoksuosuudella keskittyä yhteen tekniikkaan, oli se sitten juoksuasennon kokonaisuus, käsien liike, vartalon asento, askeltiheys, polvien asento jne. Siinä mentiin useaan kertaa edes-takas ja kyllä tässäkin hyvän treenin sai aikaseksi. Mielestäni jälleen oli tärkeintä, että kaikilla oli hauskaa! :) Voittajille oli luvassa motivaatioherkku eli tikkarit :D

Nyt kun tiet olivat sulaneet niin vaihdoin jalkaani kesäkengät. Jalat ottivat hieman pulttia vaihtuvista kengistä ja kova asfalttipohja kyllä tekee oman osuutensa. Tähän tarvitaan paljon kehonhuoltoa, että kroppa kestää. Ajattelinkin, että kun kelit paranee ja kuntorata sulaa, niin menen sinne omatoimisesti juoksuharjoittelemaan. Pehmeä pohja on parempi polville ja nivelille.

Viikko 4

Tämä viikko oli taukoviikko ihan talvilomaviikon kunniaksi. Tällä viikolla kävin fyssarilla kontrollikäynnillä, josta sainkin hyvän tuloksen ja pystyn jatkamaan turvallisesti juoksuharjoittelua. Voit halutessasi käydä lukemassa postauksen tästä fyssarikäynnistä. Linkki löytyy tästä alta;

Polven kuntoutus -projektin tilannekatsaus ja nykyhetki

Tällä viikolla on tarkoitus palautua juoksuharjoittelusta ja tehdä palauttavaa harjoittelua. Päädyin tekemään säännöllisesti venyttelyt ja innostuin harjoittamaan aamujoogaa. Keho tuntui saaneen lisää liikkuvuutta. Väliviikko teki kyllä hyvää mielelle ja keholle. Keskityin kehonhuoltoon ja kevyeen ulkoiluun. Tumpin kanssa oli mukava käydä rauhallisilla metsälenkeillä :)

Viikko 5

Jouduin työesteen takia jäämään treeneistä pois. Kuitenkin suunnittelin treenipäivät ja lähdin tekemään omatoimista juoksulenkkiä.

Tällä kertaa jouduin jälleen patistamaan itseäni juoksulenkille. Olo oli vetelä ja tuntui taas, että ei vaan nappaa. Kuitenkin kun olin päättänyt, että lähden juoksulenkille, niin silloin myös vaan lähdin. Laitoin juoksuvaatteet päälle, juoksukengät jalkaan, lähdin ovesta ulos ja juoksulenkki voi alkaa :D

Tällä kertaa ilmassa oli kevään tuntua. Aurinko paistoi ja lämmitti. Tajusin siinä, että nyt olin kyllä laittanut aivan liikaa päälle. Näillä oli nyt kuitenkin vaan mentävä.

Juoksuaskel kulki todella mukavasti. Alkuun oli havaittavissa kankeutta mutta kropan lämmetessä huomasin, että tekniikkatreenit olivat tehneet tehtävänsä. Juoksu kulki todella hyvin alkukankeuden jälkeen ja juoksuasentoni oli parantunut huimasti. Askel tuntui keveemmältä ja juoksukunto oli parantunut.

Nyt olen alkanut huomaamaan, että nastakengät ovat kyllä todella kovat jalkaan. Jalat alkavat ottamaan pulttia, että kyllä kohta on alettava juoksemaan tavan juoksukengillä. Teinkin tätä lenkkiä vaihtelevammassa maastossa, ettei tarvinnut ihan sulalla asfaltilla rapistella nastoilla. Pikkupätkän juoksin ja kävelin lumisella polulla. Siinä pysähdyin hetkeksi vaan nauttimaan kevään tunnusta ja auringon lämmittävästä tunteesta. Kevät oli todellakin tulossa.

Toista treeniä en lähtenyt tekemään. Olo oli todella väsynyt ja heikko. Sekä pelkästään jo koiralenkillä kävellessä tuntui sääressä kipua. Olin koittanut rullailla kroppaa auki, mutta ilmeisesti kova asfalttipohja ja nastakengät tekevät oman hommansa. Ymmärsin kuitenkin, että on parempi antaa keholle lepoa ja palautumista, kun se sitä tarvitsee. Tein kuitenkin palauttavaa kävelyä ja kehonhuoltoa. 

 

Nyt alkaa kroppakin olemaan parempi ja valmiimpi palaamaan juoksutreeneihin :) ajattelin kyllä myös, että lisään viikkoon yhden lihaskuntotreenin. On tärkeää myös vahvistaa kroppaa.

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Tumpin mielestä leikkihetki on päivän paras hetki :) tietenkin syömisen lisäksi :D

 

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”