Kiitokset vuosi 2019 (kuvat ja ajatukset viime vuodesta)

Nyt mennään jo kovaa vauhtia uutta vuotta 2020. Haluan vielä hetkeksi palata viime vuoteen ja niihin hetkiin, mitä viime vuosi toi mukanaan. 

Top nine (parhaat hetket) 2019

 

Alkuvuosi

Alkuvuodessa sain mahdollisuuden osallistua juoksukouluun. Tämä oli yksi haaveeni, että pääsisin juoksukouluun ja oppisin oikean juoksutekniikan. Polvi oli jonkun aikaa vihoitellut ja aikani kun sitä fysioterapeutin ohjeilla jumppailin ja venyttelin, niin sain häneltä luvan aloittaa juoksuharjoittelun. Tämä oli yksi suurimmista voitoistani, olinhan juossut viimeksi vuonna 2013, 10km matkan (Midnight Run Helsinki). Juoksutreenit joutuivat jäämään, koska toinen polvi kipeytyi herkästi. Lääkärikin totesi vaan, että älä juokse jos se tuottaa kipua. Niinpä niin. Kukapa rakkaimmasta lajista mielellään luopuu. Minä luovuin useiksi vuosiksi. Onneksi menin vihdoin ja viimein fyssarille ja sain avun, sekä pääsin juoksuharjoittelun pariin. Se oli viime vuoden kyllä ehdottomasti hienoin aloitus!

Jee, minusta tuli juoksukoululainen! :)

Pääset tutustumaan juoksukoulun tunnelmiin alla olevista linkeistä :)

Juoksukoululainen

Juoksukoulu jatkuu

Juoksukoulun kuukausraportti

Kevään lähestyessä

Kevät kun lähestyi, eniten tuli vietettyä aikaa töissä. Tein tuolloin töitä todella suurella volyymilla. Vähän liiankin kanssa.. Elämässäni ei ollut hetkeen muuta kuin työ. Ja tietenkin koira ja lenkit. Koti ja arki. Mutta minun keskittyminen oli vain ja ainoastaan työssä, työn ja kodin väliä. 

Tumppi chillaili keväthangilla, onneksi minulla on koira joka antaa arkeen joka päiväisen ulkoiluhetken :)

Kävin samaan aikaan töissä ja juoksukoulussa. Koin, että juuri juoksukoulun treeni oli minulle se pelastus. Että oli muutakin arjessa. Mutta usein jouduin jäämään harjoituksista pois, työesteen takia. Joka teki treenaamisen haastavaksi, koska jäi jälkeen muista eikä kunto kehittynyt ihan samassa kuin muiden. Tämä kuormitti henkisesti.

Huomasin väsyväni. Töihin lähtö tuntui vastenmieliseltä. Oli pakko alkaa miettimään, mikä olisi itselle se akkuja lataava tapa.

Siinä keväällä päätin lähteä herättelemään hevosharrastusta henkiin. Löysin kivan oloisen islanninhevostallin hieman kauempaa Turusta (Mynämäki, Jaakkolan islanninhevostalli).

Kyllä jännitti mennä pitkän tauon jälkeen ratsastamaan. Varasin 2h maastotunnin. Olen kuitenkin yhdeltä ammatiltani hevostenhoitaja ja harrastanut ratsastusta monen monta vuotta. Tauko vaan tekee, että luulee taitojen unohtuneet. Eiväthän ratsastustaidotkaan siinä häviä, kuten eivät pyöräilytaidotkaan :D ruostetta vaan voi ilmaantua, niin pyörään kuin ratsastajaankin.. :D

Maastoon lähdössä

Vaellus oli aivan ihana. Todella vapauttavaa ja rentouttavaa. Mieli kyllä lepäsi luonnon helmassa. Ratsuni oli oikea herrasmies. Kantoi minua kyydissään niin rauhallisesti ja nosti helposti töltin vaikken itse ole koskaan kunnolla töltännyt. Töltti on siis islanninhevosilla yksi askellaji, jolla on sujuva taittaa pitkiäkin matkoja ja ratsastajan on helpompi istua kyydissä, kun taas ravissa pomputtaa enemmän ja ratsastaja keventää :) 

Kyllä oli jälleen sitä kuuluisaa hevosterapiaa :) heppatyttö on aina heppatyttö :D

Fiiliksiä Instagramista

Kesäloma

Kesälomaa vietin toukokuussa ja siinä suuntasimme reissulle Thaimaaseen. Thaimaan matka oli upea ja avartava, suuri ja hieno kokemus. Matkustimme ensimmäistä kertaa kahdestaan puolisoni kanssa toiselle puolelle maapalloa ja olihan se jännittävää. Selvisimme hyvin ja reissumme oli todella upea sekä kokemusrikas. Kuvia löytyy Instagramin puolelta niin kohokohdista kuin itse kuvistakin :)

Intagram: @hannahtuulia

Kohokohdista näet tarinat Thaimaan matkasta

Näimme norsuja :D

Kahvihetki Thaimaassa :)

Simpukoiden keräilyä :D

Upea reissu rakkaan puolison kanssa :)

Reissulta takas Suomeen päästyämme vietimme hetken Lahdessa. Näimme kavereita ja sukulaisia. Minulle iski silloin todella vahvasti kaipuu takaisin Lahteen. Jotenkin alkoi tuntumaan, että elämä Turussa on antanut meille niin paljon, että olisi sopiva hetki palata takaisin kotiseudulle. Päätös oli vaikea. Tämä kesä 2019 herätti kuitenkin ajatukset vahvasti liikkeelle, että jos sittenkin olisi aika jättää Turku taakseen ja palaisimme takaisin kotiin Lahteen..

Lahti ja Lahden satama pisti parastaan :)

Akkujen latailua Turussa

Kesäloman jälkeen palasin töihin, mutta en ollut levänneen oloinen. Energiatasot olivat nollissa. Olin huomaamattani ajanut itseäni uupumukseen. Elämäni oli ollut pitkään liian kiireistä ja kuormittavaa. 

Mistään ei nähnyt ulkoisesti että olin todella väsynyt. Mutta itse tuntee itsensä parhaiten, milloin on liian kuormittavaa ja kiireistä.

 

Lomailin Turussa ja nautin kesästä. Kuitenkin tästä kesästä on vähän muistikuvia, olin niin väsynyt ja sumussa. Muistan kuitenkin ihanat rantapäivät, mitä pääsimme viettämään lämpimän kesän ansiosta. 

Suuntasimme Turusta Maskuun, Maskun Rivieralle. Sieltä löytyi aivan ihana lampi ja saimme vietettyä rauhallista kesäpäivää. Toisinaan ihmisiä oli paljonkin, mutta oli mukava vaihtaa hiukan kuulumisia, vaikkemme tunteneetkaan toisiamme. Vieraiden ihmisten kanssa kohtaaminen on upeaa, kun voikin löytyä niin hyvä yhteys ja juttu sen kun luistaa :)

Upea kesäpäivä

Oli kyllä niin hauskaa :D

Energiatasot alkoivat kuitenkin onneksi nopeasti palautumaan. Äitini houkutteli minut mukaan Ruissalon kylpylään. Vähän jälleen epäröin, ehdotus kun tuli niin extemporee etten osannut ajatella asiaa. Olimme nimittäin edellisen päivän iltana katsomassa Ruissalon kylpylän Venetsialaisia, kun äitini ehdotti että "tullaanko tänne huomenna yhdeksi yöksi?" Olin vähän että ”ömmm... en taida pystyä lähtemään..” Minulla on nimittäin paha tapa kieltäytyä liiankin herkästi, jos ehdotus tuntuu jotenkin jännittävältä tai erikoiselta. Täytyisi opetella sanomaan ”odota, harkitsen”, mutta tuleekin ”enpä nyt taida..” Ehkä tämän opin vielä, koska asiaa hetken harkittua totesinkin, että miksipäs ei mennään vaan :D

  

Ruissalossa on kyllä niin upea luonto :)

Pyöräilimme Ruissalossa, kävimme tutustumassa lintutorniin (jonka löysimme parin mutkan jälkeen.. :'D), uimme ja rentouduimme kylpylässä. Lähdimme vielä iltapalalle läheiselle ABC-asemalle kun kello oli jo sen verran, ettei oikein mikään ollut enää auki. Olipas glamouria :D Hotellissa oli todella kuuma, kunnon hellekesä kuumensi huoneen ja nukkuminen oli kauheeta. Mutta muutoin reissu oli kyllä onnistunut, pienesti pettyneenä hotelliin.. Mutta yhteinen aika oli kyllä todella mukavaa :) Kunnon äiti-tytär retki.

Siinä tajusinkin, että olipas hyvä kun nyt kävimme Ruissalossa, kun sitä pitkään olimme miettineet. Kun kohta varmistui, että muutto todella oli tulossa Lahteen..

Muutto Lahteen varmistui

Meni vielä jonkin aikaa ja vietimme arkeamme Turussa. Meille selvisi, että Turun asuntoomme oli tulossa kovaa vauhtia todella iso putkiremontti. Uusiksi menisivät niin kylpyhuone kuin keittiökin. Väliaikaista asuntoa ei ollut saatavilla, muutoin kuin poikkeustapauksissa. Meillä ei ollut vaihtoehtoina kuin miettiä, että muutammeko vielä Turussa vai muutammeko nyt tässä kohtaan kerta rysäyksellä Lahteen. Kun olimme sitä pitkään kuitenkin miettineet.

Meille varmistui asunto Lahdesta. Ja muutto tuli tämän vuoden (2019) joulukuun puoleen väliin. Aikamme Turussa oli käymässä vähiin.

Kaunis, historiallinen Turku

Halusin tehdä vielä yhden kaupunkikierroksen rakkaassa kaupungissa. Turku oli meille se ”meidän kaupunki”. Kaupunki, johon muutimme puolison kanssa yhdessä ja asuimme yli viisi vuotta. Yli viiden vuoden ajan kutsuimme Turkua kodiksemme. Haikein ja raskain mielin Turusta lähdimme. Samalla sisimmässään tietäen, että nyt on se oikea hetki jatkaa eteenpäin ja palata takaisin kotiin. Kun koti on siellä missä sydän on, ja nyt kodiksemme muodostui jälleen Lahti.

Ensihetket Lahdessa

Ensihetket Lahdessa olivat kyllä jännittävät. Olimme pitkään jossakin muuttokuplassa, ettemme oikein pysähtyneet ajattelemaan asiaa, että tosissaan asumme Lahdessa. Postiluukkuun kolahti etlari, oli jälleen upeaa lukea Päijät-Hämeen juttuja. Tutustuimme uuteen asuinpaikkaamme, laitoimme kotia kuntoon ja asetuimme taloksi. Päivien kuluessa heräsi se tunne, että olemme vaan lomalla täällä. Että palaamme vielä Turkuun. Kunnes tajuntaan iski, että ei, emme enää palaa Turkuun. Itkuthan siinä pääsi. Samaan aikaan on ihanaa olla täällä mutta luopumisen tuska on voimakasta.

Palaan vielä näihin Lahteen paluuseen liittyviin tunteisiin myöhemmin :)

Jälleen perinteinen aamukahvi ja etlari

Olen kiitollinen vuodesta 2019, joka oli todellinen muutosten vuosi. Luovuin kaikesta tutusta ja turvallisesta, joka oli minulla ollut Turussa. Niin työpaikasta kuin kodistakin. Paluu tänne Lahteen sujui kuitenkin onneksi hyvin ja olen nyt onnellinen sekä helpottunut päätöksestä.

Toivon, että vuosi 2020 tuo mukanaan uusia hienoja juttuja, upeita kokemuksia ja uusia ihmisiä. Että tämä päätös muuttaa takaisin, kantaa mukanaan pitkälle. Tästä vuodesta tuleekin:

"mitä minä elämältäni haluan? - omannäköisempää elämää etsimässä" <3

Tästä on hyvä jatkaa :)

Näihin tunnelmiin

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Istagram @hannahtuulia

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”