Pääsiäisen aika herätti ajatukset liikkeelle

Tumppi ja narsissit

Niitä täyty vähä nuuskutella :D

 

Tänä vuonna pääsin viettämään pitkästä aikaa pääsiäisvapaita. Olen ollut viime vuosina enemmän ja vähemmän töissä pääsiäisen aikaan. Siinä vaiheessa, kun kaupanalalla vapautui aukioloajat ja työskentelin kauppakeskuksessa niin kyllä tuli tutuksi viikonlopputyöt kuin pyhäpäivienkin työvuorot. Silloin sitä toivoi, että kumpa olisi työ, jossa olisi säännöllisyyttä, viikonloppuisin enemmän vapaata sekä pyhät vapaana. Ehkä tulevaisuudessa teen toisenlaista työtä. Olen kuitenkin opetellut tykkäämään viikonlopun työtunnelmista. Silloin päivissä on erilainen tunnelma kuin arkisin, suurimmalla osalla asiakkaista on hyvä mieli ja fiilis. Tosin tämä oli silloin kun kaikki oli vielä niin normaalisti kuin normaalisti pystyi olemaan. Tarkoitan siis ennen tätä kaikkea vallitsevaa tilannetta. Kyllä se fiilis huokuu vaan läpi kaikkialla, niin kuin kuuluukin. Onhan tähän tilanteeseen pakko suhtautua riittävällä vakavuudella.

Olen kyllä itse myös nauttinut tästä olemisesta. Siitä, ettei ole koko ajan niin älyttömästi tarjontaa ja jatkuvaa valintojen maailman välillä seilaamista. Valitsenko jäädä kotiin lepäämään vai lähenkö juhlimaan. Kroppa huutaa lepoa, mieli jatkuvaa tekemistä ja elämyksiä. Oma jaksaminen kun ei vaan riitä tähän kaikkeen jatkuvaan maailman tarjontaa, jolloin valinta jäädä kotiin tuntui, että jäänkö nyt ulkopuoliseksi jostain upeasta kokemuksesta? Kaduttaako myöhemmin, kun en lähtenytkään?

Tässä vuosien varrella asiaa työstäneenä olen opetellut hyväksymään, ettei kaikkeen vaan pääse aina mukaan. Työesteet olivat oma lukunsa, ja usein vaikka olisin tarvinnut ennemmin unta niin lähdinkin illan viettoon. Jatkuva omien voimavarojen kuluttaminen tekivät jatkuvan väsymyksen. Kun väsymyksen kanssa vaan meni eteenpäin, niin lopulta mikään lepo ei ollut riittävää. Voin vaan sanoa, että ei kannata. Kyllä omaa jaksamistaan on kuunneltava herkällä korvalla ja vaalittava itselle riittävää palautumista. On se palautuminen riittävästi unta, hyvää ravintoa, mielekästä ja mukavaa tekemistä, treenailua ja ulkoilua. Tai taiteilua, piirtämistä, hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Jokaisella on se oma, joka palauttaa ja antaa voimavaroja.

Olen huolissani siitä, kun yhä useampi nuori tai työikäinen aikuinen, perheellinen, lähes kaikki, uupuu ja väsyy. Tämä kaikki on vaan useimmille meistä aivan liikaa. Jatkuva läsnäolo, tavoitettavissa oleminen, some, koulu-, opiskelu-, työpaineet, sen kun kasvaa kasvamistaan. Kodin täytyisi olla jatkuvasti siisti, pitäisi harrastaa ja pitää huolta itsestään, olla läsnä perheelle ja samaan aikaan olla menestynyt.

Lopulta kaikki lähtee meistä ihmisistä. Ymmärrän täysin työstä ja koulusta tulevan paineen, mutta lopulta se meidän pahin vihollinen on se oma peilikuva. Se, joka meille ankarammin ja eniten sanoo, että täytyisi olla enemmän ja parempi, vahvempi ja nopeampi, tehokkaampi. Itsellä ainakin näin. En tiedä teistä muista, onko näin?

Silloin kun tämä armoton levy lähtee liikaa pyörimään, olen päättänyt opetella tavaksi pysähtymisen. Otan sen pienen hetken, ihan missä tahansa, että hetkeksi pysähdyn vetämään syvään henkeä ja keskityn hetken vain hengitykseen. Rauhoitan tällä tavoin mieltä sekä kehoa. Vielä on siihen matkaa, että tämän oppii muistamaan ja toteuttamaan tätä arjessa. Tiedän hetken antavan itselleni lisää voimavaroja ja jaksamista. Etenkin iltaisin tehty lyhyt jooga ja/tai meditaatio harjoitus auttaa nukkumaan paremmin, kun saa sen mielen myllerryksen rauhoitettua.

Nyt kun ihmiset ovat viettäneet pääsiäistä pääosin kotosalla niin toivon, että on osattu myös rentoutua ja rauhoittua. On menty niiden tärkeiden perusasioiden äärelle, pysähdytty miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.

Itse rakastan sitä tunnetta, kun on paljon kaikkea. Kun on ne maailman tarjoamat menot ja meiningit. Mutta jossain vaiheessa se kaikki on vaan liikaa. Nyt on ollut ihanaa hetkeksi vaan pysähtyä olemaan enemmän kotona. Viettää pääsiäisen aikaa ulkoillen, katsoen sarjoja ja elokuvia sekä liikkumalla omaa hyvinvointia kuunnellen. 

Laitoin pitkästä aikaa pääsiäiskoristeita kotiin. Itselle pääsiäisen aika muistuttaa lähestyvästä keväästä, kun luonto alkaa pienin askelin vihertymään. Pääsiäiskoristeet on myös niin ihanan pirteitä, tuo pienen palan vihreyttä ja keltaisen värin voimaa. Itsellä on eri värisiä tipujakin, pientä leikkisyyttäkin saa olla :)

Perinteinen kana kätkee sisälleen pääsiäismunia. Täytyyhän sitä perinteisiä pääsiäismuniakin olla :D

Kaikesta huolimatta, elämä kyllä kantaa <3

Ihanaa pääsiäisen viettoa ja jatkoa teille kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit