Blogitauko otti jäädäkseen ja siitä tuli blogin loppu

 

Hieman raskain mielin sitä tuli tehtyä tämä lopullinen päätös, että blogia en enää ala kirjoittamaan. En enää tässä kyseisessä blogissa. Siitä en tiedä, aloitanko joskus vielä bloggaamaan mutta tämä blogi on nyt saatettava päätökseen.

        

Aloitin kirjoittamaan blogia 11.1.2016. Muistan kun olin empinyt varmaan liki vuoden että aloitanko edes koko bloggaamista. Kuitenkin luomani ajatus ja idea oli mielestäni niin hyvä, että lähdin yrittämään. Halusin olla rohkea ja kokeilla uutta.

Blogin parissa tuli vietettyä paljon aikaa, mietittyä tulevia postauksia, otettua kuvia digikameralla ja halusin tehdä laadukasta tekstiä. Koin tärkeäksi olla bloggaaja ja hyppäsin sen kautta koko somemaailmaan. Opettelin blogin varjolla käyttämään Instagramia, joka oli itselle aivan vieras maaperä.

                                                                  

Blogi olikin paikka kertoa kuulumisia, jakaa ajatuksia ja kirjoittaa kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Suurimpana innoittajani toimi arki koiranomistajana ja rakas koirani Tumppi. Tumppi oli koko elämäni.

Blogin pistin tauolle 1.8.2020, elämä meni vaan kertaheitolla uusiksi eikä ollut enää inspiraatiota blogin kirjoittamiseen.

Niin siinä vaan kävi, että tauko kun venyi niin enää ei vaan kiinnosta palata. Tai sanotaanko näin, että ei ole enää mitään mihin palata. Vanha elämä on ohi. Se elämä, jossa elin monen monta vuotta, on poissa. Ja hyvä niin.

Suurimpana käännekohtana elämässä pysäytti, kun saattelin rakkaan Tumpin viimeiselle matkalleen tänä syksynä. Tumppi eli todella hyvän ja pitkän elämän, kaikkine vaiheineen ja hetkineen. Tumppi oli paras ystäväni, tuki ja turva. Lenkki- ja harrastuskaveri. Seikkailimme vielä Tumpin vanhoilla päivilläkin lähimetsässä. Olimme me, vahva tiimi, minä ja Tumppi.

Tänä syksynä Tumppia ei enää ole. Koti tuntuu hiljaiselta ja tyhjältä. Sydämessä on tyhjä ja kipeä kohta. Vaikka tiedänkin, että Tumpin oli aika lähteä. Ihmisen tehtävä on huolehtia eläimestään vaikka päätös viimeiselle matkalle viemisestä on sydäntä särkevää. Se on kuitenkin eläimen omistamisessa se asia, mikä meidän on kannettava ja eläimelle annettava. Eläimet antavat meille kuitenkin koko elämänsä.

Tumppi oli minun elämäni koira. Meille syntyi niin vahva yhteishenki ja meistä tuli tiimi. Loppuaikana sen huomasi, miten Tumpin kanssa oleminen ja eläminen oli kuin tanssia. Tumppi ymmärsi minua puolesta sanasta ja halusin antaa Tumpille parhaan mahdollisen elämän. Olin luvannut, että olen Tumpin rinnalla loppuun asti. Siitä olen kiitollinen ja kannan Tumpin muistoa sydämessäni. Tiedän, että Tumppi on aina kanssani, vaikka olemmekin nyt eri maailmoissa. Lohdutan itseäni ajatellen, että Tumppi saa juosta koirakavereidensa kanssa ilman kipuja ja huolta. Mustikoita riittää ja luntakin on runsaiden hankien edestä. Tumppi rakasti talvea, hän olikin aina kunnon lumifani kun oli runsaasti lunta ja riittävästi pakkasta.

Elämä jatkuu. Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa. Elämän virta on jatkuvaa. Niin sen kuuluukin olla. Kun tämä loppuu niin uusi alkaa. Luopuminen on raskasta mutta se tekee tilaa uudelle.

Haluan kiittää teitä, ketkä matkassamme kulki. Matkaan mahtui hienoja hetkiä. 

Iso kiitos! <3

Toivotan kaikille lukijoille, ohikulkijoille, läheisille, tutuille ja tuntemattomille oikein aurinkoista syksyä!

Kiitos!

Terkuin

Hanna

Matka jatkuu Instagramin puolella, saa heittää seurantaan

→ @hannahtuulia

Instagram

@hannahtuulia

Päijät-Media

Instagram

@paijatmediayhteiso

Facebook

Päijät-Media

www.paijatmedia.com

Blogi jää tauolle

Heinäkuu hurahti ilman minkäänlaista blogipostausta. En ole koko reilun neljän vuoden blogiurani aikana pitänyt yhtäkään kuukautta taukoa bloggaamisesta. Olin aina sinnikkäästi kirjoittanut edes yhden tekstin kerran kuussa ja se toi itselle kyllä hyvää mieltä. Nyt kun lipsuin enkä saanut aikaiseksi kirjoittaa niin ymmärsin, että nyt on parempi pitää tauko.

Elämässäni on nyt niin paljon asioita, jotka vievät kaiken energian. Nyt en pysty olemaan tarpeeksi luova ja kirjoitusvirettä ei löydy. Tiedän, että vielä tulee se aika kun inspiraatiota riittää ja innostun jälleen uudestaan kirjoittamisesta. Mutta nyt ei ole sen aika. Nyt on aika ottaa hetki itselleen.

Tarvitsen hetken itselleni

Kiitän teitä lukijoita, jotka olette kulkeneet matkassani. Kiitän myös Päijät-Media yhteisöä, jonka jäsenet tukevat sekä antavat minulle voimaa ja ymmärrystä. Tulen kyllä takaisin, entistä vahvempana ja motivoituneempana. Nyt tarvitsen tämän tauon, jonka pituudesta en vielä tiedä. Palaan kyllä, kun on oikea aika palata.

Meillä on kesä kuitenkin mennyt mukavasti. Tumppi on ollut terveenä, koirahieroja kehui kuinka hyvässä kunnossa on koiraksi. Ei vaan ikäisekseen vaan koiraksi. Tumpilla on kroppa hyvässä kunnossa, vaikka kankeutta kyllä löytyy. Olen kiitollinen tästä ihanasta kesästä Tumpin kanssa, kun olemme saaneet seikkailla metsissä ja Tumppi on löytänyt paljon mustikoita. 

Nams, mustikat on parhaita :)

Mukavaa loppukesää teille ja paljon tsemppiä syksyyn ja uusiin haasteisiin!

Kiitos kun olette olemassa <3

Tumppi lähettää teille iloisen hymynsä :)

Terkuin





Hanna ja Tumppi





P.S. Instagramiin pyrin päivittämään kuulumisia useammin, tai ainakin fiiliksiä. Siitäkään en ota paineita, mutta jos kiinnostaa niin Instagramini on nimellä @hannahtuulia. Saa ottaa seurantaan :)










 

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Media

Instagram

@paijatmediayhteiso

Facebook

Päijät-Media

www.paijatmedia.com

Arki vanhan koiran kanssa, osa 2 (Lenkkeily ja harrastaminen)

Arki vanhan koiran kanssa -postaussarjalle jatkoa!

Pääset lukemaan edellisen postauksen alla olevasta linkistä. Aiheena ruokintahommat. Mikäli aihe kiinnostaa niin käy ihmeessä kurkkaamassa myös aikaisempi postaus :)

Osa 1. Ruokinta

Nyt uuteen postaukseen, jonka aiheena on  
lenkkeily ja harrastaminen. 

Kun koira vanhenee niin muutoksia tulee väistämättä myös lenkkeilypuolelle.  

Ennen pystyimme huoletta tekemään pitkiä lenkkejä. Tumpin ollessa nuorempi teimme usein reilun tunnin metsälenkin, juoksimme kilpaa lumihangessa, harrastimme agilitya, kävelimme pitkään myöhäisenä kesäiltana fiilistellen huolettoman kesän tunnelmaa ja tapasimme koirakavereita pitkien lenkkien merkeissä.

Huolettomat kesäillat <3

Oikeastaan kaikki on enemmän tai vähemmän jäänyt. Tumpilla todettiin vanhemmiten nivelrikkoa, kun ontumisesta ei tullut loppua. Noh, eihän nivelrikko ole vanhalle koiralle mikään ihme, kyllähän nivelet vaan kuluu aiheuttaen kipua. Tumppi meni kuureittain kipulääkkellä ja koirahieroja kävi avaamassa paikkoja. Pärjäsimme mukavasti, mutta kyllä se tuntui todella harmilliselta joutua toteamaan, että meidän osaltamme on ohi ne pitkät ja reippaat lenkit. 

Voin sanoa itkun päässeen, kun lopulta tajuntaani pääsi ymmärrys Tumpin vanhenemisesta eläinlääkärin sanojen kautta: "kyllä nyt on aika lyhentää lenkkejä ja mentävä vanhan koiran ehdoilla, enää ette voi tehdä pitkiä viikonloppulenkkejä vaan on aika lyhyiden, säännöllisten sekä tasaisten lenkkien". Tajusin siinä vaiheessa niin sanotujen "hyvien" vuosien olevan meidän osaltamme ohitse, siis siinä mielessä että koirasta tuli seniori. Väistämätön totuus. 

Vaikka eihän Tumppi murehdi lenkkien pituuksista, hän on onnellinen yksinkertaisista asioista ja kivoista hetkistä joka päivä. Itse kriiseilin kun minulta vaan hävisi se pitkien lenkkien lenkkikaveri. Tuntui myös tyhmältä harmitella asiaa niin voimakkaasti, minullahan on ihana ja vetreä seniorikoira! Parempaa vanhuutta en olisi voinut Tumpille saada taikka toivoa. Mutta muutokset ottaa aina aikansa ja luopumisen tuska on väistämätöntä. Vaikka todellista luopumista emme ole onneksi vielä joutuneet kohtaamaan, niin kyllä koville ottaa pala palalta hiipuminenkin. Se on sitä lopun alkua, valitettavasti.

Ehkä eniten asiassa harmitti se, kun olin vuosien mittaan tottunut aina tekemään pitkät retket ja lenkit yhdessä Tumpin kanssa. En vaan osannut mennä ilman koiraa. Ilman koiraa metsässä tai lenkkipolulla liikkuminen tuntui erilaiselta. Puuttui se syy lähteä ja syytä en ole vieläkään kunnolla löytänyt. En vaan saa sitä fiilistä samalla tavoin irti kuin silloin, kun on joku lenkkikaverina. Toki ystävien ja sukulaisten kanssa lenkkeily on mukavaa. Olen vaan helposti rutinoituvaa tyyppiä ja pitkät lenkit koiran kanssa olivat elämäni henkireikä.

Nyt olen vuosien varrella oppinut ja tottunut tähän elämäntyyliin. Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä, jotka saan Tumpin kanssa viettää. Muutokset ottaa aina aikansa ja oli pakko opetella uusi tapa ja hyväksyä se, että nyt on uusi ajanjakso käsillä. Seniorikoiran ajanjakso.

Ihana kesä <3

Itseäni harmitti myös se, kun jäimme pois koirapiireistä. Emme vaan enää voineet sopia lenkkitreffejä, koska eihän Tumppi pysynyt taikka edes pystynyt nuorempien vauhtiin. Kun kerran menin autolla tapaamiseen niin kysyttiin, että ”onko Tumppi niin laiska ettei jaksanut tänne kävellä?”. Jouduin selittämään, että ”ei, Tumppi ei ole laiska, sen nivelet ovat vanhuuttaan herkemmät emmekä voi yksinkertasesti tehdä pitkiä lenkkejä..”. Usein heräsi pelko, että jos innostuimme huomaamattamme kävelemään enemmän, että entäs kun Tumppiin sattuukin tämän jälkeen. Oli vaan helpompi jättäytyä pois.

Kysyin vanhalle koiralle sopivaa harrastusta facebookin länsigöötanmaanpystykorva -yhteisöstä ja sitä kautta tutustuimme yhteen tuttuun, joka omisti rally-toko kortit. Hän ehdotti meille, että tulkaahan meidän kanssa kokeilemaan rallya.

Tykästyimme molemmat rallyyn, vaikkemme koskaan oikein olleet niin toko-faneja. Tykkäsimme kumpikin enemmän vauhdista ja reippaasta menossa, jota saimme kokea agilityssa. Rally oli kuitenkin niin paljon rennompaa kuin toko ja pääsimme hyödyntämään agilitysta opittuja taitoja, sekä yhteistyömme parani huomattavasti. Harrastelimme rallya varmaan jonkun pari kolme vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun muilta menoilta ehdimme.

Rally oli kyllä superkivaa ja oli hienoa saada Tumpille vielä eläkepäiville harrastus :) Tumppi kehittyi siinä nopeasti, ensimmäisten kertojen sähläilyt ja tekemisen riemu alkoivat lopulta tuottaa tulosta. Voi että, harrastelu oli vaan niin kivaa! Kesät talvet kävimme, ihan parhaimpia hetkiä saimme vielä yhdessä kokea Tumpin seniorivuosinaan <3

Ihanat rally-vuodet

Mikäli haluat tutustua meidän Rally-hetkiimme, niin alla on listattu postaukset aiheesta:

Rally-tokoilua

Rally-treenien tunnelmaa

Kun muutimme Lahteen viime vuoden joulukuussa, niin siihen jäi myös rallyilyt. Hieman haikein mielin jätin harrastelut. Totesin, että ei Tumpin enää kannata suuremmin harrastaa, ikä alkoi painaa liikaa mittarissa. Koin muutenkin haluavani tarjota Tumpille leppoisat eläkepäivät. Tärkein on mennä koiran ehdoilla ja tehdä hänelle sopivia juttuja.

Kun koira on vanha, niin se asia täytyy ottaa huomioon sekä tiedostaa. On aina otettava huomioon koiran jaksaminen ja voimavarat. Enää ei vaan voi tehdä pitkiä ja raskaita lenkkejä, on mentävä täysin koiran ehdoilla. Peruslenkit menemme Tumpin tahtiin, pysähtelemme ja kävelemme rauhallisesti eteenpäin. Muistan, kun katselin nuorempana vanhoja koiria sillä pohdinnalla, että miten omistajat jaksavatkaan kävellä niin hitaasti :D Itse kun kaahotin täysillä Tumpin kanssa, ja nuorempi Tumppi veti hihnassa sen minkä pystyi :'D 

Noh nyt olen itse se omistaja, joka kävelee koiransa rinnalla hitaasti koiran tahtia :) Itseasiassa se on mukavaa, saa aikaa olla vaan sen hetken läsnä. Ilman kiirettä ja jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen. Olen tarvinnut tätä aikakautta todella paljon, että olen oppinut pysähtymään. Vanha koira opettaa meille sen rauhan ja läsnäolon taidon. Tai ainakin minulle opetti.

Ehdoton suosikkijuttuni Tumpin kanssa on meidän päivittäiset lyhyet metsälenkit. Kun kuljemme lähimetsään ja fiilistelemme metsän tuoksuja ja ääniä. Olemme vaan hetken siinä. On myös hienoa asua lähellä järveä, jotenkin se järven rauha sekä seesteisyys tuo itsellekkin rauhaa. 

 

Vanhankin koiran kanssa pystyy kyllä tekemään, kunhan muistaa kuunnella koiraa eikä väsytä koiraa yli :) Ei koira murehdi niitä pois jääneitä pitkiä metsälenkkejä, koira on onnellinen tässä ja nyt. Kunhan safkaa tulee kuppiin sekä lenkille että pihalle pääsee aina kun tarvii ja rakastavia ihmisiä on lähellä niin mikäs voisi olla parempaa :)

Myös vanhaa koiraa täytyy muistaa aktivoida. Tumppi tykkää yhä edelleen pyöritellä aktivointipalloja ja kaluta puruluuta. Hajutyöskentelyä on helppo toteuttaa vanhallekkin koiralle :) Meillä on tapana antaa aina illalla iltaruoka niin, että levitämme kuivaruuan ympäri asuntoa. Siinä Tumppi saa etsiä kuivaruokanappuloita ja voin sanoa, että Tumppi on siinä todella nopea :D Oikein iltaisin aina odottaa, että pääsee nappuloiden etsinnän pariin.

Tähän tällä kertaan!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Media

www.paijatmedia.com

Instagram

@paijatmediayhteiso

Facebook

Päijät-Media

Tumppi 14 vuotta! (synttärikuulumiset)

Meidän rakkaalla vanhalla herralla Tumpilla pärähti mittariin hieno ikä, 14 vuotta! :) Tosin synttäripäivä on ollut virallisesti jo 30.4. mutta erinäisten kiireiden vuoksi postaus viivästyi.. Tässä tämä kuitenkin nyt on :D

On kyllä uskomattoman hienoa, miten olemme yhdessä saaneet taivaltaa näin monta upeaa vuotta. Olen kiitollinen yhteisistä vuosistamme <3

Kyllähän ikä Tumpissa alkaa näkymään. Lähinnä unen tarve on lisääntynyt ja askel hidastunut. Pystymme kuitenkin yhä edelleen tekemään rauhallisia metsälenkkejä, joista nautimme molemmat. Hieman haikeudella kaipaan niitä yhteisiä vuosia, kun pystyimme tekemään pitkiä, monen tunnin metsälenkkejä vailla huolen häivää. On kuitenkin osattava päästää irti ja käsitellä se, että aika on katoavaista. Tärkeintä ovat ne hetket, jotka muistamme.

Synttäripäivää vietimme Tumpin kanssa rennoissa tunnelmissa. Kävimme pienellä autoretkellä ja samalla tutustuimme Viuhan metsiin. Tumppi tykkää, kun pääsee pienelle retkelle mukaan. Lenkit on vaan muistettava pitää kohtuullisina ja suunnittelimmekin sopivan pituisen reitin. 

Oli kiva kävellä kunnon metsässä, mennä polkuja pitkin ja fiilistellä keväisen metsän tunnelmaa. Tumppi tykkäsi kyllä suuresti ja pieni seikkailu oli paikallaan. Kävelimme niin metsäpolkua kuin hiekkatietäkin, sopivasti erilaista maastoa.

Hienoa luonnon taidetta

Ihanan rauhoittava metsä

Mukavasti oli niin metsäpolkuja kuin hiekkatietäkin

Kotona teimme Tumpille pienen juhlakakun. Sekoitimme Tumpin kuivaruuan joukkoon PureNaturalin lammas märkäruokaa, sekä hieman kurkkua ja Mushin kanaherkkuja. Tumpille kyllä maistui ja kakku katosi hetkessä :D

Paljon onnea Tumppi!

Tumpin synttärikakku

Sitten pääsee kakun kimppuun :D

Nams hyvin maistuu :)

En ostanut Tumpille tänä vuonna mitään materiaa varsinaiseksi synttärilahjaksi vaan enemmän juuri elämys ja herkkuateria ovat niitä, joilla haluan rakasta koiraani muistaa ja hemmotella. Ei koira niin perusta lahjoista, tietysti jos haluaa lahjan hommata niin se on ihan ok juttu :) Silloin kun Tumppi oli nuori, niin kyllähän hommasin milloin uutta pantaa, milloin hihnaa tai lelun :D Tarpeelliset hankinnat on aina erikseen, mikäpä siinä jos silloin hommaa koiralle uutta juuri synttäreitä samalla ajatellen :)

Halusin kuitenkin korjata ikään kuin synttärilahjana Tumpin pehmolelut :D Niihin olikin kertynyt reikä jos toinenkin. Tumppi on onneksi siitä helppo, ettei enää räjäytä lelujaan. Pikkuisena ikuisuusprojektina tämän olleena niin oli hyvä syy ottaa urakkahommana korjausprojekti :D Eipä Tumppi enää näistä leluista pahemmin perusta, välillä innostuu leikkimään ja toisinaan tykkää vaan olla ja lepäillä. On kyllä niitä kausia, kun Tumppi pyytää kolme kertaa päivän aikana leikkimään :'D Silloin on voinut olla, että olemme enemmän käyneet vaan peruslenkeillä niin aktivointi on paikallaan. Nyt hyvien säiden aikaan olemme viettäneet päivää enemmän omalla pihalla, se jos mikä on Tumpin mieleen :)

Ihan vaan muutama lelu korjattavana :D

Tumpin lemppari, Hear Doggy kala :)

Ja Hear Doggy meritähti, joka on kyllä niin räjähtänyt :'D

Nyt olen koittanut enemmän aktivoida aktivointipalloilla tai puruluilla. Tärkeää muistaa pitää vanhankin koiran mieltä hyvänä kehittelemällä pientä aivojumppaa :) Tumppi tykkää kyllä edelleen etsintäharjoituksista, niitä on helppo toteuttaa kotosalla :) Iltaruoka aina ripotellaan asuntoon ja koira saa käyttää nenäänsä niitä etsiessään.

Näihin tunnelmiin!

Tumppi lähettää iloiset terveiset!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Postaussarjalle on tulossa jatkoa, kunhan pääsen ja ehdin kunnolla koneen äärelle istahtamaan :)

Kevään merkkejä ilmassa (pihalla, luonnossa, sisällä ja biisissä)

Valkovuokot kukkii

Tämä kevät on edennyt vauhdikkaasti. Kiirettä on riittänyt. Uusimpana juttuna tuli uusi työ, jonka aloitus on vaatinut oman aikansa. Uuden oppiminen on samaan aikaan niin mielekästä kuin haastavaa ja mukavaakin.

Nyt kun olen samaan aikaan käynyt töissä ja hoitanut kotia sekä pihaa niin olo on ollut toisinaan vetämätön. Suurin kiitos pihan kunnostuksesta kuuluu kyllä puolisolleni, joka on ahkerasti leikannut valtoimenaan kasvanutta ruusuaitaa/ruusupuskaa. Hän on onneksi osannut pyytää apua ja saanutkin avukseen lisäkäsiä (kiitos myös heille!).

Kun tässä yhden hetken itsekkin osallistuin ruusupuskan harvennukseen niin se osoitti minulle, että hommaa todella riittää. Tiedättehän, kuinka vahva ruusupuska voi olla ja kun se on saanut kasvaa niin kuin tykkää niin siinähän riittää lyhentämistä kerrakseen. Vahvat ja piikikkäät oksat tuovat mukanaan omat lisähaasteensa. Tämän parissa meneekin sujuvasti tovi jos toinenkin.

Sinivuokko kimppu

Tulevalle keväälle sekä kesälle on suunnitelmissa laittaa pihalle ekaa kertaa omat kasvulavat. Saas nähdä, lähteekö niistä mikään hyvin kasvuun. Toiveikas olen, olenhan kasvanut ahkeran viherpeukalo mummoni kanssa ja ollut keräämässä oman maan perunoita. Ja jos jotakin ei heti osaa niin ainahan voi oppia. Kokeilla voi ja saa aina, ei siinä mitään häviäkkään :D

Kevät ilta, metsä ja koira <3

 

Olen nauttinut täysillä rauhallisista metsälenkeistä Tumpin kanssa. Minulla on ollut aikaa tutkia ja fiilistellä keväistä metsää. Olenkin bongannut mukavasti kevään merkkejä. Kevät on kyllä todella upeaa kasvun aikaa. Kasvua kohti uutta. Luonto herää henkiin joka tapauksessa, oli maailman tilanne sitten mikä hyvänsä. Se tuo kyllä sitä turvallisuuden ja rauhan tunnetta.

Nämä kevään merkit olen itse jo nähnyt:

• sinivuokko
• valkovuokko
• ritariperhonen
• sitruunaperhonen
• kimalainen
• leskenlehti
• leppäkerttu
• etanat (näistä nyt en ole kovin riemuissani..)

Oi, leskenlehti! :D

Omalla pihalla kasvaa jos minkäkin näköistä kevätkukkasta:

• krookus
• parsaheimolainen
• kevättähti

Krookus

parsaheimolainen

Kevättähti

Tumppikin tykkää paistatella lämpimiä kevätpäiviä omalla pihallaan :) Onni on kyllä oma takapiha, jossa saa viettää aikaa ja fiilistellä kevään merkkejä. Linnut laulavat niin kauniisti ja leppäkerttukin käveli vastaan :)

Vanha herra Tumppi paistattelemassa päivää takapihalla

Lennä lennä leppäkerttu :)

Kaunis kukkameri löytyi tuttavani pihamaalta. Odotankin jo innolla tulevaa omenasatoa, mikäli tänä vuonna omenoita tulee :) Viime vuoden omenasato oli kyllä huima ja runsas.

Kauniit pienet idän sinililjat eli skillat kasvavat turvassa omenapuun alla

Kauniin keltaiset pikkukäenrieskat

Hieno ja vahva omenapuu

Hieman kuvasatoa viime vuoden omenasadosta: 

Instagram @hannahtuulia

Kylläpä tulikin runsaasti omenoita (2019)

Omenasatoa 2019

Leivoin ensimmäistä kertaa omenapiirakkaa (2019)

Kotona sisälläkin on kasvit lähteneet huimaan kasvuun. Niin hienosti kasvaa sekä vihertää kiinanruusu, tehden uusia lehtiä ja samalla kasvaen kokoa ja pituutta :) Saa varmasti kasvuvirtaa sitten vielä lisää, kun sään salliessa pääsee ulos auringon valoon. Olen tyytyväinen, kun onnistuin pitämään kiinanruusun hengissä ja se selvisi muutostamme Turusta tänne Lahteen :)

Hieno kiinanruusu

Saintpauliat kukkivat jo ensimmäisten joukossa. On kyllä palkitsevaa, kun saa omat kukansa kukkimaan :) Santut ovat minulle tärkeitä, yksi niistä on kulkenut mukanamme aina yhteisestä ensikodistamme lähtien tähän päivään saakka. Jossain vaiheessa santtu pääsi kasvamaan liikaa ja alkoi haaroittumaan, siirsin silloin toisen puolikkaan omaan ruukkuunsa. Tuo punakukkainen santtu on tullut tutultani, pelastin sen ikään kuin sieltä itselleni. Alkuun katselin, että ei tästä enää tule mitään, mutta vahvasta juuresta kukka lähti lopulta kasvuun. Tämä kukka teki myös ensimmäiset kukkansa silloin, kun pappani lähti, jolloin tällä kukalla on minulle suuri tunnearvo ja omamuisto papastani.

Meidän ensimmäisen kotimme saintpaulia, vuodelta 2012

Muistojen kukkaset

Kevät tuo mukanaan todella sen toivon ja uuden kasvun. Toivon paremmasta huomisesta ja tulevaisuudesta. Sekä uuden kasvun ja uuden elämän ajan.

Tämä uusi biisi soi yksi päivä radiosta Suomipoppia kuunnellessani, ja antoi minulle todella paljon voimaa ja tsemppiä.

Toivonkärki – Uuden edessä (linkki youtube videoon)

"Ollaan yhdessä tai ainakin

yhtä sydämessä

Päivien pidentyessä

jonkin uuden edessä

Kevään lehdillä on

tänäkin vuonna elämä

Päivien pidentyessä

ollaan yhtä sydämessä

uuden edessä"

Kevään lehdet <3

Toivotan teille kaikille paljon tsemppiä ja voimia, uuden edessä <3

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Instagram

@hannahtuulia

Facebook

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Bloglovin'

Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa

Päijät-Blogit

Instagram

@paijatblogit

Facebook

Päijät-Blogit