Kesäkuun hetket ja retket (+ eläinlääkärireissu)

Ajattelin koota kesäkuun kuulumiset tähän postaukseen. Kesäkuuhun mahtui niin hetkiä kuin retkiäkin. Mukavaa kesätekemistä ja eläinlääkärireissu. Eiköhän mennä nyt itse postaukseen :)

Lahden kesäisessä satamassa :)

Pihan laittamista

 

Tässä kun asustelemme onnellisesti rivitalossa, niin meille kuuluu myös oma pieni etu- ja takapiha. Kun olimme toukokuussa lomalla (kävimme Lahdessa ja Thaimaassa, olen suunnitellut koota lomareissuista ihan omat postaukset, kunhan saan sen ajatuksen joskus jalostettua toimivaksi ja järkeväksi.. :D Syy siihen, miksen saa tänne blogiin koottua ulkomaan matkoista postauksia on se, etten oikein koe sen aiheena olevan tänne oikeanlainen. Kokoan jossai vaiheessa kyllä reissuista omat kertomukset, mutta se vie aikaa. Ehkä jonain päivänä..) niin kyllähän vapaana ja villinä oleva piha muuttui aika paljon kolmen viikon aikana. Ottaen huomioon, että toukokuu on tunnetusti Suomessa sitä huikeeta kasvun aikaa ja luonto oikein herää kunnolla henkiin :D

Vapaana ja villinä kasvanut etupiha.. :'D

Pioni oli kasvanut itsekseen suureksi :)

Kotiin palattuamme oli pakko alkaa hommiin. Leikkasimme pihasta nurmikon heti ensialkuun ja nypin reilusti rikkaruohoja. Alkoi näyttämään jo paremmalta.

Alkaa näyttämään etupihalta :D

 

Laittelimme etupihaa viihtyisämmäksi. Viime kesänä asennetut amppelitelineet pääsivät vihdoin käyttöön, kun sain kauniit petunia-amppelit hankittua. Kukat tuovat kyllä paljon viihtyisyyttä. Halusin autonrenkaisiin laittaa jotakin, jotka kestäisivät useamman vuoden. Päädyimme kuunliljoihin. Pienen terassin teimme laittamalla runsaasti hiekkaa ja hiekan päälle terassilaudat. Tämä on nopeasti tehty pieni terassi mutta toimii :D Etupihasta tuli kyllä erittäin viihtyisä. 

Kauniit Petuniat :)

Tumppikin vaikutti tyytyväiseltä :D

Kyllä kelpaa nyt kahvitella :)

Upeat Kuunliljat :)

Takapiha on vielä vähän vaiheessa. Upeimman kukkaloiston sinne tuo itsekseen kasvava suuri pioni. Pioni avasi kukat tänä vuonna todella aikaisin – yleensä ovat avautuneet heinäkuun alussa ja nyt ne tuli juhannuksen tienoilla. Mielenkiintoista. 

Pionin viereen oli kasvanut paljon tulppaaneja, mutta Tumppi oli tallonut ne kaikki jolloin ne eivät päässeet tänä vuonna menestymään. Päädyimme hankkimaan puureunusnauhan, joka estäisi edes vähän koiraa kulkemasta kukkapenkkiin. Ja tulihan kukkapenkistä näin nätimpi :) 

Laitoimme kukkapenkkiin puunreunusnauhan.

Pionissa on suuret ja upeat kukat :)

Takapihalle täytyisi kasvattaa nurmikko ja vähän muutenkin siistiä. Sinne hankimme kiinanruusun ja laventelin. Laventelin halusin sen takia, että se kuulemma houkuttelee luokseen perhosia. Saas nähdä. Kiinanruusu on todella upea suurine kukkineen :)

 

Kaunis Kiinanruusu

Pääsinpä lounassalaatin syömään omalla pihalla :) vieressä Marketta, jonka siirsin etupihalle uuteen ruukkuun :)

Laventeli, mutta missä perhoset? :'D

Eläinlääkärikäynti

 

Päädyimme käymään eläinlääkärissä. Koin, että olisi hyvä hetki tarkastella Tumpin kipulääkitystä nivelrikon takia ja tsekata muutenkin, että kaikki on kunnossa. Sellainen perinteinen senioritarkastus.

Tumppi oli närkästynyt, kun ei saanut aamupalaa. Olimme ajatelleet, että otamme verikokeet samalla, joten täytyi olla syömättä 12h. Kuitenkin kun lähdimme autolle, niin Tumppi oli täynnä virtaa. Autoilu on Tumpin mielestä aina niin super kivaa. Pääsee varmasti aina tekemään jotain mukavaa :) Noh, tällä kertaa suunta oli eläinlääkärille.

Tumppi oli eläinlääkärin odotusaulassa kuin nuori koira. Sähläs ja sähelsi joka suuntaan. Piti tutkia koiranruokapusseja, töniä kissanruokasäkkejä. Ihmetellä ja hämmästellä. Välillä komentaa kuuluvalla äänellä. Huokaus. Toivoin hartaasti, ettemme joutuisi odottamaan pitkään. Puolisoni lähti ulos jaloittelemaan Tumpin kanssa, kun itse jäin odottamaan eläinlääkäriä. Ilmeisen kiirepäivä oli.

Pääsimme lopulta eläinlääkärin huoneeseen ja hän aloitti kyselemällä kuulumiset. Totesimme kaiken olevan hyvin, tosin närästys vaivaa ajoittain edelleenkin. Olimme tehneet ruokavaliomuutoksen, jossa vaihtui koko ruoka viljattomaan versioon. Sekä raakaruoka oli otettu mukaan. Menemme nyt siis 50-50 ruokinnalla, että osa on raakaruokaa ja osa kuivaruokaa. Näin olemme saaneet närästysoireet aika hyvin hallintaan. Eläinlääkäri suositteli jättämään tulehduskipulääkkeen pois, koska se saattaa aiheuttaa närästystä. Saimme tilalle miedomman lääkkeen, jolla kokeillaan, että pärjätäänkö sillä ja auttaako se nivelrikkon tuntemuksiin.

Siinä kun eläinlääkäri katsoi konettaan, hän yht'äkkiä kääntyi ja kysyi: ”onko hän todella 13 vuotta?” ”Luulin koneellani olevan virhe” :'D huvitti kyllä, mutta niinhän se on, että Tumppi on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Jaksaa edelleen innostua ja sählätä, hampaat ja sydän on kunnossa. Ainut mikä vaivaa on nivelrikko. Mutta onko se mikään ihme, kun vuosia on kuitenkin mittarissa. Sen kanssa ollaan pärjätty hyvin ja pystymme yhdessä tekemään kaikkea mukavaa :) Vaikkemme enää kävele pitkiä lenkkejä, niin yhteiset lyhyet metsäretket ovat nostaneet arvoaan. On ihana liikkua metsässä, kaikessa rauhassa, ihaillen luontoa ja olla läsnä juuri siinä hetkessä, yhdessä rakkaan koiran kanssa..

Apua, karkasin aiheesta :D mutta niin eläinlääkäri sanoi kaiken olevan hyvin. Että Tumppi on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Huh, tuntuipa hyvältä ja helpottavalta.

 

Verikoe tulokset tulivat ja kaikki oli hyvällä mallilla. Ainut, että munuaisarvot olivat pikkuisen nousussa. Tämä johtui todennäköisesti tulehduskipulääkkeestä. Olimme olleet kaukaa viisaita ja lähteneet onneksi ajoissa eläinlääkäriin, jolloin uusi lääke oli saatu. Arvon nousu oli kuitenkin niin pieni, ettei tässä ollut hätää. Mutta herkällä silmällä saa vanhan koiraherran kanssa olla, kun elämästä ei koskaan tiedä. Olen kiitollinen yhteisistä vuosista ja yhteisistä hetkistä, jotka meille annetaan. Niin kauan kun terveenä pysyy, iloisena, menevänä ja onnellisena, niin niin kauan yhdessä kuljetaan :) <3 Minulle Tumpin terveys ja hyvinvointi ovat kaikki kaikessa. 

 

Retkeilyä

Teimme kesäkuun aikana pari mukavaa retkeä Tumpin kanssa. Kävimme yhtenä iltana kävelemässä Littoisten järvellä. Siellä oli mukava kävellä illan aikaan, kun oli niin rauhallista. Tumpilla ei ollut silloin kovastikkaan haluja kahlata, mutta ei silloin tarvitsekkaan, jos ei halua :) Oli mukavan rauhoittavaa ihailla rauhallista järveä. 

"Ei ei en halua nyt kahlata" :D

"no jos sitä vähän sitten kahlailis.." :)

Niin kaunis ja rauhoittava järvimaisema :)

Kävimme koirapuistossakin tallustamassa. Se oli Tumpille mukavaa ja mielekästä, kun oli niin paljon erilaisia hajuja. Kun ei ollut ketään paikalla, niin oli mukava saada olla ihan rauhassa :) Emme muuten koirapuistoon menekkään, kun Tumppia stressaa villinä juoksevat koirat. En tiedä johtuuko kun ei ole tottunut olemaan isoissa laumoissa, vai onko paimennusvietti niin suuri, ettei kestä kun lauma villiintyy. Mutta kukin tavallaan, mikä pakko sitä on pakottaa oma koiransa johonkin, johon sen luonne ei pysty. Ei niin mikään. Koirakavereita voi tavata muullakin tavoin, kuten rally-harkoissa :)

Rauhallinen hetki koirapuistossa :)

Toisen retken teimme päiväsaikaan Maskuun. Otimme auton ja pakkasimme uintitavarat mukaan ja kävimme Maskun yhdellä rannalla uimassa :) Tumppi komensi kovasti, kun menimme vuorot ellen uimaan. Oli huolissaan, ettei vaan satu mitään. Mutta kuitenkin sen verran arka, ettei uimalla ollut tulossa pelastamaan. Kahlasi vaan niin syvälle, että tassut vielä yltää pohjaan. Epäilen vahvasti, että uintipelko johtuu siitä, kun on nuorena koirana tippunut laiturilta veteen ja meinannut hukkua. Tai sekin, kun ei ole ikinä opetettu uimaan. Harmillisesti Turun lähellä ei ole enää koira-uimahallia. 

 

"vuf vuf tule pois sieltä!" :'D

 

Retki tänne pienelle lammelle oli todella rentouttava. Oli ihanan lämmin ja vesi tuntui lämpimältä. Oli mukavaa vaan olla hetki ilman mitään kiirettä. Tumppikin tykkäsi ja oli todella tyytyväinen. 

 

Siis niin kaunista :)

Suomen kesä parhaimmillaan :)

Kotiin päästyä kävikin lepäämään ja siihen malliin näki unia ja tassut vispasivat, että oli mukava retki. Tumppi on kyllä niin reissukoira, että oikein kyllästyy, jos mihinkään ei pääse :)

Väsynyt retkeilijä :)

Täytynytkin ottaa aikaa, että tulee myös koiran kanssa lähdettyä retkeilemään. Vaikka vanha onkin, niin retket täytyy vaan sovittaa, ettei tule liikaa kävelyä. Koira saa elämyksiä siitä yhteisestä ajasta omien ihmisten kanssa ja uusista tuoksuista sekä maisemista :)

 

Näihin kesäisiin tunnelmiin

 

Terkuin

 

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä!

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Istagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”