Kevättä odotellessa..

Aika sen kun juoksee kovaa vauhtia. Kuukausikin vaihtui ettei meinaa perässäkään pysyä. Tässä mennää jo toista viikkoa maaliskuun puolta ja kohta koittaa pääsiäinen. Ja juhannus, melkeinpä. Hetken aikaa saimme nauttia auringosta ja lähenevän kevään tunnelmista. Ulkoiltiin paljon. On vapauttavaa ja rentouttavaa kävellä hyvässä säässä ja seurassa. Tumpillakin vaikutti olevan kevättä rinnassa, vauhtia ainakin riitti. Hyvä niin.

Minulla on ollut monta rautaa nyt tulessa. Olen ollut viime kuun työkokeilussa päiväkodissa (ammatinvalintaa tässä hieman pohdiskelen..) ja nyt jatkan myyjän töiden parissa. Uutta intoa ja virtaa tuli roppakaupalla lisää. Olen tietysti väsynyt kaikista uusista asioista mitä on tullut opittua, sen takia tämä blogin pitäminenkin on hieman takkuillut. Välillä ajatus on tahmeena ja täytys jostain saada sitä kaivattua energiaa ja intoa. Sääkin muuttui harmaaksi ja se vei omasta jaksamisesta aika paljon. Hetken aikaa tuli oltua mieli maassa ja mielessä on pyörinyt kaikenlaista. Nyt ollaan onneksi voiton puolella ja alkaa omakin fiilis paranemaan. Ihmisen mieli on välillä hankala. Otan turhan paljon stressiä asioista joille en tällä hetkellä mahda mitään. Tämä on juuri se oppimisen paikka, jättää miettimättä asioita mille ei juuri nyt voi tehdä mitään ja tekee parhaansa asioille, joille voi tehdä jotakin. Omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista voi pitää aina huolta. Se on pieniä tekoja. Hetken rentoutumiselle on aina aikaa.

Päätimme puolisoni kanssa, että lähdemme pitkästä aikaa käymään jossain muualla kuin pyörimme aina tässä kotiympyröissä. Ajatukset saa mukavasti muualle suunnattua kun on mukavaa tekemistä. Nappasimme Tumpin mukaan, otimme bussin ja lähdimme käymään Kupittaalla! Kupittaa on kiva puisto josta löytyy paljon aktiviteettimahdollisuuksia. Siellä on myös ulkotreenilaitteet joita ajattelin, että niitä voisi käydä kokeilemassa kesäpäivinä. Yllättävän hyvän treenin niilläkin saa aikaan kun tulee käytettyä hyväksi omaa kehon painoa.

Lähdimme käymään Kupittaan koirapuistolla. Siellä oli hiljaista joten saimme olla kaikessa rauhassa. Menimme pienten koirien puolelle ja annoimme Tumpin tutkia puistoa. Tumpilla oli tällä kertaa virtaa ja se juoksentelikin pitkin puistoa paimentaen meitä. Se kirmaili pitkin poikin ja veti kunniakierroksiaan eli ympyröitä ja kaarroksia. Ai että Tumppi nautti! Sen jälkeen kun energioita oli hieman saatu purettua niin halusin tehdä pienet tokoharjoitukset. Harjoittelimme hieman etsintäjuttuja sekä perus temppuja tassujen antamisesta kellahduksii ja pyörähdyksiin. Tumpilla käy äkkiä niin, että sen jälkeen kun jotain tokojuttuja tekee, niin se odottaa että niitä tehtäisiin koko aika. Tumppi on sen verran herkkujen perään, että tekee niiden eteen melkein mitä vain. Täällä Kupittaalla teemme harvemmin tokoiluja juurikin sen takia, että Tumppi saa käyttää omaa luovuuttaan ollessaan koirapuistossa. Tällä kertaa sinne ei ilmaantunut muita koiria jolloin halusin käyttää tilaisuuden hyödyksi.

Koirapuistoilun jälkeen lenkkeilimme pitkin poikin Kupittaalla. Pienessä lintupuistossa ei ollut vielä asukkaita mikä oli Tumpille harmi – se näki viime kesänä aitauksessa kilipukkeja joista se innostui todella paljon. Vähän liikaakin, meni suorastaan hämmennyksiin. Täytyy katsoa mitä eläimiä aitauksiin tänä vuonna ilmaantuu.

Näimme Tumpin sukulaisenkin tallustelemassa Kupittaan mailla. Oli hauska törmätä toiseenkin gööttiin, vaikka Tumppi onkin muihin verrattuna valtava. Se on oikein jätti-göötti. Kyse ei ole siitä, että Tumppi olisi lihava. Se on edestä todella leveä ja takaata kapea, korkeutta tuli roimasti, ja massaa sen mukana. Tumppi oli pentunakin pentueen suurin hurmuri. Se on silti kaikista rakkain. Ei sitä tarvitse muottiin kuulua, mukava kun on erilaisuuttakin. Maailmaan sitä kyllä riittää.

Innostuin bussia odotellessa rakentamaan lumikoiran. Tämä oli tällainen extemporee -juttu. Heittäytyminen hetkeen. Ajattelin että miksipäs ei. Saahan sitä kerran talvessa tehdä jotakin lumesta. Enpä minä näitä nyt niin hirveästi ole muutenkaan tehnyt, tämä oli tällainen idea vaan. Siitä tuli kyllä aika hauska. Ajatuksena ”tartu hetkeen”. Kohta lumet sulavat ja luonto herää henkiin. Nautitaan nyt hetki vielä lumesta, kohta se on takanapäin. Odotan kovasti jo kevättä ja kesää. Se kun saa tehdä pitkiä lenkkejä kesäiltoina, nauttia lämmöstä ja auringosta, heittää tennarit jalkaan ja lähteä fiilistelemään jokirantaan. Huippua!

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon sekä paljon iloa ja energiaa päivään!

Terkuin

Hanna ja Tumppi