Saimme lenkkiseuraa

Tässä on hetki kulunut kun näimme viimeksi Marin ja pikkuisen Neeta-göötin kanssa. Tässä on ollut kaikenlaista ja aika on välillä kortilla. Töitä on tullut tehtyä mukavasti ja on hienoa olla arjessa kiinni. Innostuin jälleen treenailemaan ja tällä kertaa osallistuin Tikiksen koko kropan treenihaasteeseen. Haastetta pääset vilkaisemaan joko Tikiksen sivuilta, http://www.tikis.fi/ taikka sitten facebook -sivuilta (löydät sen täältä)

Treenihaaste lähti hyvin käyntiin, olen innostunut jälleen kotitreenailusta ja varsinkin kehonpainotreenauksesta. Kerron tästä fiiliksiä ja ajatuksia myöhemmässä vaiheessa. Nyt haluan kuitenkin kertoa yhteislenkistä Marin ja Neetan kanssa.

Tumppi selvästi tiesi, että odotimme jotakuta. Se on ihmeellistä kuinka koira lukee ihmisen olemusta, pystyen aavistamaan kun jotain on tulossa tai tapahtumassa. Lähdimme ulko-ovesta pihalle ja ajattelin, että kiertäisimme pienen kierroksen ennen Marin ja Neetan tuloa. Tumppi oli kuitenkin toista mieltä, odotetaan nyt kun joku on kerta tulossa, se näytti tuumaavan. Mikäpäs siinä, auringossa oli mukavan lämmin olla. Ainoastaan voimakas tuuli pöllytti katupölyä suoraan silmille.

Oli mukava nähdä Maria ja pikkuista Neetaa. Neeta oli viime näkemältä selvästi jo kasvanut, pennut ne kasvaa vaan niin nopeasti. Tumppi oli ihan onnessaan, nyt uskaltautui enemmän jo tutustumaan pikkuiseen. Jälleen liikuttiin reippain askelin eteenpäin, Tumppi otti jälleen johtajan paikan ja paineli ensimmäisenä.

Hangessa möyryäminen on selvästi molempien mieleen. Tumppi innostu repimään jotakin pientä puuta maasta ja Neeta katseli hämillään, että mitähän tämä nyt on. Toki pikkuinen otti heti mallia, että ai näin tää tehdään. Neeta yritti ajoittain innostaa Tumppia leikkimään hänen kanssaan, mutta tää vanhaherra vaan ihmetteli, että mitähä toiki rääpäle oikeen haluaa. Välillä innostuttiin hieman hömppäilemään, kunnes taas jatkettiin lenkkiä.

Neeta liikkui Tumpin seurassa oikein mukavasti. Tietysti välillä keskittyminen herpaantuu, ja leikkiminen olisi niin kivaa. Tumppi ei pienestä hätkähdä vaan jatkaa matkaa eteenpäin. Selvästi huomasi, että Tumppi oli tottunut jo Neetan läsnäoloon. Ei tarvinnut enää niin paljon tuskailla vaikka Neeta varastaisikin kaiken huomion ohikulkijoilta. Aikasemmilla kerroilla Tumppia turhautti kun ei itse ollutkaan enää se huomion keskipiste.

Uskon, että Tumpista ja Neetasta tulee vielä hyvät koirakaverukset. Odotan innolla, kun pääsemme yhdessä taittamaan pitkiä kävelylenkkejä. Siihen menee vielä hetki aikaa, Neetan täytyy eka kasvaa ja vahvistua. Pentuaika on loppujen lopuksi todella lyhyt. Nautitaan nyt siitä täysillä.

Koiraterveisin

Hanna ja Tumppi