Talven taikaa ja metsän rauhaa (mukana meidän joulutervehdys!)

Olemme asuneet nyt kolme vuotta täällä Turussa. Näiden vuosien aikana on tullut tutuksi Turun vaihteleva sää. Toisinaan on tuulista, jopa kovaakin tuulta. Alkuun se tuntuikin erikoiselta kun ei ollut siihen tottunut. Harvemmin Lahdessa oli näin tuulista. Näiden tuulten mukana tulee erilaiset sääolosuhteet. Välillä on sadetta (lähes jatkuvasti.. Tai siltä ainakin tuntuu :D), välillä taas kovaa tuulta, raekuuroja. Talvet ovat lähinnä sateisia ja pitkiä pimeitä syksyjä. Tänne kun saadaan lunta niin kyllä se itselleni ja Tumpille on niitä huippuhetkiä! 

Tumppi on kyllä sellainen lumifani. Aivan pienestä pitäen Tumppi on rakastanut lunta enemmän kuin mitään muuta. Mitä enemmän sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat niin kyllä se reippaasti vaan kulkee eteenpäin vaikka lunta olisikin enemmän. Sisulla ja voimalla. Silloin kun Tumppi oli nuorempi niin kävimme talvisin juoksemassa kentällä jossa oli syvä umpihanki. Oli kyllä tehokasta treeniä ja Tumpin voimatasot kasvoivat huimasti. Se oli niin hauskaa! :D

Niinä harvoina hetkinä, kun saamme tänne Turkuun lunta, niin käytän ne hetket todella hyödyksi. Haluan, että Tumppi saa nauttia lumesta mahdollisimman paljon. Kuitenkin kun tietää, että äkkiä sää muuttuu ja asteet nousevat plussalle, niin siitähän seuraa vesikelit. Sen takia on heti lähdettävä tarpomaan lumiseen metsään, kun sitä lunta tänne suodaan.

Nykyään kun olen oppinut nauttimaan ja elämään enemmän hetkessä, niin nautin täysillä metsässä liikkumisesta. Ja varsinkin lumisesta metsässä. Tunnelma oli suorastaan mykistävät maaginen. Ihastelin vaan puiden päälle laskeutuneesta lumikerroksesta ja kuinka puut olivat taittuneet tutun metsäpolun ylle. Pakkassään raikkaus ja tuoksu on jotakin niin rauhoittavaa. Se hiljaisuus, rauha ja tyyneys rauhoittaa omaa mieltä. Käynkin latailemassa akkuja rauhallisilla metsälenkeillä, joista saan kaikista eniten virtaa. Hengittää syvää, katselee ympärilleen ja voi huomata metsän muutokset. Metsä tietää, että kaikki aina järjestyy. Metsässä on rauhaa ja turvallisuutta. Luonto kyllä pärjää.

Tumppi tykkää myös kulkea metsässä. Metsälenkit ovatkin meidän molempien suosikki. Tumppia kiinnostaa enemmän se hajumaailma. Hankeen uponneet metsän eläinten jäljet kiinnostavat Tumppia, joka haluaakin lähteä jälkiä seuraamaan. Tumpista olisi tullut kyllä loistava jälkikoira, mikäli olisin siihen hommaan aikoinaan ryhtynyt. Herkun etsintää olemme välillä harrastelleet. Nykyään on enemmän rally-toko sekä koirien pelikasino harrastuksenamme jolloin muut etsinnät ovat jääneet. Voisimmekin välillä ottaa kentällä pitkästä aikaa etsintäharjoitteita. 

 

Olemme ottaneet tavaksi käydä päivittäin metsälenkeillä. Pääsemme usein aamulla lenkille, jolloin valosaakin riittää hyvin. Silloin otan tarpeeksi aikaa aamulenkille ja pyhitän sen hetken rauhalliselle ulkoilulle. En halua pitää mitään kiirettä, vaan nautin ja aistin metsän tunnelmaa kaikessa rauhassa. Huomaan sen toimivan itselläni stressinhallintana. Syke laskee ja mieli rauhoittuu, päivä starttaa hyvin käyntiin. Tumppikin nauttii kun ei tarvitse pitää mitään kiirettä. Saa rauhassa nuuskutella metsän tuoksuja ja tutkia polkuja. Haluankin mennä askel kerrallaan ja olla juuri siinä hetkessä.

 

Käykäähän ihmeessä te muutkin tutustumassa lähimetsiinne ja huomatkaa sen rauhoittava vaikutus :) varsinkin joulukiireiden alla on hyvä ottaa hetki hengähdysaikaa ja lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Metsässä mieli rauhouttuu ja saa hyvin ladattua akkuja :)

Toivotan tämän talvisen postauksen myötä teille oikein ihanaa joulua! ja mitä parhainta uutta vuotta 2018! Tehdään siitä yhdessä huippu vuosi :)

Loppuun vielä Tumpin joulutervehdys :)

Näihin kuviin ja palataan asioiden pariin ensivuonna :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Rakentelin tänä talvena heti ensilumen aikaan ensimmäisen lumikoirankin :D hieno siitä tuli ja nyt on kuvat muistoina :)

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”