Talven riemut

 

 

Nyt on hyvä hetki pysähtyä hieman muistelemaan talven riemukkaita ja kirkkaita päiviä. Talvisää muuttuikin aivan yllättäen varsin lämpimäksi. Kerkesi melkeinpä tottua pakkasiin ja koiraakin innosti kirpeät pakkaspäivät. On erittäin hassua, kun mittarinlukemat alkaa olemaan plussan puolella. Nyt saa ainakin tehtyä mukavasti lumiukkoja, jos haluaa. Inhottaa hieman kahlata loskassa, mutta tämähän oli odotettavissa. Mikään kun ei ole ikuista. Onneksi tuli ikuistettua hetkiä valokuviin, talvipäivät olivat vaan niin kauniita.

Talvi on kyllä sellainen asia, josta joko riemuitaan tai turhaudutaan. Mielestäni kuitenkin nykypäivänä ei ole niinkään itsestään selvyys, että lunta tulisi joka talvi. Viime talvi oli varsin vähäluminen, eikä oikein kunnolla pakkastakaan ollut. Melkeinpä koko talven tarkeni  kesätennareissa. Mukavaahan se oli omalla tavallaan, mutta kaipasin kovasti, että olisi päässyt luistelemaan ulkojäille. Se on kuitenkin itselle se juttu talvessa, mitä pitää käydä kokeilemassa vähintään kerran.

Päätin tässä jokunen aika sitten, että tänä talvena on lähdettävä ehdottomasti luistelemaan. Tänne Turkuun saatiin tarpeeksi lunta ja pakkasta, että ulkojäät laitettiin kuntoon. Etsin luistimet käsiini vaatehuoneen perukoilta, sen jälkeen ei ollut muuta kuin että tuumasta toimeen ja luistelemaan.

Lähdimme käymään puolisoni kanssa luistelemassa, ainut ettei kumppanini omistanut luistimia eikä omien sanojensa mukaan tule niitä koskaan hankkimaankaan. Seurassa luistelu on kummasti aina mukavampaa, onneksi hän suostui lähtemään kanssani kuitenkin luistinradalle fiilistelemään. Hän nappasi muutaman riemukkaan kuvankin samalla. Meno oli ainakin hauskaa, vaikkakin jalat olivat kovilla. Kyllä mieli lepäsi kun pääsi vihdoin ja viimein viilettämään luistimilla. Selvisin onneksi kaatumatta, vaikka läheltä piti -tilanteilta ei voi välttyä. Nyt olen ainakin lunastanut joka talvisen tavoitteeni. 

Onko teillä muilla joitakin tavoitteita tai suunnitelmia, mitä haluatte joka talvi käydä tekemässä vähintään sen kerran? Vaikkakin kerta on todella vähän, niin se voi olla se juttu, minkä kautta saa arkeen kaivattua voimaa ja energiaa.

 

Tumpin kanssa kävimme kävelemässä rennosti lumen valtaamalla nurmikentällä. Tumppi tykkää todella paljon siitä, että mitä enemmän on lunta ja pakkasta, sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat, se ei sen menoa ole koskaan hidastanut. Maasta se pienikin ponnistaa. Tumpista on niin mahtavaa syödä ja maistella lunta, rouskutella jääkokkereita, heittäytyä hankeen kuten varmaan olette huomanneetkin. Tämä kaveri se nauttii talvesta ihan täysillä. Tätä on kyllä ihailtavaa katsoa, vaikka olisi millainen lumimyrsky, niin Tumppi se vaan painelee reippain askelin. Ei sitä haittaa, vastatuulessa kääntää vaan korvia sivuun mutta meno ei hidastu juurikaan. Ellei satu olemaan sunnuntaikävely -vaihde päällä. Se onkin asia erikseen.

Yhtenä kertana olimme tekemässä iltalenkkiä. Päätin, että lähdetäänkin heittämään metsälenkki, kun valosaakin riitti vielä. Minusta oli ihana fiilistellä kaunista metsää, ihailla talvista taivasta. Tumpilla oli muut ihastelut mielessään – se löysi rusakon jäljet hangesta ja lähti seuraamaan niitä. Noh, eihän me mitään rusakkoa koskaan tavoitettu, vaikka Tumppi seurasikin jälkeä tiiviisti. Rusakot on niin nopeita veijareita, että Tumppi ei niitä kyllä kiinni saisi. Jahtaamisvietti on vaan niin vahva, että Tumppi on kyllä karkaillutkin sen takia, kun on lähtenyt rusakon tai muun mielenkiintoisen luontokappaleen tai hajun perään. Vaikka Tumppi on paimenkoira, jonka ei pitäisi ikinä jättää omaa laumaansa, niin se ei hidasta sen luontaista jahtaamisviettiä. Luonto se on mikä vetää puoleensa, koirista on vaan kiva jahdata liikkuvaa kohdetta.

Ihailen kyllä niitä koiria, jotka kuuntelevat omistajaansa eivätkä lähde muiden koirien taikka luontokappaleiden perään. Olen yrittänyt kouluttaa Tumpista tottelevaista koiraa, mutta se on luonteeltaan niin jääräpäinen, että kutsut menevät kuin kuuroille korville. Turvallisuussyistä pidän Tumppia ennemmin kytkettynä, vaikka olisi kuinka laaja metsä- tai peltoalue. Onneksi on olemassa erilaisia liinoja sun muita, joiden kanssa koira saa liikkua vapaammin. Rajat ja rakkaus.

Hieman harmittaa, jos nämä kauniit ja kirkkaat talvipäivät ovat tältä erää ohitse. Nautin todella siitä kaipaamastani auringon valosta ja kirkkaudesta. Mutta onneksi menemme kovaa vauhtia kohti kevättä ja kesää. Vielä täytyy sinnitellä talvessa mutta aika on rajallista. Nauttikaa ja tehkää niitä asioista, mistä pidätte. Niin minä ajattelin ainakin tehdä.

Mukavaa päivää kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi