Muutoksien aikakausi

Omalla tavallani tykkään ulkoisesti muuttua. Tykkään välillä olla erilainen ja eri näköinen. Heittäytyä. Mutta toisinaan se on äärimmäisen vaikeaa. Juurikin massasta erottumisen vuoksi. On vaan paljon helpompi maastoutua massaan ja mennä virran mukana. Kuin poiketa valtavirrasta. Muutoksista saa kuitekin itselle uutta inspiraatiota ja energiaa.

Minulla muutokset eivät välttämättä ole kaikkien mielestä valtavia. Mutta itselleni nämä olivat merkityksellisiä.

Tässä syksyn kuluessa päätin, että haluan hiuksiini uutta väriä. Mietin pitkään, että mikähän tulisi olemaan seuraava hiusvärini. Omat hiukseni olivat kesän vaalentavat ja haalistavat. Suorastaan hurjat. Olen halunnut nykyään pitää kesät breikkiä hiusten värjäysprosessista. Päänahka saa lepoa eikä hiukset rasitu liikaa värikäsittelyistä. Omaan hennot ja herkät hiukset herkällä päänahalla. Saa olla tarkkana, ettei tule liikaa laitettua hiustuotteita päähän.

Kallistuin punaiseen väriin tälläkin kertaa. Tämä on itselleni tuttu väri, kuten saattoi tästä postauksesta huomata; "Hiustyylit eri vuosina"

(Linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan minun hiustyyleihin menneiltä vuosilta)

 

Punainen väri jakaa mielipiteitä. Pelkäsin alkuun, että osaanko olla jälleen punapää. Näytänkö oudolta ja liian räväkältä. Herätänkö liikaa huomiota. Toiset puhuivat jopa ettei punainen väri ole minulle hyvä kun olen niin kalpea. Noh tulen aina olemaan kalpeahko joten onhan punainen sävy parempi kuin musta hiusväri. Kuvista huomaa kyllä kuinka hyvin punainen väri sopiikaan minulle :)

Alkuun oli niin outoa olla punapää. Vähän liikaakin tarkkaili ihmisten reaktioita. Tuskin kukaan edes ajattelee niin kuin minä ajattelen. Pohdin liikaaki. Annoin itselleni aikaa tottua muutokseen. Ja äkkiähän siihen tottuikin.

Toinen isompi muutos oli uudet silmälasit. Olin tykästynyt vanhoihin kehyksiini ja tunsin ne omakseni. Uuteen hyppääminen oli todella jännittävää. Mallisto oli niin muuttunut vuosien varrella. Oli todella vaikea löytää juuri se sopiva kehys itselleni. Nämä edelliset tuntuivat kuitenkin heti alkuun omiltani. Sain uusia kehyksiä sovitellessa tämän saman tunteen ja luotin jälleen että kyllä tiedän mikä minulle sopii. 

Vielä hetki aikaa ennen uusia kehyksiä

Siinä kun odottelin uusia silmälaseja, niin koko kehys ehti unohtua siinä ajassa.

Vihdoin kun pääsin hakemaan uudet silmälasini, niin kyllä alkuun oli hämmentävä näky peilissä. En ollut tunnistaa itseäni. Näytin niin erilaiselta. Tiesin kuitenkin, että muutos ottaa aikansa. En kuitenkaan alkuun saanut puolisoltani mitään maata mullistavia kehuja, vaan lähinnä että uusi on uusi kyllä siihen tottuu. Tästä tietysti keksin, että eihän tämä kehys ole ollenkaan minua. Mietin jo, että käyn vaihtamassa nämä johonkin toiseen joka olisi itselleni sopivin. Muiden kannustuksen kautta päädyin ratkaisuun, että antaa ajan kulua ja katsoa tottuuko näihin.

Ekat viikot olivat vaikeita. Ihan kuin olisi ollut suojalasit päässä. Koko aika tuntui, että tekee mieli ottaa lasit pois päästä ja siirtää ne sivuun. Minulla on sen verran hajataittoa silmissä, että ilman laseja maailma näyttää pixseli mössöltä. Suorastaan puuroutuu koko näkökenttä.

Alkuun teinkin sitä, että pidin hetkittäin vanhoja lasejani päässä. Sitähän ei kannattaisi uusien lasien kanssa tehdä, vaan olisi hyvä käyttää uusia laseja niin kauan että tottuu. Voi mennä jopa kolme viikkoakin tottumiseen. Minulle nämä muutokset olivat liikaa ja kaaduin siihen tuttuun ja turvalliseen. En halunnut joutua töissä jännittämään, että häiritseekö uudet lasit liikaa vai ei. Tiesin, että seuraavina vapaapäivinä pidän laseja koko aika.

Ja se riitti! Viikon jälkeen olin paremmin jo tottunut uusiin kehyksiin. Kävin kyllä kääntämässä sankoja silmälasiliikkeessä, kun tuntui painavan liikaa korvaa. Tämä pieni muutos auttoi, että lasit pysyivät mukavammin päässäni, eikä tuntunut että nämä valuvat koko aika. 

 

Oli mahtava tunne nähdä maailma kirkkaampana. Pimeässä autolla ajaminenkin sujui paremmin kun oli uusittu linssejä. Edellisten kanssa oli välillä haastavaa nähdä tarkkuutta vaativissa paikoissa, jos täyty vaikkapa peruuttaa. Uudet tulivat enemmän kuin tarpeeseen, kun nykyään työmatkat taittuu omalla autolla.

Olen tyytyväinen, kun uskalsin tehdä muutoksia. Muuttuminen tuo uudenlaista inspiraatiota. Saa päivitettyä omaa lookkiaan. Hommasinkin uudet citytennarit, jotka olivat aivan muuta väriä, kuin tavan mustaa taikka farkun sinistä. Jostainhan se muutos on aloitettava.

Muutoksiin tarvitaan kuitenkin muiden tukea. Huomasin, kuinka kehujen kautta sain itselleni varmuutta. Varmuutta huomata, että tämä muutos oli itselleni oikeanlainen. Välillä on vaikeata hypätä uuteen ja tuntemattomaan, kun itse tunnen ainakin vahvaa epävarmuutta. Uskon kuitenkin vahvasti, että muiden tuki auttaa meitä pääsemään omiin tavoitteisiin ja toteuttamaan omia unelmia. Joskus täytyy myös ottaa se oma rohkea askel, vaikka muut eivät sille antaisinkaan kannustusta. On päätettävä itse, mitä elämältään haluaa, ja löytää omat voimavaransa.

Kuitenkin muiden tuki ja kannustus on äärimmäisen tärkeää. Kumpa sitä olisi niin paljon enemmän, että uskoisimme enemmän toisiimme ja oikeasti kannustettaisiin. Voisimme enemmän vielä viljellä kannustuksia, kuin lyttäyksiä. Toiselle se pieni kannustus voi olla päivän pelastus. Hymyillään ja kiitetään toisiamme, kannustetaan ja tsempataan :)

Tumppi tykkää onneksi minusta juuri sellaisena kuin olen. Oli sitten uusi hiusväri, uudet lasit, meikit tai ilman meikkiä. Kunhan olen läsnä ja lähellä, pidän huolta niin kaikki on hyvin. Tämän vanhan herran hymy pelastaa minun koko päiväni <3

 

Inspiroivaa talven aikaa! Olkaahan rohkeita ja tehkää haluamanne muutokset kohti uutta, ja muistakaa kiittää ja rakastaa toisianne :)

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa myös;

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”