Pohdintoja ja koiran Pelikasinoa

Aika vaan juoksee eteenpäin. Ajoittain on ajanjaksoja jolloin tuntuu, ettei aika kulu mihinkään. Toisinaan saa huomata, kuinka päivät vaan vierivät eteenpäin. Päivästä toiseen sitä mennään samalla kaavalla, minulla on tietysti hyvä kun on vaihtelevat työajat. Pääosin on iltavuoroja, joskus aamuja. Mutta kaava on silti melkein aina sama. Tykkään todella paljon toimia tiettyjen rutiinien mukaan, se luo turvallisuuden ja jatkumon tuntua. Siinä vaan käy herkästi niin, ettei siitä oravanpyörästä osaa irrottautua. Huomaa jossain vaiheessa, että istuu jälleen bussissa ja matkustaa töihin. Ehtiikö siinä matkalla rekisteröimään mitään? Joskus ehtii joskus ei, joskus ei vaan jaksa eikä kiinnosta. Se on sitä samaa. Mikään ei muutu. Mutta eihän elämä ole näin mustavalkoista.

Tästä kun herää, ja alkaa tietoisesti tekemään asioita oman itsensä hyväksi. Sekin hetki bussissa voi olla rentouttava. Tekee lyhyen rentoutusharjoituksen, edes sen verran että keskittyy hetken hengitykseen. On hetken läsnä juuri siinä hetkessä, ei mieti liikoja eikä murehdi liikaa. Ajatukset ovat kuin ohi lipuvat pilvet, ne tulevat ja menevät. Jossain mindfulness harjoituksessa sanottiin, muistaakseni. Sama juttu kun käy lenkillä, sen sijaan että kaahottaisi koko lenkin hirveetä haipakkaa, silloin voi hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mihin on oikein kiire. Jatkuva kiire ei ole kenellekkään hyväksi, joskus on pakko hetkeksi hengähtää. Toiset vaativat sitä enemmän kuin toiset, lukeudun juuri niihin jotka kaipaavat sitä enemmän. Liiallinen kiire saa minut väsyneeksi, sen ohessa täytyy olla rauhallisempia ajanjaksoja. Mielekäs tekeminen auttaa tässä paljon.

Pienen alkupohdinnan jälkeen haluan kuitenkin nyt palata tämän päivän tapahtumiin. Olin jo ajoissa laittanut kalenteriini ylös, (johon olen merkannut kaikki työt ja tehtävät, jotka täytyy hoitaa, kalenteri näyttää kieltämättä ajoittain aika kaaosmaiselta) että tänään on jälleen Petolassa pelikasinopäivä. Tykkään todella paljon käydä näillä pelikasinopäivillä, josta kirjotinkin aikaisemmin blogiini tekstin (pääset sen lukemaan tästä). Nämä päivät ovat aina niin Tumpin mieleen.

Mietimme kotona, että lähtisimmekö tänään. Ulkona vallitseva ilma ei ollut kovinkaan houkutteleva, sää vaihteli koko aika ja ajoittain satoi rakeita, räntää taikka vettä. Joutuisimme joko kävelemään Petolalle taikka sitten ottaisimme menomatkalle bussin. Minulla oli kuitenkin tunne, että haluan lähteä. Tämä oli eräällä tavalla Tumpille synttärilahja, herralla on tämän kuukauden viimeinen päivä kymppisynttärit. Sen takia halusin ehdottomasti lähteä Petolalle. Ei muuta kun tuumasta toimeen, hyvät varusteet päälle ja menoksi.

Tumppihan tästä oli aivan innoissaan. Se tiesi heti mistä oli kyse ja vauhti sen kun kiihtyi lähestyessämme Petolaa. Yllätyksekseni Petolassa oli tällä kertaa todella hiljaista, pari koiraa olivat siellä kun saavuimme. Yleensä näissä Pelikasinoissa on paljon koira-asiakkaita. Tuumailimme siinä, että tänäänhän oli valtakunnallinen Koiranpäivä. Sekä tänään avattiin Kaarinan Piispanristille koirien uimala. Ehkä osa koirienomistajista oli lähteneet käymään siellä taikka olivat muuten viettämässä yhteistä aikaa rakkaiden koirakavereidensa kanssa. Eihän siinä mitään, sehän sopi tälle herkkusuulle mainiosti, saisi ainakin rauhassa herkutella.

 

Tumppi kolusi jälleen onnellisena erilaisia aktivointipelejä. Huomaa kyllä, kun olemme näissä käyneet, niin Tumpilla taito karttuu kerta kerralta. Nykyään yritetään vain aina oikoa kaikessa, älypelitkin heitellään pitkin aitausta koska sillä tavoin herkkupalat lentelevät pitkin poikin. Kongit sun muut saivat kyytiä, mutta pääasia oli että Tumpilla oli kivaa.

Tämä oli hänen yksityinen etukäteissynttärijuhlansa. Meillä oli todella mukavaa! Löysimme samalla Tumpille pari kivaa synttärilahjaa tulevia synttäreitään varten.

Nyt Tumppi tapansa mukaan nauttii olostaan tyytyväisenä. Sohvannurkka on jälleen vallattu ja siinä on mukava ottaa pieni lepohetki. Kohta iltalenkin aika ja unten maille.

Tsemppiä alkavalle viikolle!

Terkuin

Hanna ja Tumppi