Flunssan kynsissä

Tässä kävi nyt niin, että sairastuin flunssaan. Vaikka kuinka yritin välttää ja kiertää tätä, mutta näköjään vastustuskyky ei ollut riittävän vahva.

Tauti alkoi hienosti ystävänpäivän aikaan. Aamulla herättyäni kurkku oli karheena ja tiesin että tästä ei hyvää seuraa. Kuten ennalta osasin odottaa, niin flunssahan sieltä tuli päälle. Tämä on niin tuttu kuvio kuinka pienestä kurkkukivusta tauti lähtee liikkeelle. Kuumehan siinä nousi ja räkä valui poskelle, ai että kuinka ihanaa. Ei todellakaan, kamalaa suorastaan. Näin ollen ystävänpäivän viikonloppu meni sujuvasti sohvalla makaillessa ja itseään parannellessa. Sain rakkaalta puolisoltani lahjaksi hänen itse tekemänsä jääkaappimagneetin. Olen todella kiitollinen tästä, tämä kaunis sydän tuo minulle paljon iloa ja voimia. Näin pienellä asialla voi olla suuri merkitys. Itse hommasin perinteiseen tapaan puolisolleni sydänsuklaata. Vaikka ystävänpäivä on ystävänpäivä, niin silti minusta on ihanaa muistaa rakkaimpaani. Nyt kun en päässyt ketään tapaamaankaan sairastamiseni vuoksi niin oli ihana viettää rentouttava viikonloppu kotosalla.

Flunssa kuluttaa yllättävän paljon voimia. Olo oli vetämätön ja liikkuminen todella nihkeetä. Makailin sohvalla lueskellen kirjaa, join lämmintä teetä ja vetelin kurkkupastilleja. Lepo on paras lääke flunssan ja kuumeen hoidossa, mutta se on minulle myös se kaikista vaikein. Olen tottunut päivittäin lenkkeilemään koiran kanssa, ja ulkoilu on kuulunut joka päiväiseen tekemiseen. Se kun jään koko päiväksi sisälle ja sohvalle makaamaan on minulle henkisesti todella raskasta. Katson ikkunasta ulos ja aurinko paistaa. Näyttää jo niin keväiseltä. Tänne Turkuunkin kun saatiin lunta vielä niin se vain lisäsi innostustani. Mutta kuten kaikki tietävät, kipeenä ei saa liikkua. Kroppa on flunssan takia kovilla ja jos lähtee treenailemaan niin tauti voi pahentua ja pitkittyä. Tämän takia olenkin jättänyt ulkoilut minimiin – onneksi minulla on puoliso joka auttaa Tumpin lenkittämisessä. Saan itse rauhassa parantua jotta voin taas palata takaisin normaaliin arkeen.

Tumppi tykkää tulla syliin makaamaan kun itse löhöilen rennosti sohvalla. Siinä on hyvä ottaa pienet päiväunet.

 

Olen tykästynyt inkivääriteehen juurikin näinä flunssakausina. Löysin tästä hyvän blogipostauksen aikoinaan  ”Kirsin kuntopiiri” -blogista (pääset sivustolle tästä), ja kokeilujen jälkeen löysin hyvän tavan valmistaa maistuvaa teetä.

Kuori inkivääristä haluamasi kokoinen pala. Pilko se sopivan kokoisiksi palasiksi, ja laita vettä kattilaan. Lisää veteen inkiväärinpalat. Vettä ja inkiväärinpaloja voi olla haluamasi maun mukaan riippuen siitä, kuinka vahvaa teetä haluat (itse olen laittanut muutaman palan inkivääriä noin litraan vettä). Kiehauta, jonka jälkeen keitä miedolla lämmöllä noin 15-30min (Keitän itse aina sen 30min, tulee mielestäni paras lopputulos). Makeuta hunajalla. Nams!

Toiset haluavat taas käyttää myös sitruunaa. Se voisi olla myös erittäin hyvää mutta olen tykästynyt pelkkään hunajaan. Maku on inkivääriteessä alkuun aika kitkerä mutta äkkiä siihen tottuu ja vettä voi lisätä joukkoon jos tuntuu, että on liian vahva maultaan. Tätähän voisi juoda muulloinkin kuin vain flunssan aikana, mutta itsellä ollut tapana keitellä silloin kun flunssa on päällä. Helpottaa oloa kummasti. Suosittelen kokeilemaan!

Inkiväärissähän on myös monia terveysvaikutuksia, näitä on esimerkiksi;

• auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta, helpottaa esim. lihasvaivoja
• auttaa erilaisissa vatsavaivoissa, ja estää pahoinvointia
• puree flunssaan, lievittäen tukkoisuutta ja helpottaen oloa
• parantaa verenkiertoa, poistaa nesteitä ja vähentää turvotuksia
• avaa hengitysteitä

Asiasta voi lukea lisää täältä

Ennen tätä rankinta flunssahuippua ehdin kuitenkin nauttia kauniin aurinkoisesta päivästä. Kävin tekemässä metsälenkin Tumpin kanssa, kumpikin meistä fiilisteli ja nautti päivästä.

Toivottavasti te muut olette pysyneet kunnossa! Ja jos flunssa iskee päälle niin täytyy vaan malttaa levätä koska se on se kaikista tehokkain. Vaikka kuinka tekisi mieli lähteä salille tai lenkkipolulle, niin silti on parempi vain rauhoittua lepäilemään. Salille ehtii kyllä kunhan on ensiksi kunnossa. Kroppakin kehittyy ja treeni luistaa kun ei puolkuntosena lähde repimään. Maltti on valttia!

Hyviä vointeja !

Terkuin

Hanna ja Tumppi