maanantai 18. tammikuuta 2016

Miksi sohvaperuna?



Haluan kertoa teille nyt hieman enemmän siitä, miksi päädyin valitsemaan otsikkoon termin ”sohvaperuna”.

Tässä kävi vähän hassusti, että jostain syystä osa lukijoista yhdisti otsikon puolisooni. Näen tässä kohtaan tarpeelliseksi kertoa teille hieman otsikon ”juurista”. Puolisoni on kylläkin mukavuudenhaluinen, mutta nykyään hän on kiinnostunut enemmän terveellisemmistä elämäntavoista ja olemme alkaneet käymään yhdessä kuntosalilla. Lenkkeilemme kumpikin päivittäin Tumpin kanssa, kuten koiranomistajuuteen kuuluu. 
Toki vietämme yhdessä myös mukavia herkuttelu- ja löhöilypäiviä, elämästä täytyy myös osata nauttia, mutta kohtuudella. Näin ollen hyvä muistisääntö on että kohtuus kaikessa.

Blogini otsikon valitsin sillä perusteella, että saan siitä mielenkiintoa herättävän. Näin ainakin toivoin ja kuvittelin, koska kaikkihan lähtee juurikin osuvasta otsikosta, jolla herätetään lukijoiden mielenkiinto. Valintani oli selvä myös sen takia, koska halusin kirjoittaa Tumpista.

Tumppi on vuosien mittaan muuttunut enemmän ja enemmän rauhaa rakastavaksi, nukkumisesta ja löhöilystä pitäväksi sennukoiraksi. Onhan Tumpilla ikääkin jo se yhdeksän vuotta. Kuvassa komeilee Tumppi ja herran 9v synttärit!

 
Miksi Tumpista tuli sohvaperuna? Jos lähetään ihan alusta liikkeelle. Tumppi on rodultaan länsigöötanmaanpystykorva, joka kuuluu alkukantaisiin koirarotuihin. Göötit ovat innokkaita ja energisiä koiria, niitten kanssa voi harrastaa niin agilitya kuin tokoakin (tottelevaisuuskoulutus). Osa on jopa harrastanut vesipelastustakin. Koirarotukirjassa sanotaan hyvin, ettei koira sovellu "vain sohvanvaltaajaksi”. 



Tumppi oli pikkupentuna todellinen energiapakkaus ja pikkuriiviö. Virtaa riitti ja kaikkea piti kokeilla ja maistella. Onneksi säästyttiin siltä, ettei Tumppi tuhonnut mitään suurempaa. Vähän piti järsiä listoja ja keittiön tuolia. Yksi vanha kenkäkin sai oman stailauksensa. Tumpista kasvoi todella fiksu nuorukainen, jonka kanssa tein pitkiä metsälenkkejä ja talvella kävimme juoksemassa umpihangessa. Huhhuh, tehokasta liikuntaa molemmin puolin.







 
Noh kaikkihan päättyy aikanaan. Saimme nauttia pitkään hyvistä ja terveistä vuosista ilma sen suurempia mutkia. Terveydellisiä vaivoja alkoi ilmentymään Tumpin ollessa kuusi vuotta. Eläinlääkärin kehotuksesta päädyimme kastraatioon. Jouduimme siihen päätökseen. Se oli harmillista mutta koiran terveys on aina etusijalla. Eläinlääkäri varoitteli jo, että koira voi laiskistua kastroinnin takia, painoa alkaa kertymään herkemmin ja se voi muuttua sohvaperunaksi. Sohvaperunaksi? Ai tämäkö? En halunnut uskoa, mutta aika sen näyttää, ajattelin.

Vuodet vierivät, ja yhä enemmän ja enemmän Tumppi alkoi muuttumaan. Siitä toden totta tuli ruokaa ja rauhallisia lenkkejä rakastava koira. Lenkit eivät enää tuottaneet samanlaista ilon purkausta, kun ei ollut sen mielestä mitään mielenkiintoisia hajuja enää samalla tavalla. Ruokahalu muuttui 110 kertaiseksi, Tumppi olisi voinut syödä vaikka aina – yllättävää, koska pentuna se oli enemmänkin nirso. Painoakin kertyi äärettömän helposti. Nukkuminen ja löhöily kiinnostivat huomattavan paljon enemmän kuin pitkät ja jokseenkin tylsät kävelylenkit.


   
Vuosien mittaan olen hyväksynyt Tumpin sellaisena kuin se on. Takaisin en enää saa sitä super-energistä sähköjänistä. Siitä mistä silloin kiukkuuntui, niin nykyään kaipaa. Ihmisen mieli, se mikä joskus oli niin sen haluaisi takaisin. Mutta sitä ei vaan koskaan enää saa takaisin. On keskityttävä tähän hetkeen ja tulevaan, oltava kiitollinen.

Tumppi on opettanut minulle rauhallisuutta ja rentoutta. Sitä, että ei aina ole jatkuva kiire. Lenkeillä voi keskittyä aistimiseen ja fiilistelyyn. Sohvalla voi löhöillä rauhallisesti eikä ole koko aika kiire jonnekkin. Niinä päivinä kun Tumpilla on virtaa niin olen todella tyytyväinen. On hienoa nähdä, kuinka edelleen Tumppi innostuu ensilumesta, ja yhteisistä riehumisleikeistä kotona. Uudet metsäreitit ja maisemat saavat aikaan sen, että Tumpista tulee samanlainen säheltäjä kuin se oli pentunakin.





Koirat ovat siitä mahtavia, koska heillä on se hetkessä elämisen taito. Koirat eivät muistele menneitä, eivätkä pelkää tulevaa. Koirat elää tässä ja nyt, ja vain rakastavat. Muistetaan pitää hyvää huolta rakkaista koiraystävistämme :)



Terkuin

Hanna ja Tumppi



P.S. Tumppi ei ole tuhonnut mitään pentuvuosien jälkeen, kunnes.. Sattui unohtumaan herkkupussi taskuun ja Tumppi löytää sen yksin ollessaan, niin jälki on taattu.


4 kommenttia:

  1. Ihana teksti taas tumpista���� kivasti kuvia ja oli kiva et olit kirjottanu enemmän ja olit avannut edellistä otsikkoa hyvin��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :) kiva kuulla että pidit tekstistä! :)

      Poista
  2. En olekaan tainnu ihan pentukuvaa Tumpista nähdä. Söpönen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aikamoinen hurmuri pentuna :) ihastuttiin ensinäkemältä välittömästi tähän karvakaveriin. Luulen myös, ettet ole nähnyt Tumpista pentukuvia, koska en ole niitä vielä koskaan julkiseen jakoon laittanut. Koin, että nyt ne sopivat tähän aiheeseen, koska pureuduttiin hieman menneisyyteen :)

      Poista

Kiitos mukavasta kommentistasi :)