perjantai 29. heinäkuuta 2016

2 x laivareissu




Päätimme tässä heinäkuussa puolisoni kanssa, että lähdemme yhdessä risteilylle. Kesäinen risteily tuntui oikein mukavalta ajatukselta. Äitini tulisi Tumpin seuraksi, jolloin pääsimme rennosti lähtemään laivalle.



Risteily on kyllä leppoisaa puuhaa. On ihanaa irtaantua hetkeksi arjesta, ihailla kaunista merta. Meidän yhteistä mertamme. Meri nostattaa pintaan sen uskomattoman luonnon kauneuden ja vapauden tunteen. Miten noinkin iso laiva voi siellä lipua eteenpäin. Meidän täytyy kyllä ehdottomasti pitää hyvää huolta rakkaasa Itämerestämme. Onneksi nykypäivänä on tietoa ja taitoa hoitaa merta, toivottavasti se saataisiin vielä parempaan kuntoon.

Nautimme Markon kanssa yhteisestä ajasta. Hytisimme kannella kylmässä tuulessa, nautimme ristelyn tunnelmasta. Pidimme hauskaa ja unohdimme hetkeksi arjen murheet. Auringonlaskua oli ihana ihastella. Se on aina vaan niin kaunis. 






Seuraavana päivänä nautimme auringon lämmöstä kannella. Oli ihanaa vain olla, tekemättä ja suorittamatta mitään. Buffetin ruuat olivat oikein maistuvat. Täydellinen reissu. Olisin halunnut vielä jäädä laivalle..









Tultuamme kotiin, äitini keksi että hänkin lähtee laivalle. Varasimme hänelle matkan ja kävimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna mieleeni hiipi kaipuu takaisin laivan tunnelmaan. Ajattelin, että miksen voisi lähteä äidin seuraksi, näin extemporee. Yksi lisämatkustaja vain kun hyttiinkin mahtui. Enhän minä ikinä oikeasti toimi näin, olen pääosin määrätietoinen ja harkitsen päätöksiäni tarkkaan. Ajoittain jään miettimään mentaliteettia ”tartu tilaisuuteen”. Noh nyt päätin tarttua siihen, ja ei kun tuumasta toimeen! Pakkasin tavarat uudestaan ja lähdin äitini kanssa risteilylle. Oli kyllä erikoinen fiilis olla taas laivalla, taas sillä samaisella kannella. Jälleen olla ihastelemassa auringonlaskua. Jälleen nauttia laivan tunnelmasta. 











Seuraavana päivänä laivalla alkoi pieni reissuväsymys painaa. Se matka menikin lähinnä kannella chillaillessa ja fiilistellessä. Sääkin oli aika vaihteleva, ajoittaista sumua ja tummia pilviä. Sadetta emme onneksi saaneet niskaamme. Tämäkin oli oikein ihastuttava reissu. Äiti-tytär laatuaikaa parhaimmillaan.





 
Mutta, koti on aina koti. Ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Reissussa on ihana olla, mutta kotiin paluuta ei voita mikään.


Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua teille!


Terkuin


Hanna ja Tumppi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos mukavasta kommentistasi :)