Päätimme
tässä heinäkuussa puolisoni kanssa, että lähdemme yhdessä
risteilylle. Kesäinen risteily tuntui oikein mukavalta ajatukselta.
Äitini tulisi Tumpin seuraksi, jolloin pääsimme rennosti lähtemään
laivalle.
Nautimme
Markon kanssa yhteisestä ajasta. Hytisimme kannella kylmässä
tuulessa, nautimme ristelyn tunnelmasta. Pidimme hauskaa ja unohdimme
hetkeksi arjen murheet. Auringonlaskua oli ihana ihastella. Se on
aina vaan niin kaunis.
Seuraavana päivänä nautimme auringon
lämmöstä kannella. Oli ihanaa vain olla, tekemättä ja
suorittamatta mitään. Buffetin ruuat olivat oikein maistuvat.
Täydellinen reissu. Olisin halunnut vielä jäädä laivalle..
Tultuamme
kotiin, äitini keksi että hänkin lähtee laivalle. Varasimme
hänelle matkan ja kävimme nukkumaan.
Seuraavana
aamuna mieleeni hiipi kaipuu takaisin laivan tunnelmaan. Ajattelin,
että miksen voisi lähteä äidin seuraksi, näin extemporee. Yksi
lisämatkustaja vain kun hyttiinkin mahtui. Enhän minä ikinä
oikeasti toimi näin, olen pääosin määrätietoinen ja harkitsen
päätöksiäni tarkkaan. Ajoittain jään miettimään
mentaliteettia ”tartu tilaisuuteen”. Noh nyt päätin tarttua
siihen, ja ei kun tuumasta toimeen! Pakkasin tavarat uudestaan ja
lähdin äitini kanssa risteilylle. Oli kyllä erikoinen fiilis olla
taas laivalla, taas sillä samaisella kannella. Jälleen olla
ihastelemassa auringonlaskua. Jälleen nauttia laivan tunnelmasta.
Seuraavana
päivänä laivalla alkoi pieni reissuväsymys painaa. Se matka
menikin lähinnä kannella chillaillessa ja fiilistellessä. Sääkin
oli aika vaihteleva, ajoittaista sumua ja tummia pilviä. Sadetta
emme onneksi saaneet niskaamme. Tämäkin oli oikein ihastuttava
reissu. Äiti-tytär laatuaikaa parhaimmillaan.
Mutta,
koti on aina koti. Ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Reissussa on ihana olla, mutta kotiin paluuta ei voita mikään.
Mukavaa
heinäkuun viimeistä viikonloppua teille!
Terkuin
Hanna ja
Tumppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mukavasta kommentistasi :)